Oon ihan rikki ja itkuinen. Kaikki tuntuu pääsevän elämässä eteenpäin, paitsi minä

Vierailija kirjoitti:

Sä ehkä kuvittelet mielessäsi että ne sinusta jotain ikävää ajattelee. Eivät varmasti ajattele. Olet vaan itse jäänyt synkkiin ajatuksiin kiinni. Usko pois, ihmisillä on niin paljon omiakin murheita ettei ne ehdi toisia miettiä. Ehkä nekin luulee että sä ajattelet niistä jotain ikävää. Kun ihminen on sellainen.

Kyllä jotkut ajattelee :D ovat joskus päin naamaakin sanoneet kaikenlaista. On myös kantautunut joskus outoja juoruja liittyen siihen, kun kuulemma aina kuljen yksin. Sille oli keksitty mielenkiintoisia selityksiä. Tämän jälkeen on vähän ahdistanut, kun tätä ennen olin ajatellut, että tuskin kukaan minua paljonkaan huomaa. Näistä on kyllä jo aikaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet paljon onnellisempi heti kun sisäistät, ettei elämässä joskaan olla ”perillä” eikä onni ole määränpää. Kaikki on vain vaihetta kunnes me kuollaan. Jos et osaa olla onnellinen nyt, niin et osaa olla silloinkaan kun olet saavuttanut tavoitteesi. Tyytymättömyys itseen ja elämään on mielentila joka ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä.

En tiedä, onko aika kullannut muistot, kun joskus olen kyllä ollut ihan onnellinen tyytyväinen elämänvalintoihini. Tein myös nopeita muutoksia, nykyään pelkään tehdä valintoja. Ap

Joskus sulla on ollut eri mielentila. Siksi et ole enää tyytyväinen niihin vaikka ennen olit.

Mitä? Kyllä olen yhä tyytyväinen niihin päätöksiin, mitä aikanaan äkkipäin tein. Ap

Niin mihin sä et siis ole nyt tyytyväinen sitten, kun pitäisi johonkin päästä?

Kaipaisin vaihtelua sekä jotain kunnollista suuntaa. Uusia ihmisiä, ja sellaista tunnetta, että tekee jotain hyödyllistä omaa tulevaisuutta ajatellen. Ap

Liian epämääräistä. Ota kynä ja paperia ja ala piirtää itsellesi mind mappia nykytilanteesta ja sen jälkeen hahmottelemaan mitä ja miksi jotain tarvii muuttaa. Ole itsellesi rehellinen motiiveista ja tavoitteista.

Ja lopeta liika muihin vertaaminen. Tuhlaat sillä energiaa.

Tänä päivänä korostetaan hirveästi sitä, kuinka pitää löytää oma juttu ja identiteetti ja vaikka mitä, mutta ne jäävät aika yksin, joilla ei ole mitään selvää kutsumusta. Sitten sitä helposti käpertyy itseensä ja eksyy oman päänsä sisälle jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen.

Uskon, että moni voisi paremmin, jos pystyisi kääntämään katseensa pois itsestään ja hyväksymään sen, ettei elämän ole tarkoitus olla juuri tämän ainutlaatuisen ihmisyksilön parhaan mahdollisen elämän suorittamista. Se riittää, että elämä on tarpeeksi hyvää.

Valitse joku sellainen ala, jossa voit olla hyödyksi muille ihmisille/yhteiskunnalle. Sitten ainakin tiedät, että teet jotain arvokasta, vaikka välillä olisikin huonompia tai tylsempiä päiviä tai ei vain huvittaisi.

Samaistun. Lähinnä ahdistaa se kun täytän pian 25 vuotta ja olen kavereistani ainoa sinkku, enkä ole ikinä edes asunut miehen kanssa. Opiskelupaikka löytyy kyllä, mutta en tiedä mitä teen kun vuoden päästä valmistun. Tai missä.

Sama v*tutus. V*tuttaa olla samanikäinen kuin pääministeri, mutta ei mitään mahdollisuutta onnistua missään.

Koska sosiaaliset tilanteet jännittää ja edes AMK opintoja en uskaltanut aloittaa, koska siellä olisi pitänyt esiintyä luokan edessä.