Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Piilotti minulta tärkeät allergialääkeet kohtauksen aikana, koska ne kuulema lihottavat vain. Hänelle ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia juoda olutta, syldä pizzaa ja makeisia. Maha sen mukainen.

En nyt kuitenkaan usko että oli suoranainen narsisti, vaikka todella itsekeskeinen oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku narsku alapeukuttaa jokaista viestiä. :D

No niin näköjään tekee.

Ja nämähän kertoo jo kaiken siitä, millä perusteella tämän ketjun kirjoittajat kokevat olevansa päteviä diagnosoimaan persoonallisuushäiriöitä. Alapeukutti mun viestiä = narsisti. :D

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa näistä kuvatuista tempauksista on sattunut naisille. Se on ihan oikein. Opitte elämää, kun saatte vähän takaisin, potut pottuina. Ei ne mitään narsismia ole olleet, ihan normi parisuhdeviestintää, samaa mitä itse olette miehelle antaneet.

Ette itsekään ole puhtaita pulmusia, olette jättäneet omat vikanne ja omituiset touhunne kertomatta. Olette itse narsisteja.

Enpä haluaisi kokea tällaista "normi parisuhdeviestintää". Hupsu kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kommenttini ei mennytkään läpi. Mikähän sana oli väärä...?

No, joka tapauksessa oltiin siis kaverini ja silloisen avopuolison kanssa baarissa. Lähtiessä mentiin vielä kaverin kanssa jonottamaan vessaan, mies lähti edeltä ulos soittamaan taksia. Kun kaverin kanssa päästiin ulos, ei miestä näkynyt missään. Soitin ja mies kertoi olevansa taksissa matkalla kotiin, kun ei ollut jaksanut odottaa kauempaa. Käveltiin kaverin kanssa taksitolpalle missä jouduttiin odottamaan aika kauan. Kun vihdoin päästiin kotiin (kaverini oli meillä yötä), mies odotti siellä vihaisena ja oli paiskonut tiskialtaasta likaiset astiat rikki lattiaan, kun minä "s**tanan l*hmä" vain luuhaan yöt kaupungilla enkä saa edes tiskejä tiskattua. Ja kaikki likaiset astiat siis oli illan aikana etkoilla käytettyjä.

Miehestä tuli hyvin pian sen jälkeen entinen, pari vähemmän "huvittavaa" temppua hän ehti vielä ennen eroa tehdä, niistä toisessa tarvittiin poliisinkin apua :/ En tiedä oliko hän kusipään lisäksi narsisti, ainakin likimain kaikki narsistin tuntomerkit täyttyi.

Miten kaverisi suhtautui tuohon astioiden rikkomiseen?

Oli aika kauhuissaan, mutta kun oltiin kaikki humalassa ja mies oli aamulla normaali, laittoi kännin piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette ikinä olleet noin sairaiden ihmisten kanssa?

En vaan käsitä.

Mikäli tän ketjun jutut nyt on totta.

Nuohan kuulostaa selkeästi vakavasti mielisairailta. En mä edes uskaltaisi elää noin pimeiden tyyppien kanssa.

Oot varmaan aika nuori, ja se on sun onni. Vielä 10-15 vuotta sitten narsismitietoutta ei ollut niinkuin nyt. Eikä ollut nettiäkään. Ennen oli vielä ihanne että käyttäydytään hyvin. Ja pitää vaan ymmärtää. Hoettiin ettei kukaan ole paha vaan ne on ressukoita joita pitää ymmärtää.

Arvaa moniko meistä vähän vanhemmista olisi voinut välttää virheet jos vaan olisi jostain voinut lukea kuten täältä nyt. Että sen toisen pahuus ei ole kuviteltua, vaan todellista. Turhaan moni kärsi.

Hah hah. 10-15 vuotta sitten oli netti ja oli narsismitietoutta keskustelupalstoilla, joita oli pilvin pimein toisin kuin nykyään. Niillä narsisti-ex kirjoitteli itsestään omasta päästä keksittyjä tarinoita ja oli suuri nakkikioskitappelujen sankari. Luoja mikä pelle. Ero tuli 15 vuotta sitten ja syynä se, että tajusin äijän olevan narsisti.

