Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako muita oravanpyörä ja se, kuinka koko elämä pitäisi käytännössä tuhlata?
Ajattelevainen
22.01.2020 |
Mua jotenkin ahdistaa vaan se ajatus, että kerran meidät on tänne maapallon päälle siunattu ja sekin elämä pitäisi kuluttaa raataen ja hikoillen. Ahdistavaa, kuinka täällä maailmassa on niin paljon mitä kokea ja nähdä. Niin paljon asioita, jotka toisivat iloa, mutta niihin ei ikinä ole pääsyä kuin vain valitulla joukolla harvoja. Ja ikävää on sekin, että jos yrittää tavalla tai toisella välttää tai edes hieman helpottaa asioita omalla kohdallaan, muu ympäristö ihmisineen katsoo sinua kieroon ja vieroksuen. Olenko minä väärässä, vai onko muut ihmiset vain aivopesty? Sanokaa rehellisesti.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ahdistaa. Pidän sitä todella nurinkurisena, että työtä tehdään yleensä 5 päivää viikossa ja siihen menee kaikkineen noin 8-10h päivässä. Aina voi toki tehdä osa-aikaista työtä, mutta yleensä ne työt, joissa osa-aikainen on yleisesti mahdollista, ovat niin matalapalkkaisia, että osa-aikaisuus ei ole välttämättä edes vaihtoehto. Kun taas korkeammin palkattuja töitä saadakseen ja ne työt pitääkseen pitäisi vapaa-ajallakin kehittyä jatkuvasti.
Tämän lisäksi on tietysti kaikki muu elämässä pakollinen: siivoaminen, lääkärissäkäynti, kaupassakäynti, ruoanlaitto,.... jotkut näistä, etenkin viimeisestä, saattavat nauttiakin, mutta minä esim. en. Ne tuntuvat työltä. Mieluusti viettäisin aikani jotenkin muuten. Näidenkin lisäksi täytyy nukkua riittävästi, jos haluaa jaksaa tehdä yhtään mitään työpäivän jälkeen. Siihen menee taas 8-9h.
Eli ei siinä ihan hirveästi jää muulle. Itse olisin luultavasti tyytyväinen, jos voisin työskennellä esim 3 päivää viikossa, jolloin kokisin viikkoni olevan paremmin tasapainossa.
Sanna Marin (ja monet häntä aiemmin) ovat ehdottaneet lyhyempää työviikkoa.
Vappumarssille!!!
Työläiset ovat ennekin saaneet parannettua työoloja ja palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oravanpyörä?? Ihan tavallista elämää, omien valintojen mukaan.
Niin, mut kun ois niin kiva, kun voisi vaan matkustella ja piirtää hevosia rannalla ja loikoilla riippumatossa palmun alla, kun öljytty nuubialainen kuorii rypäleitä, mut kun tyhmä valtiovalta ei suostu tätä omaa valintaa maksamaan!
Kaikki nuo olisi objektiivisesti kiva tehdä. Kuten sanoin, tässä maailmassa on niin paljon mitä nähdä, nauttia ja tehdä. Raha on keksitty siihen väliin, jonka voimalla ihmiset saadaan oravanpyörään.
Täälläkin palstalla on paljon keski-ikäisten avauksia siitä, kuinka ovat lopussa ja eivät jaksa enää. Valtiovalta sanoo, että 20-30 vuotta vielä jaksaa. Pakko siis olla niin, koska valtiovalta sanoo niin? ap
Ei ole pakko jaksaa. Voit koska tahansa jäädä pois töistä ja ryhtyä elämään elämää, jossa kaikki on omissa käsissäsi eli et ole hyötymässä oravanpyöräläisistä (vai ajattelitko, että terveydenhuolto, nykytasoinen asuminen, liikkuminen, koulutus jne. ovat olemassa, jos kukaan ei tee töitä?). Usko tai älä, elämä ilman sähköä ja vesijohtoa ei ole helppoa unelmaa.
Hah, huvittaa että vaihtoehdot ”ovat” nämä. Joko jatkat oravanpyörässä onnettomana tai heittäydyt metsään asumaan ilman hyödykkeitä. Huoh. Eikö voitaisi normalisoida se, että tehdään töitä kovaa, sen jälkeen pidetään pieni tauko ja sen jälkeen taas jatketaan? Kaikki voisivat paremmin eikä kukaan menettäisi mitään.
