Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Isoäidilläni näitä riittää, mutta tämä tulee mieleen. Olivat kerran isoisän ja muun lähisuvun kanssa joulun aikaan meillä käymässä, ja äitini sätti isää jostain vastuusta, jonka tämä oli unohtanut. Mummo ei voi sietää sitä, että isää moittii joku muu kuin hän. Vähän myöhemmin, kun istuimme kahvilla olohuoneessa, hän alkoi päivitellä äidilleni minua ja veljeäni kovaan ääneen niin, että kaikki varmasti kuulivat - muisteli siis huonoja kouluarvosanojamme ja "kamalaa" käytöstämme, josta oli melkein jo se 20 vuotta aikaa. Kaikki olivat tietenkin hämmentyneitä ja vaivaantuneita.

Kun äiti myöhemmin kysyi mummolta, mikä ihme hänelle oli tullut, tämä vastasi "No, kun sinä kerran arvostelit minun lastani, niin minä arvostelin sitten sinun" 😃

Nuoruuden ex kertoi seurustelumme alussa, että viehättyy eniten lyhyempi hiuksisista blondeista . Olin itse tuolloin pitkä hiuksinen brunetti.

Nuoruuden tyhmyyksissä tahdoin miellyttää miestä ja leikkasin kutrini sekä blondasin ne.

Hetki tämän jälkeen mies ilmoitti että rintoihin asti ulottuvat tummat hiukset ovat kauneimmat.

No, hyvän opetuksen ainakin sain. Enpä ole enää tuon jälkeen yrittänyt muuttaa itseäni miellytääkseni muita.

Minä en ollut tavannut yhtään narsistia, ennen kuin jouduin tekemisiin erittäin harjaantuneen manipuloijan kanssa. Hän oli yli viisikymppinen, minua reilusti kymmenen vuotta vanhempi. Hyvin nopeasti päädyin epäilemään omaa järkeäni, älyäni, muistiani ja ymmärrystäni. Nimenomaan omaani, en hänen, mikä on käsittämätöntä.

Monen kirjoittajan lailla minustakin tuntui siltä, että olin tekemisissä pikkulapsen kanssa. Valehtelemaan vasta opettelevan pikkulapsen kanssa: musta oli valkoista, jos hän halusi niin. Hyvä esimerkki on se onneton kerta, kun huomautin hänen kirjoittaneen erään englanninkielisen sanan väärin. Hänen mielestään se oli oikein. Käteni ulottuvilla oli englanninkielinen sanakirja, josta näytin hänelle oikean kirjoitusasun, mutta hänen mielestään kirja oli väärässä tai ainakin kirjan kieli oli jotain slangia eikä oikeaa englantia. Se, että kirja oli lakikielen erikoissanakirja ja minä sitä käännöstyössäni käyttävä englannin kielen maisteri, ei vaikuttanut asiaan ollenkaan: hän oli oikeassa, ja jos asiasta halusi keskustella yhtään enempää, joutuisi joko perumaan vastaväitteensä tai itkemään ja perumaan ne. Ja kysehän ei tietenkään ollut oikeinkirjoituksesta vaan kunnioituksen puutteesta häntä kohtaan.

Miehellä oli tapana laatia käsikirjoituksia tuleville tapahtumille. Hän saattoi kuvailla yksityiskohtia myöten romanttisen ravintolaillallisen ja sitä seuraavan romanttisen merenrantakävelyn ja suuttua sitten minulle siitä, että mereltä tuuli ikävästi. Kun hän halusi kiukutella tai murjottaa, ihan kaikki oli minun syytäni: se, että liikennevalot vaihtuivat punaisiksi, oli minun syytäni, samoin kuin se, että hän ajoi niistä läpi. Se, etten minä osannut seurata hänen käsikirjoitustaan pilkulleen, oli merkki piittaamattomuudesta ja halveksunnasta.

