Miten syntyvyys nousuun? Kerron oman tarinani siitä miten se ei ainakaan onnistu!

Minulla on kaksi lasta, joten sikäli olen korteni kekoon kantanut. Haluaisin, tai oikeammin olisin halunnut, vielä kolmannen ainakin, mutta nyky-yhteiskunta on tehnyt siitä hyvin hankalaa.

Ensimmäinen lapsi syntyi alateitse, erittäin pitkä ja vaikea synnytys, hoitovirheitä, ja sekä minun että lapsen käyminen lähellä kuolemaa. Sain melko pahat vauriot, jotka vaikuttavat elämään edelleen kymmenen vuoden jälkeen.

Halusimme kuitenkin toisen lapsen ja oletin saavani sektion melko helposti ensimmäisen synnytyksen ja vammojeni vuoksi. Olin väärässä. Jouduin ravaamaan pelkopolilla ja jakamaan traumojani ties kuinka monta kertaa eri ihmisten kanssa, kunnes jo lähellä loppuraskautta pelkopolilla itkiessäni lääkäri viimein karjui "no annetaan sille sitten se sektio!" ja marssi ulos huoneesta.

Ei tukea, ymmärrystä saati empatiaa, ainoastaan erittäin stressaava ja pelottava raskausaika jatkuvan painostuksen alla.

Entä taloudellinen puoli? Lasten kasvaessa olen ehtinyt opiskella jo toisen ammatin ja tehdä sen alan töitä pari vuotta. Vanhassa ammatissani toimin lähes kymmenen vuotta. Kuitenkaan kumpikaan ammateistani ei ole tarjonnut muuta kuin määräaikaista työtä tai muuten hyvin epävarmaa tuloa. Yrittämisen puutteesta minua ei voi mielestäni syyttää. Se on ollut äitiysloma ja takaisin töihin.

Lapsilisät ovat olleet samalla tasolla ties kuinka kauan, ja niitä laskettiinkin jo kertaalleen lasteni elinaikana. Palkkakehitys laahaa vuosikymmeniä jäljessä hintojen ja verojen korotuksiin verrattuna. Asunnot ovat kalliita ja pieniä.

Lapsiperhe on lopulta hyvin yksin, ellei omista hyvää turvaverkkoa. Yhteiskunta kurjistaa ja kurjistuu uhkaavaa vauhtia.

Minä tuskin saan enää enempää lapsia, mutta jos nyt voisin saada työn, jolla olisi varaa elättää isompaa perhettä, sekä vapauden heti alkuraskaudesta valita synnytystapani, tekisin mielelläni vielä lapsen tai lapsia.