Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta näinä vaikeina vuosina olisin toivonut kohtaavani toisen tyyppistä keskustelua narsismista, juurikin sellaista että ihmisellä voi olla narsistinen persoonallisuushäiriö ja silti parisuhde hänen kanssaan voi olla pääosin normaalia ja hyvää.

Mutta kun ei voi.

Narsistin kanssa ei kenenkään ikinä missään olosuhteissa pidä ryhtyä parisuhteeseen.

Ainoa oikea tapa olla narsistin kanssa tekemisissä on se, ettei ole tekemisissä.

Ellei ole masokisti.

Hyvänen aika, ethän voi sanoa kenenkään parisuhteesta noin. Minulla on takana 20 vuotta liittoa NPH:n omaavan puolison kanssa, ja siihen mahtuu paljon hyviä hetkiä. Ja kyllä, myös huonoja ja vaikeita mitä yritämme työstää. On aika julmaa tuomita noin yksioikoisesti toisen koko elämä. Ei se narsistikaan ole syyllinen omaan narsistisuuteensa, vaan hän voi yrittää työstää asiaa kuten puolisoni tekee. Teot ratkaisevat viime kädessä, ei ajatukset. Eiköhän meillä kaikilla ole oma pimeä puolemme, mikä ei tietenkään vapauta ketään vastuusta mutta silti niitäkin voi ymmärtää.

Tämä ketju ei ole oikea paikka keskustella filosofisista kysymyksistä. Jos löydät itsesi ketjusta tyyliin nukun protestiksi toppavaatteissa koska kumppanini laittaa hyvät yöunet vähäpukeisena keikistelyn edelle, ammattiapu ei liene pahitteeksi ihan leimoista riippumatta.

Aika jännä, miten moni tulee puolustelemaan näitä hulluja, kumppaniaan terrorisoivia ihmisiä. Ihan kuin henkisessä ja fyysisessä väkivallassa olisi kyse vain väärinymmärretyksi tulemisesta ja ”asioilla on aina kaksi puolta”.

Nämä sekopäät terroristit nähdään jopa uhreina. No, onhan niitä sellaisiakin naisia, jotka ihailevat linnakundeja ja lähettelevät heille rakkauskirjeitä.

Mietin, ovatko nämä hullujen ymmärtäjät itse jotenkin traumatisoituneita, kun heille tuntuu olevan täysin epäselvää, miten tunne-elämältään normaali ihminen käyttäytyy.

Nämä pesukoneen ulos kantamiset sun muut ovat todella sairasta touhua. Olkoon syy narsismi tai muu hulluus, mutta kenenkään ei pidä sietää tuollaista kumppania sekuntiakaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni narsistin /muun sekopään uhri lukee tämän ketjun, ja jättää sekopään kumppaninsa. Nyt heti.

ehkä narsistin kanssa pystyy vielä elämään, mutta psykopaatin tai sosiopaatin ei. Jotkut kuvaukset vaikutti kyllä ihan psykopaateilta, niinku ne kissan tappajat ja väkivaltaiset. Eihän narsisti välttämättä ole väkivaltainen. Narsistit on yleensä älykkäitä ja käyttää enemmän henkistä väkivaltaa.

En tiedä oliko eksä narsisti, mutta jollain tavalla häiriintynyt varmasti. 

Häntä ärsytti suunnattomasti jos puhuin puhelimessa kenenkään miespuolisen kanssa puhelimessa. Yhdentekevää oliko kyseessä 6v kummipoika, 30v veljeni vai 80v pappani. Kaivoi tällöin aina vanhan kovaäänisen imurimme esiin ja seurasi minua huoneesta toiseen, niin että hurinan läpi oli mahdotonta kuulla toisen puhetta. Kerran sitten imuri-vanhus ei enää käynnistynytkään, joten eksä alkoi tömistellä ja kolistaa kattilan kansia yhteen. Jokainen voi kuvitella millainen näky se on, kun nelikymppinen satakiloinen mies tekee tuollaista :D 

Tykkäsi myös mollata ulkonäköäni, varsinkin jos joku kehui minua. Papan syntymäpäivillä ihana pappani kehui että olen kaunis kuin kukka. Eksä kaatoi läheisestä kukkaruukusta mullat päähäni ja huusi että kyllähän se perunakin kukkii kun päälle kaadetaan tarpeeksi pas kaa. Nauroi päälle omalle mahtavalle "vitsilleen" Siinä vaiheessa vaari hermostui totaalisesti, huusi että hänen rakkaasta lapsenlapsesta ei kukaan puhu noin ja käski tyypin olla näyttäytymättä enää ikinä hänen silmissään. Tämän jälkeen eksä nimitteli pappaani mielenvikaiseksi raivoajaksi. Nii-in, miksiköhän hermostui...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex oletti jälleen kysymättä ja edes asiasta kertomatta, että lähden käymään hänen sukulaisillaan satojen kilometrien päässä kesken koulua ja muita oleellisia asioita.

Kun tällä kertaa kieltäydyin ex leikki viikon, että isoisänsä on kuollut.

Valehteli suvulleen, että olen itsetuhoinen, joten ei voi käydä töissä.