Hän piti itseään loistavana seuramiehenä. Hänellä oli yhdestä ja samasta asiasta monta eri versiota, joista hän valitsi sen, mikä kullekin yleisölle upposi parhaiten. Hankalaa oli se, että minun piti muistaa, mitä hän kellekin oli kertonut, ja olla kysymättä edes kahden kesken, että miksi hän tänään julisti olleensa koko ikänsä vegetaristi, vaikka eilen popsi hyvällä halulla pippuripihvin. Hänhän ei mitään pihvejä ollut syönyt.

Kaikki vuolaat kehut ja kohteliaisuudet pitivät sisällään kritiikkiä. Nyt on huvittavaa ja samalla järkyttävää muistella miehen vastausta kysymykseeni siitä, miksi hän halusi minun muuttuvan yhdessä yössä itseni vastakohdaksi: "Jos minä haluan Ferrarin, minä ostan Ferrarin, enkä rupea rakentamaan Ferraria jostain ruosteämpäristä." Keskustelua ei valitettavasti syntynyt siitä, miksi hän oli päätynyt valitsemaan ruosteämpärin, ja seuraavana päivänähän minä taas olin hänen mielestään Ferrari, eikä hän ollut koskaan verrannutkaan minua käryävään katurassiin.

Onneksi suhteesta ei tullut niin tiivistä ja pitkää, että olisin järkkynyt mieleltäni tai joutunut turvautumaan viranomaisten apuun, kuten hänen ex-vaimonsa olivat tehneet. Suhde loppui siihen, kun mies löysi kohteekseen huonosta avioliitosta irti pyristelevän, aika heikoilla olevan naisen, tuttavansa vaimon. Parin vuoden kuluttua mies kuitenkin lähetteli minulle viestejä aivan kuin ei olisi koskaan huutanutkaan puhelimeen, ettei halunnut kuulla minusta enää koskaan. Viestejä tuli vielä vuosia, vaikken vastannut yhteenkään. Olen edelleen hyväuskoinen hölmö, mutta olen sentään oppinut varomaan ihmisiä, jotka näyttävät ensi silmäyksellään pitävän minusta kohtuuttoman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naimisissa ihan diagnosoidun pershärö narsistin kanssa, liittoa takana pian 20 vuotta (kyllä, nämäkin voivat olla pitkässä parisuhteessa!) mutta en yhtään tunnista suurinta osaa tällaisista tarinoista, kun tässä ketjussa. Minun mieheni mm. nousee lähes joka aamu tekemään minulle aamiaista, että saisin nukkua vähän pidempään. Toki on myönnettävä, että kaikenlaisia vaiheita tähän liittoon mahtuu eikä helppoa ole aina ollut.

Tuttua sen sijaan on tuo auktoriteettien kunnioittamattomuus, mikä hänet ajaa toistuvasti ongelmiin ihmisten kanssa sekä tuo pikkulapsitason jankuttaminen. Toki hänen on myös aina oltava oikeassa ja ihailun tarve on loputon.

Jos narsistilla ei ole valtaa kumppaninsa yli, niin hän ei ole kieroa pikkulasta kummempi. Kyllä sellaisen kanssa pärjää - mutta kuinka moni haluaisi elämänkumppanikseen lapsen aikuisen ruumiissa?

Diagnostiset kriteerit täyttävän narsistin piirteet ovat fataalit - ihmettelenpä, jos puolisosi ei todella tee muuta kuin janoa imartelua ja oikeassa olemisen tunnetta.

Juristiaihetta sivuten - veikkaan että mies halusi oppia tuntemaan muita velvoittavat pelisäännöt (=lait) mahdollisimman hyvin, koska elämän jalkapallokentällä tuomari eli juristi on koskematon. Lisäksi häntä varmaan kiehtoi ammattiin liittyvä status ja korkea palkka.

