Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omituisimmat kokemukset kauppareissuilla
Kävin tänään Prismassa ja huomasin, että yksi hyllystä ottamani maitopurkki vuosi. Löysin myyjän, jolle kerroin, että tämä maitopurkki vuotaa, kun en tietenkään halunnut viedä sitä takaisin hyllyyn, josta joku muu olisi sen ottanut.
Tuollainen tilannehan yleensä jatkuu niin, että myyjä ottaa tuotteen ja kiittää vaivannäöstä/pahoittelee tapahtunuttu ja vie tuotteen pois, mutta ei tänään. Myyjä tuijotti koko ajan järkyttyneenä maitopurkkia, eikä sanonut mitään. Ajattelin, että ymmärtääkö hän edes mitä sanoin, ja näytin, että tästä sinetistä tämä vuotaa, tämä on rikki. Myyjä tuijotti vieläkin järkyttynyt ilme kasvoillaan purkkia ja sitten tooooodella hitaasti ojensi kätensä kohti purkkia, aivan kuin ne laiskiaiset siinä lasten Zootropolis-elokuvassa. Hän otti purkin, katse koko ajan tiukasti siinä purkissa ja mutisi, että "no mä voin ottaa sen" ja jäi seisomaan siihen se purkki kädessä ja tuijotti edelleen järkyttyneenä sitä purkkia.
Tuo oli todella hämmentävää, koskaan ei ole vielä käynyt noin. Luultavasti hän kärsi sosiaaliste tilanteiden pelosta, ainakin käytös viittasi siihen, mutta onkohan silloin kaupan ala hyvä idea työpaikaksi? Meni ainakin loppu kauppareissu naureskellen, koska tuo oli oikeasti aika koomista ja se myyjän ilme, en saa sitä pois päästäni.
Mikä on oudointa, mitä teille on sattunut kauppareissuilla?
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ikävän kuuloista, että aluksi sanot hänen vaikuttaneen siltä että kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja seuraavaksi kerrot kuinka loppukauppareissun naureskelit hänelle. Minä, kun olen yrittänyt todistella itselleni että ei kukaan muista sitä enää kohta, jos käyttäydyn vähän hassusti.
T. Sosiaalisesti kömpelö
Mullekin tuli paha mieli tosta nauramisesta. Jollekin tuo on voinut olla ahdistava kokemus.
Tälleen paniikkihäiriöisenä tuo kuulostaa kyllä kanssa tosi ikävältä. "Kiva" kun joskus joutuu tsemppaamaan itseään että pääsee lähtemään esim. kauppaan, saattaa olla sellainen ahdistus että tuntuu että kuolen. Itselle ei tulisi mieleen nauraa asialle mikä saattaa olla toisen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Kyllä suomalaiset ovat ihmeellisiä... Ihan normaalia small talkia tuo. Saattoi myös oikeasti kaivata apua ja kysyi sinulta vilpittömästi neuvoa. Olisit ottanut kehuna.
Vierailija kirjoitti:
Huoltoasemalla asiakas oli ostamassa lihapiirakkaa tms. ja pyysi myyjää lämmittämään tuotteen, niin kuin on tapana. Myyjä tähän: "Ei se siitä lämmittämällä parane." Asiakas osti hölmistyneenä kylmän piirakan.
Vastaava tapaus kahvilassa. Asiakas kysyi myyjältä, mitä viinerissä oleva hillo on. Myyjän vastaus: "Mitä lie mönjää."
Joidenkin ei pitäisi olla asiakaspalvelualalla.
Jos itse kuulisin vastaavaa, niin pitäisi kyllä vilkaista ympärille että onko tämä joku piilokamerajuttu.
