Onko täällä muita jotka huonossa suhteessa, mutta eivät vain voi erota?
19vuotta takana, kaksi lasta, lainat...
Suhde on huono. Kumpikaan ei tee toisen eteen mitään. Seksi on paskaa (halut ei kohtaa). Pettämistä, valehtelua. Jatkuvasti, miehen puolelta.
Tiedän että mies haaveilee muista naisista (tutuista), se laskee mun itsetuntoa entisestään, varsinkin kun raskaudet pilas mun kropan.
Mielenterveys mennyt jatkuvan valehtelun takia. Töissä en voi käydä, koska pelkään paniikkikohtausta ja olen niin ruma. En tiedä miksi välitän muiden mielipiteistä? Yritänkö hakea hyväksyntää muilta, kun kotoa en sitä saa?
En voi erota, ykkös syy lapset. En voi tuottaa heille pettymystä.
Millon tästä paskasta saa tarpeeksi ja älyää lähteä? Ei oo jaksamista siihen..
Kommentit (16)
Et voi tuottaa lapsille pettymystä? Kuitenkin voit antaa heille noin hienon maalin avioliitosta?
Ei sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Ei tuo tuosta paremmaksi muutu.
Anna olla paskaa kun tuohon olet lähtenyt. Sitä saa mitä tilaa. Kun olet tyhmän laatuinen niin tuskin se siitä paranee vaan paskenee vain.
Vierailija kirjoitti:
Et voi tuottaa lapsille pettymystä? Kuitenkin voit antaa heille noin hienon maalin avioliitosta?
En tiedä minkälainen on sun mielestä hyvä avioliitto malli..
Mutta meillä eletään kuin muutkin. Käymme yhdessä matkoilla, elokuvissa, kylpylöissä, kaupassa. Katsellaan leffoja porukalla ja tehdään ruokaa.
Miehen kanssa myös kahdestaankin näitä kaikkia.
Meillä ei riidellä lasten kuullen. Eikä meillä riitoja olekaan paljoa. Oon itse jo niin tottunut tähän kaikkeen, tunteet kuolleet.
En halua hajoittaa lasten perhettä. Varsinkin nuoremmalle perhe on niin tärkeä.
Ja tuo kaikki alkoi just nyt? No jopas.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla paskaa kun tuohon olet lähtenyt. Sitä saa mitä tilaa. Kun olet tyhmän laatuinen niin tuskin se siitä paranee vaan paskenee vain.
Ai vitsit, taattua av kamaa !
Joku uskaltaa kirjoittaa omasta elämästään ja vähän kuin hakee apua niin täällä vaan lytätään entistä enemmän jo selvästi masentunutta..
Onnea sulle vaan elämään paskiainen! Toivottavasti oot samassa jamassa itsekin joskus. Karma.
Mieti sitä, että annat omalla esimerkillä lapsille mallin parisuhteesta. Lapset hakeutuvat samanlaisiin suhteisiin itse myöhemmin minkä normaaliksi lapsena oppivat näkemään.
Ei pidä tehdä lapsia ennen kuin mies on koulutettu. Lapsien jälkeen on ihan turhaan enään kouluttaa. Ei voi olla totta että raskaudet pilaa muka kropan sillä sehän pilaisi ihan kaikkien ja mies hakisi jo parempi kroppaista. Teillä on jotain muuta vikaa suhteessanne. Rakkautta ei ole alunperinkään ollut niin ettei se ole sinun kropastasi kiinni seksielämä vaan olet ottanut miehen joka ei ole koskaan rakastunutkaan sinuun.
Olet elänyt jossain omassa harha maailmassasi ja ottanut mies ressukan jollekka on sillä hetkellä kelvannut kuka tahansa. Niin että olet ääliö! Mies on joku ADHD hihhuli joka ei tiedä missä hilluu ja mitä tekee ja sinä vauvakuumeisena pakotit sen isäksi. Nyt sulla on muka mielenterveysongelmia niin ettet voi töissäkään käydä ja vetoat lapsiin. Katso itseäsi peiliin ensimmäisenä mitä riippuvuuksia ja mielenterveysongelmia sinulla on. Toisiin ihmisiin et voi vaikuttaa muuta kuin ensimmäisenä muuttaa itseäsi.
Sinä olet sairas ihminen kun on pakko tehdä kakaroita jollekkin ja vain sille ensimmäiselle tuuliviirille mikä vastaan tulee. Vauvakuumekko pakotti!
Elämä on valintoja. Toiset valitsee paskan suhteen, toiset eroaa paskasta suhteesta ja jatkaa elämää onnellisempana. Aikuinen ihminen tekee itse omat valintansa, joten peliin katsomalla löytyy syy, miksi tilanne on tuollainen.
En ole ikinä nähnyt ketään jolla raskaus olisi kropan pilannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi tuottaa lapsille pettymystä? Kuitenkin voit antaa heille noin hienon maalin avioliitosta?
En tiedä minkälainen on sun mielestä hyvä avioliitto malli..
Mutta meillä eletään kuin muutkin. Käymme yhdessä matkoilla, elokuvissa, kylpylöissä, kaupassa. Katsellaan leffoja porukalla ja tehdään ruokaa.
Miehen kanssa myös kahdestaankin näitä kaikkia.
Meillä ei riidellä lasten kuullen. Eikä meillä riitoja olekaan paljoa. Oon itse jo niin tottunut tähän kaikkeen, tunteet kuolleet.En halua hajoittaa lasten perhettä. Varsinkin nuoremmalle perhe on niin tärkeä.
Luuletko tosissasi, että lapset eivät huomaa, millaiset välit sinulla ja miehelläsi on? Vaikka kuinka pitäisi kulisseja kivasta perhe-elämästä, se todellisuus paistaa kyllä läpi. Lapset eivät ole niin tyhmiä, etteivätkö sitä huomaisi.
Ymmärrän että se on vaikeaa, tehdä muutoksia. Mitä voimavaroja sinulla on, millaista elämä olisi jos eroaisitte? Olisiko sinulla sisaruksia tai muita joille voit puhua, joista saisit voimaa? Itselle auttoi kun eräälle serkulle jonka kanssa en yleensä ole läheinen, saatoin puhua asiasta, siis vähän vastaavasta kuin sinulla.
Huomaat yksi päivä että nyt riitti. Huomaat että lapsesi saavat kieroutuneen parisuhdemallin. Huomaat että olet ajatellut asian ihan pieleen, koska elämä ei ole päivästä toiseen raahautumista.
On pelkkää laiskuutta jäädä kitumaan huonoon elämään tekosyitä keksien.
Jaksat kuitenkin valittaa ja olla uhri. Luuletko että miehesikään nauttii elämästä?