Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Laitoin haudutuskattilan väärinpäin koneeseen, niin ettei kaikki haudutusvesi valunut reijästä ulos.

Ei voinut itse ikinä laittaa kattilaa tai mitään muutakaan koneeseen, mutta oli aikaa ja energiaa valittaa tuosta. Eipä hän sitä puuroakaan valmistanut, söi vain.

Sentään joskus tyhjensi koneen, mutta olisiko ollut suuri vaiva siinä tyhjennellessä valuttaa vedet? Niin tein itsekin, jos kattila ei ihan tyhjä ollut.

Valitti, jos en ollut hakenut postia laatikosta, jonka ohi ajoi autolla. Postihan siis jaettiin milloin sattuu, joskus jopa yöllä.

Narsisti voi olla mustasukkainen, mutta mustasukkainen ei välttämättä ole narsisti.

Narsisti nostaa itsensä jalustalle ja antaa ymmärtää että hän on suunnilleen jumala. Henkinen väkivalta, syyttely sekä asioiden vääristely narsistille edulliselle tavalla on arkipäivää. "En minä niin sanonut sinä kuvittelet/Eikö sinulla ole huumonrintajua/et pärjäisi päivääkään ilman minua/olet hullu.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies ajoi ylinopeutta ja poliisit pysäytti. Syytti siitä minua. Oli kovasti häiriintynyt minun puheestani ja painanut vahingossa kaasua.. Ei riidelty tms vaan juteltiin niitä näitä.. No sai vähän ajan kuluttua taas ylinopeussakot ja syy oli kenenkäs muunkaan kuin minun. Tällä kertaa en istunut edes kyydissä.

Tässä on selvä kaava, syy on aina naisen😂

Ja joku just valitti että kaikki hyvät on varattuja.

Vierailija kirjoitti:

Näitä tarinoita riittäisi. 

Heräsin keskellä yötä, menin miehen kainaloon ja nukahdin kesken halauksen. Mies kehui seuraavana päivänä, miten ihanaa se oli ollut, mutta sitten hän olikin miettinyt etten välitä tarpeeksi kun kehtasin vaipua takaisin uneen.

Minulla oli aamulla kauhea kiire, yritin laittautua ja ex kulki perässä hokien miesten nimiä, joiden vuoksi uskoi minun meikkaavan. Missään tapauksessa ei kannattanut laittaa vaikka aamupalaa tai auttaa, vaan seistä tientukkeena ja horista raivostuttavuuteen asti niitä nimiä. 

Puhelinkäyttäytyminen oli todella outoa. Jos yritin tavoitella häntä, niin mies saattoi aivan kylmänrauhallisesti vetää johdon irti seinästä jos suuttui jostain. Toisaalta jos yritin aikataulullisissa asioissa saada kiinni häntä, niin hän saattoi vastata ja jos tapahtuikin jotain että puhelu katkesi tms. niin mies ei ikinä soittanut takaisin. Kerrankin ihmettelin, mikä on kun hänestä ei kuulu tai hän ei vastaa, niin mies selitti että hän meni keittiöön syömään muroja. Missään tapauksessa ei kannattanut soitella takaisin päin kun asia koski hänen menojaan kuitenkin. 

Ex vahtasi myös mailejani. Hän kävi lukemassa sähköpostejani aivan rauhassa häpeilemättä, ja kerran sisareni lähetti espanjankielisen viestin yhdelle ystävälleni puolestani. Kerran kun näimme sisareni kanssa ja hän löi käteeni rahaa ja kuiskasi että haluaisi että toisin siteitä, niin ex tuli lähelle kuuntelemaan mistä neuvottelemme ja alkoi kauppareissulla tinkaamaan et sovimmeko uuden viestin lähettämisestä. Kun en suostunut kertomaan aikeistamme, niin hän suuttui tosissaan ja alkoi kertoilemaan kaikkia inhottavia juttuja joilla yritti provosoida. 

Kyllästyin vuodessa, eksän aiempi tyttis oli sietänyt tuota 7 vuotta ja pykännyt pari lastakin sille. 

En edes muista kaikkea, mutta miehellä oli ihan diagnoosi ja molemmilta vanhemmilta geeneissä tullut skitsofrenia mikä ilmeisesti oireili noin. 

