Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa ihmiselle että hän kertoo samaa tarinaa jo kolmatta, neljättä, viidettäkin kertaa?
20.01.2020 |
Tällä tyypillä on siis joku ongelma kun tekee ihan elämän pikkujutuistakin ISON numeron jota pitää kertoa sitten kaikille vastaantuleville. Sitten voi muistella tapausta vielä seuraavalla viikollakin kuinka oli niin kerta kaikkisen ihmeellinen kokemus tapahtunut viime viikolla, jolloin kuulimme tarinan jo henkilökohtaisesti kerrottuna ja pari kertaa eri tuttaville kerrottuna myös vierestä kuunnellen.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Lörpöt voisi opetella kysymään ”Kerroinkos jo..” tai”Olikos meillä jo puhetta...”
Voi myös ihan itse opetella sanomaan, että "Tuon jo kerroitkin" tai "Tuosta olikin jo puhetta viimeksi kun nähtiin". Voi nimittäin ihan oikeasti olla, ettei se vastapuoli muista kertoneensa juttua juuri sinulle. Tuntuisi typerältä aloittaa jokainen keskustelu varmistamalla, onko asiasta ollut jo puhetta. Helpommin käy, toinen suoraan sanoo, jos jo ollut puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...
Ihmetellään miksi kaikki täytyy ylipäätään kertoa kaikille? Seikkaperäisesti kuinka oli eilen pesemässä mattoja vaikkei asia kiinnosta ketään kuulijoita yhtään mitenkään muutenkaan.
Kaikki kaikille? :D Mulla on pelkästään työkavereita n.60, siihen päälle omat sukulaiset, kaverit, tutut, kaupan kassat, lasten kavereiden vanhemmat, harrastustutut, lasten harrastuksista tutut, jne. Että ei se nyt niin ole, että kerron kaikki kaikille, mutta kun on paljon ihmisiä ja tulee paljon juteltua niin käy siinä joskus niin, että samat jutut pyörii. Ei niitä ole pakko kuunnella.
Otetaan vaikka harrastustilanne; matkustat Maijan kanssa jumppaan ja kerrot hänelle seikkaperiäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Tulette pukkariin ja siellä on Riina ja Sanna. Kerrot Maijan kuullen myös Riinalle ja Sannalle seikkaperäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Saatte vaatteet vaihdettua ja menette jumppasaliin. Muiden osanottajien paikalle tuloa odotellessa kerrot saman seikkaperäisen mattopyykkitarinan Maijan, Riian ja Sannan kuullen vielä jumpan vetäjälle Kirsillekin. Maija, Riina ja Sanna eivät voi kommentoida kuulleensa tarinaa jo eivätkä pääse pakenemaan paikaltakaan. Tarinassa ei ole mitään ihmeellistä kohohtaa tms. Miksi käyttäydyt näin?
Maija voi jo pukuhuoneessa poistua jonkun toisen luokse juttelemaan, koska on kuullut asian jo kerran. Ongelma ratkaistu Maijan osalta. Salissa muut voivat keskustella omiaan, jos eivät halua kuunnella mattojuttua. Ongelma ratkaistu. Toisille ne arjen pienetkin hetket ovat isoja asioita. Jos sitä ei kestä, pitää hakeutua vain sellaisten ihmisten seuraan, jotka osaavat kertoa ihmeellisiä tarinoita kohokohtineen ja muine oikeaoppisine draamallisine piirteineen.
Miksi koet että Maijan täytyy poistua eikä tämän älämölö-tyypin? Maijalla ja Riinalla pyyhkii keskenäänkin hyvin ja heillä oli keskustelu meneillään kun sinä tulit sekoittamaan sen.
En koe, että Maijan TÄYTYY poistua. Mutta Maija voi aivan vapaasti niin tehdä. Tietenkin jos Maija haluaa jäädä kuuntelemaan mattojuttua, se on hänen valintansa. Minulla ei ole tapana sekoittaa toisten keskusteluja, joten aivan turhaan kohdennat ärtymyksesi minuun.