Tutki puoliväkisin läppärini kuva- ja tekstitiedostot, kun pyysin saada katsoa hänen konettaan veti jäätävät kilarit, mutta myöhemmin armeliaasti vilautti nopeasti koneeltaan hänen mielestään "huonoa" kuvaa itsestään.

Exän oman tietokoneen hajotessa latasi omalle koneelleni viruksen "läpällä".

Liimasi tavaroihini nimitarroja, jotka, osoittivat että kyseessä on hänen tavaransa. En olisi saanut esim. Paistaa omalla paistinpannullani tiettyjä ruokia.

Laski ja punnitsi elintarvikkeiden ja taloustavaroiden määriä tietääkseen, etten ole varastunut häneltä. Itse ostamani olivat ilman muuta yhteisiä.

Sain suhteen aikana muutaman lahjan. Yhden lahjani hinnan jouduin maksamaan hänelle takaisin ja loppuja sain vain katsella exän niitä suopeasti esitellessä. Lahjoihini koskeminen tai niiden käyttäminen oli ehdottomasti kiellettyä.

Hankin verhot isoihin sälekaihtimittomiin ikkunoihimme omin päin kun exältä ei saanut vastausta millaiset itse haluaisi. Kun koulun jälkeen palasin kotiin,verhot oli leikelty exän taideprojektiin. Näin kävi systemaattisesti kaikille tavaroille, joita exäni "ei tarvinnut". Makuuhuoneen karvamatto oli kuulema sitä varten, että siihen voi pyyhkiä kuraiset kengät.

Nuoli lautapelin nappuloita ja hajoitti pleikkaohjaimen yms. voittaakseen pelit.

Erään kerran ex palasi naama loistaen kaupasta. Oli ostanut esimmäistä kertaa ikinä minullekin valitsemiaan herkkuja. Tähän asti kuulosti vielä ihan hyvälle. Herkut esiteltyään ex kuitenkin alkoi avata ajatuksiaan tämän jalon teon taustalla. Kyseessä oli hänen kehittämänsä palkkio- ja ehdollistamisjärjestelmä. Kun toimisin odotusten mukaan saisin herkkuja. Toisaalta taas saisin niitä myös silloin kun olin vihainen, jotta oppisin siihen, että aina kun olen vihainen saan herkkuja. Tiedän, ei järjen hiventäkään. Tässä vaiheessa suhteemme oli jo melko lailla loppuun taputeltu.

"nsä palkkio- ja ehdollistamisjärjestelmä. Kun toimisin odotusten mukaan saisin herkkuja. Toisaalta taas saisin niitä myös silloin kun olin vihainen, jotta oppisin siihen, että aina kun olen vihainen saan herkkuja. Tiedän, ei järjen hiventäkään. Tässä vaiheessa suhteemme oli jo melko lailla loppuun taputeltu."

Meillä on voittaja! Mitä ihmettä oikeasti?! Tilanne kuulostaa niin absurdilta, että nauroin ääneen :D

Joo, silloin ei paljoa naurattanut :,D

Tyyppi yrtti soveltaa tätä järjestelmää vielä eron jälkeenkin esim. Keksimällä tehtäviä itseltäni kysymättä, joissa voisin auttaa häntä eroon liittyen ja varaamalla "palkkioksi" pitsaa tms.

Kun en auttanutkaan roudaamalla tavaroitaan ties minne tuli vihaista viestiä perässä, että nyt jäi sitten pitsa saamatta.

Siis multa jäi nyt ymmärtämättä, että mikä logiikka oli siinä, että vihaisena ollessaan saa herkkuja? :D

En tiedä ymmärsikö täysin itsekään.

Enkä tiedä vieläkään oliko kyseessä kuinka mietitty ja pitkällinen prosessi.

Kun aloin tapailemaan exää tämä vitsaili aikovansa saada minut luulemaan itseäni hulluksi. Sen verran vainoharhaisiksi kävin itsekin lopulta, etten olisi ihmetellyt vaikka tämä olisi ollut oikeasti exän suunnitelma suhteemme alusta asti.

Exän logiikka toimi niin, että mietti siirtojaan monta askelta eteenpäin- eli halusi olla "edellä". Käytännössä tämä näkyi suhteemme loppuaikoina niin, että kun ex teki jonkin täysin idioottimaisen tempauksen (jota ei kuitenkaan myöntänyt tehneensä) oli hän miettinyt valmiiksi oman siirtoni (kuvitellun kostotoimenpiteen) ja reagoi/kosti valmiiksi näihin kuviteltuihin pahuuksiini.

Tuota Pavlovin koira-kokeilua ja herkkujen syöttämisen logiikkaa voin arvailla, mutta uskoakseni se saattoi liittyä tiettyihin tästä kertomisen jälkeisiin tapahtumiin.

Olin loppuaikoina todella vihainen ja väsynyt lähes jatkuvasti. Koska exäni ei nähnyt vikaa omassa toiminnassaan pyrki hän selittämään käytöstäni itsestään riippumattomalla psykologialla esim. Hakemalla syitä ärtymykseeni lapsuuden traumoistani.

