Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Ei mun exä narsisti ollut, mutta ku-si-pää kuitenkin.

Olin hänelle suhteen alusta asti kertonut etten halua lapsia. Useasti, ja varmasti tiesi. Jossain vaiheessa hän oli päättänyt, että lapsia tehdään ja kertoi mulle pokkana, että ellei lasta tule niin mä en saa ottaa ikinä yhtään uutta lemmikkiä ja jos otan niin hän tappaa ne pentuna. Wtf?! Ei se ainut idioottimaisuus siltä ollut, mutta todellakin pohjakosketus jopa siltä mul-kul-ta.

Samalle tapaukselle kerroin haluavani erota. Lähdin viikonlopuksi pois yhteisestä kodista. Heti perjantaiyönä sain puhelimen täyteen viestejä, joissa haukkui mut aivan maanrakoon. Mitään hyvää minussa ei ollut, eikä ollut ikinä ollutkaan eikä tulisi koskaan olemaankaan. Kukaan ei mua haluaisi jne. Kävi läpi varmaan jokaisen minun ominaisuuden ja kuinka huonoja ne oli.

Sunnuntaina kun palasin kotiin pyysi anteeksi kun "meni hermo" ja ehdotti että jatketaan yhdessä ja mennään parisuhdeterapiaan. Juu ei. Muutin pois seuraavalla viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Jos n-sana on kielletty, niin haluaisin uteliaisuuttani analyysiä tästä ihmisestä. Olen aivan varma viiden vuoden parisuhde kokemuksella, että joku persoonallisuushäiriö tai nepsy ongelma siellä täytyy olla. Olen saman ihmisen nyt jo naurattavista touhuista kertonut aikaisemmin keskustelussa.

Suhteen alussa hurmaava, kauhea kiire yhteen. Suhteen alussa myös käyttäytyi fiksusti ja osasi olla empaattinen.

Yhteen muutettua alkoi säädellä ja rajoittaa. Päätti, mitä syödään ja milloin, koska nukutaan, seksiä kahdesti päivässä oli mikä oli. Lopulta kielti ja lopetti yhteydenpidon kavereihin, perheeseeni pidin salaa yhteyttä. En saanut käydä yksin muualla kuin töissä. Sai tuttaviensa kautta hankittua minulle potkut, pomo uskoi kun kaksi isoa asiakasta väitti minun esiintyneen sekavana ja juovuksissa, vaikka en käyttänyt edes alkoholia. Rikkoi autoni ja omaansa lainasi korkeintaan ruokakauppaan, jos ei itse lähtenyt mukaan. Kontrolloi rahankäyttöäni. Särki autoni ja koska minulla ei ollut ilman tuloja varaa korjauttaa, olin hänen kontrollissaan. Laski autostaan kilometrit ja tarkkaili polttoaineen kulutusta.

Mitätöi, alisti ja kontrolloi aivan kaikkea perustarpeista alkaen. Kaikki muu kiellettyä paitsi kotityöt. Jos olin itse hankkinut jotain turhaa niin rikkoi, piilotti tai heitti menemään. En saanut myöskään ottaa vastaan lahjoja, rikkoi ne edessäni.

Ei ollut varsinaisesti väkivaltainen, mutta uhkaili sillä. Käytti pelottelua, haukkumista, kiristämistä, uhkailua, silmittömiä raivokohtauksia ja passiivisaggressiivista raivoa kera mykkäkoulujen.

Ihaili auktoriteetteja ja johtoasemassa olevia, samalla kadehti ja puhui tuntemistaan pahaa.

Vähän kavereita tai muuta lähipiiriä ja heitä haukkui minulle minkä ehti. En kuullut kenestäkään positiivista sanaa ikinä. Lisäksi jaksoi spekuloida muiden seksi elämää tuntikaupalla.

Halveksi kaikkia heikkouden merkkejä sairauksista suruun. Kertoi, että mielestään kaikkien, jotka eivät töihin kykene, pitäisi kuolla pois. Ei voinut sietää surua muiden kokemana.

Ihaili kovia arvoja. Lempisanontansa "hyvää ei saa hyvällä" tarkoitti sitä, että on heikkoutta yrittää hoitaa jotain tai saada jotain hyvällä käytöksellä, piti ottaa luulot pois ja muut sitten kunnioituksesta ja pelosta antavat mitä haluavat.

En suhteen alun jälkeen nähnyt ikinä empatiaa. Oli yleensä raivoissaan tilanteessa, jossa normaali ihminen osoittaisi myötätuntoa. Kerran kesken hänen määräämää sä ulkohommaa puhelimeni soi ja vastasin. Sillä aikaa potki ja hakkasi lapiolla kissamme kuoliaaksi. Tai siis minun tullessa takaisin kissa sätki viimeisiään ja mies puuhasi töitään muutaman metrin päässä reagoimatta mitenkään. Myöhemmin sanoi minulle muutaman kerran, että minua varten pitäisi olla isompi leka ja enemmän voimaa kuin kissalle.

Tarve riitelyyn. Jos ei keksinyt sen päivän tai viikon asioista, saattoi ottaa jonkun tyhmän ilmeen tai kommenttini vaikka kaksi vuotta aikaisemmin. Usein kiersi taloa tutkaillen ja lopulta löysi jotain, mistä raivostua. Naamalle levisi hetkellisesti leveä virne. Veti itsensä tolkuttomille kierroksille pienistäkin asioista.

Oli kaksi eri persoonaa. Kotona kylmä ja raivohullu, ihmisten nähden lupsakka seuramies ja kohtelias puoliso.

Minusta tosi paljon narsistin piirteitä. Tunnen menneisyydessä tällaisen, ei onneksi oma puolisoni.

Ensin ylettömät rakkauden- ja huomionosoitukset. Nopeasti naimisiin. Sitten alkaa kontrolli. Mitä tv:stä katsotaan, mitä kukin syö. Vaimon painon vahtiminen. Mies on autoritäärinen johtaja talossa. Pelolla. Vuorotellen voimakkaan hekuman ja uskomattoman rakjauden kanssa. Hänen tarinoiden värittämän kuplan luominen kotiin. Illuusio siitä miten hän on maailman mahtavin.