Nuorena semmoinen vähän minua vanhempi adhd-tapaus lihatiskillä myydessään minulle jotain, pyysi treffeille. Suostuin, oli minusta kivannäköinen ja siinä sitten joku päivä käveltiin pitkin keskustaa ja pojalta tuli puhetta kuin papupadasta. Olin itse silloin(kin) aika ujo ja estynyt ja vierastin hänen avoimuuttaan ja vilkasliikkeisyyttään. Juttu kuivui siihen. Lihatiskeille valikoitunee oman kokemukseni mukaan enemmänkin tuon tyyppisiä yrittäjiä. Mikäpä sieltä on katsella tiskin takaa naisia ja koetella sitten kepillä jäätä. En ole antautunut kuitenkaan enää kuin hymyyn ja asialliseen asiointiin. Ehkä sitten kunnon mummoiässä isken tai annan iskettää itseni lihatiskiäijällä. Kyllä me tulevat mummotkin ymmärretään helpon lihan päälle.
Varttuneemmalla aikuisiälläni sinänsä ihan siistin näköinen poika pyysi rahaa kaupan ulkopuolella. Joku oli selityskin, miksi sitä rahaa ruokaan olisi tarvinnut. Kieltäydyin ja huomasin hänen tulleen perässäni kauppaan ja edelleen pyytelevän muiltakin rahaa. Ostin aika reilusti ruokaa, maitotuotteita, leipää, lihaa yms. ja jaoin kahteen kassiin. Yhytin nuoren miehen kaupan ulkopuolella ja kysyin, että kelpaako ruoka, antaisin mieluummin sitä kuin rahaa. No kelpasihan se, annoin muovikassillisen syötävää ja toivoin mielessäni, että menisi oikeaan tarkoitukseen, eikä esim. huumeiden rahoitukseen.
Olen juuri sellainen pitkään hyllyjä tutkiva haahuilija. Muutaman kerran on vartija iskenyt silmänsä ja olen huomannut tehokkaimmaksi tavaksi lopettaa perässä röyhnääminen, kun pysähdyn, otan selvän katsekontaktin ja vaan tuijotan. Ehkä ilmeessäni on jotain, yleensä luovuttavat ainakin sellaisen hyvin selkeän vahtaamisen, mitä teen ja missä. Ikävä kokeilu vartijan toiminnasta oli yhdessä vaateliikkeessä, jossa sovituskoppiin jäi oma pitempi musta villatakkini. Pari minuuttia kului, kun havahduin neuleen puuttumiseen, menin koppiin ja villatakki oli hävinnyt. Muita asiakkaita ei ollut lähimaillakaan. Kerroin kassalla ja epäilin, että vartija on epähuomiossa vienyt sen jonnekin. Siinä kaupassa kopit tyhjennettiin säännöllisesti vaatteista. Kassa otti yhteyttä vartijaan, tämä kielsi asian. Monta kertaa. Olin sinnikäs ja jossain vaiheessa neuleeni kiikutettiin minulle takaisin. En ymmärrä, miksi hän valehteli asiasta, oli vielä vienyt sen omaan taukohuoneeseen. Ehkä ajatteli jotenkin hyötyä siitä.
Kassa arvosteli pukeutumistani . Jos olisin kassa, pitäisin turpani kiinni ja antaisin liukuhihnan soida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kassa arvosteli pukeutumistani . Jos olisin kassa, pitäisin turpani kiinni ja antaisin liukuhihnan soida.
Monet kassat ei sano ääneen mutta katsoo tosi arvostelevasti ja moittien. En ymmärrä tätäkään, noinko asiakkaat saadaan tulemaan takaisin kauppaan?
Vierailija kirjoitti:
Puuma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Kyllä suomalaiset ovat ihmeellisiä... Ihan normaalia small talkia tuo. Saattoi myös oikeasti kaivata apua ja kysyi sinulta vilpittömästi neuvoa. Olisit ottanut kehuna.
En tiedä millä hän sen tarkoitti mutta tyyli ilmaista asia oli niin kärkevä ettei kiinnostanut keskustella enempää hänen kanssaan. Jos olisi vähän toisella äänensävyllä ja tyylillä lähestynyt asiaa niin olisin voinutkin neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kassa arvosteli pukeutumistani . Jos olisin kassa, pitäisin turpani kiinni ja antaisin liukuhihnan soida.
