Kodin menetys
Vuokrantaja irtisanoi sopimuksen, koska hänen poikansa muuttaa tilalle. Sopimusta kirjoittaessa sanoi, että saamme asua niin kauan, kunnes myy asunnon. Olo tuntuu huijatulle ja suoranaiselle painajaiselle.
Koko tilanne vaan tuntuu ihan kauhealle ja epätodelliselle. Miten kodin menetyksestä pääsee yli ja miten löytää muutamassa kuukaudessa asunnon tilalle, ettei joudu kodittomaksi? Miten tämmösestä selviää? Riistetään koti jota rakastaa ja jossa on hyvä olla. Turvapaikka viedään pois. Asunto vaan on niin täydellinen ja rakastan kaikkea siinä ja nyt menetän sen.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta.
Kommentit (64)
Oon pahoillani. Ei kai muu auta kuin alkaa ettiä asuntoa. Koeta omaa ilmoitusta mihin laitat toiveitasi
Kannattaa muuttaa seuraavaksi asumisoikeus-tai omistusasuntoon. Tai ainakin ison yhtiön omistamaan asuntoon. Yksityinen vuokranantaja saattaa tehdä joskus nopeita ja radikaaleja päätöksiä, ei kannata ottaa niitä henkilökohtaisesti vaikka tosi kurjalle tuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuttaa seuraavaksi asumisoikeus-tai omistusasuntoon. Tai ainakin ison yhtiön omistamaan asuntoon. Yksityinen vuokranantaja saattaa tehdä joskus nopeita ja radikaaleja päätöksiä, ei kannata ottaa niitä henkilökohtaisesti vaikka tosi kurjalle tuntuukin.
Ei ole mahdollista ostaa omaa asuntoa ja missä asun ei ole asumisoikeusasuntoja. Ainakaan tarpeeksi halpoja meille.
Hae vuokra-asuntoa joltain asuntosijoitusyritykseltä, Sato, Lumo nää varmempia kuin yksityinen, ja kaupungin asuntoja, ne on varmoja kun niihin pääsee, vaikea lentää pois, ja olet kiireellisenä jonossa.
Tiedän tunteen, olen ollut samassa tilanteessa. Tuon jälkeen päätin, etten ikinä vuokraa yksityiseltä.
Tottakai se on mahdollista kun asuu vuokralla. Ei ne vuokrakämpät oo ikuisia. Ja sulla on reilusti kuukausia aikaa etsiä uusi asunto. Et sä kotia menetä, koti on siellä missä sinä olet.
Tyttäreni sanoi taannoin, kun oltiin siinä tilanteessa että piti jälleen kerran miettiä mihin muutetaan: ”Koti on siellä missä äiti on.” Eli ei se fyysinen huoneisto tai paikkakuntakaan tee kotia, vaan ne ihmiset siellä. Joten älä tunne ainakaan syyllisyyttä siitä, että tilanne nyt osoitteen osalta muuttuu.
Ei se asunto ole koti. Koti on sun mukana liikkuva yksikkö
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni sanoi taannoin, kun oltiin siinä tilanteessa että piti jälleen kerran miettiä mihin muutetaan: ”Koti on siellä missä äiti on.” Eli ei se fyysinen huoneisto tai paikkakuntakaan tee kotia, vaan ne ihmiset siellä. Joten älä tunne ainakaan syyllisyyttä siitä, että tilanne nyt osoitteen osalta muuttuu.
Ihanasti sanottu!
Olen pahoilllani puolestasi Ap. Tuon takia en ikinä uskaltaisi muuttaa yksityisen ihmisen vuokralaiseksi. Mutta ajattele niin että voit löytää uuden, yhtä ihanan ja teille sopivan kodin.
Ymmärrän, että tuntuu kurjalta joutua kivasta asunnosta pois, mutta mikä tuossa oli huijausta? Sekö, että asuntoa ei myyty, vaan annettiin vuokranantajan pojalle?
Eikö sinua sitten harmittaisi, jos asunto olisi myyty, ehkä yhtä nopeasti?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tuntuu kurjalta joutua kivasta asunnosta pois, mutta mikä tuossa oli huijausta? Sekö, että asuntoa ei myyty, vaan annettiin vuokranantajan pojalle?
Eikö sinua sitten harmittaisi, jos asunto olisi myyty, ehkä yhtä nopeasti?