Olisiko se niiin mahdotonta muuttaa ajattelua elämästä hieman inhimillisemmäksi? Kyllä veikkaan että tehokkuus kasvaisi, jos burn outin pyörteissä pyörivä työväki pääsisi vuoroin välillä ulos pyörästä ja sitten taas takaisin pyörään. Tällainen ”ajetaan ihmiset työkyvyttömyyseläkkeelle”- systeemi ei ole kovinkaan kestävällä pohjalla.
Mun mielestä tuo olisi ihan huippua (paitsi en haluaisi tehdä työtä missään vaiheessa erityisen "kovaa" vaan normaalisti), ja voisin hyvin tehdä määräaikaisia pätkiä. Mutta. Stressi tulee siinä kohtaa, kun joutuu hakemaan töitä ja selittelemään, miksi on tehnyt vain määräaikaisia ja miksi tässä on puolen vuoden breikki työelämästä ja tuossa vuoden ja tuollakin kolme kuukautta. Jos tätä ei nähtäisi niin isona mörkönä ja jos töitä olisi helpompi saada, niin ehdottomasti ainakin itse pitäisin ihan tietoisesti lyhyempiä ja pidempiä taukoja työelämän varrella. Olen jo kerran pitänytkin, mutta kyllä silloinkin joutui ihan töitä tekemään uuden työn saamiseksi, vaikka taustalla oli hyvä ura.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ahdistaisi, että työskentelisi vain oman elantonsa eteen. Ja yhteisen hyvän (sosiaaliturvan) takia työskentely myöskään ei ole ikävä juttu - ihmiset ovat olleet koko evoluutiohistoriansa ajan laumaeläimiä ja jakaneet ryhmän tuoman suojan ja ravinnon heikompien kanssa.
Se, mikä ahdistaa on se, että vaikka (kiitos koneiden), teho ja tuottavuus on lisääntynyt jatkuvasti, työn määrä ei vähene, koska välistä vetää aina vaan ahneempi loinen: voittoa tavoitteleva kapitalisti.
Me raadamme, jotta joku jo valmiiksi hävyttömän rikas saa vielä vähän enemmän voittoa.
Ehdotan, että nousemme loisia vastaan: Otetaan niiden toisista kuppaamat varat yhteiseen käyttöön ja jatkossa tehdään töitä vain omaksi omaksi ja yhteiseksi hyväksi. Työmäärä vähenee radikaalisti ja ehtii nauttia elämästä kun ei tarvitse ylläpitää verenimijöitä.
Tässä totuus ja toista mieltä olevat kommentoijat ovat 100% varmuudella juuri näitä toisia, joko rehellisesti tai sitten näytellen epärehellisesti esim. jotain duunaria jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oravanpyörä?? Ihan tavallista elämää, omien valintojen mukaan.
Niin, mut kun ois niin kiva, kun voisi vaan matkustella ja piirtää hevosia rannalla ja loikoilla riippumatossa palmun alla, kun öljytty nuubialainen kuorii rypäleitä, mut kun tyhmä valtiovalta ei suostu tätä omaa valintaa maksamaan!
Kaikki nuo olisi objektiivisesti kiva tehdä. Kuten sanoin, tässä maailmassa on niin paljon mitä nähdä, nauttia ja tehdä. Raha on keksitty siihen väliin, jonka voimalla ihmiset saadaan oravanpyörään.
Täälläkin palstalla on paljon keski-ikäisten avauksia siitä, kuinka ovat lopussa ja eivät jaksa enää. Valtiovalta sanoo, että 20-30 vuotta vielä jaksaa. Pakko siis olla niin, koska valtiovalta sanoo niin? ap
Ei ole pakko jaksaa. Voit koska tahansa jäädä pois töistä ja ryhtyä elämään elämää, jossa kaikki on omissa käsissäsi eli et ole hyötymässä oravanpyöräläisistä (vai ajattelitko, että terveydenhuolto, nykytasoinen asuminen, liikkuminen, koulutus jne. ovat olemassa, jos kukaan ei tee töitä?). Usko tai älä, elämä ilman sähköä ja vesijohtoa ei ole helppoa unelmaa.