T: se lehmänhermo

Entinen kumppani kertoi usein miten tykkää laihoista naisista ja kehui minua jatkuvasti, kun olin laiha. Adjektiivit olivat aina myös hyvin seksuaalissävytteisiä. Jos paino nousi vähän kehuminen loppui täysin. Hän kommentoi syömistäni ja jos joskus harvoin söin karkkia, hän sanoi, että kannattaako sun syödä tota tai anna mun syödä se yms. Suhteeni ruokaan ja painooni vääristyi täysin. Kesti vuosia ennen kuin pystyin nauttimaan syömisestä ilman jatkuvaa tarkkailua ja häpeää..sekä tajuamaan ettei minun tarvitse aina ajatella miestä kaikessa vaan voin itse haluta tai olla haluamatta ja toimia sen mukaan ilman syyllisyyttä tai häpeää.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin jo erottu, mutta uusi asunto ei ollut vielä vapautunut. Ex osti minun rahoilla itselleen useita suklaalevyjä, ja tarjosi mulle yhtä. Olin ihan että WTF? mutta en sanonut mitään koska en halunnut aiheuttaa kohtausta. Millainen ihminen ostaa itselleen yhtään mitään toisen rahoilla, sen jälkeen kun on päätetty erota?

Aika vähällä olet selvinnyt, jos tämä on ainut tarina kesästä. Ei ihan narsistilta kuulosta.

Suosittelen kaikille Lundy Bancroftin kirjaa "Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men". Kirjoittaja on vuosia vetänyt vaimojaan hakkaavien miesten terapiaryhmiä vankiloissa.

Kirjan mukaan lähisuhdeväkivaltaisella miehellä ei välttämättä ole varsinaista narsismi- tai muuta diagnosoitua persoonallisuushäiriötä, ainoastaan vääristynyt käsitys parisuhteesta. Hän katsoo naispuolisen kumppaninsa olevan täysin alapuolellaan, alikehittynyt ja lapsellinen, ei edes oikeastaan ihminen. Nainen kelpaa ainoastaan miestä palvelemaan ja hänen velvollisuutensa on myös suojella miestä kaikilta ikäviltä tunteilta. Ja jos nainen ei tätä huonouttaan ja yksipuolista velvollisuuttaan tajua, häntä pitää rankaista ja ojentaa, että akka tietää paikkansa.

Ojentaminen sisältää mm. haukkumista ja alistamista, tahallista hulluksitekemistä ja gaslightingia (esim. piilotetaan esineitä ja väitetään että nainen on itse ne hukannut), ystävistä ja sukulaisista eristämistä, sairaalloisia mustasukkaisuuskohtauksia, myös aivan suoraa väkivaltaa. Ja miehen mielestä koska nainen on niin tyhmä ja tekee kaiken väärin, niin tämä kouluttaminen on täysin oikeutettua.

Kannattaa lukea tuo kirja. Sen jälkeen ei enää yhtään ihmettele, miksi väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on monelle uhrille niin vaikeaa.

Mitähän kaikkia näitä olisi. Osa on alussa aika lieviä.

Suhteen alussa hän ylisti vartaloani ja kaikkea minussa, kietouduttiin yhteen todella voimakkaasti ja eristäydyin ystävistäni jo tässä vaiheessa. Myöhemmin, kun lämmittelin suhteita kavereihini, hän väheksyi ja naureskeli jotain heissä tai tapojamme viettää aikaa yhdessä, vihjaten että emme ole oikeita ystäviä tms.

Seksi oli aluksi mahtavaa, mutta pian häneltä loppui mielenkiinto tyydyttää minua ja alkoi kysellä, onko pakollista että saan joka kerta orgasmin, kun on niin vaivalloista kun siinä kestää niin kauan. Tämä ei tietysti mitenkään nopeuttanut laukeamistani kun joutui stressaamaan, että kestää liian kauan. Lopulta seksi meni siis hänen tyydyttämisekseen muka yhteisestä sopimuksesta, kunnes alkoi sitäkin pihdata ja r*nkkaamaan pornolle.