Tämä selvä. Ensi kerralla siis käännän selkäni vaikka seinille kun tämä puhelias tuttavani josta aloitus lähti liikkeelle, aloittaa minkä tahansa aikaisemmin kertomansa tarinan uudestaan. Ja näitä kun riittää! Saa nähdä saako kahvikupillistakaan juotua jos samaan kahvipöytään joudumme.
Käännät selkäsi seinille? No itse vain poistuisin paikalta tai vaihtaisin puheenaihetta, mutta kukin toki tyylillään. Selän kääntäminen on muuten tehokkaampaa, kun sen tekee ihmiselle. Seiniä ei paljon kiinnosta käännätkö niille selkäsi vai et :D
Käännyn itse seinille. Mutta tässä on vähän se harmi että jos poistun paikalta, voi olla etten saa vaikka kahvia juotua ollenkaan. Kunhan se yksi pälättäjä saa vaan jatkaa tarinaansa eikä hänen tarvitse huoimioida muita ihmisiä ollenkaan.
Take away kahvit tai omat kahvit termariin. Ongelma ratkaistu. Tosin mitä pidemmälle tämä keskustelu etenee, sitä enemmän alkaa tuntua, että ongelma ei ole se puhuja, vaan sinä itse.
Se ei ole aina ollut tämä kahvitilanne. Ja olemme ongelmasta kyllä puhuneet muiden seurueen jäsenten kanssa, jotkut vaihtavat merkitseviä silmäyksiäkin. Ei ole yksin minun siis.
Annas kun arvaan: Ette ole kertoneet sille henkilölle itselleen, mitä ajattelette? Miten kuvittelette että hän voi muuttaa toimintatapaansa, jos ei edes tiedä, että hänen tapansa häiritsee teitä? Mulkoilu ei auta mitään. Pitää osata avata suunsa, jos haluaa muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...
Ihmetellään miksi kaikki täytyy ylipäätään kertoa kaikille? Seikkaperäisesti kuinka oli eilen pesemässä mattoja vaikkei asia kiinnosta ketään kuulijoita yhtään mitenkään muutenkaan.
Kaikki kaikille? :D Mulla on pelkästään työkavereita n.60, siihen päälle omat sukulaiset, kaverit, tutut, kaupan kassat, lasten kavereiden vanhemmat, harrastustutut, lasten harrastuksista tutut, jne. Että ei se nyt niin ole, että kerron kaikki kaikille, mutta kun on paljon ihmisiä ja tulee paljon juteltua niin käy siinä joskus niin, että samat jutut pyörii. Ei niitä ole pakko kuunnella.
Otetaan vaikka harrastustilanne; matkustat Maijan kanssa jumppaan ja kerrot hänelle seikkaperiäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Tulette pukkariin ja siellä on Riina ja Sanna. Kerrot Maijan kuullen myös Riinalle ja Sannalle seikkaperäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Saatte vaatteet vaihdettua ja menette jumppasaliin. Muiden osanottajien paikalle tuloa odotellessa kerrot saman seikkaperäisen mattopyykkitarinan Maijan, Riian ja Sannan kuullen vielä jumpan vetäjälle Kirsillekin. Maija, Riina ja Sanna eivät voi kommentoida kuulleensa tarinaa jo eivätkä pääse pakenemaan paikaltakaan. Tarinassa ei ole mitään ihmeellistä kohohtaa tms. Miksi käyttäydyt näin?
Maija voi jo pukuhuoneessa poistua jonkun toisen luokse juttelemaan, koska on kuullut asian jo kerran. Ongelma ratkaistu Maijan osalta. Salissa muut voivat keskustella omiaan, jos eivät halua kuunnella mattojuttua. Ongelma ratkaistu. Toisille ne arjen pienetkin hetket ovat isoja asioita. Jos sitä ei kestä, pitää hakeutua vain sellaisten ihmisten seuraan, jotka osaavat kertoa ihmeellisiä tarinoita kohokohtineen ja muine oikeaoppisine draamallisine piirteineen.