Asuin yksiössä, jossa oli todella pieni keittiö, sellainen, joka yhden oven levyinen kävelytila, toisella puolella seinää hella yms, toisella puolella kaapistot. Jossain riidassa mies sitten asettui oviaukkoon niin, että olin jumissa nurkassa. Tilanne alkoi ahdistaa ja pyysin, että mentäisiin huoneen puolelle juttelemaan. Huusi vain, että nyt "jutellaan" tässä. En suostunut jäamään nurkkaan, pelkäsin, että kävisi käsiksi, enkä pääsisi pakenemaan, joten useiden pyyntöjen jälkeen ainoa mahdolisuus oli tunkea pois miehen ohitse. Olen naiseksi pitkä ja fyysisesti vahva, joten onnistuin pääsemään miehen ohi. Tästä narsku suuttui entisestään ja alkoi huutaa että minä olen väkivaltainen, kun työnnyin hänen ohitseen. Sitten huusi lähtevänsä vanhemmilleen ja kertovansa, kuinka kohtelen häntä kaltoin. Sanoin, että siitä vaan, ei tarvitse tulla takaisin, jos lähdet. Tämähän tietenkin ärsytti narskua lisää, kun ei toista enää kiinnostanutkaan oikkunsa. Ei lähtenyt vanhemmilleen, mutta erosimme tästä aika pian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette ikinä olleet noin sairaiden ihmisten kanssa?

En vaan käsitä.

Mikäli tän ketjun jutut nyt on totta.

Nuohan kuulostaa selkeästi vakavasti mielisairailta. En mä edes uskaltaisi elää noin pimeiden tyyppien kanssa.

Oot varmaan aika nuori, ja se on sun onni. Vielä 10-15 vuotta sitten narsismitietoutta ei ollut niinkuin nyt. Eikä ollut nettiäkään. Ennen oli vielä ihanne että käyttäydytään hyvin. Ja pitää vaan ymmärtää. Hoettiin ettei kukaan ole paha vaan ne on ressukoita joita pitää ymmärtää.

Arvaa moniko meistä vähän vanhemmista olisi voinut välttää virheet jos vaan olisi jostain voinut lukea kuten täältä nyt. Että sen toisen pahuus ei ole kuviteltua, vaan todellista. Turhaan moni kärsi.

Hah hah. 10-15 vuotta sitten oli netti ja oli narsismitietoutta keskustelupalstoilla, joita oli pilvin pimein toisin kuin nykyään. Niillä narsisti-ex kirjoitteli itsestään omasta päästä keksittyjä tarinoita ja oli suuri nakkikioskitappelujen sankari. Luoja mikä pelle. Ero tuli 15 vuotta sitten ja syynä se, että tajusin äijän olevan narsisti.

Netistä saadun tiedon määrä ja laatu oli kyllä paljon huonompaa kuin nykyään. Eikä ollut käden ulottuvilla kännyköissä helposti luettavana. Siis kännyissä joissain oli kyllä netti, mutta se oli niin hidas ja kallis, ettei sitä todellakaan käytetty samassa mittakaavassa kuin nykyään. -Eri

Mies  vei mattoja parvekkeelle tuulettumaan ja raakkui  naapurille,  miten hän on flunssaisena joutunut siivoamaan kun otti tyhmän laiskan ja läskin naisen. En tuossa tilanteessa kyennyt enää edes loukkaantumaan, niin paljon arvostelua olin miehen taholta osakseni saanut. Lähinnä nauratti  kun yksi  tamppaa mattoja naama räässä ja raakkuu kuin vanha harakka...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette ikinä olleet noin sairaiden ihmisten kanssa?

En vaan käsitä.

Mikäli tän ketjun jutut nyt on totta.

Nuohan kuulostaa selkeästi vakavasti mielisairailta. En mä edes uskaltaisi elää noin pimeiden tyyppien kanssa.

Oot varmaan aika nuori, ja se on sun onni. Vielä 10-15 vuotta sitten narsismitietoutta ei ollut niinkuin nyt. Eikä ollut nettiäkään. Ennen oli vielä ihanne että käyttäydytään hyvin. Ja pitää vaan ymmärtää. Hoettiin ettei kukaan ole paha vaan ne on ressukoita joita pitää ymmärtää.

Arvaa moniko meistä vähän vanhemmista olisi voinut välttää virheet jos vaan olisi jostain voinut lukea kuten täältä nyt. Että sen toisen pahuus ei ole kuviteltua, vaan todellista. Turhaan moni kärsi.

Hah hah. 10-15 vuotta sitten oli netti ja oli narsismitietoutta keskustelupalstoilla, joita oli pilvin pimein toisin kuin nykyään. Niillä narsisti-ex kirjoitteli itsestään omasta päästä keksittyjä tarinoita ja oli suuri nakkikioskitappelujen sankari. Luoja mikä pelle. Ero tuli 15 vuotta sitten ja syynä se, että tajusin äijän olevan narsisti.

