Lue keskustelun säännöt.
Narsistien "huvittavimmat" tempaukset
24.01.2020 |
Meillä eksä kantoi pesukoneen pihalle lumisateeseen,kun sitä ketutti etten idiootti ollut sitä tyhjentänyt. Päätti ettei tarvita pesukonetta sitten laikaan.
Jälkeenpäin naurattaa,että voi ihminen olla niin pimeä.
Kommentit (1968)
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että riitaan tarvitaan aina kaksi... Mun eksä suuttui ihan puskista joskus. Saatoin istua hiljaa keittiön pöydän ääressä ja hänhän keksi jotain huutamisen arvoista.
Hän valitti esim siitä että asuntomme ei ole tarpeeksi siisti vaikka olisin vasta siivonnut. Kerran kysyin häneltä että näyttää jonkun paikan missä ei ole tarpeeksi siistiä. MIES OSOITTI OMIA LEIVÄNMURUJAAN PÖYDÄLLÄ! Hän oli siis syömässä leipää siinä huutaessaan!
Ja ei, hän ei olettanut että minun pitäisi pyyhkiä hänen leivänmurusia samalla kun hän syö. Hän halusi vain olla oikeassa joka asiassa. Joojoo, teknisesti ottaen juuri tuo kohta tässä talossa ei ollut siisti...
Hän suuttui myös siitä että istuin sohvalla hänen tullessaan töistä. Olin tullut töistä kotiin kymmennen minuuttia aikaisemmin. Taas alkoi huutaminen kun olen laiskotellut koko päivän.
Eli siis riidan aiheet narsisteille tulee usein ihan ilman provosointia toiselta osapuolelta. Hän vain päätti että joku asia oli väärin ja minun olisi pitänyt aina tietää se. Esim se etten saisi istua sohvalla koska häntä ärsyttää se.
Provosointiin ja raivoamiseen ei tarvita kahta mutta riitaan kylläkin. Yksin ei voi väitellä. Kun poistuu paikalta asia jää siihen. Ei se niin helppoa ole, mutta jos siihen jää väittelemään niin silloin molemmat riitelee. Käytännössä jos tiedät että tuo on hänen tapa, taas alkaa riidanhaastaminen ja aivan sama mistä kunhan saa riidellä, niin silloin sinä teet valinnan jäädä siihen tai voit valita lähteä pois tai olla menemättä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että riitaan tarvitaan aina kaksi... Mun eksä suuttui ihan puskista joskus. Saatoin istua hiljaa keittiön pöydän ääressä ja hänhän keksi jotain huutamisen arvoista.
Hän valitti esim siitä että asuntomme ei ole tarpeeksi siisti vaikka olisin vasta siivonnut. Kerran kysyin häneltä että näyttää jonkun paikan missä ei ole tarpeeksi siistiä. MIES OSOITTI OMIA LEIVÄNMURUJAAN PÖYDÄLLÄ! Hän oli siis syömässä leipää siinä huutaessaan!
Ja ei, hän ei olettanut että minun pitäisi pyyhkiä hänen leivänmurusia samalla kun hän syö. Hän halusi vain olla oikeassa joka asiassa. Joojoo, teknisesti ottaen juuri tuo kohta tässä talossa ei ollut siisti...
Hän suuttui myös siitä että istuin sohvalla hänen tullessaan töistä. Olin tullut töistä kotiin kymmennen minuuttia aikaisemmin. Taas alkoi huutaminen kun olen laiskotellut koko päivän.
Eli siis riidan aiheet narsisteille tulee usein ihan ilman provosointia toiselta osapuolelta. Hän vain päätti että joku asia oli väärin ja minun olisi pitänyt aina tietää se. Esim se etten saisi istua sohvalla koska häntä ärsyttää se.
Pershäiriöistä ajattelua on tuo että psyykkisesti ei ole rajaa toiseen ihmiseen. Hyvä esimerkki täällä se yksi äidistään vouhkaava joka selittää mitä hänen äitinsä mistäkin ajattelee ilman pienintäkään epäilystä etteikö hänellä olisi suora yhteys äitinsä ajatuksiin.
Ex mies huoneeseen tullessaan horjahti ja melkein kaatui. Syy oli minun. Hän hämmästyi kun näki minut huoneessa, siksi horjahdus. Kaikki oli aina minun vikani. Liitto ei kestänyt kauan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex oletti jälleen kysymättä ja edes asiasta kertomatta, että lähden käymään hänen sukulaisillaan satojen kilometrien päässä kesken koulua ja muita oleellisia asioita.