Varmaan kuulostaa hölmölle, mutta ei yhtä paljon. Tottakai sillonkin. Tuntuu vaan niin epäoikeudenmukaselle, että oma poika haluaa tulla asuntoon, joka ei aiemminkaan ole kelvannu. Tietenkin täysin laillista ja ei hän väärin tee, mutta ite en vuokranantajana voisi tehdä noin törkeästi. Etenkin kun antaa olettaa muuta ja vakuutti jo sopimusta tehessä, että saadaan asua niin kauan kunnes joku ostaa ja ottaa vielä markkinoilta pois, ettei jatkuvasti yritä saada myytyä.
Kyllähän hätämajoituksen saa esim. vuokraamalla asuntovaunun. Koti löytyy ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän hätämajoituksen saa esim. vuokraamalla asuntovaunun. Koti löytyy ajan kanssa.
Asuntovaunojen vuokrat on monta tonnia kuussa. Ei ole varaa semmoseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tuntuu kurjalta joutua kivasta asunnosta pois, mutta mikä tuossa oli huijausta? Sekö, että asuntoa ei myyty, vaan annettiin vuokranantajan pojalle?
Eikö sinua sitten harmittaisi, jos asunto olisi myyty, ehkä yhtä nopeasti?
Varmaan kuulostaa hölmölle, mutta ei yhtä paljon. Tottakai sillonkin. Tuntuu vaan niin epäoikeudenmukaselle, että oma poika haluaa tulla asuntoon, joka ei aiemminkaan ole kelvannu. Tietenkin täysin laillista ja ei hän väärin tee, mutta ite en vuokranantajana voisi tehdä noin törkeästi. Etenkin kun antaa olettaa muuta ja vakuutti jo sopimusta tehessä, että saadaan asua niin kauan kunnes joku ostaa ja ottaa vielä markkinoilta pois, ettei jatkuvasti yritä saada myytyä.
Epäoikeudenmukaista todellakin, että poika muuttaa vanhempiensa asuntoon. Ventovieraanhan siellä pitää asua.
Miten niin ottaa markkinoilta pois ettei jatkuvasti yritä myydä? Vähän epäloogista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tuntuu kurjalta joutua kivasta asunnosta pois, mutta mikä tuossa oli huijausta? Sekö, että asuntoa ei myyty, vaan annettiin vuokranantajan pojalle?
Eikö sinua sitten harmittaisi, jos asunto olisi myyty, ehkä yhtä nopeasti?
Varmaan kuulostaa hölmölle, mutta ei yhtä paljon. Tottakai sillonkin. Tuntuu vaan niin epäoikeudenmukaselle, että oma poika haluaa tulla asuntoon, joka ei aiemminkaan ole kelvannu. Tietenkin täysin laillista ja ei hän väärin tee, mutta ite en vuokranantajana voisi tehdä noin törkeästi. Etenkin kun antaa olettaa muuta ja vakuutti jo sopimusta tehessä, että saadaan asua niin kauan kunnes joku ostaa ja ottaa vielä markkinoilta pois, ettei jatkuvasti yritä saada myytyä.
Ihmisten tarpeet muuttuvat. Ehkä vuokranantaja ei aikoinaan tiennyt, että poika tulee tarvitsemaan asunnon. Olisihan vuokranantaja voinut kuollakin ja siten olisit joutunut lähtemään asunnosta. Mun isälläni on sijoitusasunto ja heti, kun isäni kuolee, ilmoitan vuokralaiselle, että mun lapseni tarvitsee ko asunnon. Mulle ihan sama vaikka vuokralainen on jo vanhus ja asunut asunnossa jo yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tuntuu kurjalta joutua kivasta asunnosta pois, mutta mikä tuossa oli huijausta? Sekö, että asuntoa ei myyty, vaan annettiin vuokranantajan pojalle?
Eikö sinua sitten harmittaisi, jos asunto olisi myyty, ehkä yhtä nopeasti?
Varmaan kuulostaa hölmölle, mutta ei yhtä paljon. Tottakai sillonkin. Tuntuu vaan niin epäoikeudenmukaselle, että oma poika haluaa tulla asuntoon, joka ei aiemminkaan ole kelvannu. Tietenkin täysin laillista ja ei hän väärin tee, mutta ite en vuokranantajana voisi tehdä noin törkeästi. Etenkin kun antaa olettaa muuta ja vakuutti jo sopimusta tehessä, että saadaan asua niin kauan kunnes joku ostaa ja ottaa vielä markkinoilta pois, ettei jatkuvasti yritä saada myytyä.
Epäoikeudenmukaista todellakin, että poika muuttaa vanhempiensa asuntoon. Ventovieraanhan siellä pitää asua.
Miten niin ottaa markkinoilta pois ettei jatkuvasti yritä myydä? Vähän epäloogista...
Siis sano, että ei enää välittäjien kautta yritä saada myytyä, vaan antaa asian olla ja antaa meidän asua siinä. Eli varmaan jätti ilmotuksen, muttei myymällä myy enää.
