Lue keskustelun säännöt.
Miten kieltäytyä kohteliaasti ystävyydestä?
23.01.2020 |
Ongelmani on hieman erikoinen, eräs aivan minulle ennestään ventovieras ihminen on ilmeisesti päättänyt että olemme hyviäkin ystäviä. Ainoa yhdistävä tekijä meille on siis se, että lapsemme ovat samassa harrastuksessa ja toisinaan kaveeraavat myös vapaa-ajalla.
Tilanne on nyt kärjistynyt pikkuhiljaa siihen pisteeseen, että tuo ihminen lähettää joka päivä useita viestejä ja ehdottelee ja suunnittelee milloin mitäkin tekemistä ja ohjelmaa. Joskus jätän kokonaan vastaamatta, joskus vastaan ympäripyöreästi jotain miksi ei onnistu. Ei auta, tahti vaan kiihtyy. Alan epäillä hänellä olevan jonkun sortin mielenterveysongelmia, koska minun on hyvin vaikea uskoa kenenkään täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevan käyttäytyvän noin. Tämä ihminen on siis jollain tavalla todella erikoinen ja outo, enkä todellakaan tunne mitään intoa tutustua yhtään enempää. Tulee jopa pienet stalkkeri-vibat ja pelkään että tää tulee vielä eskaloitumaan ihan helvetiksi jos ei nyt tapahdu jotain ratkaisevaa. En edes ehdi tavata oikeita ystäviäni tarpeeksi, joten kiinnostus on täysin pakkasen puolella alkaa tuhlaamaan sitä vähääkään aikaa tälläiseen.
Ainoaksi vaihtoehdoksi tuntuu jäävän nyt se että saisin jotenkin puhallettua pelin kokonaan poikki, pitäisi saada tarpeeksi jämäkästi mutta kuitenkin kohteliaasti sanottua että kiitos mutta ei kiitos. Vinkkejä?
Kommentit (94)
Onko sinun lasten harrastuksen takia oltava hänen tavoitettavissaan? Etkö voi vain poistaa yhteystietoja? Estää hänet? Jos siis mikään kohtelias kieltäytymisen kaveeraamisesta ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun mullakin olisi joku ystäväkandidaatti!
Ongelmasi kuulostaa ihan epätodelliselle. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen innokkuuteen.
Eiköhän ihmisistä aika helposti eroon pääse.
Sano, että "voi harmi, mutta mulla ei valitettavasti löydy aikaa uudelle kaverille, kun hyvä, jos ehdin vanhojenkaan kanssa tavata näin ruuhkavuosina. Jutellaan, kun tavataan, mutta enempään ei aika riitä."
Vierailija kirjoitti:
Voi kun mullakin olisi joku ystäväkandidaatti!
Ongelmasi kuulostaa ihan epätodelliselle. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen innokkuuteen.
Eiköhän ihmisistä aika helposti eroon pääse.
Kyllä, olen samaa mieltä, tämä tuntuu myös ihan epätodelliselta. Ja kaikki normaalit vihjeet ja rivienvälit menee tältä ihmiseltä täysin ohi. Ei ole lannistunut, vaikka joskus olen jopa kävellyt tyynesti hänen ohi ja jättänyt papattamaan yksinään. (Siis tilanteessa jossa ollaan oltu hakemassa lapsia harrastuksesta) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia tosiaan löytyy. Lapseni kaverin äiti halusi joskus myös kaveeraat kanssani. Yritin olla hänen kaveri hetken, mutta meidän jutut olivat niin eri planeetoilta, että tapaamiset alkoivat ällöttää. Nainen laitteli viestejä, yritti soittaakin ja ehdotteli lapsitreffejä, kävelyjä ja kaikkea ihan tauotta.
Jouduin sanomaan hänelle aika vakavasti ja muutamaan kertaankin, että minulla ei ole aikaa eikä myöskään kiinnostusta yhtään. Sanoin sen pariin otteeseen ennenkuin asia meni läpi.