Netistä saadun tiedon määrä ja laatu oli kyllä paljon huonompaa kuin nykyään. Eikä ollut käden ulottuvilla kännyköissä helposti luettavana. Siis kännyissä joissain oli kyllä netti, mutta se oli niin hidas ja kallis, ettei sitä todellakaan käytetty samassa mittakaavassa kuin nykyään. -Eri

Jaa, mielestäni vastasin, oliko 10-15 vuotta sitten nettiä ja oliko narsismitietoutta saatavilla.

Vanha ihminen ei tajua, että 10-15 vuotta sitten oli vv. 2010-2005 vaan muistelee jotain vuotta 1990.

Vierailija kirjoitti:

Asuin yksiössä, jossa oli todella pieni keittiö, sellainen, joka yhden oven levyinen kävelytila, toisella puolella seinää hella yms, toisella puolella kaapistot. Jossain riidassa mies sitten asettui oviaukkoon niin, että olin jumissa nurkassa. Tilanne alkoi ahdistaa ja pyysin, että mentäisiin huoneen puolelle juttelemaan. Huusi vain, että nyt "jutellaan" tässä. En suostunut jäamään nurkkaan, pelkäsin, että kävisi käsiksi, enkä pääsisi pakenemaan, joten useiden pyyntöjen jälkeen ainoa mahdolisuus oli tunkea pois miehen ohitse. Olen naiseksi pitkä ja fyysisesti vahva, joten onnistuin pääsemään miehen ohi. Tästä narsku suuttui entisestään ja alkoi huutaa että minä olen väkivaltainen, kun työnnyin hänen ohitseen. Sitten huusi lähtevänsä vanhemmilleen ja kertovansa, kuinka kohtelen häntä kaltoin. Sanoin, että siitä vaan, ei tarvitse tulla takaisin, jos lähdet. Tämähän tietenkin ärsytti narskua lisää, kun ei toista enää kiinnostanutkaan oikkunsa. Ei lähtenyt vanhemmilleen, mutta erosimme tästä aika pian. 

Voi, kuinka tutulta kuulostaa! Minun (diagnosoitu) entinen narsistipuolisoni harrasti juuri tätä. Provosoi minut johonkin ”toimintaan” saadakseen sen jälkeen syyttää minua tekemisistäni tai sanomisistani. Ahdisti minut nurkkaan, repi nilkoista sängystä alas, puristi käsivarsiin mustelmat - riuhdoin itseni irti, jonka jälkeen syytti minua väkivaltaiseksi sekopääksi. Ei koskaan muistanut omaa osuuttaan, tai kielsi omat tekonsa/sanansa täysin - horjutti minun todellisuudentajuani.

Gaslighting. Narsistin uhrit tietää.

Vierailija kirjoitti:

Mies  vei mattoja parvekkeelle tuulettumaan ja raakkui  naapurille,  miten hän on flunssaisena joutunut siivoamaan kun otti tyhmän laiskan ja läskin naisen. En tuossa tilanteessa kyennyt enää edes loukkaantumaan, niin paljon arvostelua olin miehen taholta osakseni saanut. Lähinnä nauratti  kun yksi  tamppaa mattoja naama räässä ja raakkuu kuin vanha harakka...

Isäni oli patalaiska, mutta hänelle iski juuri kipeänä samanlainen pakko siivota tai tehdä muita kotitöitä.

Työkaveri pahoitti mielensä, kun hänen nimensä oli laitettu viimeiseksi sähköpostin vastaanottaja-kenttään. Hänen mielestään tämä osoitti ettei häntä arvostettu riittävästi työyhteisössä.

Eksän dilemma:

Uhrin kognitiiviset kyvyt eivät kerta kaikkiaan riittäneet aikataulumuutoksiin, lahjontaan ja juoruiluun...! Olen siis lievästi autistinen :D

Hän ehti turhautua minuun aika pahasti lyhyen suhteemme aikana. En kerta kaikkiaan toiminut niin kuin naisen olisi "pitänyt". En esim. osannut ilahtua ylitsevuotavista lahjoista enkä taipunut yllätyksellisiin aikataulumuutoksiin yhtään.

Hän yritti suhteen loppupuolella lavastaa minut psykopaatiksi ja kertoi minulle, että mm. pelkää minua (en ollut koskaan edes huutanut hänelle, muusta väkivallasta puhumattakaan?) ja että minun pitäisi hakea mt-apua ja muuttua kokonaisuudessaan. Otin hänen puheensa supervakavasti ja sanoin, että jos suhteessa on mitä tahansa väkivaltaa, niin meidän täytyy erota välittömästi.