Hän halusi, että olisin luonnollinen ja lopettaisin hiusten värjäämisen ja meikkaamisen. Aluksi kehui näistä muutoksista, mutta pian alkoi valittaa, että en näytä paljon miltään ja jos hän ei tuntisi minua, niin ei kiinnittäisi edes mitään huomiota nähdessään minut. Tämänkin hän käänsi minun syykseni, kun olen väittänyt että ihailen suuresti erästä näyttelijää, mutta en silti pyri näyttämään yhtään samalta kun en (opiskelijabudjetilla) ostanut esimerkiksi samanlaisia siistejä vaatteita, enkä käytä aikaa hiusten laittoon. Toisaalta hän oli paljon ostanut minulle vaatteita kirpparilta saaden minut näyttämään haluamansa laiselta (mikä ei sitten ollutkaan hyvä). Mielenkiintoista, että en tajunnut silloin sen olevan aika epänormaalia, että joku haluaa pukea tyttöystäväänsä. Usein vielä vaatteet oli lapsellisia tai oikeasti lasten vaatteita tyypin fetissien takia. Häntä kiinnosti teini-ikäiset tytöt, vaikka oli itse yli 20 ja yritti tehdä minusta itselleen laillisen teinin. Puistatus... Huomatkaa että olin itsekin tosi nuori tällöin.

Kun luin ylioppilaskirjoituksiin, niin kehitti draamaa ja riitaa siitä ja tästä. Kerran sanoin, että minun pitää keskittyä kouluun enemmän ja hän puolusti itseään "en tiennyt että sulle koulu on niin tärkeää". Kyllä hän olisi sen tiennyt, jos olisi yhtään minua kuunnellut. Vasta paljon jälkikäteen tajusin, että yritti tahallaan häiritä menestystäni kirjoituksissa.

Suhteen loputtua muutin toiselle paikkakunnalle, mutta eks tunkeutui sielläkin piireihini enkä valitettavasti tajunnut silloin poistaa häntä vielä kokonaan. Lähetti mm. kirjeen, missä luki "aika moni vihaa sua" ym. roskaa, kun tajusi, että saan jalansijaa uuteen elämään uusien ihmisten kanssa. Myöskin kertoi uusista naisista, joilta oli saanut seksiä, verraten minuun. (Alina sai heti ekalla kerralla. En tajunnut, kuinka isot nännit sulla on ennenkuin olen nyt nähnyt enemmän tissejä. Jne...)

Pahin oli, kun suhteen loputtua (tai vielä sen ollessa käynnissä varmaan valmisteli tätä) vietteli alaikäisen pikkusiskoni. Kun jäi kiinni tästä salasuhteesta, niin se oli minun syy etteivät he olleet kertoneet, koska olen sellainen ihminen, jolle ei voi avoimesti puhua. Näin hän oli selostanut myös siskolle minusta. Kiristi, että en kertoisi äidille, sanomalla että hän kertoo sitten myös kaikenlaista tietämäänsä äidilleni - osa niistä asioista oli sellaisia mitkä oikeasti olisi särkeneet äitini sydämen.

Hulluinta, kuten usein, on se, miten pitkään luulin, että kaikki on ihan normaalia. Vieläkin mietin aika ajoin, enkö ylireagoi vähän. Kuitenkin suurin osa noista jutuista on sellaisia, että ei itselle tulisi mieleen tehdä/sanoa kenellekään. Ja toiseksi hulluinta on, että hän oli todella pidetty kaikkien keskuudessa. Hän jotenkin löysi oikeat langat mistä vedellä jokaisen kohdalla. Oikeastikin siis osasi olla tosi viihdyttävää seuraa niille, jotka ei häntä paremmin tunteneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naimisissa ihan diagnosoidun pershärö narsistin kanssa, liittoa takana pian 20 vuotta (kyllä, nämäkin voivat olla pitkässä parisuhteessa!) mutta en yhtään tunnista suurinta osaa tällaisista tarinoista, kun tässä ketjussa. Minun mieheni mm. nousee lähes joka aamu tekemään minulle aamiaista, että saisin nukkua vähän pidempään. Toki on myönnettävä, että kaikenlaisia vaiheita tähän liittoon mahtuu eikä helppoa ole aina ollut.

Tuttua sen sijaan on tuo auktoriteettien kunnioittamattomuus, mikä hänet ajaa toistuvasti ongelmiin ihmisten kanssa sekä tuo pikkulapsitason jankuttaminen. Toki hänen on myös aina oltava oikeassa ja ihailun tarve on loputon.

Jos narsistilla ei ole valtaa kumppaninsa yli, niin hän ei ole kieroa pikkulasta kummempi. Kyllä sellaisen kanssa pärjää - mutta kuinka moni haluaisi elämänkumppanikseen lapsen aikuisen ruumiissa?

