Miten jaksaa puolisoa joka ei koskaan huolehdi?
Tavalla tai toisella olen joustanut, tajusin vasta nyt! Siis omista toiveistani.
Onko muiden puolisot näin vaikeita?
Piti oikein miettiä, en juurikaan muista montaakaan hetkeä, että hän olisi osoittanut "huolehtimista" minua kohtaan?
Sellaista normaalia huomaavaisuutta: oven avaus, takin ojentaminen, tuolin antaminen, kysyminen: "voinko auttaa" tms.....? Ei osoita huolehtimalla "välitän sinusta"!
On äärettömän itsekäs! Menee jääkaapille, ottaa OMAN annoksen ja syö tyytyväisenä. Ei kata pöytää tms. (ilman eri pyyntöä, sekin riippuu, jaksaako hän...)
Erimielisyydet ratkaisee niin, että kaikki on minun vika. Ei sille pysty puhumaan, torjuu ja kääntää vastuun pois itsestään: "mitäs halusit olla minun kanssa".
Kuvittelee olevansa sellainen korvaamaton aarre, jonka kanssa halutaan olla, ilman että hän tekisi mitään! Puhumisen lopputulos: "itse olet kamala valittaja, mitä SINÄ MUKA teet suhteemme eteen"!?
Mitä vastaisit?
Kommentit (106)
En olisi tuollaisen henkilön kanssa. Miksi olet ? Mitä sinä suhteessa saat ? Äläkä tule väittämään, kun on niin ihana, kun ilmiselvästi ei ole.
Ihmiset on erilaisia. Ehkä osoittaa välittämistä omalla tavallaan? Näistä tulee suhteessa riitoja kun jokainen haluaa tulla kohdelluksi miten itse haluaa eikä huomaa hyvää toisessa. Ota huomioon, että hän arvostaa eri asioita suhteessa.
Kirjoitit tosi yleisestä ongelmasta. Mitähän tälle voisi edes tehdä, että toinenkin tajuaisi.
Lopputulos on kuitenkin se, että välit viilenevät, kun se välittävämpi osapuolikaan ei enää halua yksipuolisesti olla se.
No sehän on ihan oleellinen kysymys: mitä sinä teet suhteenne eteen? Onko nuo sinun tapojasi välittää?
Ei meillä kukaan kata pöytää tai ojentele toiselle takkia. Kaikki hoitaa omat asiat. Jos yhtäkkiä joku alkaisi vaatimaan perheessä, että tästä lähtien välittämisen merkki on se, että ojennetaan tuoleja ja takkeja, niin enpä tiedä miten muiden siihen täytyisi suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit tosi yleisestä ongelmasta. Mitähän tälle voisi edes tehdä, että toinenkin tajuaisi.
Lopputulos on kuitenkin se, että välit viilenevät, kun se välittävämpi osapuolikaan ei enää halua yksipuolisesti olla se.
Ap ei välttämättä ole välittävämpi osapuoli, jos toinen ei toimi kuten hän haluaa, se ei tarkoita että toinen ei välitä. Kyse on eroavaisuuksista. Ap haluaa että hän saa määritellä mitä toisen tulee tehdä häntä miellyttääkseen, vaikka se ei olisi toiselle ominaista. On monia perheitä, joissa ei kateta pöytää, millä oikeudella ap päättää että se on oikea tapa toimia? Näistä pitää yhdessä sopia.
Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...
Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?
Exäni oli tuollainen itsekäs. Asetti itsensä etusijalle. Osteli itselleen kaikkea eikä koskaan tarjonnut mitään noin vain. En muista, että koskaan olisi vienyt minua edes ravintolaan syömään. Itse kuitenkin tarjosin ravintola- ja kahvila käyntejä kymmeniä suhteemme aikana. Ruoanlaitossa ei auttanut ilma eri pyytämistä ja sekin oli hankalaa. Jotenkin vain tyydyin moiseen, kun en paremmasta tiennyt.
Nykyisin minulla on aivan toisenlainen mies.
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan oleellinen kysymys: mitä sinä teet suhteenne eteen? Onko nuo sinun tapojasi välittää?
Ei meillä kukaan kata pöytää tai ojentele toiselle takkia. Kaikki hoitaa omat asiat. Jos yhtäkkiä joku alkaisi vaatimaan perheessä, että tästä lähtien välittämisen merkki on se, että ojennetaan tuoleja ja takkeja, niin enpä tiedä miten muiden siihen täytyisi suhtautua.