Miksi koet että Maijan täytyy poistua eikä tämän älämölö-tyypin? Maijalla ja Riinalla pyyhkii keskenäänkin hyvin ja heillä oli keskustelu meneillään kun sinä tulit sekoittamaan sen.
En koe, että Maijan TÄYTYY poistua. Mutta Maija voi aivan vapaasti niin tehdä. Tietenkin jos Maija haluaa jäädä kuuntelemaan mattojuttua, se on hänen valintansa. Minulla ei ole tapana sekoittaa toisten keskusteluja, joten aivan turhaan kohdennat ärtymyksesi minuun.
Tämä selvä. Ensi kerralla siis käännän selkäni vaikka seinille kun tämä puhelias tuttavani josta aloitus lähti liikkeelle, aloittaa minkä tahansa aikaisemmin kertomansa tarinan uudestaan. Ja näitä kun riittää! Saa nähdä saako kahvikupillistakaan juotua jos samaan kahvipöytään joudumme.
Käännät selkäsi seinille? No itse vain poistuisin paikalta tai vaihtaisin puheenaihetta, mutta kukin toki tyylillään. Selän kääntäminen on muuten tehokkaampaa, kun sen tekee ihmiselle. Seiniä ei paljon kiinnosta käännätkö niille selkäsi vai et :D
Käännyn itse seinille. Mutta tässä on vähän se harmi että jos poistun paikalta, voi olla etten saa vaikka kahvia juotua ollenkaan. Kunhan se yksi pälättäjä saa vaan jatkaa tarinaansa eikä hänen tarvitse huoimioida muita ihmisiä ollenkaan.
Take away kahvit tai omat kahvit termariin. Ongelma ratkaistu. Tosin mitä pidemmälle tämä keskustelu etenee, sitä enemmän alkaa tuntua, että ongelma ei ole se puhuja, vaan sinä itse.
Se ei ole aina ollut tämä kahvitilanne. Ja olemme ongelmasta kyllä puhuneet muiden seurueen jäsenten kanssa, jotkut vaihtavat merkitseviä silmäyksiäkin. Ei ole yksin minun siis.
Annas kun arvaan: Ette ole kertoneet sille henkilölle itselleen, mitä ajattelette? Miten kuvittelette että hän voi muuttaa toimintatapaansa, jos ei edes tiedä, että hänen tapansa häiritsee teitä? Mulkoilu ei auta mitään. Pitää osata avata suunsa, jos haluaa muutosta.
Olen käyttänyt tuota joo kerroitkin jo, poistumista paikalta. Aina se ei ole mahdollista. Enkä ole mitenkään riidankylväjä luonteeltani, tuo vaan ärsyttää suunnattomasti tuo samojen tarinoiden jatkuva kertominen. Ihan vaan vinkiksi että loppujen lopuksi tällaiset suuret matonpesutarinat eivät ole kovinkaan kiinnostavia, noin niin kuin yleensä ottaen kun kerrot ensi kerralla vastaavaa juttua, mitäpä luulet, onko omasikaan?
Riippuu todella paljon aiheesta. Tuo matonpesu oli aika huono esimerkki.
Mutta jos olisin menossa jumppaan Kaisan kanssa, joka olisi hiljaisempi tyyppi, ja respassa törmäisimme Sauli Niinistöön, niin kyllä tämä olisi sen verran erikoinen tapahtuma, että kertoisin siitä jokaiselle mahdolliselle tyypille uudestaan ja uudestaan. Ja saattaisin vielä viikon päästä todeta, että "viime viikolla, kun näin Sauli Niinistön respassa....."
Mitä tänään tapahtui oikeasti oli, että olin jumpassa etuajassa puolisen tuntia ennen alkua, ja sinne tuli yksi erittäin vihainen nainen. Sali oli lähettänyt hänelle tekstarin ja syyttänyt häntä salilla meluamisesta, vaikkei hänellä ollut osaa eikä arpaa tapahtuneeseen. Tämä nainen jaksoi kyllä vääntää tätä tarinaa jokaisen kanssa ja mulkoili minuakin vihaisesti, vaikken ollut häntä ikinä nähnyt. Eli voimakas tunnetila saattaa myös laukaista tilanteen, jossa kerrot samaa asiaa uudestaan ja uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon aiheesta. Tuo matonpesu oli aika huono esimerkki.