Hah, huvittaa että vaihtoehdot ”ovat” nämä. Joko jatkat oravanpyörässä onnettomana tai heittäydyt metsään asumaan ilman hyödykkeitä. Huoh. Eikö voitaisi normalisoida se, että tehdään töitä kovaa, sen jälkeen pidetään pieni tauko ja sen jälkeen taas jatketaan? Kaikki voisivat paremmin eikä kukaan menettäisi mitään.
Olisiko se niiin mahdotonta muuttaa ajattelua elämästä hieman inhimillisemmäksi? Kyllä veikkaan että tehokkuus kasvaisi, jos burn outin pyörteissä pyörivä työväki pääsisi vuoroin välillä ulos pyörästä ja sitten taas takaisin pyörään. Tällainen ”ajetaan ihmiset työkyvyttömyyseläkkeelle”- systeemi ei ole kovinkaan kestävällä pohjalla.
Huvittavaa, että oletuksena on aina se, että joku muu tekee työt ja minä nautin heidän työnsä tuloksista. Jos kukaan ei tee töitä ja jokainen haluaa elää elämänsä ilman työelämän vaatimuksia, niin lopputulos nyt valitettavasti on se, että et pääse sairaalaan, et liiku autolla etkä osta kaupasta ruokaa. Kun jokainen vain nauttii, niin pelkkä elossapysyminen käy työstä ja on paljon raskaampaa kuin töissäolo 8-16.
Me voisimme mennä kokonaan yrittäjäelämään, jossa jokainen voisi säädellä esimerkkisi mukaisesti, koska on töissä ja koska ei. Rahaa tulisi vain sen mukaan ja tehokas saisi enemmän kuin tehoton. Se tehoton ei saisi keskiluokkaista elämäntyyliä eikä elämysmatkoja, vaan todennäköisesti huoneen asuntolasta ja ikuisen katkeruuden, kun muut eivät kannattele niitä yhteisön jäseniä, joista ei ole hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oravanpyörä?? Ihan tavallista elämää, omien valintojen mukaan.
Niin, mut kun ois niin kiva, kun voisi vaan matkustella ja piirtää hevosia rannalla ja loikoilla riippumatossa palmun alla, kun öljytty nuubialainen kuorii rypäleitä, mut kun tyhmä valtiovalta ei suostu tätä omaa valintaa maksamaan!
Kaikki nuo olisi objektiivisesti kiva tehdä. Kuten sanoin, tässä maailmassa on niin paljon mitä nähdä, nauttia ja tehdä. Raha on keksitty siihen väliin, jonka voimalla ihmiset saadaan oravanpyörään.
Täälläkin palstalla on paljon keski-ikäisten avauksia siitä, kuinka ovat lopussa ja eivät jaksa enää. Valtiovalta sanoo, että 20-30 vuotta vielä jaksaa. Pakko siis olla niin, koska valtiovalta sanoo niin? ap
Ei ole pakko jaksaa. Voit koska tahansa jäädä pois töistä ja ryhtyä elämään elämää, jossa kaikki on omissa käsissäsi eli et ole hyötymässä oravanpyöräläisistä (vai ajattelitko, että terveydenhuolto, nykytasoinen asuminen, liikkuminen, koulutus jne. ovat olemassa, jos kukaan ei tee töitä?). Usko tai älä, elämä ilman sähköä ja vesijohtoa ei ole helppoa unelmaa.
Hah, huvittaa että vaihtoehdot ”ovat” nämä. Joko jatkat oravanpyörässä onnettomana tai heittäydyt metsään asumaan ilman hyödykkeitä. Huoh. Eikö voitaisi normalisoida se, että tehdään töitä kovaa, sen jälkeen pidetään pieni tauko ja sen jälkeen taas jatketaan? Kaikki voisivat paremmin eikä kukaan menettäisi mitään.
