Lue keskustelun säännöt.
Ikuinen seinäruusu
26.05.2023 |
Tänään oli taas tilanne, joka vahvisti jo vuosia sitten syntynyttä käsitystäni siitä, että minä olen ja pysyn elämässäni seinäruusuna. Enkä tarkoita tanssimista, vaan ihan kaikkea. Jotenkin minä aina valun kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ulkopuolelle ja saan katsoa sieltä päin, kun toiset tekevät asioita yhdessä ja pitävät hauskaa. Varhaisin sellainen tilanne, jonka muistan, tapahtui jo varhaislapsuudessa, ja se tilanne nousee aina mieleen, kun ulkopuolisuuden kokemus ottaa vallan. Ei auta, vaikka olen kuinka aktiivinen ja aloitteellinen - kukaan ei välitä tai sitten minun aktiivisuuttani ja lähestymisyrityksiäni käytetään hyväksi, joko rahallisesti tai teettämällä minulla omia töitä, ja sitten kun minusta on saatu kylliksi hyötyä, joudan taas ulkokehälle ja ulos.
Teini-iässä ajattelin usein, että elän jonkinlaisessa kaapissa, jonka ovi ja seinät on vuorattu ulkopuolelta lasilla, josta minä näen ulos mutta joka on ulkopuolella kuin peili eikä kukaan sen takia näe minua, vaikka minä näen ja kuulen kaikki muut.
Onko muilla tällaisia kokemuksia, tällaista elämää?
Kommentit (15)
Kuvailit tarkasti sen miten koin asian teininä. Koin eläväni lasikuvun alla, vailla kosketusta mihinkään. Nyt aikuisena tiedostan yhä vahvemmin sen kuinka ohitseni katsotaan. Minua ei tulla koskaan näkemään sinä ihmisenä joksi koen itseni. Enää se satuttaa vain harvoin. Viihdyn mieluiten yksin, vailla kosketusta muihin ihmisiin. Silti on pakko välillä esim käydä kaupassa ja todellisuus tulee heti päin näköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikuinen seinäruusu. Olet elossa nyt - et ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit tarkasti sen miten koin asian teininä. Koin eläväni lasikuvun alla, vailla kosketusta mihinkään. Nyt aikuisena tiedostan yhä vahvemmin sen kuinka ohitseni katsotaan. Minua ei tulla koskaan näkemään sinä ihmisenä joksi koen itseni. Enää se satuttaa vain harvoin. Viihdyn mieluiten yksin, vailla kosketusta muihin ihmisiin. Silti on pakko välillä esim käydä kaupassa ja todellisuus tulee heti päin näköä.
Minusta tuntuu pahalta, kun tervehdykseeni ei vastata tai kun vastataan, mutta käännetään samalla katse poispäin ja kiiruhdetaan ohi. Vielä pahemmalta tuntuu, kun näen, miten paljon seuraa ja ystäviä tuntuu piisaavan sellaisilla, jotka ovat itsekeskeisiä tai inhottavia, jopa työpaikkakiusaajia.
Mulle kävi aina niin, että kun porukkaa kerääntyi juttelemaan rinkiin, jäin sen ulkopuolelle muiden selän taakse.
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäinen olet? Sun vaan kannattaa tehdä päätös, että haet aktiivisesti kumppania itsellesi. Älä ole liian kranttu. Mene vaikka teekkarien juhliin.
Halpa neuvo...
Ja miksei saisi olla "kranttu"?
Se on kyllä totta, että moni ottaa kenet vaan ja sitten ei olekaan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaat? Niiden etsiminen jotka eivät ole niin pinnallisia tai yritä hyötyä.
Kuulostat tosi herkältä ja tosi nuorelta. Tulkitset ehkä vähän liikaakin muiden eleitä. Luulen, että etsit aitoa ja syvällistä yhteyttä muihin ja jäät siksi ulos pinnallisista sosiaalisista kuvioista. Toivottavasti löydät jonkun, kenen kanssa olet samalla aaltopituudella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutit ja psykiatrian ammattilaiset saavat rahaa kuuntelemisestasi. Suosittelen.
