Kuinka sanoa ystävällä, etten halua olla vähään aikaan yhteydessä?

Etkö vaan kertoisi ystävälle suoraan mistä on kyse? Minä olen tullut ystävän ”jättämäksi” enkä tiedä syytä, se loukkaa ja hämmentää. Toivon että hän olisi sanonut minulle mistä kiikastaa tai edes sen että haluaa ottaa etäisyyttä, nyt hän vain lakkasi pitämästä mitään yhteyttä.

Olet aina ottamassa, et koskaan mitään antamassa. Kaltaisesi ihmisiä tiedän, teidän ei kannata ryhtyä läheisiin ihmissuhteisiin lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miltä se tuntuu, kun ystävä haluaa pitää etäisyyttä. Pahalta. Minulle on sanottu kaksi kertaa että olen liian puhelias , kummallakin kertaa pyysin aidosti anteeksi ja annoin etäisyyttä, mutta ei se ystävyys enää palautunut sellaiseksi kun se oli, koska jatkossa tiesin, etten kelpaa sellaisena kun olen. Mutta minkäs sille tekee, kun ei kelpaa niin ei kelpaa.

Niin. Minä pidän etäisyyttä ystävääni tuosta syystä nyt. Olen uupunut, en jaksa kuunnella päivittäistä tunnin vatvomista työn lomassa ja osoittaa myötätuntoa, juuri nyt. Valitettavasti homma ei ole ollut vastavuoroista enää pitkään aikaan.

Jaksan nähdä ystävääni lyhyesti, tai pidemmin harvoin.

Jos sitä tilitettävää alkaa kertyä enemmän kuin kukaan ystävä jaksaa kuunnella, kannattaa maksaa terapeutille.

Mulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oltiin tosi usein tekemisissä. Sairastuin vakavaan masennukseen eikä minulla ollut energiaa yhtään mihinkään. Kerroin tilanteesta ystävälle ja hän rupesi laittamaan jatkuvasti viestejä ja usein siitä, kuinka vaikeaa hänelläkin on. Jouduin sitten sanomaan suoraan ystävälleni, etten nyt jaksa olla vähään aikaan tekemisissä. Ystäväni laittoi välit poikki kokonaan. Joten varaudu siihen, että jos sanot noin, ei ystävä sitä ymmärrä.

"En halua olla vähään aikaan yhteydessä."

Aloittaisin kertomisen tuolla, että ystävä on rakas, enkä halua menettää häntä. Sitten selittäisin, miten elämässäni on tilanne, joka vie niin paljon energiaa, aikaa ja huomiota, etten voi olla päivittäisessä yhteydenpidossa hetkeen. Pahoittelisin, että niin on ja pyytäisin, että ystävä ymmärtäisi. Kertoisin myös toivovani tilanteen palaavan pian ennalleen ja odottavani yhteistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan se tyyppi, joka luulee, että ystävät ovat sinua varten, mutta sulla ei tarvitse olla ystävää varten.

Ja sinä olet selkeästi se tyyppi joka ahdistelee ystävänsä väsymykseen saakka viestittelemällä jatkuvasti antamatta hetken rauhaa. Useimmat ihmiset tarvitsevat joskus omaa aikaa ja silloin on ihan ok sanoa, että nyt on sellainen vaihe, etten jaksa olla yhteydessä. Ystävät kyllä ymmärtävät sen, jos he ovat normaalisti ajattelevia aikuisia ihmisiä. 

Jos ap ja tämä henkilö ovat oikeasti ystäviä, niin hänen ei tarvitse kysyä tuntemattomilta, miten puhua ystävänsä kanssa, jos tarvitsee aikaa. Miksi ap:n yleensäkään pitää keksiä jokin tekosyy, jos tämä kerran on ystävä? Eikö ystävälle voi muka puhua rehellisesti? Kai nyt oman ystävän tuntee ja tietää, miten asian esittää niin, ettei hän siitä loukkaannu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä tiukkoja ihmisiä. Kyllä minusta on ihan ok joskus ottaa etäisyyttä myös ystäviin. Varsinkin jos yhteydenpito on päivittäistä. Elämässä tulee tilanteita, jolloin ei todellakaan jaksa päivittäin viestitellä/soitella. Se pitää ystävienkin ymmärtää ja antaa tarvittaessa toisen hengähtää. Tosiystävyys kestää kyllä tauotkin. 