Olisiko se niiin mahdotonta muuttaa ajattelua elämästä hieman inhimillisemmäksi? Kyllä veikkaan että tehokkuus kasvaisi, jos burn outin pyörteissä pyörivä työväki pääsisi vuoroin välillä ulos pyörästä ja sitten taas takaisin pyörään. Tällainen ”ajetaan ihmiset työkyvyttömyyseläkkeelle”- systeemi ei ole kovinkaan kestävällä pohjalla.
Mistä sinä saat ne hyödykkeet, jos kaikki haluavat nauttia ja matkustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te työtaakan alle uupuvat ette ryhdy yrittäjiksi, silloin työaika ja jaksaminen olisi helposti sovitettavissa yhteen. Kun tekee vähemmän töitä, jää enemmän aikaa elämiseen. Vai onko oletusarvona, että tekemättä mitään pitää saada työssäkäyvän elintaso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oravanpyörä?? Ihan tavallista elämää, omien valintojen mukaan.
Niin, mut kun ois niin kiva, kun voisi vaan matkustella ja piirtää hevosia rannalla ja loikoilla riippumatossa palmun alla, kun öljytty nuubialainen kuorii rypäleitä, mut kun tyhmä valtiovalta ei suostu tätä omaa valintaa maksamaan!
Kaikki nuo olisi objektiivisesti kiva tehdä. Kuten sanoin, tässä maailmassa on niin paljon mitä nähdä, nauttia ja tehdä. Raha on keksitty siihen väliin, jonka voimalla ihmiset saadaan oravanpyörään.
Täälläkin palstalla on paljon keski-ikäisten avauksia siitä, kuinka ovat lopussa ja eivät jaksa enää. Valtiovalta sanoo, että 20-30 vuotta vielä jaksaa. Pakko siis olla niin, koska valtiovalta sanoo niin? ap
Ei ole pakko jaksaa. Voit koska tahansa jäädä pois töistä ja ryhtyä elämään elämää, jossa kaikki on omissa käsissäsi eli et ole hyötymässä oravanpyöräläisistä (vai ajattelitko, että terveydenhuolto, nykytasoinen asuminen, liikkuminen, koulutus jne. ovat olemassa, jos kukaan ei tee töitä?). Usko tai älä, elämä ilman sähköä ja vesijohtoa ei ole helppoa unelmaa.
Hah, huvittaa että vaihtoehdot ”ovat” nämä. Joko jatkat oravanpyörässä onnettomana tai heittäydyt metsään asumaan ilman hyödykkeitä. Huoh. Eikö voitaisi normalisoida se, että tehdään töitä kovaa, sen jälkeen pidetään pieni tauko ja sen jälkeen taas jatketaan? Kaikki voisivat paremmin eikä kukaan menettäisi mitään.
Olisiko se niiin mahdotonta muuttaa ajattelua elämästä hieman inhimillisemmäksi? Kyllä veikkaan että tehokkuus kasvaisi, jos burn outin pyörteissä pyörivä työväki pääsisi vuoroin välillä ulos pyörästä ja sitten taas takaisin pyörään. Tällainen ”ajetaan ihmiset työkyvyttömyyseläkkeelle”- systeemi ei ole kovinkaan kestävällä pohjalla.
Huvittavaa, että oletuksena on aina se, että joku muu tekee työt ja minä nautin heidän työnsä tuloksista. Jos kukaan ei tee töitä ja jokainen haluaa elää elämänsä ilman työelämän vaatimuksia, niin lopputulos nyt valitettavasti on se, että et pääse sairaalaan, et liiku autolla etkä osta kaupasta ruokaa. Kun jokainen vain nauttii, niin pelkkä elossapysyminen käy työstä ja on paljon raskaampaa kuin töissäolo 8-16.
Me voisimme mennä kokonaan yrittäjäelämään, jossa jokainen voisi säädellä esimerkkisi mukaisesti, koska on töissä ja koska ei. Rahaa tulisi vain sen mukaan ja tehokas saisi enemmän kuin tehoton. Se tehoton ei saisi keskiluokkaista elämäntyyliä eikä elämysmatkoja, vaan todennäköisesti huoneen asuntolasta ja ikuisen katkeruuden, kun muut eivät kannattele niitä yhteisön jäseniä, joista ei ole hyötyä.