Mutta jos olisin menossa jumppaan Kaisan kanssa, joka olisi hiljaisempi tyyppi, ja respassa törmäisimme Sauli Niinistöön, niin kyllä tämä olisi sen verran erikoinen tapahtuma, että kertoisin siitä jokaiselle mahdolliselle tyypille uudestaan ja uudestaan. Ja saattaisin vielä viikon päästä todeta, että "viime viikolla, kun näin Sauli Niinistön respassa....."
Mitä tänään tapahtui oikeasti oli, että olin jumpassa etuajassa puolisen tuntia ennen alkua, ja sinne tuli yksi erittäin vihainen nainen. Sali oli lähettänyt hänelle tekstarin ja syyttänyt häntä salilla meluamisesta, vaikkei hänellä ollut osaa eikä arpaa tapahtuneeseen. Tämä nainen jaksoi kyllä vääntää tätä tarinaa jokaisen kanssa ja mulkoili minuakin vihaisesti, vaikken ollut häntä ikinä nähnyt. Eli voimakas tunnetila saattaa myös laukaista tilanteen, jossa kerrot samaa asiaa uudestaan ja uudestaan.
Kirjoitin kyllä jo avauksessa että nämä moneen kertaan kuulemani tarinat ovat vieläpä täysin mitättömiä, ihan normaalin ihmisen normaaliin arkeen liittyviä eivätkä tuollaisia kuvaamisia julkkistapaamisia tai huonosti kohdelluksi tulemsia. Tuo matonpesutarina on ihan todellinen esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...
Ihmetellään miksi kaikki täytyy ylipäätään kertoa kaikille? Seikkaperäisesti kuinka oli eilen pesemässä mattoja vaikkei asia kiinnosta ketään kuulijoita yhtään mitenkään muutenkaan.
Kaikki kaikille? :D Mulla on pelkästään työkavereita n.60, siihen päälle omat sukulaiset, kaverit, tutut, kaupan kassat, lasten kavereiden vanhemmat, harrastustutut, lasten harrastuksista tutut, jne. Että ei se nyt niin ole, että kerron kaikki kaikille, mutta kun on paljon ihmisiä ja tulee paljon juteltua niin käy siinä joskus niin, että samat jutut pyörii. Ei niitä ole pakko kuunnella.
Otetaan vaikka harrastustilanne; matkustat Maijan kanssa jumppaan ja kerrot hänelle seikkaperiäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Tulette pukkariin ja siellä on Riina ja Sanna. Kerrot Maijan kuullen myös Riinalle ja Sannalle seikkaperäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Saatte vaatteet vaihdettua ja menette jumppasaliin. Muiden osanottajien paikalle tuloa odotellessa kerrot saman seikkaperäisen mattopyykkitarinan Maijan, Riian ja Sannan kuullen vielä jumpan vetäjälle Kirsillekin. Maija, Riina ja Sanna eivät voi kommentoida kuulleensa tarinaa jo eivätkä pääse pakenemaan paikaltakaan. Tarinassa ei ole mitään ihmeellistä kohohtaa tms. Miksi käyttäydyt näin?
Maija voi jo pukuhuoneessa poistua jonkun toisen luokse juttelemaan, koska on kuullut asian jo kerran. Ongelma ratkaistu Maijan osalta. Salissa muut voivat keskustella omiaan, jos eivät halua kuunnella mattojuttua. Ongelma ratkaistu. Toisille ne arjen pienetkin hetket ovat isoja asioita. Jos sitä ei kestä, pitää hakeutua vain sellaisten ihmisten seuraan, jotka osaavat kertoa ihmeellisiä tarinoita kohokohtineen ja muine oikeaoppisine draamallisine piirteineen.