Kun tällä kertaa kieltäydyin ex leikki viikon, että isoisänsä on kuollut.Valehteli suvulleen, että olen itsetuhoinen, joten ei voi käydä töissä.
Tutki puoliväkisin läppärini kuva- ja tekstitiedostot, kun pyysin saada katsoa hänen konettaan veti jäätävät kilarit, mutta myöhemmin armeliaasti vilautti nopeasti koneeltaan hänen mielestään "huonoa" kuvaa itsestään.
Exän oman tietokoneen hajotessa latasi omalle koneelleni viruksen "läpällä".
Liimasi tavaroihini nimitarroja, jotka, osoittivat että kyseessä on hänen tavaransa. En olisi saanut esim. Paistaa omalla paistinpannullani tiettyjä ruokia.
Laski ja punnitsi elintarvikkeiden ja taloustavaroiden määriä tietääkseen, etten ole varastunut häneltä. Itse ostamani olivat ilman muuta yhteisiä.
Sain suhteen aikana muutaman lahjan. Yhden lahjani hinnan jouduin maksamaan hänelle takaisin ja loppuja sain vain katsella exän niitä suopeasti esitellessä. Lahjoihini koskeminen tai niiden käyttäminen oli ehdottomasti kiellettyä.
Hankin verhot isoihin sälekaihtimittomiin ikkunoihimme omin päin kun exältä ei saanut vastausta millaiset itse haluaisi. Kun koulun jälkeen palasin kotiin,verhot oli leikelty exän taideprojektiin. Näin kävi systemaattisesti kaikille tavaroille, joita exäni "ei tarvinnut". Makuuhuoneen karvamatto oli kuulema sitä varten, että siihen voi pyyhkiä kuraiset kengät.
Nuoli lautapelin nappuloita ja hajoitti pleikkaohjaimen yms. voittaakseen pelit.
Erään kerran ex palasi naama loistaen kaupasta. Oli ostanut esimmäistä kertaa ikinä minullekin valitsemiaan herkkuja. Tähän asti kuulosti vielä ihan hyvälle. Herkut esiteltyään ex kuitenkin alkoi avata ajatuksiaan tämän jalon teon taustalla. Kyseessä oli hänen kehittämänsä palkkio- ja ehdollistamisjärjestelmä. Kun toimisin odotusten mukaan saisin herkkuja. Toisaalta taas saisin niitä myös silloin kun olin vihainen, jotta oppisin siihen, että aina kun olen vihainen saan herkkuja. Tiedän, ei järjen hiventäkään. Tässä vaiheessa suhteemme oli jo melko lailla loppuun taputeltu.
Tässä on ollut niin luonnevikainen sälli että hankala ylittää, onneksi ei ollut väkivaltaa. Miehenä mietin kuinka kauan pystyis katsomaan naisessa samaa, vaikka olis kuinka kaunis. Ei varmaan pystyis1kk olemaan.
Oli kyllä ja tässä vain jäävuoren huippu.
Osaltaan varmaan juuri siksi, että tapahtumat olivat niin hulluja ja absurdeja oli vaikea nähdä kokonaiskuvaa. Ja kuten yleensä aina tilanne paheni pikku hiljaa, aina sellaisin välein, että oli kokoajan vaikeampaa luovuttaa jo kaikesta aiemmasta panostuksesta ja uhrauksista joita suhteen eteen oli nähnyt.
Itseasiassa av:lta vasta opin, että suhteessamme oli myös fyysistä väkivaltaa, vaikka en sitä siksi suhteen aikana ymmärtänyt.
Alkuun ex mm. Satutti tosissaan leikin varjolla. Sen lisäksi jäädytti eri tavoin ja telkesi joitakin kertoja parvekkeelle "jäähylle".
Mutta vakavavimpana varmaan vuosien valvoittaminen ja nämäkin yleensä jollain "kiltillä"tekosyyllä.
Kun valvottamista tapahtuu niin pitkään on enää vaikea hahmottaa syytä. Ex tuntui ottavan onkeensa aina kun hänelle asiasta sanoin, mutta nekin toki saivat absurdeja piirteitä. Esim. Kun ex oli jälleen valvottanut yön ja mainitsin asiasta, niin seuraavana yönä juuri kun olin nukahtanut ex herätti jälleen ja kertoi ystävällisesti, että ajatteli vielä valvoa ja minun olisi parempi mennä sohvalle nukkumaan, että saan nukuttua.