Se ei selvästikään ollut eksäni toivoma reaktio, mutta kun menin vielä puhumaan ongelmasta avoimesti molempien perheille, niin loogisesti meidän täytyi erota :D Että sellainen mahaplärtsi suhteeksi.

Eksä yrittää edelleen päästä keskusteluyhteyteen kanssani, mikä vei häneltä lopunkin uskottavuuden. Perheenikin ihmetteli, miksi hän haluaa pelkäämänsä(!) naispsykopaatin(!) takaisin kaikkien kertomiensa kaltoinkohtelutarinoiden(!) jälkeen ja kuittaa oman osuutensa "pienenä lapsellisuutena" (!).

Olin kirjaimellisesti liian tyhmä uhriksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin yksiössä, jossa oli todella pieni keittiö, sellainen, joka yhden oven levyinen kävelytila, toisella puolella seinää hella yms, toisella puolella kaapistot. Jossain riidassa mies sitten asettui oviaukkoon niin, että olin jumissa nurkassa. Tilanne alkoi ahdistaa ja pyysin, että mentäisiin huoneen puolelle juttelemaan. Huusi vain, että nyt "jutellaan" tässä. En suostunut jäamään nurkkaan, pelkäsin, että kävisi käsiksi, enkä pääsisi pakenemaan, joten useiden pyyntöjen jälkeen ainoa mahdolisuus oli tunkea pois miehen ohitse. Olen naiseksi pitkä ja fyysisesti vahva, joten onnistuin pääsemään miehen ohi. Tästä narsku suuttui entisestään ja alkoi huutaa että minä olen väkivaltainen, kun työnnyin hänen ohitseen. Sitten huusi lähtevänsä vanhemmilleen ja kertovansa, kuinka kohtelen häntä kaltoin. Sanoin, että siitä vaan, ei tarvitse tulla takaisin, jos lähdet. Tämähän tietenkin ärsytti narskua lisää, kun ei toista enää kiinnostanutkaan oikkunsa. Ei lähtenyt vanhemmilleen, mutta erosimme tästä aika pian. 

Voi, kuinka tutulta kuulostaa! Minun (diagnosoitu) entinen narsistipuolisoni harrasti juuri tätä. Provosoi minut johonkin ”toimintaan” saadakseen sen jälkeen syyttää minua tekemisistäni tai sanomisistani. Ahdisti minut nurkkaan, repi nilkoista sängystä alas, puristi käsivarsiin mustelmat - riuhdoin itseni irti, jonka jälkeen syytti minua väkivaltaiseksi sekopääksi. Ei koskaan muistanut omaa osuuttaan, tai kielsi omat tekonsa/sanansa täysin - horjutti minun todellisuudentajuani.

Gaslighting. Narsistin uhrit tietää.

Gasliting on todella ahdistavaa. Mies sanoo jotain todella ikävää ja sitten väittää pokkana ettei ole sanonut niin ja että minussa on vika kun kuvittelen niin.

Hei,

Sekoitatte monessa tarinassa mustasukkaisuuden ja narsismin.

Tapailin jonkin aikaa miestä jonka exvaimo oli ollut psykiatrisessa hoidossa ja mies kertoi miten joutui aina tekemään kaiken, pidin ensin miestä huipputyyppinä joka auttaa sairasta puolisoa asioiden hoidossa kunnes totuus paljastui. Mies käytti minuun henkistä väkivaltaa, mitätöintiä ja  arvostelua jotka käänsi vitsailuksi tai liialliseksi herkkyydeksi. Koetti selvästi rikkoa itsetuntoni ja tehdä minusta hermoraunion, olin aika varma että juuri niin oli exälleen käynyt. Mutta minä en mennyt rikki, en alistunut  ja pistin suhteen poikki todettuani touhun järjettömäksi, mies kuitenkin piinasi pitkään "et ole mitään ilman minua, et pärjää yksin "-tyylisillä tekstareilla. Juu en pärjää, muuten vain olin asunut yksin 12 vuotta  :D

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Sekoitatte monessa tarinassa mustasukkaisuuden ja narsismin.

Luuletko, ettei narsisti voi olla mustasukkainen tai väkivaltainen?

Näitä tarinoita riittäisi. 

Heräsin keskellä yötä, menin miehen kainaloon ja nukahdin kesken halauksen. Mies kehui seuraavana päivänä, miten ihanaa se oli ollut, mutta sitten hän olikin miettinyt etten välitä tarpeeksi kun kehtasin vaipua takaisin uneen.