Miksi koet että Maijan täytyy poistua eikä tämän älämölö-tyypin? Maijalla ja Riinalla pyyhkii keskenäänkin hyvin ja heillä oli keskustelu meneillään kun sinä tulit sekoittamaan sen.
En koe, että Maijan TÄYTYY poistua. Mutta Maija voi aivan vapaasti niin tehdä. Tietenkin jos Maija haluaa jäädä kuuntelemaan mattojuttua, se on hänen valintansa. Minulla ei ole tapana sekoittaa toisten keskusteluja, joten aivan turhaan kohdennat ärtymyksesi minuun.
Tämä selvä. Ensi kerralla siis käännän selkäni vaikka seinille kun tämä puhelias tuttavani josta aloitus lähti liikkeelle, aloittaa minkä tahansa aikaisemmin kertomansa tarinan uudestaan. Ja näitä kun riittää! Saa nähdä saako kahvikupillistakaan juotua jos samaan kahvipöytään joudumme.
Käännät selkäsi seinille? No itse vain poistuisin paikalta tai vaihtaisin puheenaihetta, mutta kukin toki tyylillään. Selän kääntäminen on muuten tehokkaampaa, kun sen tekee ihmiselle. Seiniä ei paljon kiinnosta käännätkö niille selkäsi vai et :D
Käännyn itse seinille. Mutta tässä on vähän se harmi että jos poistun paikalta, voi olla etten saa vaikka kahvia juotua ollenkaan. Kunhan se yksi pälättäjä saa vaan jatkaa tarinaansa eikä hänen tarvitse huoimioida muita ihmisiä ollenkaan.
Take away kahvit tai omat kahvit termariin. Ongelma ratkaistu. Tosin mitä pidemmälle tämä keskustelu etenee, sitä enemmän alkaa tuntua, että ongelma ei ole se puhuja, vaan sinä itse.
Se ei ole aina ollut tämä kahvitilanne. Ja olemme ongelmasta kyllä puhuneet muiden seurueen jäsenten kanssa, jotkut vaihtavat merkitseviä silmäyksiäkin. Ei ole yksin minun siis.
Annas kun arvaan: Ette ole kertoneet sille henkilölle itselleen, mitä ajattelette? Miten kuvittelette että hän voi muuttaa toimintatapaansa, jos ei edes tiedä, että hänen tapansa häiritsee teitä? Mulkoilu ei auta mitään. Pitää osata avata suunsa, jos haluaa muutosta.
Olen käyttänyt tuota joo kerroitkin jo, poistumista paikalta. Aina se ei ole mahdollista. Enkä ole mitenkään riidankylväjä luonteeltani, tuo vaan ärsyttää suunnattomasti tuo samojen tarinoiden jatkuva kertominen. Ihan vaan vinkiksi että loppujen lopuksi tällaiset suuret matonpesutarinat eivät ole kovinkaan kiinnostavia, noin niin kuin yleensä ottaen kun kerrot ensi kerralla vastaavaa juttua, mitäpä luulet, onko omasikaan?
Ei ole riidankylvämistä, jos kertoo toiselle, että hänen juttunsa on jo kuultu. Jos sitä ei osaa tehdä, voi syyttää vain itseään siitä, että kuulee samat jutut moneen kertaan. Eivät nuo juttusi järin mielenkiintoisia ole. Ennemmin minä kuuntelen tarinaa matonpesusta kuin tarinaa siitä, miten joku kertoo matonpesusta. Olet jo aika monta kertaa toistanut samaa juttua tästä matonpesutarinojasta. Eiköhän olisi aika vaihtaa levyä?
Kaikilla on ainakin yksi tuollainen juttu:). Jatka sen lausetta jonka olet jo kuullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon aiheesta. Tuo matonpesu oli aika huono esimerkki.
Mutta jos olisin menossa jumppaan Kaisan kanssa, joka olisi hiljaisempi tyyppi, ja respassa törmäisimme Sauli Niinistöön, niin kyllä tämä olisi sen verran erikoinen tapahtuma, että kertoisin siitä jokaiselle mahdolliselle tyypille uudestaan ja uudestaan. Ja saattaisin vielä viikon päästä todeta, että "viime viikolla, kun näin Sauli Niinistön respassa....."