Joka tapauksessa väkivallan muodot ovat niin moninaiset, että oikeasti vain harva niitä pystyy erottamaan itse tilanteessa oltuaan, jos ei suoraa fyysistä väkivaltaa ole. Toki jälkeen päin on aina helppoa sanoa. Jos tapaatte exäni, ette te tule myöskään näistä kuvauksista häntä tunnistamaan. Sen sijaan tapaatte positiivisen, muiden puolesta uhrautuvan kiltin ja hurmaavan tyypin, joka ajattelee kaikista pelkkää hyvää.
Ainakin itselläni päti myös se ajatus, että sitä on niin uniikkilumihiutale, eikä tilanne ole lainkaan verrannollinen niihin muiden suhteisiin, joissa on tarkoituksellista väkivaltaa. Vaan kyseessä on olosuhde, joka tulisi vielä korjaantumaan.
Mutta ihminen oppii ja viisastuu. Ainoa mitä voi tehdä on ylläpitää keskustelua ja toivoa, että joku muukin viisastuisi näistä kokemuksista.
Enpä ole ajatellutkaan, että myös omassa suhteessa narsistin kanssa oli fyysistä väkivaltaa. Juuri tuota öisin valvottamista väkisin, sekä kerran kun olimme sopineet että pääsen hänen kyydillään opiskelupaikkakunnalle ja ilmoitin monelta olisin bussiasemalla, hän jätti minut odottamaan useammaksi tunniksi pakkaseen, koska hän ei ollut jaksanut pakata tai vaihtaa autoon renkaita. Oli siis pyhä Pohjois-Suomessa, jossa ainoa auki oleva paikka oli Siwa. Bussiaseman sisätila oli lakkautettu jo vuosia aiemmin. Olin alaikäinen, ja tuon tapauksen jälkeen äitini ei luottamus tyyppiin yhtään. Olisipa äitini pakottanut minut avaamaan silmäni, olisin säästynyt paljolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on jotenkin kaksijakoinen persoona. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, saa raivokohtauksia ja huutaa.
Meillä on henkistä väkivaltaa. Mies osaa todellakin iskeä vyön alle, juuri siihen arkaan kohtaan. Päästää suustaan ihan kauheita asioita, ja myöhemmin kirkkain silmin väittää, ettei ole mitään sellaista sanonutkaan. Väittää, että olen itse sekaisin ja keksinyt koko jutun.
Mies on haukkunut mua esim. hulluksi sekopääksi, sadistiksi, että olen kasvattanut lapset huonosti ja että olen pilannut hänen elämänsä. Riitelee myös teinien kanssa ihan huolella. Ei anna periksi missään, jankkaa ja syyttää AINA muita. Ei ole empatiakykyä. Kun esim. sairastuin syöpään, totesi että okei, taas vaan pelkkiä ongelmia tiedossa.
On mustasukkainen, epäilee kaikkea. Puhuu kavereistani ja sukulaisistani mulle pahaa, jotta saisi mut etäännytettyä heistä. Teen kotityöt liian hitaasti enkä kuulemma käy töissä (käyn ihan kokopäivätyössä!!). Vien kaiken positiivisen energian suhteesta enkä huomioi häntä tarpeeksi!!
Tässä jotakin. Olen alkanut suunnitella eroa. Silloin kun miehellä "lähtee toinen persoona päälle", on elämä ihan h**vettiä.
Tavallaan helpottavaa tietää, etten ole ainoa tälläläisessä helvetissä elävä äiti. Meillä on ollut myös näitä massiivisia raivokohtauksia. Pahin kohtaus kesti kolme vuorokautta, mies tosin söi, nukkui ja kävi normaalisti töissä, loput ajat mylvi ja solvasi.
Lasten kanssa on tapeltu "mies miestä" vastaan, alkaen kolmivuotiaasta jatkuen esikoisen aikuistumiseen ja pois muuttoon. Jopa vauva on kyennyt vittuilemaan hänelle. Tiedän kyllä, että olisi pitänyt erota. Omat voimat on ajoittain riittänyt vain päivästä selviytymiseen. Joskus myös yöstä selviytymiseen, nimittäin väkisin valvottaminen on kuulunut mieheni metodeihin. Appivanhempien saatua vihiä vaikeuksistamme alkoi uhkailu siltä taholta; lapset viedään äidiltä jos uskallan erota.