Yleistä on tuo heikkouden ja herkkien tunteiden pilkkaaminen. Narsisti ei itsekään sairastele vaan paiskii töitä vaikka pää kainalossa. Heikkoutta ei saa näyttää ja heikkoja pilkataan tai katsotaan säälivästi alaspäin. Välillä kertoo nyyhkytarinoita itsestään laskelmoidusti irtopisteitä keräten. Heikkojen auttaminenkin on oman egon nostatusta ja fasadin kiillotusta, ei aitoa välittämistä.

Kaikissa ihmissuhteissa mukaan tulee voimakas vallankäyttö. Ei vain osaa olla rennosti ja arvostavasti ilman jatkuvaa vertailua ja kilpailua. Muita pitää painaa alas kaikilla keinoilla. Erityisesti ne joilla on terve hyvä itsetunto, koska sehän narsistia ottaa aivoon että joku on tasapainoinen ja sinut itsensä kanssa. Narsisti oikein kihisee kateudesta. Toki aina hokee ettei kadehdi mitään tai ketään.

Suureelliset tarinat ja täysin epärealistiset, jopa naiivit tulevaisuudenhaaveet joissa hän on maailman sankari jota kaikki ihailee. Ihan kuin pikkulapsi.

Jos joku ei pidä hänestä, hän pitää tätä kateellisena. Hänhän on maailman mahtavin ihminen niin muuta syytä ei voi olla kuin kateus. Ei ole muuta kuin ihailu tai kateus. Näin kapea skaala ajattelussa.

Alkaa puhumaan päälle kun joku kertoo jotain mielenkiintoista tai positiivista. Se käy luonnon päälle ja se on mitätöntä häneen verrattuna. Poistuu paikalta vihaa uhkuen jos kehutaan lämpimästi jotakuta toista. Muutenkin tihkuu järkkyä negatiivisuutta ja vihaa. Energiasyöppö.

Niin monet asiat käyvät hauraan ja mahd lapsena rikotun itsetunnon päälle. Säälittäväähän se on. Hyvä tosin jakaa näitä kokemuksia. Kaikki näistä ei ole narsisteja mutta kun sen kaavan oppii huomaamaan, auttaa se jatkossa. Sitten se käytös onkin välillä jopa huvittavan kaavamaista kun on suuruuspuheet, valehtelu kun kaikki muut tietää totuuden jne..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden ex kertoi seurustelumme alussa, että viehättyy eniten lyhyempi hiuksisista blondeista . Olin itse tuolloin pitkä hiuksinen brunetti.

Nuoruuden tyhmyyksissä tahdoin miellyttää miestä ja leikkasin kutrini sekä blondasin ne.

Hetki tämän jälkeen mies ilmoitti että rintoihin asti ulottuvat tummat hiukset ovat kauneimmat.

No, hyvän opetuksen ainakin sain. Enpä ole enää tuon jälkeen yrittänyt muuttaa itseäni miellytääkseni muita.

Minun ex-miesystäväni oli juuri samaa mieltä: rintoihin asti ulottuvat pikimustat hiukset ovat kauneimmat, joten minun olisi pitänyt värjätä ja suoristaa sävyä 7.0 olevat kiharat hiukseni. Tai ainakin ottaa niihin tummat pidennykset. Sepä olisikin ollut näky.

Mieli muuttui muissakin asioissa. Päivisin hän kehui vartaloani ja sitä, miten hyvältä sain vaatteet näyttämään. Öisin hän taas moitti minua laihuudesta ja haaveili siitä, että saisi litistyä hyvin lihavan naisen alle. Seuraavalla naisystävällä olikin sitten pullea vartalo ja vyötäröpituiset, mustat hiukset. Olen aika varma, että hänestäkin löytyi jotakin valitettavaa.

Ihmettelen muuten näitä miehiä, jotka iskevät ei-niin-ulkoisesti miellyttäviä naisia, ja sen jälkeen käyttävät kiusanteonvälineenä niitä puuttuvia piirteitä. 

Meillä kaikilla on jotakin puuttuvia piirteitä joko ulkonäössä tai luonteessa tai terveydessä.

Mutta narsistilla on nämäkin asiat paljon paremmin, jopa sairaudet tuntuu hänen omalla kohdallaan olevan jotakin uskomatonta ja ainutkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti avautuu liian nopeasti ja liian paljon ihan uusillekin tuttavuuksille. Avautumiset ovat oman erinomaisuuden korostamista, omaisuudella ja saavutuksilla kehumista. Väliin hauskuutusta ja myös tunteita herättäviä tarinoita empatian herättämiseksi. Eli tämä on siis sitä esitystä, jolla yritetään saada ihmisen ihailemaan ja luottamaan häneen. Kuuluu siihen alkuvaiheen "ihastumisvaiheeseen".

Narsistia ei voisi vähempää kiinnostaa muiden ihmisten elämä ja tekemiset. Ne ovat tylsän vähäpätöisiä Hänen Mahtavaan elämäänsä verrattuna. Siksi hän pitää yllä vain yksinpuhelua, koska olettaa muiden elämän olevan niin mitäänsanomatonta (vaikkei todellakaan olisi).

Omat asiat kannattaa pitää visusti suojassa narsistilta. Heikkouksia tai ongelmia ei kannata jakaa ikinä. Hän käyttää niitä jonain päivänä hyväkseen.

Tapasin pari vuotta sitten miehen joka käyttäytyi juuri noin, leveili rahoillaan ja muulla omaisuudellaan, vaikka oli ihan perusduunari ja asui peruspoikamiesboksissa, muutenkin oli oman elämänsä asioista äänessä jatkuvasti ja puhui muista pahaa. Joskus kun itse kerroin omia asioitani tämä tyyppi keskeytti ne lähes aina ja kerran jopa nukahti :D

Oli olevinaan herrasmies, vaikka haukkui muita maanrakoon ja heitti typeriä sovinistiläppiä. Selitti existään ja tinderdeiteistään, haukkui naisia jotka olivat kuulemma järjestään exsuhteiden traumatisoimia, vaikka taisi itse olla, oli tullut erinomaisuudestaan huolimatta jätetyksi lapsensa äidin toimesta. Hengailin mukana mielenkiinnosta kun ei sillä hetkellä ollut muutakaan, mies tykkäsi tarjota ruuat, kuljetteli autolla jne. Olen aika paljon häntä nuorempi ja kuvitteli kai että kovinkin huumaannuin tästä kaikesta :D

Sitten kerran kun sanoin suoraan että hänen on ihan turha pelätä että minä joskus pyytäisin yhteenmuuttoa tms, taisi tajuta ettei charmi ollut purrut niinkuin piti. Kostoksi lainasi minulta rahaa, jätti maksamatta ja ghostasi täysin. 45v pikkupoika :D

Molemmat kusetti toinen toisiaan siinä.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tää vauvalle, piffille ja ties minne takavuosina kirjoitellut maksullisten tsekki/slovakki naisten ylistäjä taas herännyt sieltä kopistaan huutelemaan?