Haukotus, onhan se tietenkin ärsyttävää kun ei ymmärrä että maailma voisi toimia toisinkin, kuin tällä nykyisellä tulos tai ulos menolla. Ehkä se on suojamuuri joka varjelee ajattelemasta sitä mitä kaikkea elämä voisikaan olla sinulle ja kaikille muillekin. Tai ehkä se on tätä Suomeenkin rantautunutta ”pärjääjät pärjää ja muut voi vaikka kuolla ”- mentaliteettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oravanpyörä?? Ihan tavallista elämää, omien valintojen mukaan.
Niin, mut kun ois niin kiva, kun voisi vaan matkustella ja piirtää hevosia rannalla ja loikoilla riippumatossa palmun alla, kun öljytty nuubialainen kuorii rypäleitä, mut kun tyhmä valtiovalta ei suostu tätä omaa valintaa maksamaan!
Kaikki nuo olisi objektiivisesti kiva tehdä. Kuten sanoin, tässä maailmassa on niin paljon mitä nähdä, nauttia ja tehdä. Raha on keksitty siihen väliin, jonka voimalla ihmiset saadaan oravanpyörään.
Täälläkin palstalla on paljon keski-ikäisten avauksia siitä, kuinka ovat lopussa ja eivät jaksa enää. Valtiovalta sanoo, että 20-30 vuotta vielä jaksaa. Pakko siis olla niin, koska valtiovalta sanoo niin? ap
Ei ole pakko jaksaa. Voit koska tahansa jäädä pois töistä ja ryhtyä elämään elämää, jossa kaikki on omissa käsissäsi eli et ole hyötymässä oravanpyöräläisistä (vai ajattelitko, että terveydenhuolto, nykytasoinen asuminen, liikkuminen, koulutus jne. ovat olemassa, jos kukaan ei tee töitä?). Usko tai älä, elämä ilman sähköä ja vesijohtoa ei ole helppoa unelmaa.
Hah, huvittaa että vaihtoehdot ”ovat” nämä. Joko jatkat oravanpyörässä onnettomana tai heittäydyt metsään asumaan ilman hyödykkeitä. Huoh. Eikö voitaisi normalisoida se, että tehdään töitä kovaa, sen jälkeen pidetään pieni tauko ja sen jälkeen taas jatketaan? Kaikki voisivat paremmin eikä kukaan menettäisi mitään.
Olisiko se niiin mahdotonta muuttaa ajattelua elämästä hieman inhimillisemmäksi? Kyllä veikkaan että tehokkuus kasvaisi, jos burn outin pyörteissä pyörivä työväki pääsisi vuoroin välillä ulos pyörästä ja sitten taas takaisin pyörään. Tällainen ”ajetaan ihmiset työkyvyttömyyseläkkeelle”- systeemi ei ole kovinkaan kestävällä pohjalla.
Mistä sinä saat ne hyödykkeet, jos kaikki haluavat nauttia ja matkustaa?
Kyse olikin siitä että olisi _välillä_ ihan ok astua hetkeksi ulos pyörityksestä. Mutta ei, täällä on koko joukko tuomitsemassa jos joku edes harkitsee elävänsä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te työtaakan alle uupuvat ette ryhdy yrittäjiksi, silloin työaika ja jaksaminen olisi helposti sovitettavissa yhteen. Kun tekee vähemmän töitä, jää enemmän aikaa elämiseen. Vai onko oletusarvona, että tekemättä mitään pitää saada työssäkäyvän elintaso?
Missään kukaan ei ole sellaista sanonut, vaan nimenomaan on pohdittu työajan lyhentämistä jotta olisi enemmän aikaa. Sekin on tietysti joillekin aivan mahdoton ajatus, että joku _kehtaa_ ajatella että vähemmälläkin työn repimisellä voisi pärjätä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus on juuri tämä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ahdistaisi, että työskentelisi vain oman elantonsa eteen. Ja yhteisen hyvän (sosiaaliturvan) takia työskentely myöskään ei ole ikävä juttu - ihmiset ovat olleet koko evoluutiohistoriansa ajan laumaeläimiä ja jakaneet ryhmän tuoman suojan ja ravinnon heikompien kanssa.