Appeni oli juristi, toi kyllä oman valtansa esiin uhkaillessaan.
Mieheni on mielestään huonoimmin kohdeltu perheenjäsenemme. Kaikki ovat kuulemma hänelle ilkeitä. Raukka kuulemma joutuu pelkäämään omassa kodissaan.
Uskomatonta sinänsä, elämämme tuntuu nykyään melkein normaalilta. Kaikkeen tottuu ja turtuu.
Tämä on kauheaa. Minkä ikäisiä lapsesi ovat nyt ja miten he pärjäävät tässä tilanteessa? Tarvitset apua ja hyvän juristin. Täytyy olla keino päästä tilanteesta eroon,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se yksinriitely onnistuu näiltä ihan helposti. Esim. ex katsoi ikkunasta ja näki, että naapuri oli istuttanut kuusentaimen liian lähelle rajaa, mahd. jopa hänen (huom. ei koskaan meidän) tontille. Tällä ei mitään merkitystä mihinkään, kun tuo kohta oli ihan metsittynyttä joutomaata.
Puhisi ja karjui tätä itsekseen, käveli ympäri kämppää ja palasi tuijottamaan sitä kuusta ja suuttui aina lisää. Sen sijaan, että olisi mennyt repimään kuusen pois tai juttelemaan naapureille, suuttui minulle. Siinä sitten olin makkarissa evakossa koko illan lapsen kanssa ja kuulostelin ettei polta koko taloa. Suuttuessaan kun rupesi (juomisen lisäksi) aina polttamaan takassa ja kiukaassa ties mitä ja lykkäsi pellit kiinni liian aikaisin ja minä tätä sitten vahdin yöhön asti ettei kuolla häkämyrkytykseen tai koko puupino syty palamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen tai kummankin ollessa humalassa meille tuli aina riitaa. Kerran sitten tein kokeen, päätin etten provosoidu yhtään mistään enkä sano mitään erityistä ja katson tuleeko riita. Mies tuli illalla kaljoissa kotiin, olin itse selvinpäin nukkumaan menossa. Mentiin petiin samaan aikaan ja mies alkoi jankuttaa jostain, vastailin vaan ihan neutraalisti puoliunisena. Kyllä se vaan sai itse psyykkailtua itsensä riitelemään :D
Aika pian tuosta muuttuikin exäksi.Mun sekoeksä jaksoi hokea, että yksin ei voi riidellä :'D
Joten kyllä minussa oli pakko olla myös vikaa ja osallisuutta hänen tempauksiinsa...Olin juuri tulossa tuohon yhteen aiempaan kommentoimaan, että "riitaan tarvitaan aina kaksi", mitä oma mieheni hoki. :D Mutta ehditpä ensin! Kylläpäs ovat oppikirjansa lukeneet.
Tottahan tuo on. Miten käytännössä onnistuu riitely yksin, jos toinen häipyy paikalta? Voi kuitenkin provosoida ja haastaa riitaa mutta on itsestä kiinni lähteekö siihen mukaan ja jääkö. Jos tunnistaa tuon riidanhaastajan aikeet on viisaampaa poistua paikalta kuin jäädä riitelemään, riitaa ei silloin selvitetä jos toisella on aikeena vain riidellä. Se on silloin valinta jäädä siihen, varsinkin kun tiedostaa miten toinen ihminen toimii.
Jos riidanhaastaja huomaa, että toinen on lähdössä, hän kääntääkin hetkellisesti kelkkansa, jotta toinen jäisi. Tai sitten estää lähdön, kuten omani teki. Ajoi nurkkaan, haukkui ja sanoi hirveitä asioita, piti väkisin kiinni kun yritin pukea ulkovaatteita ja lähteä. Sitten minä olin se mielisairas ja väkivaltainen, kun koetin irrottautua otteesta. Seurasi ulos, juoksi perässä ja esti lopulta pääsyn ystävän luo tai kotiin. Joskus ulkopuoliset tulivat auttamaan, joskus eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen tai kummankin ollessa humalassa meille tuli aina riitaa. Kerran sitten tein kokeen, päätin etten provosoidu yhtään mistään enkä sano mitään erityistä ja katson tuleeko riita. Mies tuli illalla kaljoissa kotiin, olin itse selvinpäin nukkumaan menossa. Mentiin petiin samaan aikaan ja mies alkoi jankuttaa jostain, vastailin vaan ihan neutraalisti puoliunisena. Kyllä se vaan sai itse psyykkailtua itsensä riitelemään :D
Aika pian tuosta muuttuikin exäksi.Mun sekoeksä jaksoi hokea, että yksin ei voi riidellä :'D
Joten kyllä minussa oli pakko olla myös vikaa ja osallisuutta hänen tempauksiinsa...Olin juuri tulossa tuohon yhteen aiempaan kommentoimaan, että "riitaan tarvitaan aina kaksi", mitä oma mieheni hoki. :D Mutta ehditpä ensin! Kylläpäs ovat oppikirjansa lukeneet.