Onko tää se sama tyyppi, joka kirjoitti niitä tsekkihuor@juttujaan myös punk in finland -foorumille ja muillekin foorumeille? Pitää itseään jonkinlaisena punkkarina, vaikka diggailee oikeasti jotain teinien poppia?

Tamperelainen 50+ sporttinen fillaroiva mies, jolle tuli ero kun jäi vaimolle huorist@ kiinni.

Sillä on kaksi parikymppistä tytärtäni kuulemma ja kuolaa niiden kavereita.

Tää tyyppi on Tampesterissa ihan legenda ja tiedetään kaupungilla kyllä.

En jaksa avata kokonaan, mutta "eihän sokerideittailussa ole mitään pahaa" ja "eihän se ole sulta pois".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuntemasi narsisti on käyttäytynyt, kun uhri on päässyt (itse tai jonkun avulla) hänestä eroon? Eli miten käyttäytyy sellainen narsisti, joka jää yksin?

Seuraan sivusta erään sukuuni kuuluvan narsistimiehen elämää. Hän on rahakkaasta taustasta ja opiskellut yhden maisterin ja yhden lisurin arvostetuilta aloilta, eli paperilla tavallaan menestyvä ihminen meidän yhteiskunnassa. On vaihtanut työpaikkaa tiheään ja perustanut itse hirveän monta firmaa ja yhdistystä, eli joku ulkopuolinen voisi ajatella tuosta silpusta, että onpas siinä yritteliäs mies. Lisäksi nyt 41-vuotiaana takana on useampi avoliitto ja avioliitto, eli joku asiaa tuntematon voisi ehkä luulla, että kyseessä on suuri romantikkokin. Noh...

Tämän miehen suhteet ovat tietysti aina loppuneet niin, että nainen pakenee tai pelastetaan. Kaikki nämä naiset ovat halunneet kadota kokonaan miehen elämästä, ja kaikilla näillä naisilla on ollut sellainen uusi puoliso / selllaisia uusia puolisoja, jotka ovat tarvittaessa heittäneet narskun tontilta ulos hyvinkin nopeasti. Eli kukaan näistä naisista ei ole langennut uuteen narsistiin, vaan ovat kaikki saaneet lopulta hyvän elämän, täyden itsenäisyyden ja aivan täydellisen välirikon tästä narsku-exästään. Jotkut ovat myös ohittaneet narsistin saavutukset urallaan, esim. saaneet väiteltyä tohtoriksi ja nyt viimeisin sai eron jälkeen erään kansainvälisen viran, josta tiedän tämän narsistinkin haaveilleen.

On ollut mielenkiintoista seurata, miten narsistimies on näiden erojen jälkeen käyttäytynyt. Hän nimittäin on "masentunut". Hän on esimerkiksi yrittänyt päästä asumaan vanhempiensa luo. Isä näkee bluffin läpi, mutta äiti on itkenyt "masentuneen" poikansa rinnalla "sydämettömiä" naisia, jotka tämän kultakimpalepojan ovat jättäneet yksin masentumaan.

Minulle tämän narsistin sukulaisena on ollut ärsyttävää mutta myös jollain tavalla hyvin huvittavaa katsoa, miten aikuinen narsistimies itkeä vollottaa vanhan (läheisriippuvaisen?) äitinsä sylissä, kun uhri on saatu turvaan.

Onko tämä tavanomaista? Minut tuo käytös yllätti, sillä olen itse kohdannut vain sellaisia tapauksia, missä narsisti eron jälkeen uhoaa voimallaan - ei tekeydy heikoksi "masennustaan".

Millä tavalla tuo kaveri on narsisti? Oletko varma ettei kyseessä olisikin vain kiltti mies?

Tässä olisikin selitys miksi ne "kiltit" miehet ei saa naista.....

Vähän päälle parikymppisenä, juuri masennuksesta vähän toipuneen tapasin miehen, joka oli valtavan komea ja jumaloi minua. Olin aivan lääpälläni, kun kaiken sen kurjuuden jälkeen joku näki minussa jotain hyvää.

Nopeasti kaikki kääntyi. Minun syömisiäni kytättiin. Olen aina ollut hoikka, mutta mies oli valtavan huolissaan, etten vaan liho. Muistan vieläkin sen ahdistuksen, kun hän ruokapöydässä huomautteli annoskoosta, vaikka se oli kuinka pieni tahansa. Herkkuja en enää loppuvaiheessa syönyt ollenkaan, mutta alkuun kapinoin ja söin salaa.

Salilla käytiin yhdessä. Miehelle se oli hirveää tuskaa koska olin niin kamalan nolo. Kävi jatkuvasti suhisemassa, kuinka saa hävetä silmät päästään.

Yritti aina saada puhuttua minut pussiin. Jankkasi yksityiskohtia niin kauan, että mielestään onnistui. Valehtelin hänen mielestään kokoajan ja kaikesta. Lopulta kouristuksen omaisesti yritin saada kaiken täsmäämään. Sovitin kaikki tekemisenikin niin, että ne myös kuulostavat uskottavilta ja järkeviltä jälkeen päin selitettynä. Tätä on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut...

Hän ei siis luottanut kehenkään ja ihannoi rikollisia ja loppuvaiheessa ryhtyi jonkun rikollisjärjestön supportiksikin. Kerran kännipäissään kertoi, että oli ollut kuskina jollain velanperintäkeikoilla yms.