Minulla oli aamulla kauhea kiire, yritin laittautua ja ex kulki perässä hokien miesten nimiä, joiden vuoksi uskoi minun meikkaavan. Missään tapauksessa ei kannattanut laittaa vaikka aamupalaa tai auttaa, vaan seistä tientukkeena ja horista raivostuttavuuteen asti niitä nimiä. 

Puhelinkäyttäytyminen oli todella outoa. Jos yritin tavoitella häntä, niin mies saattoi aivan kylmänrauhallisesti vetää johdon irti seinästä jos suuttui jostain. Toisaalta jos yritin aikataulullisissa asioissa saada kiinni häntä, niin hän saattoi vastata ja jos tapahtuikin jotain että puhelu katkesi tms. niin mies ei ikinä soittanut takaisin. Kerrankin ihmettelin, mikä on kun hänestä ei kuulu tai hän ei vastaa, niin mies selitti että hän meni keittiöön syömään muroja. Missään tapauksessa ei kannattanut soitella takaisin päin kun asia koski hänen menojaan kuitenkin. 

Ex vahtasi myös mailejani. Hän kävi lukemassa sähköpostejani aivan rauhassa häpeilemättä, ja kerran sisareni lähetti espanjankielisen viestin yhdelle ystävälleni puolestani. Kerran kun näimme sisareni kanssa ja hän löi käteeni rahaa ja kuiskasi että haluaisi että toisin siteitä, niin ex tuli lähelle kuuntelemaan mistä neuvottelemme ja alkoi kauppareissulla tinkaamaan et sovimmeko uuden viestin lähettämisestä. Kun en suostunut kertomaan aikeistamme, niin hän suuttui tosissaan ja alkoi kertoilemaan kaikkia inhottavia juttuja joilla yritti provosoida. 

Kyllästyin vuodessa, eksän aiempi tyttis oli sietänyt tuota 7 vuotta ja pykännyt pari lastakin sille. 

En edes muista kaikkea, mutta miehellä oli ihan diagnoosi ja molemmilta vanhemmilta geeneissä tullut skitsofrenia mikä ilmeisesti oireili noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin yksiössä, jossa oli todella pieni keittiö, sellainen, joka yhden oven levyinen kävelytila, toisella puolella seinää hella yms, toisella puolella kaapistot. Jossain riidassa mies sitten asettui oviaukkoon niin, että olin jumissa nurkassa. Tilanne alkoi ahdistaa ja pyysin, että mentäisiin huoneen puolelle juttelemaan. Huusi vain, että nyt "jutellaan" tässä. En suostunut jäamään nurkkaan, pelkäsin, että kävisi käsiksi, enkä pääsisi pakenemaan, joten useiden pyyntöjen jälkeen ainoa mahdolisuus oli tunkea pois miehen ohitse. Olen naiseksi pitkä ja fyysisesti vahva, joten onnistuin pääsemään miehen ohi. Tästä narsku suuttui entisestään ja alkoi huutaa että minä olen väkivaltainen, kun työnnyin hänen ohitseen. Sitten huusi lähtevänsä vanhemmilleen ja kertovansa, kuinka kohtelen häntä kaltoin. Sanoin, että siitä vaan, ei tarvitse tulla takaisin, jos lähdet. Tämähän tietenkin ärsytti narskua lisää, kun ei toista enää kiinnostanutkaan oikkunsa. Ei lähtenyt vanhemmilleen, mutta erosimme tästä aika pian. 

Voi, kuinka tutulta kuulostaa! Minun (diagnosoitu) entinen narsistipuolisoni harrasti juuri tätä. Provosoi minut johonkin ”toimintaan” saadakseen sen jälkeen syyttää minua tekemisistäni tai sanomisistani. Ahdisti minut nurkkaan, repi nilkoista sängystä alas, puristi käsivarsiin mustelmat - riuhdoin itseni irti, jonka jälkeen syytti minua väkivaltaiseksi sekopääksi. Ei koskaan muistanut omaa osuuttaan, tai kielsi omat tekonsa/sanansa täysin - horjutti minun todellisuudentajuani.

Gaslighting. Narsistin uhrit tietää.

Eksäni teki tätä. Minusta oli todella ikävää, että jos suutuin riidan aikana, niin rauhoittelemisen sijasta hän alkoi yllyttää minua sellaisella vastenmielisellä, lipevällä äänellä. Hänen tavoitteenaan oli tietenkin saada minut tekemään jotain typerää, josta hän voisi juoruta eteenpäin. Ihan perus hulluksi tekemisen kuvio.