Tottahan tuo on. Miten käytännössä onnistuu riitely yksin, jos toinen häipyy paikalta? Voi kuitenkin provosoida ja haastaa riitaa mutta on itsestä kiinni lähteekö siihen mukaan ja jääkö. Jos tunnistaa tuon riidanhaastajan aikeet on viisaampaa poistua paikalta kuin jäädä riitelemään, riitaa ei silloin selvitetä jos toisella on aikeena vain riidellä. Se on silloin valinta jäädä siihen, varsinkin kun tiedostaa miten toinen ihminen toimii.
Jos riidanhaastaja huomaa, että toinen on lähdössä, hän kääntääkin hetkellisesti kelkkansa, jotta toinen jäisi. Tai sitten estää lähdön, kuten omani teki. Ajoi nurkkaan, haukkui ja sanoi hirveitä asioita, piti väkisin kiinni kun yritin pukea ulkovaatteita ja lähteä. Sitten minä olin se mielisairas ja väkivaltainen, kun koetin irrottautua otteesta. Seurasi ulos, juoksi perässä ja esti lopulta pääsyn ystävän luo tai kotiin. Joskus ulkopuoliset tulivat auttamaan, joskus eivät.
Tiedän kyllä miten toimii, mutta ei se riitaan vastaaminenkaan ole ratkaisu, eihän.
Uskotko että jos lähdet riitaan mukaan tilanne ei eskaloidu?
Riitaan tarvitaan kaksi. Väkivaltaan provosoitiin raivokohtauksiin ei mutta se ei olekkaan riitelyä vaan kaikkea muuta.
Uskokaa nyt yksin ei voi riidellä, voi haastaa riitaa, provoida, olla ilkeä mutta riidellä ei kukaan yksin voi!
riidellä kahakoida
riidellä kahnata
riidellä kiistellä
riidellä kinailla
riidellä kinata
riidellä kränätä
riidellä känätä
riidellä matsata
riidellä nahista
riidellä sanailla
riidellä sotia
riidellä tapella
riidellä torata
Miten onnistuu yksin tappelu? Ei onnistu, mutta väkivalta onnistuu yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin voi todellakin riidellä. Naapurissani asuu narsistimies (ihan ihmeellistä toimintaa ja kiusantekoa taloyhtiön ja muiden asukkaiden suuntaan, mutta se on toinen asia) ja hän usein riitelee yksinään. Hän asuu siis yksin ja on jo vanhempi, ehkä eläkkeellä jo. Hän aloittaa vihaisen kuuloisen riitelyn alkuillasta, pitää yksinpuhelua siis. Volyymi eskaloituu illan mittaan ja lopulta se on kovaan ääneen raivoamista ja mylvimistä vihaisena. Häneltä se yksinriitely näyttää onnistuvan sujuvasti 😀
Vierailija kirjoitti:
Ex oletti jälleen kysymättä ja edes asiasta kertomatta, että lähden käymään hänen sukulaisillaan satojen kilometrien päässä kesken koulua ja muita oleellisia asioita.
Kun tällä kertaa kieltäydyin ex leikki viikon, että isoisänsä on kuollut.Valehteli suvulleen, että olen itsetuhoinen, joten ei voi käydä töissä.
Tutki puoliväkisin läppärini kuva- ja tekstitiedostot, kun pyysin saada katsoa hänen konettaan veti jäätävät kilarit, mutta myöhemmin armeliaasti vilautti nopeasti koneeltaan hänen mielestään "huonoa" kuvaa itsestään.
Exän oman tietokoneen hajotessa latasi omalle koneelleni viruksen "läpällä".
Liimasi tavaroihini nimitarroja, jotka, osoittivat että kyseessä on hänen tavaransa. En olisi saanut esim. Paistaa omalla paistinpannullani tiettyjä ruokia.
Laski ja punnitsi elintarvikkeiden ja taloustavaroiden määriä tietääkseen, etten ole varastunut häneltä. Itse ostamani olivat ilman muuta yhteisiä.