Hän haukkui kaikkia ystäviäni ja sukulaisiani. Toisaalta saattoi verrata minua naispuolisiin ystäviini (niin kuin minulla olisi ollut lupa olla miespuolisia ystäviä) ja harmitella, kun en ollut yhtä fiksu kuin he. Itseään hän kutsui yli-ihmiseksi ja minua ali-ihmiseksi. Oikeasti.

Hän ei varsinaisesti ollut väkivaltainen, mutta tykkäsi "leikillään" painia kanssani ja siinä sivussa sitten puristaa vähän turhan lujaa, tai vääntää raajaa vähän turhan voimallisesti. Olin aina mustelmilla. Lisäksi hän myös huusi. Joka viikko hän kehitti vaikka väkisin syyn, että sai huutaa. Eikä se ollut mitään pientä huutoa, vaan koko naama meni sinipunaiseksi ja koko tyyppi ikään kuin räjähti. Hän antoi tulla kaiken loukkaavan, mitä vain sillä hetkellä keksi. Onneksi en enää muista niitä. Paitsi yhden, joka nauratti jo silloin...

Loppuvaiheessa yritin muutaman kerran erota, mutta hän sai minut puhuttua takaisin ja lupasi muuttua jne. Oltiin juuri saatu suukoteltua sovinto ja kaikki oli ihanasti, kun näin miehen ilmeestä, että nyt pitää saada minut itkemään. Niinpä hän alkoi arvostella pukeutumistani. Olin kuulemma pukenut värit väärinpäin. Musta paita sai t1ssini näyttämään pienemmiltä ja valkoiset housut takapuolen isommalta. :D

Oltiin kaksi vuotta yhdessä ja erosta on nyt kymmenen vuotta. Edelleen näitä keskusteluja lukiessa nuo tapahtumat nousevat pintaan. En tiedä, oliko hän narsisti, mutta näin uskon. Ainakin hän vihasi minua syvästi. Minä itse olin näin jälkikäteen ajateltuna läheisriippuvainen ja tämän suhteen ansiosta lopulta täysi sekopää. Näistä parannuin kun suhde loppui. Jollain tavalla tämä suhde kuitenkin traumatisoi, koska yhä edelleen nousee takaumia.

Viimeiseksi mies olisi vielä halunnut muuttaa yhteen. Silloin olin jo siinä pisteessä, että nauroin ehdotukselle. Tiesin ja ymmärsin, että olisin ollut kotini vanki. Lastakaan en edes harkinnut koko suhteen aikana, vaikka edellisen poikaystäväni kanssa lasta yritettiin, ja tästä hullusta seuraavan kanssa lapset sitten sainkin. Joku itsesuojeluvaisto kuitenkin toimi.

Anteeksi, mutta nauroin tuolle rottatoule jutulle:D rottatoule on ihana elokuva:3

Muuten kyllä ihan käsittämättömiä noi exät. Noinko paljon on mielenvikaisia ja luonnehäiriöisiä miehiä? :/

Vierailija kirjoitti:

Mä en saanut käydä kävelemässä, koska oli riski, että isken muita miehiä kävelyreissuillani. Asuttiin vielä suht korvessa ja naapurit vanhuksia. Ex-mies itse ei kuitenkaan suostunut tulemaan kävelylle mukaan, joten sitten en saanut mennä minäkään.

Narsistit on oikeasti pimeitä.

"Hauskoja" juttuja nämä, mutta puurot ja vellit on monella vähän sekaisin... ei kaikki kiusaaminen, mustasukkaisuus ja vainoharhaisuus ole narsismia. 

Mansen vanslenkkarimies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tää vauvalle, piffille ja ties minne takavuosina kirjoitellut maksullisten tsekki/slovakki naisten ylistäjä taas herännyt sieltä kopistaan huutelemaan?

Onko tää se sama tyyppi, joka kirjoitti niitä tsekkihuor@juttujaan myös punk in finland -foorumille ja muillekin foorumeille? Pitää itseään jonkinlaisena punkkarina, vaikka diggailee oikeasti jotain teinien poppia?

Tamperelainen 50+ sporttinen fillaroiva mies, jolle tuli ero kun jäi vaimolle huorist@ kiinni.

Sillä on kaksi parikymppistä tytärtäni kuulemma ja kuolaa niiden kavereita.

Tää tyyppi on Tampesterissa ihan legenda ja tiedetään kaupungilla kyllä.

Miten toiset onnistuu näkemään tuossa mitään ylistystä? Haukan lailla vahtiva ei vaan ole hot oli hän mistä maasta tahansa.

Minun, joka olen erittäin huono uimari, olisi pitänyt lähteä baari-illan jälkeen kuutamouinnille. En uskaltanut humalassa kuin uida vähän matkaa rannan suuntaisesti. Pidin itse tätä erittäin järkevänä.

 Eksä ui selälle päin ja kun huomasi, etten seurannut, sai raivokohtauksen ja jätti minut rannalle ja sanoi lähtevänsä etsimään "jonkun hauskemman."

  Hän suuttui myös siitä, että olen erittäin läheinen isosiskoni kanssa, olemme parhaat kaverit ja meillä on aina mukavaa yhdessä.

  Exän mielestä hänen olisi pitänyt olla minun paras kaverinsa. En voi olla "paras kaveri" ihmisen kanssa, joka käyttäytyy aina hyvin arvaamattomasti ja suuttuu ilman mitään syytä.

  Ei hänellä kyllä tänäkään päivänä ole ystäviä, on onnistunut vttuilemaan kaikki pois elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin tulossa baarista ja narsisti olisi halunnut kebabia yöpizzeriasta. Sanoin, että minulla ei ole nälkä, mutta minulle kyllä sopii, että haetaan hänelle. Tästä seurasikin hillitön raivonpurkaus, jonka päätteksi narsku heittäytyi istumaan keskelle tietä, niin kuin joku uhmaikäinen. Jätin hänet siihen ja suuntasin kotiin. Parin tunnin päästä tuli kotiin ja sitten syytteli minua, kuinka olin taas saanut riidan aikaiseksi.

Miehen tai kummankin ollessa humalassa meille tuli aina riitaa. Kerran sitten tein kokeen, päätin etten provosoidu yhtään mistään enkä sano mitään erityistä ja katson tuleeko riita. Mies tuli illalla kaljoissa kotiin, olin itse selvinpäin nukkumaan menossa. Mentiin petiin samaan aikaan ja mies alkoi jankuttaa jostain, vastailin vaan ihan neutraalisti puoliunisena. Kyllä se vaan sai itse psyykkailtua itsensä riitelemään :D

Aika pian tuosta muuttuikin exäksi.