Monet kassat ei sano ääneen mutta katsoo tosi arvostelevasti ja moittien. En ymmärrä tätäkään, noinko asiakkaat saadaan tulemaan takaisin kauppaan?
Oletko ihan varma että katsovat arvostelevasti ja moittien? Jollet nyt kovin poikkeava ole ulkonäöltäsi niin aika harva toisten ulkonäköön juuri kiinnittää huomiota. Kassatyö taitaa olla kuitenkin 99% ihan rutiinia, voihan se olla että tuo on ihan perus duuni-ilme.
Olin Pariisissa ruokakaupassa kun herkkutiskin myyjä kieltäytyi palvelemasta minua. Huusi kovalla äänellä, että täällä palvellaan vain ranskalaisia, englanniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Eihän tuo ollut mitään palvelun vaatimista, vaan hän esitti sinulle kysymyksen.
Menetkö kenkäosastolla kysymään toiselta asiakkaalta että kun sulla on kengät jalassa niin osaat varmaan neuvoa mitkä näistä olis mulle hyvät? Tai karkkihyllyllä että kun näytät siltä että syöt paljon karkkia niin mikähän tästä kannattaisi ostaa? xD xD
Tuohan on ihan eri asia.
"Mikähän olisi hyvä" on ihan normaalia keskustelua.
"Neuvopas, mikä tästä valikoimasta olisi minulle hyvä ja sopisi minulle parhaiten" on vähän töykeämpää ja huomionhakuisempaa keskustelua, kun vastatakseen kysymykseen pitäisi miettiä, miltä mikäkin näyttäisi kyseisellä henkilöllä. Mutta silti ihan keskustelua, eikä mitään palvelun vaatimista.
"Käypä hakemassa minulle tästä kenkämallista kokoa pienempi pari" olisi palvelun vaatimista.
Onko ihmisille aina tehnyt näin tiukkaa kommunikoida toisten kanssa, vai onko tämä jotain nykyajan hömpötystä?
Minäkään en kyllä ymmärrä näitä jotka kyselee toisilta asiakkailta myyjille kuuluvia asioita. Toisilla voi olla kiirekin selvitä sieltä kaupasta ulos ja sitten jotkut katsovat oikeudekseen tuhlata toisen aikaa kyselemällä joutavia, sellaisia jotka kuuluisi kaupan henkilökunnan työhön, josta he saavat palkkaa.
Mistähän tällainenkin ilmiö on peräisin, en törmännyt tähän 80-luvulla milloinkaan, vähitellen alkoi 90-luvulla esiintyä tällaista.
Joo ihan samaa mieltä. Eri asia kysyä jotain nopeaa vaikka että voitko ojentaa tuon kun en ylety kun odottaa että joku alkaa vaikka lukemaan tuoteselostetta tmv aikaavievää. Myyjät saa noista hommista palkkaa.
niin justiisa, hyvin uskottavaa
sama akka vaan jankuttaa ja jankuttaa ja jankuttaa ja jankuttaaa........................
jumalaare vihaks pistää
tulla nyt mulle puhumahan !!!!!""""""""""¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤%%%%%%%%%kele
Yleensä palvelua toiselta asiakkaalta vaativa on suuria ikäluokkia tai lähellä sitä, ja itse vielä sattumalta olen 70-luvun puolivälissä syntynyt, onkohan tässä tuon "70-luvun äidit" juttuketjun asetelma, että meidän pitää palvella heitä asiakkaana kaupassakin :P Vai komenteleeko ne nuorempiakin?
Yritä päästä yli tuosta sukupolvien välisestä kuilusta. Itse en ole havainnut suurissa ikäluokissa yleisesti, että _vaatisivat_ jotain ihme palvelua kaikilta. Tai komentelisivat.
