Ahdistaako muita oravanpyörä ja se, kuinka koko elämä pitäisi käytännössä tuhlata?

Ei ahdista. Haluan elämääni sellaisia asioita, joita ei voi saavuttaa muuten, kuin oravanpyörässä pyörimällä. Työssäkin olen päässyt etenemään niin, ettei se ole ihan joka hetki pakkopullaa.

Olin kauan työtön ja nyt aloitin kokoaikatyön. Olen aivan puhki viikonloppu ei riitä palautumiseen. En jaksa tehdä mitään työpäivän jälkeen.

Tätäkö sitten loppuelämä ennen eläkettä ---- 27 vuotta...

Ahdistaa.

Lähdetään huomenna kaikki rannalle piirtämään hevosia. Kuulosti upealta. Nähdäänkö Hietsussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen oravanpyörä?? Ihan tavallista elämää, omien valintojen mukaan.

Niitä valintoja ei ole yltä kyllin. Ellei sinua ole suotu sekä puhtaalla onnella että erityislahjoilla, päädyt vain numeroksi muiden sekaan oravanpyörätöihin. Se määrä ihmisiä joilla on sekä valinnanvaraa että mahdollisuus nauttia elämästään täysillä, on tosi pieni prosentti. ap

Niin, sehän siinä taitaa ollakin jujuna, että sitä se elämä aika monilla pakon sanelemana on. Jokaisen pitää syödä ja asua jotenkin ja ilmaista se ei yleensä ole. Itse voi kuitenkin valita, millaisen siitä oravanpyörästään tekee. Turha siitä on uhriutua. Samanlaista se on kaikilla. 

Se ei ole samanlaista kaikilla, tuo on yksinkertaisesti paskapuhetta. Osa syntyy kultalusikka suussa. Osa syntyy äärimmäiseen köyhyyteen. ap

Ja kenen vika tämä on? Sen rikkaan lapsen? Kaikenlisäksi on kyllä naurettavaa sinun, Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon syntyneen, kouluja käyneen, maailman mittapuulla varakkaan valittaa huonoista lähtökohdista, kun maailma on sinulle tarjoiltu hopealautasella.

Valittaisin kyllä kaikkien muidenkin puolesta, sillä jokainen täällä kerran elää ja siitä pitäisi ottaa kaikki irti siltä osin kuin mahdollista. Kyllä myönnän, että olen monellakin tapaa etuoikeutettu muuhun maailmaan nähden, kuten hyvinvointivaltiossa asuvat yleensäkin, mutta se ei muuta alkuperäisen pointtini arvoa suuntaan tai toiseen. ap

Tee sellaisia valintoja, ettei oravanpyörässä tarvii olla. Inspiroidu Kuinka elää ilman rahaa -kirjasta ja lähde reissaamaan samaan tapaan ympäri maailmaa. Tai sitten kotopuolessa harrasta ja työskentele mukavassa paikassa. Jos joku ei tunnu hyvältä ratkaisulta, etsi parempi ja lopeta valittaminen. Typerää tuhlata elämä valittamiseen jos asialle ei ole valmis tekemään mitään. Nyt pohtimaan kuinka saat elämästäsi mielekkäämpää, eikä jossitella vaan toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen oravanpyörä?? Ihan tavallista elämää, omien valintojen mukaan.

Niitä valintoja ei ole yltä kyllin. Ellei sinua ole suotu sekä puhtaalla onnella että erityislahjoilla, päädyt vain numeroksi muiden sekaan oravanpyörätöihin. Se määrä ihmisiä joilla on sekä valinnanvaraa että mahdollisuus nauttia elämästään täysillä, on tosi pieni prosentti. ap

Niin, sehän siinä taitaa ollakin jujuna, että sitä se elämä aika monilla pakon sanelemana on. Jokaisen pitää syödä ja asua jotenkin ja ilmaista se ei yleensä ole. Itse voi kuitenkin valita, millaisen siitä oravanpyörästään tekee. Turha siitä on uhriutua. Samanlaista se on kaikilla. 