Eipä tuo oma "narsistinen eksänikään" ollut todennäköisesti narsisti, vaan bipo. Itse "kompastuin" suhteeseen häneen kanssaan, vaikka naiskunta oli vältellyt häntä ansiokkaasti miehen elämän ensimmäiset 30 vuotta. Jatkakaa samaan malliin, toverit...

Tuli tuosta gaslightingista mieleen tällaisiakin muistoja. Narsisti-exälläni oli ihan mukava perhe, ts. mitä heistä näin ja mitä narsku kertoi lapsuudestaan, hänen äitinsä oli perheen kantava positiivinen voima. Isänsä kyllä omasi myös narsku piirteitä, mm. exäni kertoman mukaan (johon ei tosin voi täysin luottaa) pahoinpiteli poikaansa lapsena, jos ei tullut heti käskystä luokseen ruoka-aikaan tms. Mutta äitinsä oli kyllä todella lämmin ja mukava ihminen. Isäkin siis aikuisena ainakin ulospäin vaikutti ihan normaalilta tyypiltä, tunnekylmyys toki tuli välillä esiin eri keskusteluissa. Joka tapauksessa kävimme tuolla usein syömässä ja välit olivat läheiset.

Alussa nuo illalliset olivat oikein mukavia ja kaikki keskustelivat sivistyneesti, kertoivat vitsejä jne. Mutta vähitelleen tämäkin asetelma muutti. Aina kun kerroin tarinaa jostain hauskasta sattumuksesta narsistin vanhempien pöydässä, exäni alkoi keskeyttää minua. "Korjaili" tarinoita, pahimmillaan jopa veti täysin maton alta sanomalla "ei se noin mennyt" "taas sinä liioittelet" "ja nyt minä voi kertoa tarinan oikein". Aina meni koko tarinasta koko juju pois ja tunnelma sitten minun puheenvuoroni aikana lässähti. Lopulta en sitten avannut suutani enää ollenkaan.

Niin en nyt tiedä, oliko tämä nyt niin hauska juttu, sori! Mutta tuli vain mieleen, kuinka tuo gaslighting voi saada uhrin tosiaan todella epävarmaksi ja hiljentää hänet vähitellen. Ja taas kun kysytään, miksi olin tuon kanssa niin olin todella nuori ja hän oli ensimmäinen oikeasti pitkä suhteeni, enkä edes tajunnut, kuinka hän vähitelleen mursi itsetuntoani. Kun tapasimme lukiossa, minä olin iloinen ja avoin henkilö, hänen kanssaan vähitelleen sulkeuduin kuoreeni. Vuosia olimme yhdessä, ero tuli, kun aloin pitää puoliani suhteessa ja tästä seurasi jatkuvia riitoja, joiden seurauksena narsku viimeisenä temppunaan jätti minut todella julmasti yhteisellä matkalla ystäviensä kanssa. Vuosia meni päästä yli suhteesta henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Heitti autinkolasini roskiin kun ei tykännyt että käytän niitä. Voisin häneltä salaa katsella vieraita miehiä jos käytän aurinkolaseja.

Multakin ex repi raivareittensa aikana ensimmäiseksi aurinolasit ja muut juhlissa käytetyt lasit pois naamalta. Vähän samaan tapaan kuin kolme vuotiaat riisuvat naamiaisvaatteensa pois suuttuessaan. Yhtenä uutena vuotena pidin otsalla suojalaseja, koska näyttivät hauskoilta, niin ex suuttui jostain ja repi aivan ensimmäisenä lasit pois. Kun laitoin ne takaisin, niin hän otti ne uudelleen pois suurta häpeää vuokseni tuntien. Lopulta hän tuli ja kaatoi minut jäätikölle. 

Miksi te olette jääneet tuollaisten kanssa yhteen pitkiksi ajoiksi? Oletteko itse läheisriippuvaisia, vai mitä?