Puheliaampia voivat olla, eivätkä pelkää ihmisiä tai normaalia sosialisointia kuin nuoremmat.
Ei mulla ole ollut ongelmia jutella mummoille tai papoille, tai vastailla. Ihan nätisti ne on kysyneet voiko auttaa, että mitä tuoteselosteessa lukee, mistä löytää jonkun tuotteen tai mikä olisi hyvä.
Jutteli ne 70-luvullakin, vaikka oli eri mummoja ja niiden suurten ikäluokkien vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Olin Pariisissa ruokakaupassa kun herkkutiskin myyjä kieltäytyi palvelemasta minua. Huusi kovalla äänellä, että täällä palvellaan vain ranskalaisia, englanniksi.
Huusitko takaisin että mitä, eikö täällä palvella suomalaisia, tai kysyitkö missä on itsepalvelutiski!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärryt vaihtui jossakin kesken kauppareissun, huomasin kassalla että nämä ei kyllä ole minun tavaroita mutta ostin ne kuitenkin.
Minulla unohtui rahat autoon ja lähdin hakemaan. Kun tulin takaisin kauppaan oli kärryni jo kassalla.
Niissä oli suuri vihreä/keltainen kassi, mies sanoo vain että ei tunne vaimonsa kaikkia kasseja. Hän osti ja maksoi minunkin tavarani ja annon mennä kassin mukana.
Kassi oli samantyylinen kuin Ikean siniset, niitä on kotonani useita.
Ostin itelleni uudet tavarat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin eteläpohjalaisesta tavaratalosta määrämitan kangasta, ja löysin sieltä myös farkut, jotka sopivat hyvin. Halusin vielä sovittaa yhtä kivan näköistä puseroa ja jätin ostoskärryt sovityskopin ulkopuolelle. Jostain syystä kärryt kankaineen ja farkkuineen olivat hävinneet sillä aikaa, eikä niitä löytynyt mistään. Lähistön myyjätkään eivät tienneet asiasta. Outoa.
Saitko uudelleen saman mitan kangasta ja farkut?
Samanlaisia farkkuja ei enää löytynyt, enkä viitsinyt lähteä uudestaan kangasosastolle jonottamaan. Jäi viimeiseksi käyntikerraksi ko. tavaratalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sanna de-mari kirjoitti:
kauppakujan pyöveli kirjoitti:
Antti Rinne tuli torilla vastaan ja selitti kuinka soomi on rikas maa ja rahaa on ja kädet TAAS hapuili minun taskulle.
Ja lupaamme niillä rahoilla pelastaa maailman, mitäs se duunari kapitalistien kauppoihin rahaa viemään. Asukoot kuusen alla ja syökööt käpyjä samalla kustantaa vihreän siirtymän mökissää jotta uus-suomalaiset saa kämppiä. Muistutan vielä ettei sitä kuusta saa nuotiopuiksi EUn päätöksellä pilkkoa ja POLTTAA.
Ymmärrän kuningatar Sanna sinäkin olet vain ihminen saat ottaa minun taskuista rahaa, upeutesi huikaiseva:3 ei haittaa vaikka asuisin kuusen alla ja söisin käpyjä pääasia että olet kaunis hoikka ja niiiiin ihana:3
ole hiljaa kateellinen orjatar :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin jonkun meikkihyllyn edessä katselemassa kun toinen asiakas näytti minulle jotain eyelineria "Onko tämä ripsiväri?". Sanoin että ei, se on eyeliner. Sitten hän kysyi että mikähän näistä olisi hyvä. Sanoin etten ole töissä täällä (ja vaatteistakin olisi tämän toki voinut päätellä). Nainen totesi tähän että tiedän, mutta sä näytät siltä että tiedät näistä.
Itselle ei ihan tulisi mieleen alkaa vaatia palvelua toiselta asiakkaalta.