  Puhutte kuin minun suullani! Olemme varmasti seurustelleet sen saman tyypin kanssa!  Onko tämä ihanuus itä- Suomesta?

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni näitä "kivoja pikku tempauksia" riitti. Hän ei tosin ollut narsisti, mutta epävakaa persoonnallisuushäiriö löytyi ja siten monia narsistisia piirteitä.

Kun täytin 18 (olin aika nuori kun seurustelu alkoi), ystäväni järjestivät minulle ravintolaillallisen ja kehtasivat tilata minulle alkudrinkin. Eksäni veti herneet nenään ja murjotti koko illan. Heti, kun pääruoka oli syöty, eksä valitteli kipeää vatsaansa ja vaati minua heittämään hänet kotiin. Olimme tulleet paikalle autolla (juhlistaen sitä että sain juuri ajokortin) ja olin ajatellut mennä illalla taksilla kotiin. Eksä ei missään nimessä voinut mennä bussilla, koska matka kesti 10min ja häntä oksetti hurjasti. Noh, onneksi olin juonut ruuan kanssa kolaa niin sanoin että voin heittää, mutta tulen takaisin juhlimaan. Ravintolasta ulos päästyämme alkoi huuto miten minä olen alkoholisti, kaverini vetävät minua kuin pässiä narussa enkä yhtään välitä kipeästä tyttöystävästä. Vein hänet kotiinsa ja jäin hetkeksi varmistamaan, että potilas selviytyy. Noh, vessakäynnin aikana neiti oli omien sanojensa mukaan vetänyt purkin lääkkeitä, koska ei hän ole oikeasti kipeä, mutta nyt tietää, etten rakasta häntä. Siinä sitten minä olin paniikissa soittamassa ambulanssia kun toinen itkee silmät päästään. Kun lanssiukot kaartoi pihaan, eksä ilmoitti ettei hän mitään oikeasti ottanut, tämä oli vain testi. Siinä menikin sitten maku juhlia omia synttäreitä.

Epävakaat ovat oikeasti aivan helvetillisiä elämänkumppaneita, onneksi on kohdallasi ex. Jostain syystä rakastavat myös pilata juhlia, etenkin puolisonsa merkkipäiviä. Tätä olen kuullut monelta muultakin epävakaan kanssa seurustelleelta, ilmeisesti näillä ei psyyke kestä sitä että huomio on jossain toisessa. Omalla kohdallani ei sentään tuollaista synttäriyllätystä järjestänyt (vaikka uhkailikin itsemurhalla usein), mutta yhtäkkiä haukkui minulle todella rumaan sävyyn koko juhlaväen ja lähti paikalta teatraalisesti ovet paukkuen. Oli kehittänyt päänsä sisällä yhtäkkiä jonkun täysin vainoharhaisen kuvion siitä miten kaikki ovat häntä vastaan. Loppuajan sainkin selitellä hämmästyneille vieraille että mistä on kyse ja mikä hänelle tuli. Kun sitten otin seuraavana päivänä puheeksi tämän "episodin" epävakaan kanssa, nakkeli niskojaan ja uhriutui lisää siitä että kehtasin pahoittaa mieleni. Välillä tuntuu etteivät nuo ole ihmisiä ollenkaan tai kykeneväisiä vuorovaikutteiseen suhteeseen, vaan kaivautuneet jostain kiven alta rankaisemaan ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni näitä "kivoja pikku tempauksia" riitti. Hän ei tosin ollut narsisti, mutta epävakaa persoonnallisuushäiriö löytyi ja siten monia narsistisia piirteitä.

Kun täytin 18 (olin aika nuori kun seurustelu alkoi), ystäväni järjestivät minulle ravintolaillallisen ja kehtasivat tilata minulle alkudrinkin. Eksäni veti herneet nenään ja murjotti koko illan. Heti, kun pääruoka oli syöty, eksä valitteli kipeää vatsaansa ja vaati minua heittämään hänet kotiin. Olimme tulleet paikalle autolla (juhlistaen sitä että sain juuri ajokortin) ja olin ajatellut mennä illalla taksilla kotiin. Eksä ei missään nimessä voinut mennä bussilla, koska matka kesti 10min ja häntä oksetti hurjasti. Noh, onneksi olin juonut ruuan kanssa kolaa niin sanoin että voin heittää, mutta tulen takaisin juhlimaan. Ravintolasta ulos päästyämme alkoi huuto miten minä olen alkoholisti, kaverini vetävät minua kuin pässiä narussa enkä yhtään välitä kipeästä tyttöystävästä. Vein hänet kotiinsa ja jäin hetkeksi varmistamaan, että potilas selviytyy. Noh, vessakäynnin aikana neiti oli omien sanojensa mukaan vetänyt purkin lääkkeitä, koska ei hän ole oikeasti kipeä, mutta nyt tietää, etten rakasta häntä. Siinä sitten minä olin paniikissa soittamassa ambulanssia kun toinen itkee silmät päästään. Kun lanssiukot kaartoi pihaan, eksä ilmoitti ettei hän mitään oikeasti ottanut, tämä oli vain testi. Siinä menikin sitten maku juhlia omia synttäreitä.

Epävakaat ovat oikeasti aivan helvetillisiä elämänkumppaneita, onneksi on kohdallasi ex. Jostain syystä rakastavat myös pilata juhlia, etenkin puolisonsa merkkipäiviä. Tätä olen kuullut monelta muultakin epävakaan kanssa seurustelleelta, ilmeisesti näillä ei psyyke kestä sitä että huomio on jossain toisessa. Omalla kohdallani ei sentään tuollaista synttäriyllätystä järjestänyt (vaikka uhkailikin itsemurhalla usein), mutta yhtäkkiä haukkui minulle todella rumaan sävyyn koko juhlaväen ja lähti paikalta teatraalisesti ovet paukkuen. Oli kehittänyt päänsä sisällä yhtäkkiä jonkun täysin vainoharhaisen kuvion siitä miten kaikki ovat häntä vastaan. Loppuajan sainkin selitellä hämmästyneille vieraille että mistä on kyse ja mikä hänelle tuli. Kun sitten otin seuraavana päivänä puheeksi tämän "episodin" epävakaan kanssa, nakkeli niskojaan ja uhriutui lisää siitä että kehtasin pahoittaa mieleni. Välillä tuntuu etteivät nuo ole ihmisiä ollenkaan tai kykeneväisiä vuorovaikutteiseen suhteeseen, vaan kaivautuneet jostain kiven alta rankaisemaan ihmisiä.