Mitä tänään tapahtui oikeasti oli, että olin jumpassa etuajassa puolisen tuntia ennen alkua, ja sinne tuli yksi erittäin vihainen nainen. Sali oli lähettänyt hänelle tekstarin ja syyttänyt häntä salilla meluamisesta, vaikkei hänellä ollut osaa eikä arpaa tapahtuneeseen. Tämä nainen jaksoi kyllä vääntää tätä tarinaa jokaisen kanssa ja mulkoili minuakin vihaisesti, vaikken ollut häntä ikinä nähnyt. Eli voimakas tunnetila saattaa myös laukaista tilanteen, jossa kerrot samaa asiaa uudestaan ja uudestaan.
Kirjoitin kyllä jo avauksessa että nämä moneen kertaan kuulemani tarinat ovat vieläpä täysin mitättömiä, ihan normaalin ihmisen normaaliin arkeen liittyviä eivätkä tuollaisia kuvaamisia julkkistapaamisia tai huonosti kohdelluksi tulemsia. Tuo matonpesutarina on ihan todellinen esimerkki.
Minulle nämä sinun ulinasi ovat täysin mitättömiä. Ennemmin kuuntelen seikkaperäistä kuvausta matonpesureissusta kuin tällaista ulinaa, jota sinä harrastat. Siinä matonpesutarinassa sentään edetään johonkin. Sinä vain jumitat paikallasi jankuttaen samaa asiaa. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...
Ihmetellään miksi kaikki täytyy ylipäätään kertoa kaikille? Seikkaperäisesti kuinka oli eilen pesemässä mattoja vaikkei asia kiinnosta ketään kuulijoita yhtään mitenkään muutenkaan.
Kaikki kaikille? :D Mulla on pelkästään työkavereita n.60, siihen päälle omat sukulaiset, kaverit, tutut, kaupan kassat, lasten kavereiden vanhemmat, harrastustutut, lasten harrastuksista tutut, jne. Että ei se nyt niin ole, että kerron kaikki kaikille, mutta kun on paljon ihmisiä ja tulee paljon juteltua niin käy siinä joskus niin, että samat jutut pyörii. Ei niitä ole pakko kuunnella.
Otetaan vaikka harrastustilanne; matkustat Maijan kanssa jumppaan ja kerrot hänelle seikkaperiäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Tulette pukkariin ja siellä on Riina ja Sanna. Kerrot Maijan kuullen myös Riinalle ja Sannalle seikkaperäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Saatte vaatteet vaihdettua ja menette jumppasaliin. Muiden osanottajien paikalle tuloa odotellessa kerrot saman seikkaperäisen mattopyykkitarinan Maijan, Riian ja Sannan kuullen vielä jumpan vetäjälle Kirsillekin. Maija, Riina ja Sanna eivät voi kommentoida kuulleensa tarinaa jo eivätkä pääse pakenemaan paikaltakaan. Tarinassa ei ole mitään ihmeellistä kohohtaa tms. Miksi käyttäydyt näin?
Maija voi jo pukuhuoneessa poistua jonkun toisen luokse juttelemaan, koska on kuullut asian jo kerran. Ongelma ratkaistu Maijan osalta. Salissa muut voivat keskustella omiaan, jos eivät halua kuunnella mattojuttua. Ongelma ratkaistu. Toisille ne arjen pienetkin hetket ovat isoja asioita. Jos sitä ei kestä, pitää hakeutua vain sellaisten ihmisten seuraan, jotka osaavat kertoa ihmeellisiä tarinoita kohokohtineen ja muine oikeaoppisine draamallisine piirteineen.
Miksi koet että Maijan täytyy poistua eikä tämän älämölö-tyypin? Maijalla ja Riinalla pyyhkii keskenäänkin hyvin ja heillä oli keskustelu meneillään kun sinä tulit sekoittamaan sen.