Eihän tuo ollut mitään palvelun vaatimista, vaan hän esitti sinulle kysymyksen.
Menetkö kenkäosastolla kysymään toiselta asiakkaalta että kun sulla on kengät jalassa niin osaat varmaan neuvoa mitkä näistä olis mulle hyvät? Tai karkkihyllyllä että kun näytät siltä että syöt paljon karkkia niin mikähän tästä kannattaisi ostaa? xD xD
Tuohan on ihan eri asia.
"Mikähän olisi hyvä" on ihan normaalia keskustelua.
"Neuvopas, mikä tästä valikoimasta olisi minulle hyvä ja sopisi minulle parhaiten" on vähän töykeämpää ja huomionhakuisempaa keskustelua, kun vastatakseen kysymykseen pitäisi miettiä, miltä mikäkin näyttäisi kyseisellä henkilöllä. Mutta silti ihan keskustelua, eikä mitään palvelun vaatimista.
"Käypä hakemassa minulle tästä kenkämallista kokoa pienempi pari" olisi palvelun vaatimista.
Onko ihmisille aina tehnyt näin tiukkaa kommunikoida toisten kanssa, vai onko tämä jotain nykyajan hömpötystä?
Minäkään en kyllä ymmärrä näitä jotka kyselee toisilta asiakkailta myyjille kuuluvia asioita. Toisilla voi olla kiirekin selvitä sieltä kaupasta ulos ja sitten jotkut katsovat oikeudekseen tuhlata toisen aikaa kyselemällä joutavia, sellaisia jotka kuuluisi kaupan henkilökunnan työhön, josta he saavat palkkaa.
Mistähän tällainenkin ilmiö on peräisin, en törmännyt tähän 80-luvulla milloinkaan, vähitellen alkoi 90-luvulla esiintyä tällaista.
Joo ihan samaa mieltä. Eri asia kysyä jotain nopeaa vaikka että voitko ojentaa tuon kun en ylety kun odottaa että joku alkaa vaikka lukemaan tuoteselostetta tmv aikaavievää. Myyjät saa noista hommista palkkaa.
niin justiisa, hyvin uskottavaa
sama akka vaan jankuttaa ja jankuttaa ja jankuttaa ja jankuttaaa........................
jumalaare vihaks pistää
tulla nyt mulle puhumahan !!!!!""""""""""¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤%%%%%%%%%kele
Yleensä palvelua toiselta asiakkaalta vaativa on suuria ikäluokkia tai lähellä sitä, ja itse vielä sattumalta olen 70-luvun puolivälissä syntynyt, onkohan tässä tuon "70-luvun äidit" juttuketjun asetelma, että meidän pitää palvella heitä asiakkaana kaupassakin :P Vai komenteleeko ne nuorempiakin?
Yritä päästä yli tuosta sukupolvien välisestä kuilusta. Itse en ole havainnut suurissa ikäluokissa yleisesti, että _vaatisivat_ jotain ihme palvelua kaikilta. Tai komentelisivat.
Puheliaampia voivat olla, eivätkä pelkää ihmisiä tai normaalia sosialisointia kuin nuoremmat.
Ei mulla ole ollut ongelmia jutella mummoille tai papoille, tai vastailla. Ihan nätisti ne on kysyneet voiko auttaa, että mitä tuoteselosteessa lukee, mistä löytää jonkun tuotteen tai mikä olisi hyvä.
Jutteli ne 70-luvullakin, vaikka oli eri mummoja ja niiden suurten ikäluokkien vanhempia.
Olen tuo eka kirjoittaja, tuo viimeinen ja osa viesteistä välissä on joku muu tai jotkut muut. Ei tää ole mikään ikäkysymys, monet vanhemmat ihmiset on toki tosi kivoja. Tuo rouva oli vaan töykeä. Tein aspahommia nuorempana pitkään että sinänsä ei ole ongelma höpötellä ihmisille jos tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin Pariisissa ruokakaupassa kun herkkutiskin myyjä kieltäytyi palvelemasta minua. Huusi kovalla äänellä, että täällä palvellaan vain ranskalaisia, englanniksi.