Lopulta tämä ajatus jalostui siihen, että ex pyrki sanoittamaan suuttumukseni (sekä todellisen, että kuvitellun) syitä itselleni. Eli jos ex oli vaikka hajoittanut tavaroitani tai muuten vain päätti että olen vihainen, hän sanoi, että suuttumukseni johtuu nälästä (pitäisikö sinun syödä). Tämä sinulla on nälkä hokeminen (vaikka olisin syönyt hetki sitten) jatkui sitten aina siihen asti, että jossain kohtaa oli pakko syödä. Kun olin syönyt ex totesi onnellisena, että mitä hän sanoi, minulla oli vain nälkä ja vaikutan heti syömisen jälkeen mukavammalta, todellisuudessa vain exän mielentila muuttui.

Tätä absurdia kuviota on todella hankala selittää, mutta siis luulen, että "herkkuja vihaisena" liittyi siihen kierotuneeseen ja outoon logiikkaan, että alkaisin yhdistämään suuttumukseni exältä saatuun "hyötyyn" (herkkuihin). En sitten tiedä pitikö tämän koulutusmetodin poistaa suuttumukseni exän tempuista kokonaan/ylläpitää sitä vai ainoastaan tarjota itselleni tai exälleni rationaalinen syy (nälkä) exän mukaan irrationaaliselle käytökselleni (suuttumukselle exää kohtaan).

Tämä outo ehdollistamiskuvio jatkui kuitenkin johdonmukaisesti aina suhteemme loppuun asti.

Pitää vielä lisätä, että mielenkiintoista tässä oli myös se, että silloin kun minulla oli oikeasti nälkä tai muu perustarve oli se exän mukaan "tekosyy" tai nälän tarkoituksena oli "karaista" tms. Mikä oikeutti exäni sabotoimaan syömisyriyksiäni.

Pohjimmiltaan kysessä oli exän tarve kontrolloida pienimpiäkin ykityiskohtia.

Tähän kontrollointiin liittyi myös osaltaan aiemmin mainittu lupien- ja hyväksyntöjen jako niiltä ruumiin- ja psyykkeen toimintojen osilta, joihin ex ei olisi voinut vaikuttaa tai niihin puuttuminen olisi aiheuttanut exänkin kannalta enemmän vahinkoa kuin hyötyä (saat luvan ajatella, saat syödä, hyväksyn työsi).

Ex joka tapauksessa junaili kuvitelmissaan asiat niin, ettei joutunut menettämään kasvojaan ja tekemisiin häpeän ja hallinnan menetyksen tunteiden kanssa, jotka olisivat saattaneet olla edessä mikäli kykenisi näkemään muut itsestään riippumattomina yksilöinä.

Tämän luettuani en enää ihmettele pätkääkään minkä tyyppiset/luonteiset ihmiset teki aikoinaan ainoan aikuisiän työuransa vaikeuksitta ja menestyksekkäästi keski-tysleirien vartijoina.

Kaffepulla kirjoitti:

Aika jännä, miten moni tulee puolustelemaan näitä hulluja, kumppaniaan terrorisoivia ihmisiä. Ihan kuin henkisessä ja fyysisessä väkivallassa olisi kyse vain väärinymmärretyksi tulemisesta ja ”asioilla on aina kaksi puolta”.

Nämä sekopäät terroristit nähdään jopa uhreina. No, onhan niitä sellaisiakin naisia, jotka ihailevat linnakundeja ja lähettelevät heille rakkauskirjeitä.

Mietin, ovatko nämä hullujen ymmärtäjät itse jotenkin traumatisoituneita, kun heille tuntuu olevan täysin epäselvää, miten tunne-elämältään normaali ihminen käyttäytyy.

Nämä pesukoneen ulos kantamiset sun muut ovat todella sairasta touhua. Olkoon syy narsismi tai muu hulluus, mutta kenenkään ei pidä sietää tuollaista kumppania sekuntiakaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni narsistin /muun sekopään uhri lukee tämän ketjun, ja jättää sekopään kumppaninsa. Nyt heti.

Varmasti ovat, itse ajattelen sen niin että mitä tapahtui ennen kuin tuo pesukone raivattiin ulos? Voisiko taustalla olla pitkään jatkunut henkinen väkivalta joka eskaloitui raivonpuuskaan? Ei välttämättä, mutta hyvin voi myös olla. Enkä ollenkaan puolustele, jokainen vastatkoon itse käytöksestään. Mutta kolikolla on aina kaksi puolta. Pitää muistaa että ne narsistitkin ovat saaneet häiriönsä ollessaan jonkun uhreja, jolloin nämä nykyiset uhritkaan eivät ole täysin vapaita häiriöistä. Siksi tuo itsensätutkiminen olisi mielestäni terveempi tapa käsitellä asiaa, kuin muiden diagnosointi. Mitä se hyödyttää todeta että sillä ja sillä oli varmasti tämä, jos ei pysähdy ja mieti että niin mistä tuo hänen häiriönsä johtui ja saattaisiko minullakin olla nyt jokin kun siihen altistuin. Muutoinhan sitä ei katkaise kierrettä?

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti valvottamisesta. Olin unohtanut sen. Narsisti oli työtön, nukkui minun ollessa töissä ja yöt valvotti minua huudattamalla telkkaria. Kun naapuri tuli sanomaan, että mitä täällä huutaa telkkari läpi yön, narsisti keksi, että minulla ja naapurilla on salasuhde.