Se, mikä ahdistaa on se, että vaikka (kiitos koneiden), teho ja tuottavuus on lisääntynyt jatkuvasti, työn määrä ei vähene, koska välistä vetää aina vaan ahneempi loinen: voittoa tavoitteleva kapitalisti.
Me raadamme, jotta joku jo valmiiksi hävyttömän rikas saa vielä vähän enemmän voittoa.
Ehdotan, että nousemme loisia vastaan: Otetaan niiden toisista kuppaamat varat yhteiseen käyttöön ja jatkossa tehdään töitä vain omaksi omaksi ja yhteiseksi hyväksi. Työmäärä vähenee radikaalisti ja ehtii nauttia elämästä kun ei tarvitse ylläpitää verenimijöitä.
Tässä totuus ja toista mieltä olevat kommentoijat ovat 100% varmuudella juuri näitä toisia, joko rehellisesti tai sitten näytellen epärehellisesti esim. jotain duunaria jne.
Kyllä, kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oravanpyörä?? Ihan tavallista elämää, omien valintojen mukaan.
Niin, mut kun ois niin kiva, kun voisi vaan matkustella ja piirtää hevosia rannalla ja loikoilla riippumatossa palmun alla, kun öljytty nuubialainen kuorii rypäleitä, mut kun tyhmä valtiovalta ei suostu tätä omaa valintaa maksamaan!
Kaikki nuo olisi objektiivisesti kiva tehdä. Kuten sanoin, tässä maailmassa on niin paljon mitä nähdä, nauttia ja tehdä. Raha on keksitty siihen väliin, jonka voimalla ihmiset saadaan oravanpyörään.
Täälläkin palstalla on paljon keski-ikäisten avauksia siitä, kuinka ovat lopussa ja eivät jaksa enää. Valtiovalta sanoo, että 20-30 vuotta vielä jaksaa. Pakko siis olla niin, koska valtiovalta sanoo niin? ap
Ei ole pakko jaksaa. Voit koska tahansa jäädä pois töistä ja ryhtyä elämään elämää, jossa kaikki on omissa käsissäsi eli et ole hyötymässä oravanpyöräläisistä (vai ajattelitko, että terveydenhuolto, nykytasoinen asuminen, liikkuminen, koulutus jne. ovat olemassa, jos kukaan ei tee töitä?). Usko tai älä, elämä ilman sähköä ja vesijohtoa ei ole helppoa unelmaa.
Hah, huvittaa että vaihtoehdot ”ovat” nämä. Joko jatkat oravanpyörässä onnettomana tai heittäydyt metsään asumaan ilman hyödykkeitä. Huoh. Eikö voitaisi normalisoida se, että tehdään töitä kovaa, sen jälkeen pidetään pieni tauko ja sen jälkeen taas jatketaan? Kaikki voisivat paremmin eikä kukaan menettäisi mitään.
Olisiko se niiin mahdotonta muuttaa ajattelua elämästä hieman inhimillisemmäksi? Kyllä veikkaan että tehokkuus kasvaisi, jos burn outin pyörteissä pyörivä työväki pääsisi vuoroin välillä ulos pyörästä ja sitten taas takaisin pyörään. Tällainen ”ajetaan ihmiset työkyvyttömyyseläkkeelle”- systeemi ei ole kovinkaan kestävällä pohjalla.
Huvittavaa, että oletuksena on aina se, että joku muu tekee työt ja minä nautin heidän työnsä tuloksista. Jos kukaan ei tee töitä ja jokainen haluaa elää elämänsä ilman työelämän vaatimuksia, niin lopputulos nyt valitettavasti on se, että et pääse sairaalaan, et liiku autolla etkä osta kaupasta ruokaa. Kun jokainen vain nauttii, niin pelkkä elossapysyminen käy työstä ja on paljon raskaampaa kuin töissäolo 8-16.
Me voisimme mennä kokonaan yrittäjäelämään, jossa jokainen voisi säädellä esimerkkisi mukaisesti, koska on töissä ja koska ei. Rahaa tulisi vain sen mukaan ja tehokas saisi enemmän kuin tehoton. Se tehoton ei saisi keskiluokkaista elämäntyyliä eikä elämysmatkoja, vaan todennäköisesti huoneen asuntolasta ja ikuisen katkeruuden, kun muut eivät kannattele niitä yhteisön jäseniä, joista ei ole hyötyä.