Sain suhteen aikana muutaman lahjan. Yhden lahjani hinnan jouduin maksamaan hänelle takaisin ja loppuja sain vain katsella exän niitä suopeasti esitellessä. Lahjoihini koskeminen tai niiden käyttäminen oli ehdottomasti kiellettyä.
Hankin verhot isoihin sälekaihtimittomiin ikkunoihimme omin päin kun exältä ei saanut vastausta millaiset itse haluaisi. Kun koulun jälkeen palasin kotiin,verhot oli leikelty exän taideprojektiin. Näin kävi systemaattisesti kaikille tavaroille, joita exäni "ei tarvinnut". Makuuhuoneen karvamatto oli kuulema sitä varten, että siihen voi pyyhkiä kuraiset kengät.
Nuoli lautapelin nappuloita ja hajoitti pleikkaohjaimen yms. voittaakseen pelit.
Erään kerran ex palasi naama loistaen kaupasta. Oli ostanut esimmäistä kertaa ikinä minullekin valitsemiaan herkkuja. Tähän asti kuulosti vielä ihan hyvälle. Herkut esiteltyään ex kuitenkin alkoi avata ajatuksiaan tämän jalon teon taustalla. Kyseessä oli hänen kehittämänsä palkkio- ja ehdollistamisjärjestelmä. Kun toimisin odotusten mukaan saisin herkkuja. Toisaalta taas saisin niitä myös silloin kun olin vihainen, jotta oppisin siihen, että aina kun olen vihainen saan herkkuja. Tiedän, ei järjen hiventäkään. Tässä vaiheessa suhteemme oli jo melko lailla loppuun taputeltu.
No nyt oli jo oikeasti sairas mies, jestas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exäni vaati, että perheessä on yhteiset rahat ja sen varjolla päätti, ettei meillä ole varaa ostaa toista autoa. Niinpä kuljetin lapsia hoitoon bussilla, sieltä kahdella bussilla töihin ja iltapäivällä sama tunnin kierros uudelleen, kun exä itse ajeli autolla kymmenen minuutin työmatkaa. Aina kun jonkun ulkopuolisen - kaverit, jomman kumman perhe tai jopa naapurit - kanssa tuli asia puheeksi, exä naureskeli, että kyllähän hän auton antaisi, mutta ei se vaimo tykkää ajaa, ei taida enää osatakaan. Sitten jos sellaisen jälkeen pyysin, että saisin lähteä autolla, ei ollut puhettakaan että minut voisi päästää rattiin. Samanlainen kuvio toistui muutenkin, exä käytännössä pakotti minut tekemään asioita mahdollisimman hankalasti ja sitten muiden kuullen naureskeli, että kun se vaimo haluaa tehdä näin ja näin, vaikka voisi tehdä niin ja noin, että sellaisia hölmöjä ne naiset on.
Nykyään tosiaan on exä, mutta lasten asioissa kiusantekoa tapahtuu edelleen.
Ei nyt ihan noin, mutta vein lapsia bussilla hoitoon, koska exäni perusteli että hänen pitää olla ajoissa työpaikalla, että saa autolleeen tolppapaikan. Sitten kun seisoin räntäsateessa siinä hoitopaikan kohdalla odottamassa bussia töihin, sen jälkeen kun olin vienyt lapset, tämä munapää ajoi lämpimällä autolla ohi ja vilkutti. Siinä kohdalla aloin ymmärtää, ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Yksin voi todellakin riidellä. Naapurissani asuu narsistimies (ihan ihmeellistä toimintaa ja kiusantekoa taloyhtiön ja muiden asukkaiden suuntaan, mutta se on toinen asia) ja hän usein riitelee yksinään. Hän asuu siis yksin ja on jo vanhempi, ehkä eläkkeellä jo. Hän aloittaa vihaisen kuuloisen riitelyn alkuillasta, pitää yksinpuhelua siis. Volyymi eskaloituu illan mittaan ja lopulta se on kovaan ääneen raivoamista ja mylvimistä vihaisena. Häneltä se yksinriitely näyttää onnistuvan sujuvasti 😀
Ei se ole silloin riitelyä ellei siihen toinen mene mukaan. Sanakirja käteen. Kiusantekoa ja raivoamista kylläkin.