Mulla on ollut kans tuo, että olin vessassa narsistin mielestä liian kauan ja hän sitten keksi, että olen ollut siellä koskettelemassa itseäni ajatellen tyyliin jotain päivällä ohi ajaneessa paloautossa mahdollisesti istunutta palomiestä tai aiemmin päivällä paperinkeräykseen viedyn mainoslehtisen miesmallia.

Minulla ei ollut mitään turvaverkkoa tuolloin. Kukaan ei uskonut. Onneksi olen vielä elossa ja voin lukea täältä vastaavanlaisia kokemuksia. Kiitos kirjoittajille.

Kiitos Sinulle.

Onneksi olet täällä kanssamme.

No silläkö se kierre katkeaa, että muut vain pohdiskelevat, että voivoi kun silläkin on ollut niin rankkaa lapsena, kun nyt noin kilahtelee ja heittelee pesukoneita?

Ja itse tämä sekopää ei mieti yhtään mitään?

Ehei, ei sellaista pohdiskelua voi kukaan tehdä toisen puolesta. Sen narsistin pitää ihan oikeasti itse tajuta olevansa sairas, ja hakeutua hoitoon. Mutta sitähän he eivät tee, koska heissä ei koskaan ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni näitä "kivoja pikku tempauksia" riitti. Hän ei tosin ollut narsisti, mutta epävakaa persoonnallisuushäiriö löytyi ja siten monia narsistisia piirteitä.

Kun täytin 18 (olin aika nuori kun seurustelu alkoi), ystäväni järjestivät minulle ravintolaillallisen ja kehtasivat tilata minulle alkudrinkin. Eksäni veti herneet nenään ja murjotti koko illan. Heti, kun pääruoka oli syöty, eksä valitteli kipeää vatsaansa ja vaati minua heittämään hänet kotiin. Olimme tulleet paikalle autolla (juhlistaen sitä että sain juuri ajokortin) ja olin ajatellut mennä illalla taksilla kotiin. Eksä ei missään nimessä voinut mennä bussilla, koska matka kesti 10min ja häntä oksetti hurjasti. Noh, onneksi olin juonut ruuan kanssa kolaa niin sanoin että voin heittää, mutta tulen takaisin juhlimaan. Ravintolasta ulos päästyämme alkoi huuto miten minä olen alkoholisti, kaverini vetävät minua kuin pässiä narussa enkä yhtään välitä kipeästä tyttöystävästä. Vein hänet kotiinsa ja jäin hetkeksi varmistamaan, että potilas selviytyy. Noh, vessakäynnin aikana neiti oli omien sanojensa mukaan vetänyt purkin lääkkeitä, koska ei hän ole oikeasti kipeä, mutta nyt tietää, etten rakasta häntä. Siinä sitten minä olin paniikissa soittamassa ambulanssia kun toinen itkee silmät päästään. Kun lanssiukot kaartoi pihaan, eksä ilmoitti ettei hän mitään oikeasti ottanut, tämä oli vain testi. Siinä menikin sitten maku juhlia omia synttäreitä.

Epävakaat ovat oikeasti aivan helvetillisiä elämänkumppaneita, onneksi on kohdallasi ex. Jostain syystä rakastavat myös pilata juhlia, etenkin puolisonsa merkkipäiviä. Tätä olen kuullut monelta muultakin epävakaan kanssa seurustelleelta, ilmeisesti näillä ei psyyke kestä sitä että huomio on jossain toisessa. Omalla kohdallani ei sentään tuollaista synttäriyllätystä järjestänyt (vaikka uhkailikin itsemurhalla usein), mutta yhtäkkiä haukkui minulle todella rumaan sävyyn koko juhlaväen ja lähti paikalta teatraalisesti ovet paukkuen. Oli kehittänyt päänsä sisällä yhtäkkiä jonkun täysin vainoharhaisen kuvion siitä miten kaikki ovat häntä vastaan. Loppuajan sainkin selitellä hämmästyneille vieraille että mistä on kyse ja mikä hänelle tuli. Kun sitten otin seuraavana päivänä puheeksi tämän "episodin" epävakaan kanssa, nakkeli niskojaan ja uhriutui lisää siitä että kehtasin pahoittaa mieleni. Välillä tuntuu etteivät nuo ole ihmisiä ollenkaan tai kykeneväisiä vuorovaikutteiseen suhteeseen, vaan kaivautuneet jostain kiven alta rankaisemaan ihmisiä.

Eihän ne olekaan. Nuo elää siinä omassa pikku kuplassaan joka on äärimmäisen herkkä ja sitä ei saisi poksauttaa. Ihmisten tulisi elää heidän mukaansa sekä suojella tuota haurasta kuorta missä tämä henkisesti hentoinen olento asustelee.

Epävakaat on painajaismaisia elämänkumppaneita joo. Mutta toisaalta tällainen kommentointikin on tarpeettoman julmaa, koska epävakaat esitetään niin kuin he itse valitsisivat helvettinsä ja heillä olisi siellä kivaa. Epävakaa on kaikkein tuskallisin persoonallisuushäiriö, sitä sanotaan persoonallisuushäiriöiden avohaavaksi. Jos epävakaan kumppanilla on karmeaa, se ei ole mitään verrattuna epävakaan henkilökohtaiseen helvettiin.

