Lapsi temppuilee ruoan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syökö mitään niin, jos laitat esim. porkkanatikkuja kuppiin ja annat leikin lomassa syödä näitä? Suostuuko ylipäätään laittamaan eri makuisia ruoka-aineita suuhunsa? Mietin että mitä kautta tuota ongelmaa kannattaisi lähteä lähestymään. Onko lapsi ylipäätään kiinnostunut maistelemaan mitään makuja, vai onko pöydässä istumisesta tullut valtapeliä, vaikka muussa tilanteessa saattaisi olla kiinnostunut maistelemaan.

Syö kyllä muutaman, mutta heittelee lattialle ja seinään yhtä monta kuin syö. Maistelee kyllä, mutta maisteln lomassa sotkee ja heittää enemmän kuin maistelee. Mielestäni syöminen ei ole valtapeliä, vaan lapsen mielestä maailman hauskin leikki, johon kuuluu asioiden heittäminen seinään, lattialle, sotkeminen jne. Minä nyt nimesin sen temppuiluksi, koska alan olla hermoraunio siitä. Mutta se ei ole temppuilua uhmamielessä. En vain saa lasta ymmärtämään, että kyseessä ei ole leikki. Ap

Reagoitko aina samoin siihen tilanteeseen? Kiellät, kiellät, keräilet niitä ympäriinsä, kiellät, maanittelet, suutut... koska sinänsä mikään minkään asian heittely nyt ei oikeasti ole kovin viihdyttävää pitemmän päälle. Tuskin lapsi heittelee dublojakaan ympäriinsä ja kiljuu riemusta tai ulkona pikkukiviä. Jokin siinä syömishetkessä on sellaista mikä tekee tuosta kivaa. Onko se sitten se huomio mitä tuolla sinulta saa vai mikä. Jotenkin tuossa täytyy päästä sinne lapsen pään sisään ja olla fiksumpi. Tee siitä tylsää. Anna ruokaa joka ei sottaa kovin pahasti, anna heitellä mitä heittelee, syö itse rauhassa (siitä tulee parempi mieli ja hermot kestää paremmin). Syö myös jälkiruokaa ja sano että sitä saa sellaiset jotka ei heittänyt ruokaa.

Jatkan vielä, että tämä lapsi ei tykkää mistään makeasta eikä jälkiruoasta, joten sillä ei voi houkutella. Ei halua mitään sellaista laittaa suuhunsa edes. Ap

Sittenhän hän saattaa maistaa kaikki ruuat jotenkin todella erilain mitä me muut. Kyllä tuohon ehkä olisi hyvä saada joku ammattilainen keksimään uusia keinoja.

Hmm. Saattaa todella olla, että maistaa erilailla kuin muut. Ainakin hän on äärimmäisen tarkka huomaamaan kaikki aivan mitättömän pienet makuvivahde-erot samassa ruoassa eri kerroilla.

Mistä ammattilaisesta voisin aloittaa? Neuvola ei mielestäni ymmärrä tätä meidän tilannetta ollenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tuolta Ylen jutun ongelmalta! Kannattaa ap tarkistaa tuo!

Olen googlannut vinkkejä niin paljon, että tuo Ylen jutun fruktoosi-intoleranssi on minulle tuttu asia. Ensin minäkin siitä innostuin, että tämä on se! Mutta sitten tajusin, että vauvana lapsi söi kaikki hedelmäsoseita mielellään, eli ei voi olla siitä kyse. Täytettyään yksi ei enää ole niistä tykännyt. Eikä esim. jäätelöstä ollenkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syökö mitään niin, jos laitat esim. porkkanatikkuja kuppiin ja annat leikin lomassa syödä näitä? Suostuuko ylipäätään laittamaan eri makuisia ruoka-aineita suuhunsa? Mietin että mitä kautta tuota ongelmaa kannattaisi lähteä lähestymään. Onko lapsi ylipäätään kiinnostunut maistelemaan mitään makuja, vai onko pöydässä istumisesta tullut valtapeliä, vaikka muussa tilanteessa saattaisi olla kiinnostunut maistelemaan.