Ja kyllä se minusta on törkeää, että nyt hänen on saatava muutta, mutta ei voinu 3kk sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tuntuu kurjalta joutua kivasta asunnosta pois, mutta mikä tuossa oli huijausta? Sekö, että asuntoa ei myyty, vaan annettiin vuokranantajan pojalle?
Eikö sinua sitten harmittaisi, jos asunto olisi myyty, ehkä yhtä nopeasti?
Varmaan kuulostaa hölmölle, mutta ei yhtä paljon. Tottakai sillonkin. Tuntuu vaan niin epäoikeudenmukaselle, että oma poika haluaa tulla asuntoon, joka ei aiemminkaan ole kelvannu. Tietenkin täysin laillista ja ei hän väärin tee, mutta ite en vuokranantajana voisi tehdä noin törkeästi. Etenkin kun antaa olettaa muuta ja vakuutti jo sopimusta tehessä, että saadaan asua niin kauan kunnes joku ostaa ja ottaa vielä markkinoilta pois, ettei jatkuvasti yritä saada myytyä.
Ihmisten tarpeet muuttuvat. Ehkä vuokranantaja ei aikoinaan tiennyt, että poika tulee tarvitsemaan asunnon. Olisihan vuokranantaja voinut kuollakin ja siten olisit joutunut lähtemään asunnosta. Mun isälläni on sijoitusasunto ja heti, kun isäni kuolee, ilmoitan vuokralaiselle, että mun lapseni tarvitsee ko asunnon. Mulle ihan sama vaikka vuokralainen on jo vanhus ja asunut asunnossa jo yli 20 vuotta.
Eli ihan sama, että toinen ihminen tehnyt kodin ja häädetään hänet vaan pois, koska pakko saada tytön asua siellä, vaikka olisi jo oma asunto. Tommosessa tilanteessa täysin moraalitonta ja kylmää. Enemmän ymmärtäsin meidän tapauksessa, kun ei olla asuttu edes vuotta vielä.
Mutta kaipa eri ihmisillä on vaan eri arvot.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuttaa seuraavaksi asumisoikeus-tai omistusasuntoon. Tai ainakin ison yhtiön omistamaan asuntoon. Yksityinen vuokranantaja saattaa tehdä joskus nopeita ja radikaaleja päätöksiä, ei kannata ottaa niitä henkilökohtaisesti vaikka tosi kurjalle tuntuukin.
Siis ei kannata ottaa omia henkilökohtaisia asioita henkilökohtaisesti? Just joo.
Sunkaan ei kannata ottaa potkujasi henkilökohtaisesti.
Zinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tuntuu kurjalta joutua kivasta asunnosta pois, mutta mikä tuossa oli huijausta? Sekö, että asuntoa ei myyty, vaan annettiin vuokranantajan pojalle?
Eikö sinua sitten harmittaisi, jos asunto olisi myyty, ehkä yhtä nopeasti?
Varmaan kuulostaa hölmölle, mutta ei yhtä paljon. Tottakai sillonkin. Tuntuu vaan niin epäoikeudenmukaselle, että oma poika haluaa tulla asuntoon, joka ei aiemminkaan ole kelvannu. Tietenkin täysin laillista ja ei hän väärin tee, mutta ite en vuokranantajana voisi tehdä noin törkeästi. Etenkin kun antaa olettaa muuta ja vakuutti jo sopimusta tehessä, että saadaan asua niin kauan kunnes joku ostaa ja ottaa vielä markkinoilta pois, ettei jatkuvasti yritä saada myytyä.
Ihmisten tarpeet muuttuvat. Ehkä vuokranantaja ei aikoinaan tiennyt, että poika tulee tarvitsemaan asunnon. Olisihan vuokranantaja voinut kuollakin ja siten olisit joutunut lähtemään asunnosta. Mun isälläni on sijoitusasunto ja heti, kun isäni kuolee, ilmoitan vuokralaiselle, että mun lapseni tarvitsee ko asunnon. Mulle ihan sama vaikka vuokralainen on jo vanhus ja asunut asunnossa jo yli 20 vuotta.
Eli ihan sama, että toinen ihminen tehnyt kodin ja häädetään hänet vaan pois, koska pakko saada tytön asua siellä, vaikka olisi jo oma asunto. Tommosessa tilanteessa täysin moraalitonta ja kylmää. Enemmän ymmärtäsin meidän tapauksessa, kun ei olla asuttu edes vuotta vielä.
Mutta kaipa eri ihmisillä on vaan eri arvot.
Mistä sä keksit tytön, jolla on oma asunto?
up