Mietinkin että jopas kestää ensimmäisellä epävakaiden "hekin ovat uhreja"-puolustelijalla saapua paikalle, mutta sieltähän se saapui. Tässä näette millainen mielentila epävakaalla keskimäärin on, koko universumin pitäisi pyöriä hänen ympärillään ja kenenkään vaikeudet eivät vedä vertoja hänen kokemalleen tuskalle.

Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta millainen epävakaan "henkilökohtainen helvetti" on kun vuosikausia saa kokea haukkumista, syyllistämistä, fyysisten rajojen rikkomista, alistamista, pakottamista, itsemurhauhkailuja ja luottamuksen pettämistä loputtomiin, joka päivä, ilman syytä. Ainoa virhe jonka tein oli epävakaan päästäminen elämääni. Narsistit kaikki tietävät ihmishirviöiksi, mutta jostain syystä epävakaille riittää ymmärtäjiä ja päänsilittelijöitä.

Täällä yksi epävakaa, jonka aiemmat kumppanit varmasti kertovat olleensa narsistin kanssa. Olen todella pahoillani käytöksestäni, ja suurin osa täällä kerrotuista tempauksista kuulostaa hyvin tutuilta. Voin siis jotenkin asettua tekijän asemaan ja siihen tunnetilaan, vaikka kerrottuna jutut kuulostavat kuinka älyttömiltä ja huvittavilta tahansa.

Nykyiselläni yritän välttää romanttisia ihmissuhteita, koska tiedän, millaiseksi muutun, kun alkuhuuman jälkeen omat epävarmuudet ja pelot nousevat pintaan, ja alan pala palalta tuhota toisen itsetuntoa ja elämää. Anteeksi, ja syvin ymmärrykseni kaikille kaltaisteni uhreille.

Kun tuollaista käytöstä alkaa näkyä, juostaa oikeasti ja äkkiä. Se ei siitä helpotu, ja mitä pidempään olette suhteessa, sitä vaikeampaa lähteminen on. Etenkin, jos ette puhu tapahtumista kenellekään, mikä on aika yleistä, koska nuo jututhan kuulostavat aivan älyttömiltä, kumppanin käytös nolottaa, tai sitten uhri häpeää itseään, koska kokee omalla huonoudellaan ansaitsevansa käytöksen.

Puhukaa ystäville. Omassa päässään ja kuplassaan sitä alkaa kuvitella todella häiriintyneiden asioiden olevan aivan normaaleja ja ansaittuja, mutta ystävän "mitä h*lvettiä sinä juuri kerroit" -reaktio saattaa auttaa pitämään perspektiivin edes hieman terveempänä.

Kaffepulla kirjoitti:

Aika jännä, miten moni tulee puolustelemaan näitä hulluja, kumppaniaan terrorisoivia ihmisiä. Ihan kuin henkisessä ja fyysisessä väkivallassa olisi kyse vain väärinymmärretyksi tulemisesta ja ”asioilla on aina kaksi puolta”.

Nämä sekopäät terroristit nähdään jopa uhreina. No, onhan niitä sellaisiakin naisia, jotka ihailevat linnakundeja ja lähettelevät heille rakkauskirjeitä.

Mietin, ovatko nämä hullujen ymmärtäjät itse jotenkin traumatisoituneita, kun heille tuntuu olevan täysin epäselvää, miten tunne-elämältään normaali ihminen käyttäytyy.

Nämä pesukoneen ulos kantamiset sun muut ovat todella sairasta touhua. Olkoon syy narsismi tai muu hulluus, mutta kenenkään ei pidä sietää tuollaista kumppania sekuntiakaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni narsistin /muun sekopään uhri lukee tämän ketjun, ja jättää sekopään kumppaninsa. Nyt heti.

Minä olen varmaankin tuo puolustelija johon tässä viitataan, ja kerrottakoon että minun narsistinen puolisoni ei ole koskaan syyllistynyt fyysiseen väkivaltaan tai kenenkään omaisuuden rikkomiseen. Sellaisessa ei ole mitään puolusteltavaa. Ylipäätään tällainen impulsiivinen käytös viittaa enemmän johonkin borderlineen kuin narsismiin, narsisti pikemminkin voi olla äärettömän laskelmoiva ja järkeistää kaikki tunteensa ennemmin kuin toimisi niiden mukaan. Mutta usein nämä persoonallisuushäiriöt menevät päällekkäin, eli yhdellä ihmisellä esiintyy viitteitä useammasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta näinä vaikeina vuosina olisin toivonut kohtaavani toisen tyyppistä keskustelua narsismista, juurikin sellaista että ihmisellä voi olla narsistinen persoonallisuushäiriö ja silti parisuhde hänen kanssaan voi olla pääosin normaalia ja hyvää.

Mutta kun ei voi.

Narsistin kanssa ei kenenkään ikinä missään olosuhteissa pidä ryhtyä parisuhteeseen.

Ainoa oikea tapa olla narsistin kanssa tekemisissä on se, ettei ole tekemisissä.

Ellei ole masokisti.