Syö kyllä muutaman, mutta heittelee lattialle ja seinään yhtä monta kuin syö. Maistelee kyllä, mutta maisteln lomassa sotkee ja heittää enemmän kuin maistelee. Mielestäni syöminen ei ole valtapeliä, vaan lapsen mielestä maailman hauskin leikki, johon kuuluu asioiden heittäminen seinään, lattialle, sotkeminen jne. Minä nyt nimesin sen temppuiluksi, koska alan olla hermoraunio siitä. Mutta se ei ole temppuilua uhmamielessä. En vain saa lasta ymmärtämään, että kyseessä ei ole leikki. Ap

Reagoitko aina samoin siihen tilanteeseen? Kiellät, kiellät, keräilet niitä ympäriinsä, kiellät, maanittelet, suutut... koska sinänsä mikään minkään asian heittely nyt ei oikeasti ole kovin viihdyttävää pitemmän päälle. Tuskin lapsi heittelee dublojakaan ympäriinsä ja kiljuu riemusta tai ulkona pikkukiviä. Jokin siinä syömishetkessä on sellaista mikä tekee tuosta kivaa. Onko se sitten se huomio mitä tuolla sinulta saa vai mikä. Jotenkin tuossa täytyy päästä sinne lapsen pään sisään ja olla fiksumpi. Tee siitä tylsää. Anna ruokaa joka ei sottaa kovin pahasti, anna heitellä mitä heittelee, syö itse rauhassa (siitä tulee parempi mieli ja hermot kestää paremmin). Syö myös jälkiruokaa ja sano että sitä saa sellaiset jotka ei heittänyt ruokaa.

Jatkan vielä, että tämä lapsi ei tykkää mistään makeasta eikä jälkiruoasta, joten sillä ei voi houkutella. Ei halua mitään sellaista laittaa suuhunsa edes. Ap

Sittenhän hän saattaa maistaa kaikki ruuat jotenkin todella erilain mitä me muut. Kyllä tuohon ehkä olisi hyvä saada joku ammattilainen keksimään uusia keinoja.

Hmm. Saattaa todella olla, että maistaa erilailla kuin muut. Ainakin hän on äärimmäisen tarkka huomaamaan kaikki aivan mitättömän pienet makuvivahde-erot samassa ruoassa eri kerroilla.

Mistä ammattilaisesta voisin aloittaa? Neuvola ei mielestäni ymmärrä tätä meidän tilannetta ollenkaan.

Ap

Pyydä neuvolasta lähete lastenlääkärille. Jos hän ei osaa itse auttaa hän voi laittaa teidät eteenpäin lastenpsykiatrille. Löysin tällaisen jutun, jossa nyt ainakin kerrottiin mistä apua on haettavana. https://yle.fi/uutiset/3-7975027

Voisikohan käydä vaikka yksityisellä lastenlääkärillä? Siellä on aikaa kuunnella kun rahaa tulee ja saatte ohjeistuksen paremmalle asiantuntijalle, jos hän ei osaa auttaa. Jos tilanne on ollut sama imetyksestä alkaen, kyse ei ole pohjimmaltaan mistään "huonosta käytöksestä" vaan se ongelma on muualla. Mitään temppuilua en sietäisi eli äiti syöttää lusikalla niin kauan, että osaa tai haluaa sitä käyttää. En ole mikään supermutsi, mutta meillä ei ikinä ollut keittiö kuin "ruoalla ruiskutettu" kuten jotkut kuvailee sotkua. Minusta ruoalla ei leikitä, piste. Jos lapsi ei syö, pois pöydästä. Mutta teidän tilanteeseen tuo ei ole mikään todellinen ratkaisu, sillä usein nämä lapset jotka kiukuissaan paastoavat ja sitten taas syövät ovat ihan normaalipainoisia. Jos lapsi on normaalipainon alarajoilla ja on pikkuvauvasta ollut huono syömään, pitää hakea apua! Neuvolan "huolestuminen" ei nyt auta, tarvitaan tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama, mutta ei ihan yhtä pahana: 2-vuotias, jonka paino kulkee koko ajan alakäyrällä ja neuvolassa ollaan käyty ylimääräisissä painotarkkailuissa melkein syntymästä asti. Meillä on helpottanut puhelimen käyttö: Ryhmä Hau, Kaapo, Pipsa Possu jne. pyörimään puhelimeen. Samalla kun lapsi katselee puhelinta, istun hiljaa vieressä ja syötän lusikalla vaivihkaa ruokaa suuhun. Joskus ei suostu syömään, joskus menee iso annos keittoa ja joskus suostuu syömään vain yhtä ainesosaa esim vain lohta tai vain herneitä. Jos lapsi haluaa keskustella, puhutaan vain Pipsa Possusta jne, en kommentoi syömistä mitenkään vaan hiljaa tarjoan lusikkaa suuhun. Kun ruokailu on loppunut, kehun kovasti kaikesta mitä lapsi on syönyt, mutta ruokailun aikana siihen ruokailuun ei kiinnitetä huomiota.

Meillä tuo voisi toimia, mutta miten sitten päästä eroon siitä kännykästä? Että syökö aina vain, jos saa sen kännykän? Ja miten lapsi oppii itse syömään, jos sitä aina syötetään? Ap

Se kännykkä tai tabletti on se pienempi paha.