En koe, että Maijan TÄYTYY poistua. Mutta Maija voi aivan vapaasti niin tehdä. Tietenkin jos Maija haluaa jäädä kuuntelemaan mattojuttua, se on hänen valintansa. Minulla ei ole tapana sekoittaa toisten keskusteluja, joten aivan turhaan kohdennat ärtymyksesi minuun.
Tämä selvä. Ensi kerralla siis käännän selkäni vaikka seinille kun tämä puhelias tuttavani josta aloitus lähti liikkeelle, aloittaa minkä tahansa aikaisemmin kertomansa tarinan uudestaan. Ja näitä kun riittää! Saa nähdä saako kahvikupillistakaan juotua jos samaan kahvipöytään joudumme.
Käännät selkäsi seinille? No itse vain poistuisin paikalta tai vaihtaisin puheenaihetta, mutta kukin toki tyylillään. Selän kääntäminen on muuten tehokkaampaa, kun sen tekee ihmiselle. Seiniä ei paljon kiinnosta käännätkö niille selkäsi vai et :D
Käännyn itse seinille. Mutta tässä on vähän se harmi että jos poistun paikalta, voi olla etten saa vaikka kahvia juotua ollenkaan. Kunhan se yksi pälättäjä saa vaan jatkaa tarinaansa eikä hänen tarvitse huoimioida muita ihmisiä ollenkaan.
Take away kahvit tai omat kahvit termariin. Ongelma ratkaistu. Tosin mitä pidemmälle tämä keskustelu etenee, sitä enemmän alkaa tuntua, että ongelma ei ole se puhuja, vaan sinä itse.
Se ei ole aina ollut tämä kahvitilanne. Ja olemme ongelmasta kyllä puhuneet muiden seurueen jäsenten kanssa, jotkut vaihtavat merkitseviä silmäyksiäkin. Ei ole yksin minun siis.
Annas kun arvaan: Ette ole kertoneet sille henkilölle itselleen, mitä ajattelette? Miten kuvittelette että hän voi muuttaa toimintatapaansa, jos ei edes tiedä, että hänen tapansa häiritsee teitä? Mulkoilu ei auta mitään. Pitää osata avata suunsa, jos haluaa muutosta.
Olen käyttänyt tuota joo kerroitkin jo, poistumista paikalta. Aina se ei ole mahdollista. Enkä ole mitenkään riidankylväjä luonteeltani, tuo vaan ärsyttää suunnattomasti tuo samojen tarinoiden jatkuva kertominen. Ihan vaan vinkiksi että loppujen lopuksi tällaiset suuret matonpesutarinat eivät ole kovinkaan kiinnostavia, noin niin kuin yleensä ottaen kun kerrot ensi kerralla vastaavaa juttua, mitäpä luulet, onko omasikaan?
Ei ole riidankylvämistä, jos kertoo toiselle, että hänen juttunsa on jo kuultu. Jos sitä ei osaa tehdä, voi syyttää vain itseään siitä, että kuulee samat jutut moneen kertaan. Eivät nuo juttusi järin mielenkiintoisia ole. Ennemmin minä kuuntelen tarinaa matonpesusta kuin tarinaa siitä, miten joku kertoo matonpesusta. Olet jo aika monta kertaa toistanut samaa juttua tästä matonpesutarinojasta. Eiköhän olisi aika vaihtaa levyä?
No se nyt tässä sattuneesta syystä toimii tässä käytännön esimerkkinä juurikin tylsästä jutusta jonka tekin nyt joudutte tahtomattanne moneen kertaan lukemaan. Huomaatko kuinka alkaakin ärsyttää? Ja olen tosiaan käyttänyt tota juu olet kertonut -vastausta mutta ei se häntä hillitse mitenkään. Lisäksi olen itse yrittänyt näyttää esimerkkiä, jos alan kertoa jotain tapahtunutta, kysyn puhuinko tästä jo? Oliko tämä jo tuttu? Siihen voi sanoa reippaasti kyllä, kerroit jo niin en minä sitä sitten enää jatka toisin kuin eräät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon aiheesta. Tuo matonpesu oli aika huono esimerkki.