Huusitko takaisin että mitä, eikö täällä palvella suomalaisia, tai kysyitkö missä on itsepalvelutiski!
Ja PE RKEL E siihen loppuun!
Vierailija kirjoitti:
Kävin pienessä lähikaupassani kerran ilta-aikaan. Siellä oli jotenkin outo fiilis, porukat hipsuttelivat seinän vieriä eikä kukaan puhunut mitään. Sitten näin käytävällä ostoskärryn kumollaan, ostokset pitkin lattiaa. Mietin, että kenen se mahtaa olla ja pitäisikö se nostaa. Vähän matkan päässä oli myyjä seisoskelemassa ihan tikkujäykkänä muka järjestelemässä hyllyä mutta selkeästi tuntosarvet koholla.
Ajattelin että ei hemmetti, nyt äkkiä pois täältä. Kassalla kysyin myyjältä hiljaa, haluaako hän, että soitan hätäkeskukseen. Myyjä vastasi yhtä hiljaa, että on soitettu jo.
En tänä päivänäkään tiedä, mitä siellä oli tapahtunut.
Tulee mieleen vakava sairaskohtaus jonka uhri viety pois pillit päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin pienessä lähikaupassani kerran ilta-aikaan. Siellä oli jotenkin outo fiilis, porukat hipsuttelivat seinän vieriä eikä kukaan puhunut mitään. Sitten näin käytävällä ostoskärryn kumollaan, ostokset pitkin lattiaa. Mietin, että kenen se mahtaa olla ja pitäisikö se nostaa. Vähän matkan päässä oli myyjä seisoskelemassa ihan tikkujäykkänä muka järjestelemässä hyllyä mutta selkeästi tuntosarvet koholla.
Ajattelin että ei hemmetti, nyt äkkiä pois täältä. Kassalla kysyin myyjältä hiljaa, haluaako hän, että soitan hätäkeskukseen. Myyjä vastasi yhtä hiljaa, että on soitettu jo.
En tänä päivänäkään tiedä, mitä siellä oli tapahtunut.
Tulee mieleen vakava sairaskohtaus jonka uhri viety pois pillit päällä.
Tai joku psyko alkanut riehua kaupassa huumepäissään, taistellen jotain itse näkemiään avaruuspiruja vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin pienessä lähikaupassani kerran ilta-aikaan. Siellä oli jotenkin outo fiilis, porukat hipsuttelivat seinän vieriä eikä kukaan puhunut mitään. Sitten näin käytävällä ostoskärryn kumollaan, ostokset pitkin lattiaa. Mietin, että kenen se mahtaa olla ja pitäisikö se nostaa. Vähän matkan päässä oli myyjä seisoskelemassa ihan tikkujäykkänä muka järjestelemässä hyllyä mutta selkeästi tuntosarvet koholla.
Ajattelin että ei hemmetti, nyt äkkiä pois täältä. Kassalla kysyin myyjältä hiljaa, haluaako hän, että soitan hätäkeskukseen. Myyjä vastasi yhtä hiljaa, että on soitettu jo.
En tänä päivänäkään tiedä, mitä siellä oli tapahtunut.
Tulee mieleen vakava sairaskohtaus jonka uhri viety pois pillit päällä.
Miten se tähän sopisi?
Jos joku saa sairauskohtauksen, hänelle toki hälytetään apua, mutta miksi sen jälkeen kaupassa olisi ollut tällainen tunnelma? Uhri olisi siis matkalla hoitoon. Myyjät varmasti keräisivät lattialla olleet kamat pois ja jatkaisivat toimiaan normaalisti.
Alue: Aihe vapaa
Meidän lähikaupassa on sen näköinen kauppias et vois kysellä mitä vaan aikansa kuluksi, on vaan niin ihana.