Mulle on sattunut pari sellaista josta ajan kanssa olisi tullut aineistoa tähän ketjuun. Mutta ei tullut, kun se suhde loppui siihen ekaan outouteen, enkä aneluista huolimatta ottanut takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta gaslightingista mieleen tällaisiakin muistoja. Narsisti-exälläni oli ihan mukava perhe, ts. mitä heistä näin ja mitä narsku kertoi lapsuudestaan, hänen äitinsä oli perheen kantava positiivinen voima. Isänsä kyllä omasi myös narsku piirteitä, mm. exäni kertoman mukaan (johon ei tosin voi täysin luottaa) pahoinpiteli poikaansa lapsena, jos ei tullut heti käskystä luokseen ruoka-aikaan tms. Mutta äitinsä oli kyllä todella lämmin ja mukava ihminen. Isäkin siis aikuisena ainakin ulospäin vaikutti ihan normaalilta tyypiltä, tunnekylmyys toki tuli välillä esiin eri keskusteluissa. Joka tapauksessa kävimme tuolla usein syömässä ja välit olivat läheiset.

Alussa nuo illalliset olivat oikein mukavia ja kaikki keskustelivat sivistyneesti, kertoivat vitsejä jne. Mutta vähitelleen tämäkin asetelma muutti. Aina kun kerroin tarinaa jostain hauskasta sattumuksesta narsistin vanhempien pöydässä, exäni alkoi keskeyttää minua. "Korjaili" tarinoita, pahimmillaan jopa veti täysin maton alta sanomalla "ei se noin mennyt" "taas sinä liioittelet" "ja nyt minä voi kertoa tarinan oikein". Aina meni koko tarinasta koko juju pois ja tunnelma sitten minun puheenvuoroni aikana lässähti. Lopulta en sitten avannut suutani enää ollenkaan.

Niin en nyt tiedä, oliko tämä nyt niin hauska juttu, sori! Mutta tuli vain mieleen, kuinka tuo gaslighting voi saada uhrin tosiaan todella epävarmaksi ja hiljentää hänet vähitellen. Ja taas kun kysytään, miksi olin tuon kanssa niin olin todella nuori ja hän oli ensimmäinen oikeasti pitkä suhteeni, enkä edes tajunnut, kuinka hän vähitelleen mursi itsetuntoani. Kun tapasimme lukiossa, minä olin iloinen ja avoin henkilö, hänen kanssaan vähitelleen sulkeuduin kuoreeni. Vuosia olimme yhdessä, ero tuli, kun aloin pitää puoliani suhteessa ja tästä seurasi jatkuvia riitoja, joiden seurauksena narsku viimeisenä temppunaan jätti minut todella julmasti yhteisellä matkalla ystäviensä kanssa. Vuosia meni päästä yli suhteesta henkisesti.

Mitä ihmettä! Tämä kuullostaa niin tutulta! Seurusteltiinkohan saman miehen kanssa, koska tuo koko asetelma oli tismalleen sama. En ikinä saanut kertoa rauhassa mitään ja eksäähän ei siitä tavasta toruttu. Multa kysyttiin usein että emmekö voisi olla riitelemättä. Niinpä. 

Te jotka ihmettelette, miksi joku roikkuu niin pitkään suhteessa narsistin kanssa, miettikää nyt vähän. Se muutos hurmurista sekopääksi tapahtuu niin vähitellen, ettei sitä tajua siinä tilanteessa. On ihan eri asia elää päivä kerrallaan kuin kelata jopa vuosia muutamassa lauseessa. Syytökset ja syyllistämiset ovat alkuun niin hienovaraisia, että uhri uskoo hyvin helposti olevansa itse syyllinen, kun juttua pyöritetään riittävästi ees taas. Ei narsisti ensimmäisessä riidassa heitä pesukonetta pihalle, se tulee vasta monen vähäpätöisemmän tilanteen jälkeen. Narsisti ikään kuin ottaa kierroksia, totuttaa uhrin tietynlaiseen käytökseen ennen kuin siirtyy seuraavalle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta gaslightingista mieleen tällaisiakin muistoja. Narsisti-exälläni oli ihan mukava perhe, ts. mitä heistä näin ja mitä narsku kertoi lapsuudestaan, hänen äitinsä oli perheen kantava positiivinen voima. Isänsä kyllä omasi myös narsku piirteitä, mm. exäni kertoman mukaan (johon ei tosin voi täysin luottaa) pahoinpiteli poikaansa lapsena, jos ei tullut heti käskystä luokseen ruoka-aikaan tms. Mutta äitinsä oli kyllä todella lämmin ja mukava ihminen. Isäkin siis aikuisena ainakin ulospäin vaikutti ihan normaalilta tyypiltä, tunnekylmyys toki tuli välillä esiin eri keskusteluissa. Joka tapauksessa kävimme tuolla usein syömässä ja välit olivat läheiset.