Eihän ne olekaan. Nuo elää siinä omassa pikku kuplassaan joka on äärimmäisen herkkä ja sitä ei saisi poksauttaa. Ihmisten tulisi elää heidän mukaansa sekä suojella tuota haurasta kuorta missä tämä henkisesti hentoinen olento asustelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni näitä "kivoja pikku tempauksia" riitti. Hän ei tosin ollut narsisti, mutta epävakaa persoonnallisuushäiriö löytyi ja siten monia narsistisia piirteitä.

Kun täytin 18 (olin aika nuori kun seurustelu alkoi), ystäväni järjestivät minulle ravintolaillallisen ja kehtasivat tilata minulle alkudrinkin. Eksäni veti herneet nenään ja murjotti koko illan. Heti, kun pääruoka oli syöty, eksä valitteli kipeää vatsaansa ja vaati minua heittämään hänet kotiin. Olimme tulleet paikalle autolla (juhlistaen sitä että sain juuri ajokortin) ja olin ajatellut mennä illalla taksilla kotiin. Eksä ei missään nimessä voinut mennä bussilla, koska matka kesti 10min ja häntä oksetti hurjasti. Noh, onneksi olin juonut ruuan kanssa kolaa niin sanoin että voin heittää, mutta tulen takaisin juhlimaan. Ravintolasta ulos päästyämme alkoi huuto miten minä olen alkoholisti, kaverini vetävät minua kuin pässiä narussa enkä yhtään välitä kipeästä tyttöystävästä. Vein hänet kotiinsa ja jäin hetkeksi varmistamaan, että potilas selviytyy. Noh, vessakäynnin aikana neiti oli omien sanojensa mukaan vetänyt purkin lääkkeitä, koska ei hän ole oikeasti kipeä, mutta nyt tietää, etten rakasta häntä. Siinä sitten minä olin paniikissa soittamassa ambulanssia kun toinen itkee silmät päästään. Kun lanssiukot kaartoi pihaan, eksä ilmoitti ettei hän mitään oikeasti ottanut, tämä oli vain testi. Siinä menikin sitten maku juhlia omia synttäreitä.

Epävakaat ovat oikeasti aivan helvetillisiä elämänkumppaneita, onneksi on kohdallasi ex. Jostain syystä rakastavat myös pilata juhlia, etenkin puolisonsa merkkipäiviä. Tätä olen kuullut monelta muultakin epävakaan kanssa seurustelleelta, ilmeisesti näillä ei psyyke kestä sitä että huomio on jossain toisessa. Omalla kohdallani ei sentään tuollaista synttäriyllätystä järjestänyt (vaikka uhkailikin itsemurhalla usein), mutta yhtäkkiä haukkui minulle todella rumaan sävyyn koko juhlaväen ja lähti paikalta teatraalisesti ovet paukkuen. Oli kehittänyt päänsä sisällä yhtäkkiä jonkun täysin vainoharhaisen kuvion siitä miten kaikki ovat häntä vastaan. Loppuajan sainkin selitellä hämmästyneille vieraille että mistä on kyse ja mikä hänelle tuli. Kun sitten otin seuraavana päivänä puheeksi tämän "episodin" epävakaan kanssa, nakkeli niskojaan ja uhriutui lisää siitä että kehtasin pahoittaa mieleni. Välillä tuntuu etteivät nuo ole ihmisiä ollenkaan tai kykeneväisiä vuorovaikutteiseen suhteeseen, vaan kaivautuneet jostain kiven alta rankaisemaan ihmisiä.

Eihän ne olekaan. Nuo elää siinä omassa pikku kuplassaan joka on äärimmäisen herkkä ja sitä ei saisi poksauttaa. Ihmisten tulisi elää heidän mukaansa sekä suojella tuota haurasta kuorta missä tämä henkisesti hentoinen olento asustelee.

Epävakaat on painajaismaisia elämänkumppaneita joo. Mutta toisaalta tällainen kommentointikin on tarpeettoman julmaa, koska epävakaat esitetään niin kuin he itse valitsisivat helvettinsä ja heillä olisi siellä kivaa. Epävakaa on kaikkein tuskallisin persoonallisuushäiriö, sitä sanotaan persoonallisuushäiriöiden avohaavaksi. Jos epävakaan kumppanilla on karmeaa, se ei ole mitään verrattuna epävakaan henkilökohtaiseen helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies heitti ovesta kirjani lumihankeen koska kiinnitin huomiota kirjoihin enemmän kuin häneen. Tämä vain yksi niistä jutuista mitä 30 vuoden liitossa tapahtui. Exä hän on nykyään.

Kyllähän naisetkin räjäyttelevät pleikkareita silloin, jos se on tärkeämpi kuin nainen ja ihan syystä. En tuossa oikein näe mitään muuta kuin sinun välinpitämättömyytesi miestä kohtaan.

Naisen pleikkarin räjäyttäminen ei ole yhtään se oikeutetumpaa eikä tervepäisen ihmisen tapa riidellä.

Mitä jos se on ainut tapa saada puoliso kuuntelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni näitä "kivoja pikku tempauksia" riitti. Hän ei tosin ollut narsisti, mutta epävakaa persoonnallisuushäiriö löytyi ja siten monia narsistisia piirteitä.