Ja kyllä oppii syömään muutenkin, ainakin meillä oppi, ensin pitää tottua vain siihen itse syömiseen. Meillä lapsi saa aina halutessaan laittaa tabletin kotona hiljaa pyörimään taustalle, usein ei laita kuitenkaan enää kun nyt neljävuotiaana tykkää jo jutella, eikä tarvitse harhautusta itselleen syödäkseen kuin ainoastaan sillon kuin on tosi väsynyt.

Oman mielenterveyden takia annettiin pojalle vähintään iltapalalla sitä mitä tiedettiin lapsen suostuvan syömään. Vaikka croisanttia ja juustoa jos se meni alas. Ettei tarvinnut miettiä nääntyykö nälkään.

Välipaloja ei anneta vieläkään mutta lounas saattaa olla hyvin välipalamainen jos on taas huonompi syömiskausi esim. kananmunaa, avokadoa, banaania, leipää ja juustoa. Helposti syötävää ja runsaskalorista.

T. Eri

Makuaistin pulmat taitavat olla nyt niin suuria, ettei muumien katselu tabletilta riitä.

Kirjaa kaikki huomiosi ylös, varaa aika yksityiselle erikoislääkärille ja lue hänelle koko tarina.

Typeriä neuvot 'ei lapsi itseään nälkään tapa'.

Me ollaan kyllä oltu ihan tiputuksessa kun lapsi ei suostunut syömään eikä juomaan

SEURAUKSIA EI RANGAISTUKSIA!

- Esim. lapsi heittää lusikan -> vaadi lasta hakemaan se takaisin. Jos ei hae, lasket lapsen alas ja haette yhdessä. Tätä toistetaan vaikka maailman tappiin asti.

- Jos lapsi heittää ruokaa lattialle -> lapsi nyppii ne ruuat sieltä ja vie roskiin. Tarvittaessa itkien, mutta SINÄ AIKUISENA olet rauhallinen. Napakka, mutta rauhallinen ja asiat tehdään aina loppuun.

- Ei passiivis-aggressiivista tyyliä "no mitäs heitit ruuat nyt et sitten syö" vaan kerrot lapselle, miten asia on: sinä kaadoit maidot lattialle. Jos vielä kaadat, maitomuki menee pois -> lapsi kaataa maidot -> laitat mukin pois

- Lapsi mukaan ruuanlaittoon: voi vaikka kattaa pöytään servetit tai kantaa aterimet. Tee ruokailusta mukava hetki, nyt näyttää siltä että molemmat inhoatte ja stressaatte ruokailua. Kyllä se siitä, tsemppiä!

Terveisin muuan erityislastentarhanopettaja

Saattaa olla, että taustalla on jotain yliherkkyyttä tms. Silmäilin vain nopeasti ketjun läpi, mutta auttaako yhtään, jos ruuasta ja ruokahetkestä tekee hauskan? Esim. useampaa eri ruoka-ainetta kippoihin, mistä sitten saa itse maistella ja vanhempi/aikuiset/leikkikaverit voivat näyttää esimerkkiä. Joskus katsoin jonkun ohjelman nirsoista lapsista, niin sekin auttoi, kun lapsi sai itse osallistua ikätasoisesti ruoan valmistamiseen. Esim. banaanin kuoriminen tai palojen leikkaaminen tylsällä veitsellä.

Vesimelonista voi leikata piparimuotilla kuvioita ja eikös täysjyväpastaa saa nykyään kuviollisena, esim. nalle tai auto, voi koittaa keksiä ruoka-aineille uusia hassuja merkityksiä tai laittaa niitä lautaselle vaikka hymynaamamuotoon? Olisikohan aiheeseen liittyviä lastenkirjoja mitä voisi lukea lapsen kanssa tai jos jossain kirjassa tai ohjelmassa joku kiva hahmo syö jotain, niin kannustaa lasta sitä kautta.

Tiedän, että on varmasti turhauttavaa ja raskastakin kokeilla eri tapoja, varsinkin jos mikään ei tunnu auttavan. Toivottavasti lapsella ei ole mitään pahempaa vaivaa taustalla ja hän alkaisi rohkeammin maistella eri juttuja. Tsemppiä!

Minä tekisin niin etten edes pyytäisi lasta syömään. Muu perhe syö normaalisti. Jos tulee pöytään antaisin ruokaa, mitään sikailua en katsoisi.

Refluksi ja allergiat lienee suljettu pois.

Jos lapsi pitää oikeasti saada syömään, niin istuta telkkarin eteen, laita piirretyt pyörimään ja lappaa ruokaa suuhun.

Jaa joo, ei ole toivottavaa, mutta jos se toimii, niin käytä mitä mitä tapaa tahansa.

Omalle tein juuri näin. Ja kyllä se osaa nykyään syödä itse pöydän ääressä istuen.