Se ei ole samanlaista kaikilla, tuo on yksinkertaisesti paskapuhetta. Osa syntyy kultalusikka suussa. Osa syntyy äärimmäiseen köyhyyteen. ap

Juurihan sanoit, että niitä kultalusikoita on vain pienellä prosentilla. Minä sanoin, että aika monilla se on sellaista. Kuka tässä nyt puhuu paskaa? 

Vierailija kirjoitti:

Olin kauan työtön ja nyt aloitin kokoaikatyön. Olen aivan puhki viikonloppu ei riitä palautumiseen. En jaksa tehdä mitään työpäivän jälkeen.

Tätäkö sitten loppuelämä ennen eläkettä ---- 27 vuotta...

Ahdistaa.

Ja en nyt sano että työttömänä oli kivaa olla. Ahdisti sekin. Mutta töitä voisi ollamax 6hpv että jäisi muuuhunkin aikaa tai 4 päivän työviikkokin olisi parempi.

Sama

Sillä jaksaa, kun se työ on merkityksellistä. Älkää ahtako elämäänne niin täyteen, että ette ehdi siitä nauttimaan. Tehkää lyhyempää työpäivää ja opetelkaa tulemaan toimeen vähemmällä. Kateus piiskaa monia tekemään enemmän ja enemmän, kun kaikkia pitäisi saada ja olla. Ei pidä.

Suurinosa ihmisistä aiheuttaa itse itselleen sen oravanpyörän. Pitää tehdä töitä että on varaa siihen ja tähän ja tohon tavaraan, pitää olla asunto viimeisen päälle ja sitte lyhennetään lainaa 30 vuotta, pakko päästä kaukolomille monta kertaa vuodessa jne. Jos tyytyy vähään niinkuin esim minä, asun vaatimattomassa kämpässä, ajan lähes 20v vanhalla autolla, teen töitä 3-4 päivää viikossa, matkustelen muutaman kerran vuodessa. Elämällä on kiva rytmi kun on töitä, mutta ei mene vapaapäivät palautuessa.

Tee elämästä sellainen kuin haluat, mutta joidenkin asioiden takia joutuu tekemään uhrauksia ja kompromisseja.

Ja ihan typerää syytellä kultalusikka suussa syntyneitä, ne perheet ja suvut joilla on varallisuutta eivät ole sitä ilman uhrauksia, riskejä ja kova työtä tienanneet.

Onneksi mulla on työ mistä tykkään!

Ei ahdista. Olen leikannut kolmanneksen pois työajasta, pidän tasaukset kokonaisina viikkoina. Varmaan ahdistaisi, jos joutuisin vielä kokopäivätöihin.

I tried so hard

And got so far

But in the end

It doesn't even matter

I had to fall

To lose it all

But in the end

It doesn't even matter

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen oravanpyörä?? Ihan tavallista elämää, omien valintojen mukaan.

Niin, mut kun ois niin kiva, kun voisi vaan matkustella ja piirtää hevosia rannalla ja loikoilla riippumatossa palmun alla, kun öljytty nuubialainen kuorii rypäleitä, mut kun tyhmä valtiovalta ei suostu tätä omaa valintaa maksamaan!

Kaikki nuo olisi objektiivisesti kiva tehdä. Kuten sanoin, tässä maailmassa on niin paljon mitä nähdä, nauttia ja tehdä. Raha on keksitty siihen väliin, jonka voimalla ihmiset saadaan oravanpyörään.

Täälläkin palstalla on paljon keski-ikäisten avauksia siitä, kuinka ovat lopussa ja eivät jaksa enää. Valtiovalta sanoo, että 20-30 vuotta vielä jaksaa. Pakko siis olla niin, koska valtiovalta sanoo niin? ap

Mietipäs uudelleen, mitä jos valtiovalta ei sanoisikaan niin? Siinä tulisikin sellainen tilanne vastaan, että koko loppuelämä pitää jaksaa. Ei olisi kuules eläkkeitä eikä kesälomia eikä viikonloppuja eikä vanhempainvapaita eikä sairauslomia. Joka ikinen päivä menet sieltä metsästä/ pellosta/ järvestä hakemaan sen ruokasi kuolemaasi saakka. 