Alussa nuo illalliset olivat oikein mukavia ja kaikki keskustelivat sivistyneesti, kertoivat vitsejä jne. Mutta vähitelleen tämäkin asetelma muutti. Aina kun kerroin tarinaa jostain hauskasta sattumuksesta narsistin vanhempien pöydässä, exäni alkoi keskeyttää minua. "Korjaili" tarinoita, pahimmillaan jopa veti täysin maton alta sanomalla "ei se noin mennyt" "taas sinä liioittelet" "ja nyt minä voi kertoa tarinan oikein". Aina meni koko tarinasta koko juju pois ja tunnelma sitten minun puheenvuoroni aikana lässähti. Lopulta en sitten avannut suutani enää ollenkaan.

Niin en nyt tiedä, oliko tämä nyt niin hauska juttu, sori! Mutta tuli vain mieleen, kuinka tuo gaslighting voi saada uhrin tosiaan todella epävarmaksi ja hiljentää hänet vähitellen. Ja taas kun kysytään, miksi olin tuon kanssa niin olin todella nuori ja hän oli ensimmäinen oikeasti pitkä suhteeni, enkä edes tajunnut, kuinka hän vähitelleen mursi itsetuntoani. Kun tapasimme lukiossa, minä olin iloinen ja avoin henkilö, hänen kanssaan vähitelleen sulkeuduin kuoreeni. Vuosia olimme yhdessä, ero tuli, kun aloin pitää puoliani suhteessa ja tästä seurasi jatkuvia riitoja, joiden seurauksena narsku viimeisenä temppunaan jätti minut todella julmasti yhteisellä matkalla ystäviensä kanssa. Vuosia meni päästä yli suhteesta henkisesti.

Mitä ihmettä! Tämä kuullostaa niin tutulta! Seurusteltiinkohan saman miehen kanssa, koska tuo koko asetelma oli tismalleen sama. En ikinä saanut kertoa rauhassa mitään ja eksäähän ei siitä tavasta toruttu. Multa kysyttiin usein että emmekö voisi olla riitelemättä. Niinpä. 

Vanhempansa asuvat Espoossa, ex asuu tietääkseni toisessa kaupungissa nykyään. 

Ristiriitaisuudet puheissa. Ex-vaimo oli yhtä aikaa sekä nynny ja ujo saamaton ressukka ja täysi luuseri, kuin muka laskelmoiva, kylmä ja kova hyväksikäyttäjä, jonka hirviömäisen käytöksen vuoksi mies ihan itki vuolaasti.

Vierailija kirjoitti:

Mä en saanut käydä kävelemässä, koska oli riski, että isken muita miehiä kävelyreissuillani. Asuttiin vielä suht korvessa ja naapurit vanhuksia. Ex-mies itse ei kuitenkaan suostunut tulemaan kävelylle mukaan, joten sitten en saanut mennä minäkään.

Narsistit on oikeasti pimeitä.

Mua kiinnostaa esim. tämän tapauksen konkretia. ELi mitä käytännössä tuollaisesa tilanteessa tapahtuu?

N: Haluaisin mennä kävelylle

M: et saa koska siellä voi olla miehiä joita isket

N: no lähde mukaani?

M: en lähde, etkä mene yksinkään.

N: ok.

Omalla kohdalla tämä menisi

N: lähden kävelylle

M: et saa koska siellä voi olla miehiä joita isket

N: Mitä vit tu va?

*ero*

Siis kiinnostaa miten eka esimerkki tapahtuu? Kiitos vastauksista.

Mullakin on ollut tapailukumppanina mies jonka heivasin kun paljastui narsistiksi. Hänen tempauksiaan olisi muutama, mutta aika pitkiä kirjoitettaviksi.

Mm. pari viikkoa etukäteen hehkutus reissusta jolle ei olta minua mukaan(pari yötä) että kuinka kiva on mennä ja harmi ettei voi ottaa minua mukaan, ja maalailua mitä siellä tekee ja miten kivaa onkaan. Aamulla sitten lähti, ja illansuussa soitteli miten on hänellä kivaa ja harmi että olen yksin kotona. Kuitenkin kaverini oli houkutellut minut keskustan baariin tuttua bändiä katsomaan. Mies suivaantui tästä niin että ajoi 500km siltä istumalta ettei minulla vain olisi mukavaa kun hän on pois :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T:Psykiatrinne. Laitan laskun sitten postissa tulemaan. kirjoitti:

Viestien perusteella suurin osa tapauksista ei liity millään tavoin narsistisuuteen vaan normaaleihin parisuhderiitoihin ja mustasukkaisuuteen. Vastakkaista osapuolta lyödään narsistin leimakirveellä jottei hänen mielipidettään asiasta edes tarvitse yrittää ymmärtää. 