Kun täytin 18 (olin aika nuori kun seurustelu alkoi), ystäväni järjestivät minulle ravintolaillallisen ja kehtasivat tilata minulle alkudrinkin. Eksäni veti herneet nenään ja murjotti koko illan. Heti, kun pääruoka oli syöty, eksä valitteli kipeää vatsaansa ja vaati minua heittämään hänet kotiin. Olimme tulleet paikalle autolla (juhlistaen sitä että sain juuri ajokortin) ja olin ajatellut mennä illalla taksilla kotiin. Eksä ei missään nimessä voinut mennä bussilla, koska matka kesti 10min ja häntä oksetti hurjasti. Noh, onneksi olin juonut ruuan kanssa kolaa niin sanoin että voin heittää, mutta tulen takaisin juhlimaan. Ravintolasta ulos päästyämme alkoi huuto miten minä olen alkoholisti, kaverini vetävät minua kuin pässiä narussa enkä yhtään välitä kipeästä tyttöystävästä. Vein hänet kotiinsa ja jäin hetkeksi varmistamaan, että potilas selviytyy. Noh, vessakäynnin aikana neiti oli omien sanojensa mukaan vetänyt purkin lääkkeitä, koska ei hän ole oikeasti kipeä, mutta nyt tietää, etten rakasta häntä. Siinä sitten minä olin paniikissa soittamassa ambulanssia kun toinen itkee silmät päästään. Kun lanssiukot kaartoi pihaan, eksä ilmoitti ettei hän mitään oikeasti ottanut, tämä oli vain testi. Siinä menikin sitten maku juhlia omia synttäreitä.

Epävakaat ovat oikeasti aivan helvetillisiä elämänkumppaneita, onneksi on kohdallasi ex. Jostain syystä rakastavat myös pilata juhlia, etenkin puolisonsa merkkipäiviä. Tätä olen kuullut monelta muultakin epävakaan kanssa seurustelleelta, ilmeisesti näillä ei psyyke kestä sitä että huomio on jossain toisessa. Omalla kohdallani ei sentään tuollaista synttäriyllätystä järjestänyt (vaikka uhkailikin itsemurhalla usein), mutta yhtäkkiä haukkui minulle todella rumaan sävyyn koko juhlaväen ja lähti paikalta teatraalisesti ovet paukkuen. Oli kehittänyt päänsä sisällä yhtäkkiä jonkun täysin vainoharhaisen kuvion siitä miten kaikki ovat häntä vastaan. Loppuajan sainkin selitellä hämmästyneille vieraille että mistä on kyse ja mikä hänelle tuli. Kun sitten otin seuraavana päivänä puheeksi tämän "episodin" epävakaan kanssa, nakkeli niskojaan ja uhriutui lisää siitä että kehtasin pahoittaa mieleni. Välillä tuntuu etteivät nuo ole ihmisiä ollenkaan tai kykeneväisiä vuorovaikutteiseen suhteeseen, vaan kaivautuneet jostain kiven alta rankaisemaan ihmisiä.

Eihän ne olekaan. Nuo elää siinä omassa pikku kuplassaan joka on äärimmäisen herkkä ja sitä ei saisi poksauttaa. Ihmisten tulisi elää heidän mukaansa sekä suojella tuota haurasta kuorta missä tämä henkisesti hentoinen olento asustelee.

Miksi se pitäisi pois auttaa?

Olisipa kerrassaan kamala maailma jos kaikki kohtelisivat toisiaan mainitsemallasi tavalla.

Mistä teitä epäempaattisia ihmisiä sikiää? Rajat pitää laittaa että miten itseään saa kohdella, mutta miksi ei antaisin jokaisen elää juuri sellaisessa kuplassa mitä tarvitsee oli hauras tai vahva ja jos ei tunne niin kohtelee kuin kaikki olisi hauraita koska oikeastaan kaikki on ja paineen alla tuo hauraus nousee pintaan.

Musta tuo teidän suhtautuminen asiaan ei ole normaalia. Ihmisellä on selvästi todella paha olla jos noin purkautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni näitä "kivoja pikku tempauksia" riitti. Hän ei tosin ollut narsisti, mutta epävakaa persoonnallisuushäiriö löytyi ja siten monia narsistisia piirteitä.

Kun täytin 18 (olin aika nuori kun seurustelu alkoi), ystäväni järjestivät minulle ravintolaillallisen ja kehtasivat tilata minulle alkudrinkin. Eksäni veti herneet nenään ja murjotti koko illan. Heti, kun pääruoka oli syöty, eksä valitteli kipeää vatsaansa ja vaati minua heittämään hänet kotiin. Olimme tulleet paikalle autolla (juhlistaen sitä että sain juuri ajokortin) ja olin ajatellut mennä illalla taksilla kotiin. Eksä ei missään nimessä voinut mennä bussilla, koska matka kesti 10min ja häntä oksetti hurjasti. Noh, onneksi olin juonut ruuan kanssa kolaa niin sanoin että voin heittää, mutta tulen takaisin juhlimaan. Ravintolasta ulos päästyämme alkoi huuto miten minä olen alkoholisti, kaverini vetävät minua kuin pässiä narussa enkä yhtään välitä kipeästä tyttöystävästä. Vein hänet kotiinsa ja jäin hetkeksi varmistamaan, että potilas selviytyy. Noh, vessakäynnin aikana neiti oli omien sanojensa mukaan vetänyt purkin lääkkeitä, koska ei hän ole oikeasti kipeä, mutta nyt tietää, etten rakasta häntä. Siinä sitten minä olin paniikissa soittamassa ambulanssia kun toinen itkee silmät päästään. Kun lanssiukot kaartoi pihaan, eksä ilmoitti ettei hän mitään oikeasti ottanut, tämä oli vain testi. Siinä menikin sitten maku juhlia omia synttäreitä.

Epävakaat ovat oikeasti aivan helvetillisiä elämänkumppaneita, onneksi on kohdallasi ex. Jostain syystä rakastavat myös pilata juhlia, etenkin puolisonsa merkkipäiviä. Tätä olen kuullut monelta muultakin epävakaan kanssa seurustelleelta, ilmeisesti näillä ei psyyke kestä sitä että huomio on jossain toisessa. Omalla kohdallani ei sentään tuollaista synttäriyllätystä järjestänyt (vaikka uhkailikin itsemurhalla usein), mutta yhtäkkiä haukkui minulle todella rumaan sävyyn koko juhlaväen ja lähti paikalta teatraalisesti ovet paukkuen. Oli kehittänyt päänsä sisällä yhtäkkiä jonkun täysin vainoharhaisen kuvion siitä miten kaikki ovat häntä vastaan. Loppuajan sainkin selitellä hämmästyneille vieraille että mistä on kyse ja mikä hänelle tuli. Kun sitten otin seuraavana päivänä puheeksi tämän "episodin" epävakaan kanssa, nakkeli niskojaan ja uhriutui lisää siitä että kehtasin pahoittaa mieleni. Välillä tuntuu etteivät nuo ole ihmisiä ollenkaan tai kykeneväisiä vuorovaikutteiseen suhteeseen, vaan kaivautuneet jostain kiven alta rankaisemaan ihmisiä.