Niin ja olen siitä syystä ollut siis "tavoitettavissa" että heidän lapsi on ollut joskus meillä kylässä ja meidän lapsi heillä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ajan kanssa hiljenee kun et vaan vastaa. Mullakin oli ylsi tällainen kokemus 20v sitten. E
Vierailija kirjoitti:
Niin ja olen siitä syystä ollut siis "tavoitettavissa" että heidän lapsi on ollut joskus meillä kylässä ja meidän lapsi heillä. Ap
Joo, tuon kyllä ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko näissä sinulle vastentahtoisissa yhteyksissä Facebookin kautta, sielläkö hän sinulle viestii? Estä se, kyllä se välttämätön yhteys lasten vierailujen merkeissä voi hoitaa tekstarein. Usein nimittäin moni tällainen tarrautuja ei kyllä tekstareita ala kirjoitella, kun "niistä pitää maksaa" eikä soitella niinkään. Whatsappissa esto myös. Pelkkä puhelinnumero riittää.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja olen siitä syystä ollut siis "tavoitettavissa" että heidän lapsi on ollut joskus meillä kylässä ja meidän lapsi heillä. Ap
Minkä ikäisistä lapsista on kyse? Voisiko he hoitaa kaverisuhteitaan ilman aikuisten ohjailua? Tätä voisit myös käyttää syynä, että lapset oppisi sitä itsenäisyyttä ja sinä haluaisit antaa heille tilaa sopia nämä asiat itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot aloituksessa väärin, eihän se ole ventovieras ihminen, jos lapsesi on ollut heillä, ja hänen lapsensa teillä. Tai minä en ainakaan päästäisi lastani ventovieraalle kylään. Eli taidat vähän nyt liioitella. Jos on noin vaikeaa niin et vaan vastaa enää. Saat tietenkin tylyn ihmisen maineen. Mikset voi vaan sanoa suoraan, että et ole etsimässä tässä elämän vaiheessa uusia ystäviä.
Ja jos haluat päästä hänestä eroon, et tietenkään anna oman lapsen kaveerata hänen lapsensa kanssa vapaa-ajalla. Tämän luulisi olevan ihan selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot aloituksessa väärin, eihän se ole ventovieras ihminen, jos lapsesi on ollut heillä, ja hänen lapsensa teillä. Tai minä en ainakaan päästäisi lastani ventovieraalle kylään. Eli taidat vähän nyt liioitella. Jos on noin vaikeaa niin et vaan vastaa enää. Saat tietenkin tylyn ihmisen maineen. Mikset voi vaan sanoa suoraan, että et ole etsimässä tässä elämän vaiheessa uusia ystäviä.
No kyllä hän nyt käytännössä on ventovieras, tunnetko itse kovinkin syvällisellä tasolla kaikkien lastesi kavereiden vanhemmat?
Kaikki asiat voi ja kannattaa ilmaista kunnioituksella, etenkin tuollaisten ihmisten kanssa.
Kliseinen totuus on, että kaikki meistä käy tai on käynyt sisäistä sotaa mistä muilla ei ole MITÄÄN HAJUA, vaikka ulospäin näyttääkin tasapainoiselta tai vaikka olisikin tasapainossa, mutta silti AINA pitää olla kohtelias!
"Tärkein asia elämässä on toisten auttaminen. Jos et voi auttaa, älä ainakaan satuta lisää."
Vastaat viestiin muutaman kerran että ei ole aikaa, jos ei ymmärrä estät numeron. Tuo kyllä sitten lopettaa myös sen lasten kanssakäymisen.
Ja tuo, että lapset hoitaisivat itse tapaamistensa suunnittelun olisi muuten hyvä ratkaisu, mutta tällä heidän lapsellaan ei ole omaa puhelinta. Sekin on hieman erikoista, koska puhutaan jo kouluikäisistä lapsista kuitenkin. Lisäksi jos haluavat vapaa-ajalla nähdä edellyttää se sitä, että meidän vanhempien on kyyditettävä lapsia. Asutaan siis aivan eripuolilla kaupunkia.
Ei kai tässä muu auta kuin sanoa ihan suoraan ilman mitään tulkinnanvaraa että en ole kiinnostunut millään lailla hänen seurastaan. Olen vaan niin kiltti ihminen ylipäätään, että tuntuu tosi vaikealta sanoa tylysti.
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo, että lapset hoitaisivat itse tapaamistensa suunnittelun olisi muuten hyvä ratkaisu, mutta tällä heidän lapsellaan ei ole omaa puhelinta. Sekin on hieman erikoista, koska puhutaan jo kouluikäisistä lapsista kuitenkin. Lisäksi jos haluavat vapaa-ajalla nähdä edellyttää se sitä, että meidän vanhempien on kyyditettävä lapsia. Asutaan siis aivan eripuolilla kaupunkia.
Ei kai tässä muu auta kuin sanoa ihan suoraan ilman mitään tulkinnanvaraa että en ole kiinnostunut millään lailla hänen seurastaan. Olen vaan niin kiltti ihminen ylipäätään, että tuntuu tosi vaikealta sanoa tylysti.
Kerran se kirpaisee.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun mullakin olisi joku ystäväkandidaatti!
Ongelmasi kuulostaa ihan epätodelliselle. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen innokkuuteen.
Eiköhän ihmisistä aika helposti eroon pääse.
Pääsee. Ap ylentää itseään alentamalla toista. Narsistinen sadisti. Normaali ihminen sanoo reippaasti, että on niin kiireinen töissään, perheessään ja muissa ihmisissä, että juuri tähän elämäntilanteeseen ei mahdu mitään muuta.
Miksi pitäisi kohteliaasti kieltäytyä jos et halua olla hänen kanssaan tekemisissä?