Lue keskustelun säännöt.
Alkaa lähteä luotto psykiatriaan lopullisesti
21.01.2020 |
Mulle määrättiin päällekkäin sellaiset lääkkeet joiden kanssa "pitää olla erityisen varovainen" eikä mulla ollu mitään tietoa tästä koska tutut lääkkeet mutta ei samanaikaisesti. Pistin eilen ya.fi chattiin viestiä, ja parin mutkan kautta sain tietooni että ne voimistavat toistensa haittavaikutuksia. Oon kärsiny kamalista, yhtäkkiä alkaneista oireista ja oon luullut et mus on jotai fyysistä vikaa ja rampannu sen takia lääkärillä. Eilen kuitenkin luin pakkausselosteet uudestaan, ja mä kärsin molempien lääkkeiden haittavaikutuksista enemmän kuin ennen vaikka toinen on ollut mulla jo pidempään käytössä eikä siitä oo enne tullu mitää sen suurempaa haittaa kuin nyt.
Kommentit (63)
Näin lääkäriä, puhuin sille mitä aloitukseenkin kirjoitin ja sen piti koneelta tarkistaa pitääkö paikkaansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketeollisuus on valtava bisnes. Te olette siinä rumbassa pyörittämässä sitä.
Moni juttu perustuu "vedättämiseen" johon 70% ihmisistä lankeaa koska älykkyys ei riitä.
Eri asia on tietysti vakavat fyysiset sairaudet.
Monessa muussakin asiassa motiivi on raha ja jälleen osa kansasta tekee niinkuin on haluttu tekevän.Kyllä täytyy olla tyhmä jos noita lääkkeitä suostuu syömään, ei heru mitään sympatiaa niille jotka niitä käyttää. Oma vika jos noita oireita tulee ja sitten valitetaan, hahhhah! 🤣🤣🤣Terapiakin on sellaista huuhaabisnestä että oksatpois.
Jokaisen pitäisi mennä myös itseensä ja kysyä itseltään, miksi "sairastuu". Menkää harrastuksiin, hankkikaa kavereita, hankkikaa elämä!
Joo masentuneet, ahdistuneet ym. onkin itsekkäitä ja laiskoja. Elämän pitäisi pyöriä oman navan mukaan ja sitten kun ei niin itketään, vingutaan ja luullaan että pilleri parantaa.
Minä en masentunut vaikka olen menettänyt ainoan lapseni. Miksi? Koska lapseni haluaa minun jatkavan elämää, ja vanhustenhoitajan työstä saan sisältöä ja iloa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketeollisuus on valtava bisnes. Te olette siinä rumbassa pyörittämässä sitä.
Moni juttu perustuu "vedättämiseen" johon 70% ihmisistä lankeaa koska älykkyys ei riitä.
Eri asia on tietysti vakavat fyysiset sairaudet.
Monessa muussakin asiassa motiivi on raha ja jälleen osa kansasta tekee niinkuin on haluttu tekevän.Kyllä täytyy olla tyhmä jos noita lääkkeitä suostuu syömään, ei heru mitään sympatiaa niille jotka niitä käyttää. Oma vika jos noita oireita tulee ja sitten valitetaan, hahhhah! 🤣🤣🤣Terapiakin on sellaista huuhaabisnestä että oksatpois.
Jokaisen pitäisi mennä myös itseensä ja kysyä itseltään, miksi "sairastuu". Menkää harrastuksiin, hankkikaa kavereita, hankkikaa elämä!
Joo masentuneet, ahdistuneet ym. onkin itsekkäitä ja laiskoja. Elämän pitäisi pyöriä oman navan mukaan ja sitten kun ei niin itketään, vingutaan ja luullaan että pilleri parantaa.
Minä en masentunut vaikka olen menettänyt ainoan lapseni. Miksi? Koska lapseni haluaa minun jatkavan elämää, ja vanhustenhoitajan työstä saan sisältöä ja iloa elämään.
Kyllä ne sinunkin kulissit kaatuu jossain vaiheessa. Tuollaisesta menetyksestä ei noin vain pääse yli. Mene terapiaan tai vertaisryhmään!
Sama täällä. 6v kuntoutuksessa ja terapiassa enkä ole ollut näin sekaisin ikinä kuin mitä nyt :(
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. 6v kuntoutuksessa ja terapiassa enkä ole ollut näin sekaisin ikinä kuin mitä nyt :(
Syötkö lääkkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä erittäin poikkeavaa meidän medikalisaatiota ihannoivassa mediassa https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/0844fcd0-eff7-4d98-9332-70f0…
"Osa masennuslääkkeitä käyttävistä saa niin vaikeita oireita, että töiden tekeminen tai arkielämästä selviytyminen on mahdotonta."