Hyvänen aika, ethän voi sanoa kenenkään parisuhteesta noin. Minulla on takana 20 vuotta liittoa NPH:n omaavan puolison kanssa, ja siihen mahtuu paljon hyviä hetkiä. Ja kyllä, myös huonoja ja vaikeita mitä yritämme työstää. On aika julmaa tuomita noin yksioikoisesti toisen koko elämä. Ei se narsistikaan ole syyllinen omaan narsistisuuteensa, vaan hän voi yrittää työstää asiaa kuten puolisoni tekee. Teot ratkaisevat viime kädessä, ei ajatukset. Eiköhän meillä kaikilla ole oma pimeä puolemme, mikä ei tietenkään vapauta ketään vastuusta mutta silti niitäkin voi ymmärtää.

Minä ymmärsin aivan liikaa. Sitten terapiassa käydessäni oivalsin, että minun käsittämäni pahuuden raja on tuossa narsistissa. Hän oli paha.

Vaikka ymmärtäjiä kouluttautuneita riittäisi, niin en usko, että ihmismieli kokiessaan narsistin takia helvetin enää sallisi itsensä ymmärtää narsistia. Se on helppo olla viisas, kun on kaukana. Lähellä ollessa tietää, ettei ole kuin hyvä ja paha.

No sinun miehesi on varmaan sitten poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Aika jännä, miten moni tulee puolustelemaan näitä hulluja, kumppaniaan terrorisoivia ihmisiä. Ihan kuin henkisessä ja fyysisessä väkivallassa olisi kyse vain väärinymmärretyksi tulemisesta ja ”asioilla on aina kaksi puolta”.

Nämä sekopäät terroristit nähdään jopa uhreina. No, onhan niitä sellaisiakin naisia, jotka ihailevat linnakundeja ja lähettelevät heille rakkauskirjeitä.

Mietin, ovatko nämä hullujen ymmärtäjät itse jotenkin traumatisoituneita, kun heille tuntuu olevan täysin epäselvää, miten tunne-elämältään normaali ihminen käyttäytyy.

Nämä pesukoneen ulos kantamiset sun muut ovat todella sairasta touhua. Olkoon syy narsismi tai muu hulluus, mutta kenenkään ei pidä sietää tuollaista kumppania sekuntiakaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni narsistin /muun sekopään uhri lukee tämän ketjun, ja jättää sekopään kumppaninsa. Nyt heti.

Varmasti ovat, itse ajattelen sen niin että mitä tapahtui ennen kuin tuo pesukone raivattiin ulos? Voisiko taustalla olla pitkään jatkunut henkinen väkivalta joka eskaloitui raivonpuuskaan? Ei välttämättä, mutta hyvin voi myös olla. Enkä ollenkaan puolustele, jokainen vastatkoon itse käytöksestään. Mutta kolikolla on aina kaksi puolta. Pitää muistaa että ne narsistitkin ovat saaneet häiriönsä ollessaan jonkun uhreja, jolloin nämä nykyiset uhritkaan eivät ole täysin vapaita häiriöistä. Siksi tuo itsensätutkiminen olisi mielestäni terveempi tapa käsitellä asiaa, kuin muiden diagnosointi. Mitä se hyödyttää todeta että sillä ja sillä oli varmasti tämä, jos ei pysähdy ja mieti että niin mistä tuo hänen häiriönsä johtui ja saattaisiko minullakin olla nyt jokin kun siihen altistuin. Muutoinhan sitä ei katkaise kierrettä?

Narsistinen persoonallisuushöiriö saa alkunsa lapsuudessa. Ei se tartu aikuisena niin kuin flunssa. Kovasti sinulla tuntuu nyt olevan tarvetta puolustella ja siirtää syytä kumppaneihin. Taitaa olla oma lehmä ojassa. Mitä jos kerrankin tekisit niin kuin neuvot eli tarkastelisit omaa käytöstäsi muiden syyttelyn sijaan.

Kaffepulla kirjoitti:

No silläkö se kierre katkeaa, että muut vain pohdiskelevat, että voivoi kun silläkin on ollut niin rankkaa lapsena, kun nyt noin kilahtelee ja heittelee pesukoneita?

Ja itse tämä sekopää ei mieti yhtään mitään?

Ehei, ei sellaista pohdiskelua voi kukaan tehdä toisen puolesta. Sen narsistin pitää ihan oikeasti itse tajuta olevansa sairas, ja hakeutua hoitoon. Mutta sitähän he eivät tee, koska heissä ei koskaan ole mitään vikaa.

Sinä puhuit voi voittelusta en minä.

Mutta entä jos se uhri onkin se narsisti ja tämä narsisti jonkun toisen uhri eihän kukaan mene silloin itseensä ja tajua olevansa narsisti jos vain keskittyy muihin ei itseensä. Ymmärrätkö mitä tarkoita, kun sanon narsisti oli ennen narsismiaan toisen uhri.

Se ei ole puolustus kenenkään väärälle toiminnalle, mutta koska et voi vaikuttaa muiden häiriöihin jokaisen tulisi kyseenalaistaa itsensä ja pyrkiä niin katkaisemaan vaikkapa juuri tuo narsismin kierre.

Mitä se auttaa sars potilasta syyttää että tartutti sinutkin, jos et hoida omaa sarsiasi pois?