Pointti ei ole se, että on eläke tai vapaapäiviä. Pointti on se, että järjestelmä leikkaa osan elämästäsi käytännössä pois. Ei riitä, että ihminen nukkuu ja tapahtuu ns. luonnollista leikkaamista.

Minusta on oikeasti masentavaa, että on ylipäätään termi "vapaapäivä". Että suodaan päivä, jolloin on vapaa. ap

Eli et osaa ajatella, mikä se vaihtoehto sitten olisi. Se ei todellakaan ole se, että on vapaata aina tai 6 päivää viikossa, vaan jotain ihan muuta. Järjestelmä ei leikkaa yhtään mitään. Mietipäs, miten monta vapaapäivää on eläimillä tai jollain alkukantaisilla heimoilla, joilla ei ole mitään järjestelmää. 

Osapäivätöitä on paljon tarjolla, silloin ehtii paremmin niitä hevosia piirtelemään. Täytyy vain oppia elämään vähän pienemmällä kulutuksella. Tuskin kukaan ilmoittautuu vapaaehtoiseksi ap:n työstä vapaan elämän rahoittajaksi.

Ap,ihmiskunta  on olemassa vain  siksi, että ihmiset ovat toimineet yhteisöllisesti, jossa jokainen tekee oman osansa yhteisen hyväksi.  Oletan että jos olet tehnyt oman ratkaisusi, eli haluat elää vain itsellesi, et varmaankaan käytä hyväksesi koskaan meitä muitakaan jotka olemme "oravanpyörässä" eli et käytä terveydenhuoltoa, et käy kaupassa myyjien palveltavana, roskistasi ei tyhjennetä, et tarvitse sähköä etkä vempaimia esim tietokoneita koska insinöörit, lääkärit, sairaanhoitajat, opettjat , myyjät, vesilaitosten  jne jne ovat olleet  niin ääliöitä että viitsivät painaa oravanpyörässään. Ruvetaan vaan kaikki downshiftaamaan, ja katsotaan sitten miten meille käy.

Kun mietti  elämäänsä taaksepäin, niin silloin se on parasta ollut, kun tekee töitä ja saa tavoittelemansa elämällä säästäväisesti. Pelkkä nautiskelu ei kauaa viihdytä, aina pitäisi olla yhä vahvempia stimulantteja suuremman nautinnon saamiseen.

Jos en olisi perheellistynyt (elämäni suurin moka!) niin nyt päälle nelivitosena olisin kolmipäiväisellä duuniviikolla, pitäisin 2kk kesälomat ja voisin tehdä mitä haluaisin omalla ajallani. Kämpät yms olisi maksettu, sen päälle ainakin 250 kg säästöjä/sijoituksia.

Mutta kun nuorena on typerä eikä kuuntele viisaampiaan. Niin sitten juostaan oravanpyörää, mutta jahka nuorempi muuttaa omilleen, itse lähden omilleni myös myyden lähes kaiken omaisuuteni ja muutan johonkin syrjäiseen kylään pohjoiseen.

Ap on oikeassa.

Ahdistaa... Eikö töitä voisi tehdä vaikka vuorovuosin. Vuosi töitä, vuosi lomaa. Riittäisi töitä useammalle ja olisi aikaa myös sille itsensä toteuttamiselle, kuitenkin joka toinen vuosi pitäisi myös yhteiskuntaa pystyssä. Luulisi että ihmisiä on jo niin paljon että työvoimaa riittäisi...

Ymmärrän sua ap. Itseäni surettaa myös että elämme yhteiskunnassa missä meille on suotu vapaapäiviä ja muulloin ollaan kahleissa. En tosin tiedä onko asiat olleet paremmin ikinä, aina on elantonsa eteen joutunut näkemään työtä. Mutta ymmärrän silti mistä puhut. Itse viihdyn työssäni ja koen sen antoisana. Muuten en jaksaisi.