Mitäkö? No, pari esimerkkiä:
Laitan miehen tarpeet omieni edelle. Jos hän ei jaksa hoitaa jotain, minä teen (eikä minun väsymys ole este, on pakko)
Olen huomaavainen, teen ruuat, kotityöt jne pääosin yksin. Teen hänelle aamupalan jääkaappiin valmiiksi, pieniä ylläreitä arjen keskelle (suklaata hanskalokeroon jne...) haluan osoittaa välittäväni (tyhmänä toivon, että saan itse samanlaista takaisinkin, hyvällä hyvää tyyliin...)
Haluan häntä (useimmiten tulen torjutuksi)
Kaikkea tavallista siis!
En mitään prinsessajuttua ole vaillakaan, mitä arvelinkin täällä vastattavan. Tavallista huomioimista.
Onhan se nyt silmiinpistävää, kun olemme ulkona.
Kaverin mies ojentaa takkia ja tuolia, kysyy haluatko jotain jne... Oma mies on kuin idiootti, menee edellä, eikä huomioi omaa puolisoaan mitenkään! (kaverin puolisoa kyllä mielistelee)
Ahdistavaa!
ap
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Kyllä huomaavainen ihminen on mukava. Onneksi meillä ollaan.
Haluaisinko auttaa rakastani jossain asiassa. Haluaisikohan hän voileivän. Miten voisin tehdä hänet onnelliseksi. Miten hänen olisi hyvä olla. Mitä voisin tehdä, että hän olisi iloinen.
Kyllä kokisin välittämisen puutteena jos ei IKINÄ mitään tuommoisia mieti.
Eikä tarvitse nyt vääntää tätä asiaa niin, että pitääkö muka olla joku palvelija toiselle, kun siitä ei ole kyse.
Toivottavasti teillä ei ole lapsia, tuo itsekkyys ei katoa vaan lapsetkin tulevat huomaamaan että isi välittää
vain omasta mukavuudestaan. Mieti ap haluatko koko elämäsi olevan tuollaista vai onko aika jatkaa
matkaa itsekseen. Kyllä huomioiminen kuuluu rakastavaan parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit tosi yleisestä ongelmasta. Mitähän tälle voisi edes tehdä, että toinenkin tajuaisi.
Lopputulos on kuitenkin se, että välit viilenevät, kun se välittävämpi osapuolikaan ei enää halua yksipuolisesti olla se.
Ap ei välttämättä ole välittävämpi osapuoli, jos toinen ei toimi kuten hän haluaa, se ei tarkoita että toinen ei välitä. Kyse on eroavaisuuksista. Ap haluaa että hän saa määritellä mitä toisen tulee tehdä häntä miellyttääkseen, vaikka se ei olisi toiselle ominaista. On monia perheitä, joissa ei kateta pöytää, millä oikeudella ap päättää että se on oikea tapa toimia? Näistä pitää yhdessä sopia.
Hyvä pointti. Itse kuitenkin lähinnä ajattelen tilanteita, joissa toinen on vaikkapa sairas. Toista ei kiinnosta ja toista kiinnostaa tai toisen osa on aina aloittaa yhteisten asioiden eteenpäin vieminen.
Ap tajuan mistä puhut.
Omalla kokemuksella sanon, että ei muutu. Erouhan alla voi teeskennellä hetken, ja taas olet ilmaa.
Tuollainen sopii yhteen samankaltaisen kanssa, ja heilläkin menee helposti kilpailuksi kuka kahmii eniten itselleen.
Itse en edes cuse kyseisen ihmistyypin suuntaan enää.
Molemminpuolinen huomiointi pitää suhteen lämpimänä ja tunteet elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan oleellinen kysymys: mitä sinä teet suhteenne eteen? Onko nuo sinun tapojasi välittää?
Ei meillä kukaan kata pöytää tai ojentele toiselle takkia. Kaikki hoitaa omat asiat. Jos yhtäkkiä joku alkaisi vaatimaan perheessä, että tästä lähtien välittämisen merkki on se, että ojennetaan tuoleja ja takkeja, niin enpä tiedä miten muiden siihen täytyisi suhtautua.
Mitäkö? No, pari esimerkkiä:
Laitan miehen tarpeet omieni edelle. Jos hän ei jaksa hoitaa jotain, minä teen (eikä minun väsymys ole este, on pakko)
Olen huomaavainen, teen ruuat, kotityöt jne pääosin yksin. Teen hänelle aamupalan jääkaappiin valmiiksi, pieniä ylläreitä arjen keskelle (suklaata hanskalokeroon jne...) haluan osoittaa välittäväni (tyhmänä toivon, että saan itse samanlaista takaisinkin, hyvällä hyvää tyyliin...)