Se ei tarkoita että hyväksyy tartunnan. Kyllä sitä voi silti pitää tuon tahallisen tai tahattoman taudin tartuttajan tekoja väärinä, mutta sen kiroaminen ei auta omaan sairauteen. Näin vertauskuvallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Aika jännä, miten moni tulee puolustelemaan näitä hulluja, kumppaniaan terrorisoivia ihmisiä. Ihan kuin henkisessä ja fyysisessä väkivallassa olisi kyse vain väärinymmärretyksi tulemisesta ja ”asioilla on aina kaksi puolta”.

Nämä sekopäät terroristit nähdään jopa uhreina. No, onhan niitä sellaisiakin naisia, jotka ihailevat linnakundeja ja lähettelevät heille rakkauskirjeitä.

Mietin, ovatko nämä hullujen ymmärtäjät itse jotenkin traumatisoituneita, kun heille tuntuu olevan täysin epäselvää, miten tunne-elämältään normaali ihminen käyttäytyy.

Nämä pesukoneen ulos kantamiset sun muut ovat todella sairasta touhua. Olkoon syy narsismi tai muu hulluus, mutta kenenkään ei pidä sietää tuollaista kumppania sekuntiakaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni narsistin /muun sekopään uhri lukee tämän ketjun, ja jättää sekopään kumppaninsa. Nyt heti.

Varmasti ovat, itse ajattelen sen niin että mitä tapahtui ennen kuin tuo pesukone raivattiin ulos? Voisiko taustalla olla pitkään jatkunut henkinen väkivalta joka eskaloitui raivonpuuskaan? Ei välttämättä, mutta hyvin voi myös olla. Enkä ollenkaan puolustele, jokainen vastatkoon itse käytöksestään. Mutta kolikolla on aina kaksi puolta. Pitää muistaa että ne narsistitkin ovat saaneet häiriönsä ollessaan jonkun uhreja, jolloin nämä nykyiset uhritkaan eivät ole täysin vapaita häiriöistä. Siksi tuo itsensätutkiminen olisi mielestäni terveempi tapa käsitellä asiaa, kuin muiden diagnosointi. Mitä se hyödyttää todeta että sillä ja sillä oli varmasti tämä, jos ei pysähdy ja mieti että niin mistä tuo hänen häiriönsä johtui ja saattaisiko minullakin olla nyt jokin kun siihen altistuin. Muutoinhan sitä ei katkaise kierrettä?

Narsistinen persoonallisuushöiriö saa alkunsa lapsuudessa. Ei se tartu aikuisena niin kuin flunssa. Kovasti sinulla tuntuu nyt olevan tarvetta puolustella ja siirtää syytä kumppaneihin. Taitaa olla oma lehmä ojassa. Mitä jos kerrankin tekisit niin kuin neuvot eli tarkastelisit omaa käytöstäsi muiden syyttelyn sijaan.

Sulla taitaa olla kun teet tuollaisia päätelmiä.

Ulkoistan itseni keskustelusta ja seuraan ulkopuolisena vaikka kokemusta onkin ja itseasiassa yhden jo mainitsin.

"Syyttää ja puolustelee", en tee kumpaakaan vaan kyseenalaistan ja mietin.

Kyllä valitettavasti häiriöt syntyvät traumoista eikä aikuinen ole niille immuunimpi.

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole puolustus kenenkään väärälle toiminnalle, mutta koska et voi vaikuttaa muiden häiriöihin jokaisen tulisi kyseenalaistaa itsensä ja pyrkiä niin katkaisemaan vaikkapa juuri tuo narsismin kierre.

No sitähän tässä on sivukaupalla yritetty neuvoa.

Eli se kierre katkaistaan vain ja ainoastaan siten, että narsistin kanssa ei olla missään tekemisissä. Sillä siitä ongelmasta pääsee.

Se vaatii itsensä kyseenalaistamista ja asioiden uudelta kantilta näkemistä, kyllä. Ja se vaatii myös sen ymmärtämistä, että narsisti on sairas, eikä parane.

Narsisti ei itse korjaa omaa toimintaansa, vaan laskut jää aina toisten maksettavaksi. Kierre ei katkea, niin kauan kun yksikin ihminen päästää tällaisen henkilön terrorisoimaan elämäänsä. Ja pahimmassa tapauksessa siinä kärsii myös sivulliset, kuten lapset.

Käkättäjä kirjoitti:

Suurimmissa osassa näistä kyse ei ole narsismista vaan silkasta kusipäisyydestä ja tunne kylmyydestä

Termit oikein!

Terveisin, oikeasti narsistin uhri

Mitä kummaa sitten kusipäisyys ja tunnekylmyys ovat?

Ei normaalin ihmisen käytöstä ainakaan.

Narsismia on monen tasoista, ei se ole mikään mustavalkoinen juttu.

Ok, moni ehkä ei saisi diagnoosia mutta saattaa silti olla narsismiin taipuvainen jolloin meno ei myöskään ole ihan niin hullua kuin pahimmilla tapauksilla.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole puolustus kenenkään väärälle toiminnalle, mutta koska et voi vaikuttaa muiden häiriöihin jokaisen tulisi kyseenalaistaa itsensä ja pyrkiä niin katkaisemaan vaikkapa juuri tuo narsismin kierre.