Haukotus, onhan se tietenkin ärsyttävää kun ei ymmärrä että maailma voisi toimia toisinkin, kuin tällä nykyisellä tulos tai ulos menolla. Ehkä se on suojamuuri joka varjelee ajattelemasta sitä mitä kaikkea elämä voisikaan olla sinulle ja kaikille muillekin. Tai ehkä se on tätä Suomeenkin rantautunutta ”pärjääjät pärjää ja muut voi vaikka kuolla ”- mentaliteettia.
Ehei, elämässä ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että tulevaisuudessa osa tekee työt ja osa on vapaamatkustajina samalla elintasolla kuin nytkin. On aika lailla harhaista olettaa hyvinvointivaltion olevan ikuinen, jos iso osa ilmoittaa, että ei suostu tekemään töitä, vaan keskittyy itseensä antamatta yhteisölle mitään.
Maailma voi toimia todellakin toisin ja silloin kannattaa muistaa, että valtio ei välttämättä aina ojenna auttavaa kättään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te työtaakan alle uupuvat ette ryhdy yrittäjiksi, silloin työaika ja jaksaminen olisi helposti sovitettavissa yhteen. Kun tekee vähemmän töitä, jää enemmän aikaa elämiseen. Vai onko oletusarvona, että tekemättä mitään pitää saada työssäkäyvän elintaso?
Missään kukaan ei ole sellaista sanonut, vaan nimenomaan on pohdittu työajan lyhentämistä jotta olisi enemmän aikaa. Sekin on tietysti joillekin aivan mahdoton ajatus, että joku _kehtaa_ ajatella että vähemmälläkin työn repimisellä voisi pärjätä....
No yrittäjänä voit itse päättää työaikasi ja tehdä jaksamisen mukaan! Miksi on joillekin mahdoton ajatus, että ei kaikkea työtä tarvitse tehdä palkkatyönä, vaan voi ottaa tilanteen haltuunsa ja toimia yrittäjänä. Silloin ei joudu uupumaan, koska voi itse päättää työmääränsä ja voi itse päättää, paljonko tarvitsee rahaa elämiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te työtaakan alle uupuvat ette ryhdy yrittäjiksi, silloin työaika ja jaksaminen olisi helposti sovitettavissa yhteen. Kun tekee vähemmän töitä, jää enemmän aikaa elämiseen. Vai onko oletusarvona, että tekemättä mitään pitää saada työssäkäyvän elintaso?
Missään kukaan ei ole sellaista sanonut, vaan nimenomaan on pohdittu työajan lyhentämistä jotta olisi enemmän aikaa. Sekin on tietysti joillekin aivan mahdoton ajatus, että joku _kehtaa_ ajatella että vähemmälläkin työn repimisellä voisi pärjätä....
Eikö sinusta muka nimenomaan yrittäjänä voi tehdä haluamaansa työpäivää tai -viikkoa? Ei palkkatyöllä tule olemaan tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa. En ymmärtänyt asiaa edes ylä-asteikäisenä, miksi pitäisi tehdä töitä melkein koko ikä että EHKÄ joskus voi sitten olla tekemättä mitään pari vuotta, ennen kuin kuolee. :( Tottakai ihmisellä on lomia jne, mutta ankea ajatus että jotkut elää odottaen viikonloppua. Ratkaisu olisi varmaan tehdä työtä josta tykkää niin, ettei se tunnu työltä. Paha sanoa.
Yksi työelämän asiantuntija esitelmöi kerran minun kouluryhmälleni, että eläkeikä on silloin kun ajatellaan ihmisten kuolevan. Uskon yhä että asia on niin eikä elinajanodote ole mikään tae, sehän on vain odotus. Ihme on jos sukupolveni tai sen jälkeiset elävät kovin kauan näillä elintavoilla ja stressin määrällä sekä mielenterveyden ongelmilla. Sitä paitsi koko eläkesysteemi ja kaikki tuet romahtavat kauan ennen kuin sellaista olisi kellään näkyvissä. Iso osa 20-30jtn ikäisistä ei usko koko systeemiin enää.