Oletko jotenkin estynyt persoona, epävarma ja epäkarismaattinen, preesens ja läsnäolo puuttuvat?
Suuntaudutko itsestäsi ulospäin, oletko aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja ympäröivistä asioista? Vai onko ajatuksesi oman navan ympärillä, mitä muutkin minusta ajattelevat, ehkä menneessä tai tulevassa, olet paikalla muttet läsnä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista kommenteista. Olen jo yli viisikymppinen eli takana on monen monta kurjaa kokemusta ulkopuolella olemisesta ja ulkopuolelle jäämisestä. Olen taatusti ihmisenä epävarma ja epäkarismaattinenkin. Mutta vaikka en ole suuna päänä, en ole mikään hiljainen nyverökään, vaan olen ollut monessa asiassa aktiivinen ja aloitteellinen. En rakasta esiintymisiä, mutta töideni puolestani joudun välillä esiintymään ihmisjoukoille ja olen esiintynyt medioissakin. Silti löydän itseni aina yksinäisenä ja ulos sysättynä tai unohdettuna. Jopa ne, joita olen auttanut parhaani mukaan, kääntävät minulle selän. Olen tullut monta kertaa hyväksikäytetyksi, ja se on tehnyt minut varovaiseksi ja katkeraksi. Silti jaksan edelleen olla luottavainen ja uskoa parempaan, vaikka siihen ei oikeastaan ole mitään syytä. Eilen viimeksi tajusin, että minulla ja minun tekemisilläni ei ole mitään arvoa toisten ihmisten silmissä. Mieleen nousee taas se lapsuuden ahdistava tilanne, jossa tajusin olevani aivan yksin ja unohdettuna muiden keskellä. Se tilanne on toistunut elämän varrella monta kertaa. Minulla ei taida olla enää muita haaveita kuin toive siitä, että minulla olisi mahdollisuus muuttaa erämaahan ja elää siellä, kaukana muista ihmisistä. Olisi helpompaa kestää tätä yksinäisyyttä, kun ei tarvitsisi katsoa vierestä toisten yhdessäoloa.
Ap
Oletko miettinyt, että näkymättömyys voi olla myös hyvä asia. Itse tykkään välillä olla vain tarkkailijana. Kaikki typerät draamat pystyy kivasti ohittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset on vaan karismatyhjiöitä, ja se on OK.
Mäkin oon aina jäänyt yksin ja kun mä oon yksin niin mut on helppo ottaa kiusaamisen kohteeksi.
Mä kun oon paikasta paikkaan liikkunut niin se on ihan ihmiskohtaista kuka on mukava ja kuka ei, ja kuka huomioi ja kuka ei. Elämäni on kykyään hyvä laatuista, vaikka olenkin yksin.
Toisia huomioonottavia on vähän. Yksinäisyydestä kärsii niin moni ihminen täällä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle: Tule *kaapistasi" ulos ja toimi toisin kuin tunteesi edellyttää. Ole hän, joka olet aina halunnut olla. Kävele piirin keskelle, pue räväkkä asu päällesi, juttele ihmisille, käy muuttamassa hiuksesi, jos tahdot, meikkaa, jos haluat. Käytä vesirajahametta ja sen alla tiukkoja trikoita, ihan mitä sitten tahdotkin. Tekstisi tuntuu 18 vuotiaan kirjoittamalta, mutta aina voi löytyä vanhempiakin ihmisiä, ketkä ovat käpertyneet itseensä, iästä huolimatta. Tilanne ei parane, ellet tee jotain. Kävelin iäkkään, suht' pullean, lyhyen naisen perässä (sama suunta) , jolla oli vaalea tukka poninhännällä, vesirajahame ja tiukat trikoot. Voin vakuuttaa, että jokainen mies kääntyi katsomaan. Huomio oli taattu. Joten ei katso ikää, jos huomiota haluaa. Rohkeutta kylläkin.
Minkäikäinen olet? Sun vaan kannattaa tehdä päätös, että haet aktiivisesti kumppania itsellesi. Älä ole liian kranttu. Mene vaikka teekkarien juhliin.