No sitähän tässä on sivukaupalla yritetty neuvoa.

Eli se kierre katkaistaan vain ja ainoastaan siten, että narsistin kanssa ei olla missään tekemisissä. Sillä siitä ongelmasta pääsee.

Se vaatii itsensä kyseenalaistamista ja asioiden uudelta kantilta näkemistä, kyllä. Ja se vaatii myös sen ymmärtämistä, että narsisti on sairas, eikä parane.

Narsisti ei itse korjaa omaa toimintaansa, vaan laskut jää aina toisten maksettavaksi. Kierre ei katkea, niin kauan kun yksikin ihminen päästää tällaisen henkilön terrorisoimaan elämäänsä. Ja pahimmassa tapauksessa siinä kärsii myös sivulliset, kuten lapset.

Ei tuo ole sairaus jota ei saisi hoidettua, sitäkin on yritetty selittää sivu tolkulla.

Kenenkään ei ammattilaisen tuskin kannattaa jäädä siihen suhteeseen ylipäätänsä mihinkään itselle tai toiselle vahingolliseen suhteeseen ja kuvitella että kykenisi jonkun pelastamaan, mutta jos kyseessä on diagnoosin saanut ja hoitosuhde on olemassa tai käytynä, aivan hyvinkin pystyy elämään ihan normaalia arkea.

Ei tässä tarvitse puolia ottaa kumpaakaan suuntaan, nähdäkseen että täällä harvemalla on mitään hajua koko termistä.

Huono suhde on huono ja siihen ei diagnoosia tarvita.

Ellei sitten käy terapiassa ja lähde siellä purkamaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Aika jännä, miten moni tulee puolustelemaan näitä hulluja, kumppaniaan terrorisoivia ihmisiä. Ihan kuin henkisessä ja fyysisessä väkivallassa olisi kyse vain väärinymmärretyksi tulemisesta ja ”asioilla on aina kaksi puolta”.

Nämä sekopäät terroristit nähdään jopa uhreina. No, onhan niitä sellaisiakin naisia, jotka ihailevat linnakundeja ja lähettelevät heille rakkauskirjeitä.

Mietin, ovatko nämä hullujen ymmärtäjät itse jotenkin traumatisoituneita, kun heille tuntuu olevan täysin epäselvää, miten tunne-elämältään normaali ihminen käyttäytyy.

Nämä pesukoneen ulos kantamiset sun muut ovat todella sairasta touhua. Olkoon syy narsismi tai muu hulluus, mutta kenenkään ei pidä sietää tuollaista kumppania sekuntiakaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni narsistin /muun sekopään uhri lukee tämän ketjun, ja jättää sekopään kumppaninsa. Nyt heti.

Varmasti ovat, itse ajattelen sen niin että mitä tapahtui ennen kuin tuo pesukone raivattiin ulos? Voisiko taustalla olla pitkään jatkunut henkinen väkivalta joka eskaloitui raivonpuuskaan? Ei välttämättä, mutta hyvin voi myös olla. Enkä ollenkaan puolustele, jokainen vastatkoon itse käytöksestään. Mutta kolikolla on aina kaksi puolta. Pitää muistaa että ne narsistitkin ovat saaneet häiriönsä ollessaan jonkun uhreja, jolloin nämä nykyiset uhritkaan eivät ole täysin vapaita häiriöistä. Siksi tuo itsensätutkiminen olisi mielestäni terveempi tapa käsitellä asiaa, kuin muiden diagnosointi. Mitä se hyödyttää todeta että sillä ja sillä oli varmasti tämä, jos ei pysähdy ja mieti että niin mistä tuo hänen häiriönsä johtui ja saattaisiko minullakin olla nyt jokin kun siihen altistuin. Muutoinhan sitä ei katkaise kierrettä?

Narsistinen persoonallisuushöiriö saa alkunsa lapsuudessa. Ei se tartu aikuisena niin kuin flunssa. Kovasti sinulla tuntuu nyt olevan tarvetta puolustella ja siirtää syytä kumppaneihin. Taitaa olla oma lehmä ojassa. Mitä jos kerrankin tekisit niin kuin neuvot eli tarkastelisit omaa käytöstäsi muiden syyttelyn sijaan.

Sulla taitaa olla kun teet tuollaisia päätelmiä.

Ulkoistan itseni keskustelusta ja seuraan ulkopuolisena vaikka kokemusta onkin ja itseasiassa yhden jo mainitsin.

"Syyttää ja puolustelee", en tee kumpaakaan vaan kyseenalaistan ja mietin.

Kyllä valitettavasti häiriöt syntyvät traumoista eikä aikuinen ole niille immuunimpi.

Todellakin aikuinen on traumoille immuunimpi eikä kenellekään synny persoonallisuushäiriötä siksi että joutuu narsistin lähipiiriin. Toki narsisti mielellään selittää asian itselleen näin, mutta persoonallisuushäiriöön ei sairastuta narsistin pyörityksessä eikä siitä parannuta sitten kun päästään eroon narsistista. Monenlaisia muita oireita voi toki tulla kuten masennus ja ahdistus, pelkotilat.