Toisaalta jos on jakautunut persoona niin persoonat voi keskenään riidellä, mutta silloin ne persoonat riitelee, yksin tuo ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistipiirteinen ex mieheni oli myös mustasukkainen jopa naisten seurasta, ja pyrki noilla vauhkoontumisillaan eristämään minut muista, onnistuikin kun ystävien tapaamisia edelsi ja/tai seurasi aina riita ja ”kosto” (yleensä hänen katoamisensa tavoittamattomiin). Sitten alkoi valvottaminen, ja fyysiset yhteenotot. Syynä oli aina minun tekemiseni joissain aiemmissa illanvietoissa (olimme nuoria, ja kävimme usein ulkona). Ei auttanut kyseenalaistaa outoja syytöksiä, koska totta on, multa on aina vaan mennyt muisti. Aloin vältellä päihtymistä hänen seurassaan, sitä narsku ei huomannut, ja lennokkaat syytökset vaan jatkui vaikka olisin ollut kys. ajankohtina vesiselvä. Omien mokailujensa jälkeen ylläpiti agressiivista ilmapiiriä, ettei vaan kukaan uskaltaisi kritisoida häntä sanallakaan. Katui kyllä jälkikäteen niin aidon oloisesti noita edesottamuksiaan, että oikea narsisti tuskin kuitenkaan oli. Tämäkin alkoi riehua vaikka yksin keskellä yötä herättäen koko naapuruston, joten ei nämä tosiaan tarvii kahta osapuolta siihen riitelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, kun taitaa kaikki nämä tarinat olla miehistä, niin onko narsistisuus pelkästään miesten sairaus? Vai ilmeneekö se jotenkin erilailla naisissa?
Kyllä ilmenee. Täällä nyt on muutenkin paljon sellaista mitä en edes laskisi narsismin, joten ei niin kauhean tosissaan ketjua kannata lukea.
Ihan samaa itsetunnon lyttäämistä moni nainenkin harrastaa, ottaa kumppanikseen sellaisen ketä voi polkea. Onko tutun kuuloista kun naiset valittavat kummaneistaan esimerkiksi juhlissa, tuo ei ikinä tee sitä ja tätä ihan kelvoton kaveri, jopa niin että puoliso on paikalla, se on sitä julkista nöyryyttämistä mitä moni harrastaa. Toki siihen ollaan totuttu, mutta ei se oikein ole ja kielii kyllä jostakin, jos nyt ei narsismista niin sitten kpäisyydestä.
On paljon ihmisiä, jotka eivät täytä narsistisen persoonallisuushäiriön kriteereitä mutta joilla on siitä huolimatta narsistisia piirteitä ja toimintatapoja haittaavissa määrin. Suomessa on erityisen tyypillistä tuo, että hävetään omia perheenjäseniä ja ystäviä, koska he muka saattavat itsen huonoon valoon, ja sitten rankaistaan heitä julkisella moittimisella, näpäyttelyllä, naurunalaiseksi tekemisellä ja puhumalla ikään kuin tämä toinen ei olisi paikalla ollenkaan.
Näillä narsistisesti käyttäytyvillä on kuitenkin jonkinlainen todellisuudentaju olemassa ja tietyissä tilanteissa he voivat jopa tajuta käyttäytyvänsä inhottavasti. Henkilö, jolla on varsinainen narsistinen persoonallisuushäiriö, elää sen sijaan kirjaimellisesti ihan omassa maailmassaan. Sellaisessa, jossa hänen on pakko olla paras ja arvostetuin, ja jossa kaikki haluavat kukistaa hänet, mikäli hän ei pidä varaansa. Hän ei osaa tulkita muiden motiiveja muuten kuin itsensä kautta (=kaikki muiden tekemiset ja sanomiset liittyvät häneen) eikä hänen ymmärrykseensä mahdu se, että joku muu voisi olla yhtä arvokas ja tärkeä ihminen kuin hän. Tällainen henkilö ei kykene kokemaan sisäsyntyistä mielihyvää tai myötätuntoa ja yrittää herkeämättä ryövätä niitä muilta ihmisiltä. Jos hän joutuu tilanteeseen, jossa on vaarassa tajuta, että joku muu on jollain saralla häntä osaavampi, pätevämpi tai pidetympi, hän pyrkii välittömästi eliminoimaan tämän. Läpikotaisin narsistisen ihmisen maailmassa toiselle sijalle jääminen on yhtä kuin kuolema ja siksi hän ei ikinä voi sallia kenenkään muun olevan häntä parempi millään mittarilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole silloin riitelyä ellei siihen toinen mene mukaan. Sanakirja käteen. Kiusantekoa ja raivoamista kylläkin.