Haluan häntä (useimmiten tulen torjutuksi)
Kaikkea tavallista siis!
En mitään prinsessajuttua ole vaillakaan, mitä arvelinkin täällä vastattavan. Tavallista huomioimista.
Onhan se nyt silmiinpistävää, kun olemme ulkona.
Kaverin mies ojentaa takkia ja tuolia, kysyy haluatko jotain jne... Oma mies on kuin idiootti, menee edellä, eikä huomioi omaa puolisoaan mitenkään! (kaverin puolisoa kyllä mielistelee)
Ahdistavaa!
ap
No tuossa se tulikin. Teet kaikkea ja toivot, että sinulle tehtäisiin samaa. Mies ei ehkä HALUA. Etkö vieläkään ymmärrä: te olette erilaisia. Sinä et ole parempi suklaaylläreinesi. Sinä ostat valtaa ja oikeutat vaatimuksiasi noilla ylläreillä, joita mies ei ole pyytänyt (tuskin edes haluaa, kun niihin liittyy oheisvaatimuksia)
Vierailija kirjoitti:
Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...
Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?
Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!
Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!
Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)
Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!
Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!
Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!
Olen joustanut ja venynyt vuosia.
Kyllä minulla onkin kultakimpale.
ap
Sinä olet ihan itse päättänyt olla suhteessa tuollaisen miehen kanssa, joten mitä valitat ? Oletatko ihan oikeasti että SINÄ päätät, millainen puolison pitää olla ? Et sinä pysty toisesta tekemään erilaista mitä on. Se nyt varsinkaan ei auta asiaa, että sinä leikit palvelijaa, sellaisena sinua sitten myös pidetään.
Jos mies ei ole huomaavainen ollut alussa, niin ei se siitä muuksi muutu vaikka saisit itkupotkuraivareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...
Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?
Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!
Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!
Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)
Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!
Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!
Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!
Olen joustanut ja venynyt vuosia.
Kyllä minulla onkin kultakimpale.
ap
Parisuhde perustuu ihan vapaaehtoisuuteen, ellet tiennyt. SINÄ päätät oletko kultakimpaleesi kanssa vai et. On ihan turha parkua, kun olet ihan itse päättänyt olla suhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Sen suhteen voi myös lopettaa ihan vinkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...
Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?
Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!
Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!
Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)
Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!
Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!
Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!
Olen joustanut ja venynyt vuosia.
Kyllä minulla onkin kultakimpale.
ap
Ap pelasta itsesi nyt heti. Täytä avioeropaperit, hae netistä asunto. Ala järjestää omaa elämää. Oikeasti älä tuhlaa elämääsi tuollaisen mieheen. Katkeruus kasvaa vain ja myrkyttää. Mies ei muutu, vaan pahenee vain kun tietää sinun huolehtivan silti.
Joskus kun mies on väsynyt/stressaantunut niin käyttäytyy kuin apn mies. Pääosan ajasta meillä kumpikin kysäisee esim itselleen välipalaksi leipää tehdessään haluatko sinäkin? Tai jos toinen katsoo telkkua ja näyttää viluiselta niin usein tuodaan kysymättäkin viltti katsojalle lämmikkeeksi.
Mies huolehtii että minulla on auto kunnossa. Jos lähden talvella aikaisin jonnekkin niin käy usein putsaamassa auton ikkunat ettei minun tarvi jne. Mies taas saa ottaa töihin valmiin eväsrasian lounaaksi jonka minä olen pakannut.
Kyllähän tuo apn tilanne kuulostaa aika pahalta. Jos haaveissa lapsia niin taitaisin lähteä suhteesta heti koska lapsiperhearki tuollaisen miehen kanssa olisi todella rankkaa. Jos tarkoitus elää aikuisten kesken niin voisin koettaa parantaa tilannetta ehdottamalla parisuhdeterapiaa ym. Jos miehen mielestä kaikki hyvin eikä halua terapiaa/muutosta niin eroaisin. Ja miksipä tuo mies haluaisikaan muutosta kun nainen hoitaa kotihommat, seksiä aina tarjolla jne. Jos tulee ero niin mies on todennäköisesti ihmeissään että miksi kun meillä (minulla) kaikki oli niin hyvin.
Ei meillä kyllä kukaan passaa toista aikuista ihmistä. Selvästi odotat jotain vanhanaikaista prinsessa kohtelua...