"Jounin venlafaxiini-lääkitys aloitettiin, kun hänellä todettiin keskivaikea masennus vuonna 2011. Jouni kärsi tuolloin unettomuudesta ja levottomuudesta. Myös vatsa oireili toistuvasti."
Tutkimusten mukaan (kirjasta Psykiatria, Duodecim) keskivaikeaan masennukseen toimii tehokkaammin IPT-terapia, eli tässäkin on menty perse edellä puuhun ja systeemi on tuottanut yhden työkyvyttömän lisää sekoittamalla aivojen toiminnan neurokemikaaleilla. Ei ihme, että ollaan OECD-maista mielisairain kansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up, etsin itse vertaistukea ja löysin tämän ketjun.
Mä itse en saanut mitään lääkitystä, mutta väärät diagnoosit ja vääränlaista terapiaa. Mulla diagnosoitiin estynyt ja epäluuloinen persoonallisuushäiriö, vaikka oirekuvien perusteella olen erittäin vahvasti autismin kirjoilla. Estyneisyys ei sovi minuun ollenkaan, olen työni puolesta esiintynyt paljon suurien yleisöjen edessä. Sosiaaliset tilanteet muuten ovat vaikeita ja mulla ei ole kuin yksi ystävä. Mulla on arjen hanskaamisessa vaikeaa: en mm. usein muista syödä tarpeeksi ja pukeudun säätilaan nähden väärin. Kärsin myös aistiyliherkkyyksistä, en osaa lukea ihmisten tunnetiloja, en ymmärrä sarkasmia ja minulla on Suomen oloissa hyvin erikoinen harrastus, josta voisin paapattaa siihen asti että potkaisen tyhjää. Nämä kuulemma liittyvät vääristyneeseen persoonaan, sillä olen mukamas jotenkin lapsena traumatisoitunut ja pakenen niitä muistoja.... Mitvit?! No joo on mua koulussa kiusattu mutta en nyt usko että olisin mitään persoonallisuushäiriötä sieltä saanut. Kognitiivisesta psykoterapiasta ei ole ollut muuta hyötyä kuin se, että saa käydä lätisemässä jonkun kanssa. Oikeasti tarvitsisin toimintaterapiaa.
Tuntuu että mulla on hullun leima otsassa enkä pääse siitä yli. Sairaalassa minua tutkineet psykiatri ja hoitaja olivat minua kohtaan todella ylimielisiä ja melkein nauroivat päin naamaa kun kyseenalaistin diagnoosit. En jaksa valittaa kohtelustani enää mihinkään instanssiin, sillä varsinkin naisia ei oteta psykiatrian puolella tosissaan.
Olen lapseni vuoksi ollut vuosien palaverikierteessä. Psykiatripula ja vaihtuvuus on aiheuttanut sen, ettei kukaan ole kunnolla keskittynyt lapseni asioihin. Tämänhetkinenkään hoitava lääkäri ei ole psykiatri. Kokeiltu on sekä poliklinikan omia että ulkopuolisia terapioita. Toimintaterapiakin oli yhtä tyhjän kanssa. Vuosien varrella olen itse perehdyttänyt itseni paremmin asioihin, ja tuntuukin siltä, ettei tässä auta muu kuin oma panokseni. Toki olen hyötynyt siitä, että olen nähnyt, mitä eri terapeutit ovat yrittäneet tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis et ole itse lukenut pakkausselosteita aiemmin? Pistellyt vain poskeen napit enempiä miettimättä? Katse nyt ensin peiliin, syyttele muita vasta sitten.
Taas näitä uusavuttomia.
Typerä kommentti. Psykiatrin määräämään lääkitykseen pitäisi voida luottaa, kyseessä on kuitenkin oman alansa asiantuntija. Potilasta ei voi syyttää siitä että on saanut vääränlaiset lääkkeet. Itse olen valitettavasti vuosikausien kokemuksella sitä mieltä että psykiatria on lapsenkengissä kulkeva tieteenala joka on äärimmäisen medikalisoitunut.
Hoito varsinkin julkisella puolella on huonoa - vastuutonta hutilointia hoitavien lääkärien vaihtuessa tiuhaan. Keskusteluapua antavien psykiatristen sairaanhoitajien koulutus ja osaaminen eivät riitä siihen työhön mitä he yrittävät huonolla menestyksellä tehdä. Heidän palkkaamisensa vain tulee halvemmaksi kuin psykoterapeuttien. Kelan tukemaa psykoterapiaakaan eivät kaikki saa vaikka sen saaminen on helpottunut siitä mitä se oli vielä 20v. sitten.