Eihän ne olekaan. Nuo elää siinä omassa pikku kuplassaan joka on äärimmäisen herkkä ja sitä ei saisi poksauttaa. Ihmisten tulisi elää heidän mukaansa sekä suojella tuota haurasta kuorta missä tämä henkisesti hentoinen olento asustelee.

Epävakaat on painajaismaisia elämänkumppaneita joo. Mutta toisaalta tällainen kommentointikin on tarpeettoman julmaa, koska epävakaat esitetään niin kuin he itse valitsisivat helvettinsä ja heillä olisi siellä kivaa. Epävakaa on kaikkein tuskallisin persoonallisuushäiriö, sitä sanotaan persoonallisuushäiriöiden avohaavaksi. Jos epävakaan kumppanilla on karmeaa, se ei ole mitään verrattuna epävakaan henkilökohtaiseen helvettiin.

Sekö oikeuttaa siihen ettei tarvitse syödä lääkkeitä tai käydä terapiassa? Muut saa tuntea nahoissaan sen kun nyt ei satu huvittamaan itsensä hoidattaminen. Usko pois, meidän koko suku on saanut osansa tällaisesta omassa kuplassaan eläjästä jota saisi aina olla tukemassa ja ymmärtämässä siitäkin huolimatta vaikka oli just edellisellä viikolla repinyt mummonsa vessanpytyn irti ja yrittänyt heittää sillä ohikulkevaa naapuria. Mustelmiakin löytyy muutamalta näiden henkisten leviämisten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni näitä "kivoja pikku tempauksia" riitti. Hän ei tosin ollut narsisti, mutta epävakaa persoonnallisuushäiriö löytyi ja siten monia narsistisia piirteitä.

Kun täytin 18 (olin aika nuori kun seurustelu alkoi), ystäväni järjestivät minulle ravintolaillallisen ja kehtasivat tilata minulle alkudrinkin. Eksäni veti herneet nenään ja murjotti koko illan. Heti, kun pääruoka oli syöty, eksä valitteli kipeää vatsaansa ja vaati minua heittämään hänet kotiin. Olimme tulleet paikalle autolla (juhlistaen sitä että sain juuri ajokortin) ja olin ajatellut mennä illalla taksilla kotiin. Eksä ei missään nimessä voinut mennä bussilla, koska matka kesti 10min ja häntä oksetti hurjasti. Noh, onneksi olin juonut ruuan kanssa kolaa niin sanoin että voin heittää, mutta tulen takaisin juhlimaan. Ravintolasta ulos päästyämme alkoi huuto miten minä olen alkoholisti, kaverini vetävät minua kuin pässiä narussa enkä yhtään välitä kipeästä tyttöystävästä. Vein hänet kotiinsa ja jäin hetkeksi varmistamaan, että potilas selviytyy. Noh, vessakäynnin aikana neiti oli omien sanojensa mukaan vetänyt purkin lääkkeitä, koska ei hän ole oikeasti kipeä, mutta nyt tietää, etten rakasta häntä. Siinä sitten minä olin paniikissa soittamassa ambulanssia kun toinen itkee silmät päästään. Kun lanssiukot kaartoi pihaan, eksä ilmoitti ettei hän mitään oikeasti ottanut, tämä oli vain testi. Siinä menikin sitten maku juhlia omia synttäreitä.

Epävakaat ovat oikeasti aivan helvetillisiä elämänkumppaneita, onneksi on kohdallasi ex. Jostain syystä rakastavat myös pilata juhlia, etenkin puolisonsa merkkipäiviä. Tätä olen kuullut monelta muultakin epävakaan kanssa seurustelleelta, ilmeisesti näillä ei psyyke kestä sitä että huomio on jossain toisessa. Omalla kohdallani ei sentään tuollaista synttäriyllätystä järjestänyt (vaikka uhkailikin itsemurhalla usein), mutta yhtäkkiä haukkui minulle todella rumaan sävyyn koko juhlaväen ja lähti paikalta teatraalisesti ovet paukkuen. Oli kehittänyt päänsä sisällä yhtäkkiä jonkun täysin vainoharhaisen kuvion siitä miten kaikki ovat häntä vastaan. Loppuajan sainkin selitellä hämmästyneille vieraille että mistä on kyse ja mikä hänelle tuli. Kun sitten otin seuraavana päivänä puheeksi tämän "episodin" epävakaan kanssa, nakkeli niskojaan ja uhriutui lisää siitä että kehtasin pahoittaa mieleni. Välillä tuntuu etteivät nuo ole ihmisiä ollenkaan tai kykeneväisiä vuorovaikutteiseen suhteeseen, vaan kaivautuneet jostain kiven alta rankaisemaan ihmisiä.

Eihän ne olekaan. Nuo elää siinä omassa pikku kuplassaan joka on äärimmäisen herkkä ja sitä ei saisi poksauttaa. Ihmisten tulisi elää heidän mukaansa sekä suojella tuota haurasta kuorta missä tämä henkisesti hentoinen olento asustelee.

Miksi se pitäisi pois auttaa?

Olisipa kerrassaan kamala maailma jos kaikki kohtelisivat toisiaan mainitsemallasi tavalla.

Mistä teitä epäempaattisia ihmisiä sikiää? Rajat pitää laittaa että miten itseään saa kohdella, mutta miksi ei antaisin jokaisen elää juuri sellaisessa kuplassa mitä tarvitsee oli hauras tai vahva ja jos ei tunne niin kohtelee kuin kaikki olisi hauraita koska oikeastaan kaikki on ja paineen alla tuo hauraus nousee pintaan.

Musta tuo teidän suhtautuminen asiaan ei ole normaalia. Ihmisellä on selvästi todella paha olla jos noin purkautuu.

*Poksauttaa