Kestää tauot,mutta ei kestä sitä, että suoraan sanotaan etten jaksa olla nyt tekemisissä.

Eli sinä hylkäisit ystäväsi, jos hän esimerkiksi läheisen kuoleman jälkeen sanoisi, että ei nyt jaksa olla vähään aikaan yhteydessä. Etpä kovin kummoiselta ystävältä vaikuta. 

Todellinen ystävä ei sano noin, vaan se toinen ystävä kyllä huomaa heti, kun toinen vähentää yhteydenottoa ja tekee samoin. En ahdistele ystäviäni, vaan annan aikaa heillekin ottaa yhteyttä. Loukkaannun kyllä, jos sanota ettei jaksa ola yhteydessä. Ja jos ystävä ei ota oma-aloitteisesti yhteyttä niin itsekin pidän taukoa. Vastavuoroisuus nääs.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oltiin tosi usein tekemisissä. Sairastuin vakavaan masennukseen eikä minulla ollut energiaa yhtään mihinkään. Kerroin tilanteesta ystävälle ja hän rupesi laittamaan jatkuvasti viestejä ja usein siitä, kuinka vaikeaa hänelläkin on. Jouduin sitten sanomaan suoraan ystävälleni, etten nyt jaksa olla vähään aikaan tekemisissä. Ystäväni laittoi välit poikki kokonaan. Joten varaudu siihen, että jos sanot noin, ei ystävä sitä ymmärrä.

Hän ei siis ollut ystäväsi, vaan ainoastaan kaveri, jos sitäkään. Ystävät ovat vierellä tapahtui mitä tahansa ja ymmärtävät myös sen, jos joskus ei jaksa olla yhteydessä. Sellaisia ystäviä on valitettavan harvassa, mutta eivät he ihan kuvitteellisia ole. Itselläni on ollut tuollainen ystävä pian 20 vuotta. Sairauteni aikaan meni joskus useita päiviä ennen kuin jaksoin vastata hänelle. Silti hän en koskaan hylännyt minua. Olemme kokeneet yhdessä niin paljon, ettei muutaman päivän katkos yhteydenpidossa ystävyyttämme kaada. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä tiukkoja ihmisiä. Kyllä minusta on ihan ok joskus ottaa etäisyyttä myös ystäviin. Varsinkin jos yhteydenpito on päivittäistä. Elämässä tulee tilanteita, jolloin ei todellakaan jaksa päivittäin viestitellä/soitella. Se pitää ystävienkin ymmärtää ja antaa tarvittaessa toisen hengähtää. Tosiystävyys kestää kyllä tauotkin. 

Kestää tauot,mutta ei kestä sitä, että suoraan sanotaan etten jaksa olla nyt tekemisissä.

Eli sinä hylkäisit ystäväsi, jos hän esimerkiksi läheisen kuoleman jälkeen sanoisi, että ei nyt jaksa olla vähään aikaan yhteydessä. Etpä kovin kummoiselta ystävältä vaikuta. 

Todellinen ystävä ei sano noin, vaan se toinen ystävä kyllä huomaa heti, kun toinen vähentää yhteydenottoa ja tekee samoin. En ahdistele ystäviäni, vaan annan aikaa heillekin ottaa yhteyttä. Loukkaannun kyllä, jos sanota ettei jaksa ola yhteydessä. Ja jos ystävä ei ota oma-aloitteisesti yhteyttä niin itsekin pidän taukoa. Vastavuoroisuus nääs.

Olet ilmeisesti hyvin nuori tai muuten vain kokematon, kun tuollaista puhut. Olet myös hyvin itsekäs, jos loukkaannut siitä, että toinen ei surun hetkellä jaksa olla juuri sinuun yhteydessä. Ihminen kun ei suuressa surussa jaksa välttämättä olla yhteydessä yhtään kehenkään. Vain hyvin itsekäs/lapsellinen ihminen loukkaantuu sellaisesta. Aikuinen ihminen ymmärtää tilanteen ja antaa ystävälle aikaa surra. Vastavuoroisuutta on se, että sinäkin kuuntelet ystäväsi tarpeita ja reagoit niihin hänen toivomallaan tavalla. Ei pelkästään se, että ystäväsi on aina sinun käytettävissäsi.