Minun mielestäni ihmiset tarkoittavat yksin riitelyllä sitä että toinen huutaa vaikka vastaisin ihan normaalilla äänensävyllä takaisin. Tai jos yrität poistua tilanteesta, toinen seuraa perässä.
Lähdimme viimein lomalle kohteeseen, mistä olin unelmoinut pitkään.ihastelin vuolaasti paikan päällä kaikkea ja tunsin oloni onnelliseksi. Tästä kiukustuneena hän alkoi olemaan töykeä: kertoi, että maailmassa on muitakin paikkoja (hello sherlock) ja että hän seuraavaksi haluaa Thaimaaseen (koska tiesi, etten ole koskaan pitänyt siitä). Loppuloman hän käytti alkoholia niin rankasti, että jouduin kutsumaan lääkärin. Minun onnellinen olotilani oli hänelle sietämätön asia
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, kun taitaa kaikki nämä tarinat olla miehistä, niin onko narsistisuus pelkästään miesten sairaus? Vai ilmeneekö se jotenkin erilailla naisissa?
Onhan näitä naisissakin varmasti. Ja piirre näkyy monasti jo lapsena luonnehäiriönä.
Lapsuuden (tyttö) kaverini oli erikoinen. Hän ei sietänyt, jos kerroin hänelle jostakin asiasta, joka oli minulla mennyt hyvin tai jos olin saanut jostakin koulussa kehuja tai paremman koenumeron tma. Välittömästi alkoi vähätellä ja lytätä, etsiä päinvastaisia argumentteja, syitä ja vikoja.
Oli erittäin kateellinen ja kilpailuhenkinen. Haukkui ulkonäköäni, tekemisiäni ja tavaroitani. Kun olin saanut jotakin uutta, totesi sen välittömästi rumaksi tai huonoksi. ”En mä vaan olisi tuollaista halunnut!”, ”Mä vihaan vihreitä takkeja.” Taikka ”Mun tutulla oli tollanen ja se meni heti hajalle.” Yritti myös muka vahingossa rikkoa omaisuuttani.
Teki minusta syypään itse alunperin ehdottamiinsa asioihin. Valehteli ja väänteli totuutta. Mustamaalasi ja puhui pahaa muista. Itse esiintyi johtajana, fiksuna ja nerona.
Opin olemaan hänen kanssaan kaveri siten, että vähättelin itse itseäni, en kertonut mitään onnistumisiani mistä hän tulisi vain pahalle tuulelle, kehuin häntä, alistuin leikeissä ikävämpään rooliin, joustin pelien säännöissä hänen edukseen (hän halusi aina voittaa) jne. Muutoin välttelin ja olin pettynyt, kun hän pyysi minua ulos leikkimään.
Uskomatonta, mihin sitä kilttinä ja riitoja välttelevänä luonteena voikin ryhtyä! Osaltaan syy oli siinäkin, että asuin maalla eikä täällä ollut muita lapsia läheisyydessä paitsi tämä naapurin ilkiö ja äitini kannusti kaveeraamaan tämän kanssa, vaikka kerroinkin hänen kieroista edesottamuksistaan äidille.
Tunnistan oman lapseni kaveripiirissä juuri samanlaisen sekopää-kaverin ja olen suoraan sanonut, ettei tarvitse vapaa-ajalla olla tuollaisen kanssa. Oma lapseni nimittäin on kertonut minulle aivan vastaavista asioista. Onneksi hänellä on muitakin kamuja, ettei tarvitse tuossa tyypissä roikkua (huonon) seuran vuoksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole silloin riitelyä ellei siihen toinen mene mukaan. Sanakirja käteen. Kiusantekoa ja raivoamista kylläkin.
Minun mielestäni ihmiset tarkoittavat yksin riitelyllä sitä että toinen huutaa vaikka vastaisin ihan normaalilla äänensävyllä takaisin. Tai jos yrität poistua tilanteesta, toinen seuraa perässä.
Kaikki tajuaa tämän paitsi tuo yksi joka varmaankin mietti nyt omia tekemisiään ja yrittää selittää itselleen että kaikki osapuolet ovat yhtä syyllisiä. Tulee jauhamaan aiheesta niin kauan kuin tätä ketjua piisaa.
Te ette ole nähny sitä persettä?
Itse ymmärsin tuon perselopetuksen jonkinlaisena mustan huumorin tuotoksena.