Diagnostiset kriteerit täyttävän narsistin piirteet ovat fataalit - ihmettelenpä, jos puolisosi ei todella tee muuta kuin janoa imartelua ja oikeassa olemisen tunnetta.

Juristiaihetta sivuten - veikkaan että mies halusi oppia tuntemaan muita velvoittavat pelisäännöt (=lait) mahdollisimman hyvin, koska elämän jalkapallokentällä tuomari eli juristi on koskematon. Lisäksi häntä varmaan kiehtoi ammattiin liittyvä status ja korkea palkka.

T: se lehmänhermo

Minkälaisia muita piirteitä pitäisi tässä vaiheessa näkyä? Luulisi, että 20 vuodessa ne olisivat tulleet jo esiin. T. Rva pershärö

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden ex kertoi seurustelumme alussa, että viehättyy eniten lyhyempi hiuksisista blondeista . Olin itse tuolloin pitkä hiuksinen brunetti.

Nuoruuden tyhmyyksissä tahdoin miellyttää miestä ja leikkasin kutrini sekä blondasin ne.

Hetki tämän jälkeen mies ilmoitti että rintoihin asti ulottuvat tummat hiukset ovat kauneimmat.

No, hyvän opetuksen ainakin sain. Enpä ole enää tuon jälkeen yrittänyt muuttaa itseäni miellytääkseni muita.

Minun ex-miesystäväni oli juuri samaa mieltä: rintoihin asti ulottuvat pikimustat hiukset ovat kauneimmat, joten minun olisi pitänyt värjätä ja suoristaa sävyä 7.0 olevat kiharat hiukseni. Tai ainakin ottaa niihin tummat pidennykset. Sepä olisikin ollut näky.

Mieli muuttui muissakin asioissa. Päivisin hän kehui vartaloani ja sitä, miten hyvältä sain vaatteet näyttämään. Öisin hän taas moitti minua laihuudesta ja haaveili siitä, että saisi litistyä hyvin lihavan naisen alle. Seuraavalla naisystävällä olikin sitten pullea vartalo ja vyötäröpituiset, mustat hiukset. Olen aika varma, että hänestäkin löytyi jotakin valitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli aina sitä mieltä ettei tahdo hankkia lapsia ja itse olin samoilla linjoilla. Mutta kun sain tietää sairastavani endometrioosia, muuttui äkisti ääni kellossa. Äijä kertoi tavanneensa harrastusporukassa yksinhuoltajan, jolla 3 lasta ja ihan vakavissaan ehdotti, että muuttaisi hetkeksi asumaan naisen luo ja eläisi "kokeellista" perhe-elämää tämän kanssa, jotta saisi selville haluaako ehkä sittenkin niitä lapsia...

Minun osani tässä olisi ollut kiltisti odotella kun mies suorittaa perhekokeiluaan (eli pettää) ja suhtautua ymmärtäväisesti, vaikka hän sitten lopulta päättäisi haluta perheen ja jättää minut hedelmättömyyteni takia.

Nykyään tällä kultakimpaleella on vahinkolapsi, jota hän tuskin koskaan tapaa.

Tältä palstalta saa aina välillä lukea kaikenlaista kummallista, mutta tämä veti jo surkuhupaisuudessaan pohjat. Kultakimpale tosiaan!

Valehteli soittaneensa mun työpaikalle ja sanoi, etten ollut ollut siellä, vaan pettämässä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 16 v maalaistyttö, kun tapasin rikkaan uskovaisen perheen pojan, 6 v minua vanhemman.

Olihan ne aikamoiset kolme vuotta. Muutimme pian yhdessä uuteen kaupunkiin.

Paljon sattui ja tapahtui ennenkuin tajusin ns karata pois.

Nyt jo naurattaa se, etten saanut vastata puhelimeen omalla nimelläni vaan miehen sukunimellä.

Samoin asunnon ulko-oveen laitettiin vain miehen nimi.

Kolme vuotta hakkasi minua niin, että kerrostalossa naapuritkin kuulivat ja joskus näkivät minun esim juoksevan sukkasillaan pihalle karkuun.