 Niin miten sänä yrität ymmärtää pesukoneen tai mikroaaltouunin pihalleheiton normaalina riitelynä?  Nimitit itsesi vielä psykiatriksi. Kumma kun et paaviksi niin voisit julistaa pannaan.

Juuri näin. Taivas varjele näiltä psykiatreilta.

Ei ole ihan yksi eikä kaksi psykiatriakaan jotka olisivat enemmän hoidon tarpeessa kuin asiakas itse.. 

Miksi ei reagoi niihin lievempiin merkkeihin? Eikö tule mieleen ihmetellä, että miksi joku ihan täydellisen ihana mies/nainen on yhä sinkkuna?

No tietysti siksi, että kyse on esittämisestä. Kukaan oikea ihminen ei ole niin täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

(2/2) Kaiken kukkuraksi mies sitten kysyi illalla, että senkö takia odotinkin häntä siellä vaatekaupassa niin kauan niin kiltisti, että saisin ostaa sitä jäätelöä...... Että oikein _SAISIN LUVAN_ mieheltä syödä aikuisena ihmisenä omassa kodissani jäätelöä hänen seurassaan, vaikka sehän lihottaa. Yritin selittää hänelle kaikki päivän aikana häiritsemään jääneet asiat aivan turhaan, sillä mies ei vaan pystynyt ymmärtämään etten ole hänen omaisuuttaan jota voi kontrolloida.

Jätin myöhemmin miehen kun tilanteet vain pahenivat ja tajusin sairastuneeni alistetuksi tulemisesta itsekin henkisesti. Edelleen monta vuotta myöhemmin tunnen tämän kaltaisten päivien muistoista valtavaa häpeää, vihaa ja syyllisyyttä. Miksi suostuin, miksi katselin, miksi seurustelin tuollaisen kanssa sekuntiakaan. Haavat ovat olleet mielessä todella vaikeita parantaa enkä tiedä miten tällaisesta läheisriippuvuudesta (ainut järkevä selitys huonon itsetunnon ohella jonka olen omalle käytökselleni keksinyt) koskaan toipuu kokonaan. Pitäisi antaa itselleen anteeksi, mutta nuo muistot kaikuvat mielessä edelleen ja elän samoja tunteita läpi uudelleen ja uudelleen, koska vastaavia kokemuksia on niin paljon pitkältä ajalta. Luulen että tarvitsen tähän vielä apua.

Aika pienestä pahoja haavoja sait. Tuo mies ei ollut kuin idiootti. Olkaa nyt hyvät ystävät hiukan tiukempia on site tilanteissa. Keskisormi heti pystyyn kusipäisyydestä ja yksin kotiin eikä vastaamista puhelimeen pariin päivään. Sitten asian keskustelu ja jos toinen osapuoli ei ymmärrä eikä pyydä anteeksi, moimoi forever.

t. mies isolla ämmällä

Vierailija kirjoitti:

Huusi lapsen kuullen, että on ihan sairasta käyttää noin paljon aikaa lapsen kanssa, kun luin tälle iltasatua. Odotti itselleen viihdyttäjää vuoteeseen ja lapsen saama huomio oli häneltä pois. Lapsi ei tämän jälkeen halunnut iltasatua, koska pelkäsi isänsä huutoa.

Ja sinä annoit OMAN lapsesi kärsiä, koska mies oli sinulle häntä tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei reagoi niihin lievempiin merkkeihin? Eikö tule mieleen ihmetellä, että miksi joku ihan täydellisen ihana mies/nainen on yhä sinkkuna?

No tietysti siksi, että kyse on esittämisestä. Kukaan oikea ihminen ei ole niin täydellinen.