Itselleni on aikoinaan määrätty vaarallinen lääkeyhdistelmä. Onneksi olin siinä vaiheessa jo niin valveutunut että tajusin hankkia itse tietoa kyseisistä lääkkeistä ja niiden yhteensopimattomuudesta enkä suostunut niitä syömään. Myöhemmin toinen lääkäri vahvisti että kyseisten lääkkeiden yhteisvaikutus olisi voinut olla pahimmillaan hengenvaarallinen.
Luin juuri AL:n nettiuutisista, että Tampereella on peräti 16 lääkärivakanssin pula psykiatreista. Mikä lienee tilanne muissa kaupungeissa? Potilaille voisi sentään kertoa totuuden, jotta eivät turhaan kärvistelisi odottaen apua ja ihmetellen, onko heissä itsessään jotain niin hullusti, ettei sopivaa hoitoa tunnu löytyvän.
Ja nuorten lääkikseen pyrkijöiden toivoisi pohtivan, haluatko lääkäriksi ison palkan takia vai onko sinulla todellista auttamishalua. Suomessa on lukiolaisten keskuudessa paljon uupumusoireita yms. Eikö yhä useampi voisi saada herätyksen ja nähdä, kuinka suoritusyhteiskuntamme vaikuttaa masentavasti, ja ottaa agendakseen auttaa mt-ongelmaisia ja neuropsykiatrisista oireista kärsiviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta psykologiaa opiskelemaan pyrkiviä on todella paljon ja vain harva pääsee. Poliklinikoilla työskentelevät psykologit ovatkin useimmiten fiksua porukkaa. Monen työ on kuitenkin lähinnä testaavaa, ei terapoivaa.
Jos psykiatrisen palvelujärjestelmän toimivuutta haluaisi tehostaa, kannattaisi kuitenkin kouluttautua psykologin sijaan psykiatriksi, koska lääkäreillä on yhteiskunnassa perinteisesti enemmän arvovaltaa muuttaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä on lääkitty pelkkiä oireita? Missä terapia?
Psykopatologian sijaan voi joskus (usein) ajatella, että oireet ovatkin terveitten aivojen reaktio sairaaseen tilanteeseen...
Mistä tiedät, että on "lääkitty pelkkiä oireita"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. 6v kuntoutuksessa ja terapiassa enkä ole ollut näin sekaisin ikinä kuin mitä nyt :(
Et voi tietää vaikka olisit ilman hoitoa vielä enemmän sekaisin. Mt-ongelmilla on valitettavasti tapana pahentua kroonistuessaan. Itse olen oppinut iän myötä vaan tulemaan toimeen niiden kanssa. Hyväksynyt sen että en koskaan parane ainakaan täysin. Kyllä nää vaivat muuttaa ja tuhoaa aivotoimintaa ihan ilman lääkkeitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Siis et ole itse lukenut pakkausselosteita aiemmin? Pistellyt vain poskeen napit enempiä miettimättä? Katse nyt ensin peiliin, syyttele muita vasta sitten.
Taas näitä uusavuttomia.
Kuule kun niitä nimenomaan kielletään lukemasta!
Mua on usein ihmetyttänyt psykiatrien mutta myös psykoterapeuttien tönkkö käytös. Saatetaan laukoa jotain ajattelematonta, vaikka kyseisissä ammateissa jos missä pitäisi osata olla hienotunteinen. Mulle eräs psykiatri sanoi, että mulla on ollut hirveät vanhemmat jotka ovat aiheuttaneet sairauteni, vaikka mitään sellaista en ollut polikäynneillä ikinä puhunutkaan. Kantaan kuitenkin kirjoitti vaan, että sairauteni johtuvat koulu- ja työpaikkakiusaamisesta... Ota tästä selvää! Pari terapeuttia yritti myös aivopestä minua vihaamaan sukuani ja kyseenalaistamaan hyvän lapsuuden. En yhtään ihmettele miksi monet eivät uskalla hakea apua, kun näitä kokemuksia tuntuu olevan enemmän kuin hyviä.
Joissakin mieliala lääkkeiden sivuoire ohjeissa on lukenut esim glaukooma ja kuolema. Ihme että pitäisi niille itsensä altistaa. Ihmisiä käytetään lääke bisneksen tutkimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatria on pahinta puoskarointia ja pelkkää laillistettua huumekauppaa.
Sanoo lääkkeensä taas ottamatta jättänyt
Psykiatria on todellakin silkkaa puoskarointia ja on pakko käydä lukuisat lääkearsenaalit läpi jos on väliaikaisella eläkkeellä. On puolipakko kokeilla. Pahentuneisiin oireisiin ei tarjota mitään muuta kuin lisää lääkettä. Eikä sivuvaikutuksista välitetä. Kävin tuon rallin.
.