Onnistuu puhumaan naapuritkin minua vastaan. Hakkasi minua, koska olin hullu.

En edelleenkään kohta viiskymppisenä osaa sanoa, että mikä voima tai viisaus sai minut karkaamaan sieltä.

Myöhemmin uhkaili toki ja käänsi vanhempanikin minua vastaan.

Elämäni on ollut silti myöhemmin hyvää ja olen saanut jonkinlaista viisautta noista vuosista.

Sen olen oppinut, että jos ikinä näen tai kuulen tai tajuan jonkun kohtaavan väkivaltaa tai alistamista tmv niin todellakin puutun asiaan enkä ummista silmiäni.

Järkyttävää! Siis naapurit näkivät, että ukko jahtasi sinut pihalle asti, mutta eivät puuttuneet asiaan koska olit HULLU? (Tai siis, "hullu.") Ihan kamalaa. Tästä onkin jo näköjään aikaa jos olet kohta viisikymppinen, mutta aika raadollista ajatella, että oli ihan täysin OK ihmisten mielestä pistellä turpaan mieleltään järkkynyttä ihmistä. Kukaan ei siis puuttunut? Puistattaa.

Kyllä. Näin toimivat naapurit yheksäkytluvulla, mies varakas ja uus paikkakuntalainen. Minä tavallinen hölmö alussa alaikäinenkin. En voi itsekään ymmärtää.

Ärsytti mut vettuilullaan niin, että räjähdin. Sit sanoi: " Näkisit ittes. Noin hullun naisen kand ei halua kukaan olla."

Narsistilla on vahva fasadi, jolla hän yrittää peittää puutteellisuutensa ja persoonallisuushäiriönsä. Ajan myötä se karisee ja sieltä tulee se oikea minä esiin. Mitä enemmän hän on stressin alla, sitä nopeammin se tapahtuu. Ja ajan myötä joka tapauksessa.

Huvittavaa on se, että narsisti luulee olevansa hyvä ihmistuntija, vaikka on kaikkea muuta. Hän ei vain osaa tulkita ihmisiä, koska hänellä ei ole kykyä empatiaan. Hän ei osaa ajatella asioita muuten kuin omasta näkövinkkelistään. Hän on itse kymää ja tyhjää täynnä, ellei ole muita ympärillä hännystelemässä. Ne ikään kuin kannattelevat hänen olematonta itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikille Lundy Bancroftin kirjaa "Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men". Kirjoittaja on vuosia vetänyt vaimojaan hakkaavien miesten terapiaryhmiä vankiloissa.

Kirjan mukaan lähisuhdeväkivaltaisella miehellä ei välttämättä ole varsinaista narsismi- tai muuta diagnosoitua persoonallisuushäiriötä, ainoastaan vääristynyt käsitys parisuhteesta. Hän katsoo naispuolisen kumppaninsa olevan täysin alapuolellaan, alikehittynyt ja lapsellinen, ei edes oikeastaan ihminen. Nainen kelpaa ainoastaan miestä palvelemaan ja hänen velvollisuutensa on myös suojella miestä kaikilta ikäviltä tunteilta. Ja jos nainen ei tätä huonouttaan ja yksipuolista velvollisuuttaan tajua, häntä pitää rankaista ja ojentaa, että akka tietää paikkansa.

Ojentaminen sisältää mm. haukkumista ja alistamista, tahallista hulluksitekemistä ja gaslightingia (esim. piilotetaan esineitä ja väitetään että nainen on itse ne hukannut), ystävistä ja sukulaisista eristämistä, sairaalloisia mustasukkaisuuskohtauksia, myös aivan suoraa väkivaltaa. Ja miehen mielestä koska nainen on niin tyhmä ja tekee kaiken väärin, niin tämä kouluttaminen on täysin oikeutettua.

Kannattaa lukea tuo kirja. Sen jälkeen ei enää yhtään ihmettele, miksi väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on monelle uhrille niin vaikeaa.

Löytyyköhän tuota kirjaa suomeksi?