Ja toisaalta, on niitä hyviäkin ihmisiä sinkkuina paljon. Nykyään minulla on oikeasti täydellinen ja huomioonottava mies, josta ei ole näiden viiden vuoden aikana mitä ollaan tunnettu paljastunut mitään luonteenhäiriöitä tai luurankoja kaapista. Narsistin erottaminen hyvistä miehistä on aluksi todella vaikeaa,mutta kun kerran tai pari on uhriksi joutunut, oppii kyllä välttämään. T. Eniten narsistin uhri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin työnhaku: ikää 30 ja koulutus pelkkä ylioppilas, ei työkokemusta. Silti se haki asiantuntijatöihin ja johtajan hommiin, koska katsoi olevansa niihin kyvykäs. Valehteli työkokemustaan cv:hen ja jäi tietysti kiinni haastatteluissa, kun ei tiennytkään mistään mitään. Sitten humalassa tilitti minulle kuinka kostaa kaikille, kun v*ttuilevat hänelle, kun hän hakee töitä. Koulutusta ei voinut hankkia, koska oli laiska ja liian ylpeä ottamaan opetusta vastaan - eihän kukaan tiennyt mitään kuin hän.

"liian ylpeä ottamaan opetusta vastaan - eihän kukaan tiennyt mitään kuin hän"

Naulan kantaan!

Narskuilla on usein valtava auktoriteettien uhma. Tai ristiriitainen suhtautuminen niihin. Toisaalta ihailevat poliiseja, lakimiehiä, sotilaita ja suuria johtajia ja yrittävät haalia näitä tuttavikseen. On ihme, ellei narskulla ole vähintään yhtä lakimiestä "kaverinaan". Mutta toisaalta kokevat kaikenlaiset auktoriteetit suureksi uhaksi. Eivät pysty ottamaan keneltäkään tietoa tai neuvoja vastaan, koska hehän osaavat ja tietävät kaiken parhaiten jo valmiiksi. Näin koulussa käyminenkin voi olla täysin mahdotonta, koska ei kukaan saa heille kertoa, miten asiat ovat, vaan HE tietävät parhaiten. Vaikka heillä ei oikeasti olisi osaamista ja muita hyviä ominaisuusia, mitä pitkällä koulutuksella saa, niin silti on tietenkin varaa morkata koulutusta ja muiden osaamista :)

Työpaikalla jonkun muun osaaminen on suuri uhka narsistille. Narsisti ei pärjää työpaikoissa missä tehdään tiimityötä ja arvostetaan aidosti toisten osaamista. Rakennetaan osaamista siten, että jokainen tuo kokonaisuuteen osansa. Narsisti haluaa vain päteä itse ja lannistaa muut ympäriltään. Hänen pitää saada loistaa eikä tiiminä tekemällä tule riittävää kilpailuasetelmaa ja toisten murskaamista kuvioon.

Olis kyllä kiva nähdä miten tämmöset toimis jos laittais kuvatun kaltaisia saman tilan täyteen jotain ryhmähommaa tai ihan vaan keskustelua varten.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ihmettelette, miksi joku roikkuu niin pitkään suhteessa narsistin kanssa, miettikää nyt vähän. Se muutos hurmurista sekopääksi tapahtuu niin vähitellen, ettei sitä tajua siinä tilanteessa. On ihan eri asia elää päivä kerrallaan kuin kelata jopa vuosia muutamassa lauseessa. Syytökset ja syyllistämiset ovat alkuun niin hienovaraisia, että uhri uskoo hyvin helposti olevansa itse syyllinen, kun juttua pyöritetään riittävästi ees taas. Ei narsisti ensimmäisessä riidassa heitä pesukonetta pihalle, se tulee vasta monen vähäpätöisemmän tilanteen jälkeen. Narsisti ikään kuin ottaa kierroksia, totuttaa uhrin tietynlaiseen käytökseen ennen kuin siirtyy seuraavalle tasolle.

Tämä on ihan totta. Toisaalta on ihan tutkittu fakta, ettei ne narsistin uhrit ole usein itsekään sieltä tasapainoisimmasta päästä, joten kysymys ei ole täysin aiheeton. Kuitenkaan tällainen herkkyys tai alttius joutua ja jäädä alistavaan suhteeseen ei ole ihmisen omaa syytä eikä oikeuta häneen kohdistettua henkistä väkivaltaa. Ja, ennen kaikkea, toisin kuin nämä ihmettelijät tuntuvat luulevan, tämän alttiuden puuttuminen ei ole millään tavoin ihmisen omaa ansiota.