Ja miksi edes on joku tavoite elää niin kauan että kroppa alkaa hajota ja heikentyy? Ennemmin laatu kuin määrä minusta. Tämänkin jos sanoisin ääneen jollekin, tuntisin itseni alieniksi tai hulluksi, vaikka siinä on minusta paljon enemmän järkeä.
Sekä tottakai töitä tarvitsee jonkun verran tehdä(aina on tarvinnut), mutta tahdin hiljentäminen olisi hyvä idea. Niin paljon on burnoutteja ja muita vaivoja, koska työmarkkinat ovat koventuneet hurjasti. Hankittaisiin enemmän henkilökuntaa niin ei vain joidenkin tarvitsisi painaa niin hirveää vauhtia ja tehdä monen ihmisen työt. Voisi tehdä töitä vähemmän ja olisi enemmän työpaikkojakin.
Joku ehdotti hyvän idean että aina joka toinen vuosi olisi töissä ja joka toinen ei. (tuskin tätä koskaan kokeillaan, mutta ihan hyvä idea)
Aion säästää ja yrittää kehitellä omat konstini, tehdä töitä välillä tai kenteis osa-aikaisesti jotain tai ansaita rahaa netin avulla jotenkin ja koittaa napata itselleni kunnon vapaata aina kun voin. Sekä olla ostamatta turhaa. Mietin toisinaan myös tietyn asteista omavaraisuutta.
Toivottavasti asiat muuttuu parempaan tai kaikki ihmiset jotka kaipaa vapautta, löytää tien siihen.
niin , jokaista työtä tekemätöntä kohtaan on noin 3 jotka tekee töitä, paljon, jotta saadaan se yksi laiska elätettyä. Kannattaisin sellaista kasvollista systeemiä, jossa joku "joka ei jaksa oravanpyörässä" hankkii ne itsensä elättäjät (sponsorit) ja nämä jotka painaa hommia sen klo 0730-16 ( vaikka eivät olekaan "aamuihmisiä") suostuvat vapaaehtoisesti sen maksamaan. Sitten tämä, joka #ei jaksa oravanpyörässä" perustelee sen näille kolmelle, jotka painavat pitkää päivää että miksi juuri heidän on pakko tehdä töitä mutta tämän yhden ei. Silloin homma olisi rehellistä. Koska tiedoksi vielä näille uusavuttomille, raha ei tule sieltä seinästä ilman että joku sen sinne laittaa.
Ei ahdista. Pidän arjestani eikä työ kuormita sitä. Olen ollut myös tekemättä mitään ja se ei ollut mun juttu pidemmänpäälle. Elämässä pitää olla vastapainoja että ne mukavat asiat tuntuvat mukavilta. Mitä vähempään on tyytyväinen, sitä onnellisempi on, pitää paikkansa. Mutta. Se ei onnistu ilmaiseksi, pitää luovuttaa status ja rahan tavoittelu, ja se on monelle liian kova hinta maksettavaksi, näennäisesti ei mistään, mutta todellisuudessa kaikesta.
Jos ihminen on todella onnellinen, hän ei ole sitä kauaa, koska hänen on välissä oltava jotain muuta, jotta voisi taas olla onnellinen. Muutoin onnellisuudesta tulee normi ja harmaata. Jokaisen on löydettävä itselleen oma vuotistoratansa.
Ei. Työn osalta olen tyytynyt vähempään ja tulen toimeen. En ole koskaan kokenut tarvitsevani, mitä muilla on.. Neliöitä siivottavaksi, tavaroita varastoitavaksi, lapsia, autoa, uraa, titteliä, isoa palkkaa, stressiä suorittamisesta... Jää mulla silti säästöön sekä matkusteluun että eläkepäiviin. En koe olevani yksin tai yksinäinen, koska on mulla puoliso ja ystäviä.
Tämä toimii itselleni ja tutkinut ne arvot elämässäni, joita tavoittelen. Joku toinen on valinnut toisin. Ystävissänikin on erilaisella taustalla ja arvoilla olevia ihmisiä, heistäkin osa voi hyvin ja osa huonommin. Uskon, että heikoimmin pärjäävät he, ketkä elävät,kuten muut haluavat :)