Onhan noita, mutta tässä yksi. Isäni oli tehtaalla pääluottamusmiehenä ja kuvitteli olevansa isokin kiho. Menin samalle tehtaalle kesätöihin, jota ennen isä meuhkasi minulle, että minun täytyy ajatella tarkkaan, miten käyttäydyn, koska edustan tehtaalla HÄNTÄ. Olin oppinut jo jättämään nämä suuruudenhullut uhoamiset omaan arvoonsa, joten en jaksanut asialla paljoa päätäni vaivata. Työt sitten alkoivat ja joku vakityöntekijä kysyi minulta, mitä kautta sain paikan. Kerroin saaneeni työn isäni kautta ja mainitsin myös ohimennen isäni nimen. Työntekijä ei ollut isästäni koskaan kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän kaikkia näitä olisi. Osa on alussa aika lieviä.

Suhteen alussa hän ylisti vartaloani ja kaikkea minussa, kietouduttiin yhteen todella voimakkaasti ja eristäydyin ystävistäni jo tässä vaiheessa. Myöhemmin, kun lämmittelin suhteita kavereihini, hän väheksyi ja naureskeli jotain heissä tai tapojamme viettää aikaa yhdessä, vihjaten että emme ole oikeita ystäviä tms.

Seksi oli aluksi mahtavaa, mutta pian häneltä loppui mielenkiinto tyydyttää minua ja alkoi kysellä, onko pakollista että saan joka kerta orgasmin, kun on niin vaivalloista kun siinä kestää niin kauan. Tämä ei tietysti mitenkään nopeuttanut laukeamistani kun joutui stressaamaan, että kestää liian kauan. Lopulta seksi meni siis hänen tyydyttämisekseen muka yhteisestä sopimuksesta, kunnes alkoi sitäkin pihdata ja r*nkkaamaan pornolle.

Hän halusi, että olisin luonnollinen ja lopettaisin hiusten värjäämisen ja meikkaamisen. Aluksi kehui näistä muutoksista, mutta pian alkoi valittaa, että en näytä paljon miltään ja jos hän ei tuntisi minua, niin ei kiinnittäisi edes mitään huomiota nähdessään minut. Tämänkin hän käänsi minun syykseni, kun olen väittänyt että ihailen suuresti erästä näyttelijää, mutta en silti pyri näyttämään yhtään samalta kun en (opiskelijabudjetilla) ostanut esimerkiksi samanlaisia siistejä vaatteita, enkä käytä aikaa hiusten laittoon. Toisaalta hän oli paljon ostanut minulle vaatteita kirpparilta saaden minut näyttämään haluamansa laiselta (mikä ei sitten ollutkaan hyvä). Mielenkiintoista, että en tajunnut silloin sen olevan aika epänormaalia, että joku haluaa pukea tyttöystäväänsä. Usein vielä vaatteet oli lapsellisia tai oikeasti lasten vaatteita tyypin fetissien takia. Häntä kiinnosti teini-ikäiset tytöt, vaikka oli itse yli 20 ja yritti tehdä minusta itselleen laillisen teinin. Puistatus... Huomatkaa että olin itsekin tosi nuori tällöin.

Kun luin ylioppilaskirjoituksiin, niin kehitti draamaa ja riitaa siitä ja tästä. Kerran sanoin, että minun pitää keskittyä kouluun enemmän ja hän puolusti itseään "en tiennyt että sulle koulu on niin tärkeää". Kyllä hän olisi sen tiennyt, jos olisi yhtään minua kuunnellut. Vasta paljon jälkikäteen tajusin, että yritti tahallaan häiritä menestystäni kirjoituksissa.

Suhteen loputtua muutin toiselle paikkakunnalle, mutta eks tunkeutui sielläkin piireihini enkä valitettavasti tajunnut silloin poistaa häntä vielä kokonaan. Lähetti mm. kirjeen, missä luki "aika moni vihaa sua" ym. roskaa, kun tajusi, että saan jalansijaa uuteen elämään uusien ihmisten kanssa. Myöskin kertoi uusista naisista, joilta oli saanut seksiä, verraten minuun. (Alina sai heti ekalla kerralla. En tajunnut, kuinka isot nännit sulla on ennenkuin olen nyt nähnyt enemmän tissejä. Jne...)

Pahin oli, kun suhteen loputtua (tai vielä sen ollessa käynnissä varmaan valmisteli tätä) vietteli alaikäisen pikkusiskoni. Kun jäi kiinni tästä salasuhteesta, niin se oli minun syy etteivät he olleet kertoneet, koska olen sellainen ihminen, jolle ei voi avoimesti puhua. Näin hän oli selostanut myös siskolle minusta. Kiristi, että en kertoisi äidille, sanomalla että hän kertoo sitten myös kaikenlaista tietämäänsä äidilleni - osa niistä asioista oli sellaisia mitkä oikeasti olisi särkeneet äitini sydämen.

Hulluinta, kuten usein, on se, miten pitkään luulin, että kaikki on ihan normaalia. Vieläkin mietin aika ajoin, enkö ylireagoi vähän. Kuitenkin suurin osa noista jutuista on sellaisia, että ei itselle tulisi mieleen tehdä/sanoa kenellekään. Ja toiseksi hulluinta on, että hän oli todella pidetty kaikkien keskuudessa. Hän jotenkin löysi oikeat langat mistä vedellä jokaisen kohdalla. Oikeastikin siis osasi olla tosi viihdyttävää seuraa niille, jotka ei häntä paremmin tunteneet.

Oletko ollenkaan enää väleissä siskosi kanssa? Miten hänelle kävi tuossa kuviossa?

Tapailin pari kuukautta yhtä miestä. Mies oli komea, pitkä, ulkomaalainen. Jotain outoa miehessä kumminkin oli, joten en ajatellut missään vaiheessa vakavampaa suhdetta. Tapaamisilla mies puhui paljon itsestään ja uteli aiemmista suhteistani omaa erinomaisuuttaan korostaen. Kertoi myös jatkuvasti entisistä tyttöystävistään.

Yhden tapaamisen jälkeen totesin että mies on jotenkin ankea ja "tyhjä" mieleltään ja yhteydenpitomme vain lakkasi. Muutaman kuukauden kuluttua puhelimeni soi illalla myöhään. Mies kertoi olevansa ulko-ovellani, koska tuntee olonsa niin yksinäiseksi, ulkona sataa ja hänen on pakko saada puhua jollekin. No, tyhmänä menin päästämään hänet sisään. Hän alkoi samantien lähennellä selittäen kuinka yksinäinen on. Sanoin etten halua seksiä. Mies muuttui aggressiiviseksi, mutta lähti onneksi kotoani ovia paiskoen.

Parin päivän päästä sain kuvaviestin (silloin ei ollut vielä älypuhelimia). Kuvassa mies poseerasi sängyllään sylissään kaunis blondi nainen, jonka mies oli kuulemma iskenyt kadulta. Viestissä mies haukkui minut paskaksi ja rumaksi ja korosti kuinka uusi nainen on niin kaunis minuun verrattuna.

Olin vain niin tyytyväinen että pääsin eroon tuosta hullusta!

Narsisti avautuu liian nopeasti ja liian paljon ihan uusillekin tuttavuuksille. Avautumiset ovat oman erinomaisuuden korostamista, omaisuudella ja saavutuksilla kehumista. Väliin hauskuutusta ja myös tunteita herättäviä tarinoita empatian herättämiseksi. Eli tämä on siis sitä esitystä, jolla yritetään saada ihmisen ihailemaan ja luottamaan häneen. Kuuluu siihen alkuvaiheen "ihastumisvaiheeseen".

Narsistia ei voisi vähempää kiinnostaa muiden ihmisten elämä ja tekemiset. Ne ovat tylsän vähäpätöisiä Hänen Mahtavaan elämäänsä verrattuna. Siksi hän pitää yllä vain yksinpuhelua, koska olettaa muiden elämän olevan niin mitäänsanomatonta (vaikkei todellakaan olisi).

Omat asiat kannattaa pitää visusti suojassa narsistilta. Heikkouksia tai ongelmia ei kannata jakaa ikinä. Hän käyttää niitä jonain päivänä hyväkseen.