Mutta jos olisin menossa jumppaan Kaisan kanssa, joka olisi hiljaisempi tyyppi, ja respassa törmäisimme Sauli Niinistöön, niin kyllä tämä olisi sen verran erikoinen tapahtuma, että kertoisin siitä jokaiselle mahdolliselle tyypille uudestaan ja uudestaan. Ja saattaisin vielä viikon päästä todeta, että "viime viikolla, kun näin Sauli Niinistön respassa....."
Mitä tänään tapahtui oikeasti oli, että olin jumpassa etuajassa puolisen tuntia ennen alkua, ja sinne tuli yksi erittäin vihainen nainen. Sali oli lähettänyt hänelle tekstarin ja syyttänyt häntä salilla meluamisesta, vaikkei hänellä ollut osaa eikä arpaa tapahtuneeseen. Tämä nainen jaksoi kyllä vääntää tätä tarinaa jokaisen kanssa ja mulkoili minuakin vihaisesti, vaikken ollut häntä ikinä nähnyt. Eli voimakas tunnetila saattaa myös laukaista tilanteen, jossa kerrot samaa asiaa uudestaan ja uudestaan.
Kirjoitin kyllä jo avauksessa että nämä moneen kertaan kuulemani tarinat ovat vieläpä täysin mitättömiä, ihan normaalin ihmisen normaaliin arkeen liittyviä eivätkä tuollaisia kuvaamisia julkkistapaamisia tai huonosti kohdelluksi tulemsia. Tuo matonpesutarina on ihan todellinen esimerkki.
Minulle nämä sinun ulinasi ovat täysin mitättömiä. Ennemmin kuuntelen seikkaperäistä kuvausta matonpesureissusta kuin tällaista ulinaa, jota sinä harrastat. Siinä matonpesutarinassa sentään edetään johonkin. Sinä vain jumitat paikallasi jankuttaen samaa asiaa. -eri
Haha kun ei se matonpesutarina edennyt yhtään minnekään, millään niistä viidestä kertomiskerrasta!
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on ainakin yksi tuollainen juttu:). Jatka sen lausetta jonka olet jo kuullut?
Tämä vinkki tuli joo tuolla alkupuolella ja kokeilenkin sitä ensi kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon aiheesta. Tuo matonpesu oli aika huono esimerkki.
Mutta jos olisin menossa jumppaan Kaisan kanssa, joka olisi hiljaisempi tyyppi, ja respassa törmäisimme Sauli Niinistöön, niin kyllä tämä olisi sen verran erikoinen tapahtuma, että kertoisin siitä jokaiselle mahdolliselle tyypille uudestaan ja uudestaan. Ja saattaisin vielä viikon päästä todeta, että "viime viikolla, kun näin Sauli Niinistön respassa....."
Mitä tänään tapahtui oikeasti oli, että olin jumpassa etuajassa puolisen tuntia ennen alkua, ja sinne tuli yksi erittäin vihainen nainen. Sali oli lähettänyt hänelle tekstarin ja syyttänyt häntä salilla meluamisesta, vaikkei hänellä ollut osaa eikä arpaa tapahtuneeseen. Tämä nainen jaksoi kyllä vääntää tätä tarinaa jokaisen kanssa ja mulkoili minuakin vihaisesti, vaikken ollut häntä ikinä nähnyt. Eli voimakas tunnetila saattaa myös laukaista tilanteen, jossa kerrot samaa asiaa uudestaan ja uudestaan.
Kirjoitin kyllä jo avauksessa että nämä moneen kertaan kuulemani tarinat ovat vieläpä täysin mitättömiä, ihan normaalin ihmisen normaaliin arkeen liittyviä eivätkä tuollaisia kuvaamisia julkkistapaamisia tai huonosti kohdelluksi tulemsia. Tuo matonpesutarina on ihan todellinen esimerkki.
Minulle nämä sinun ulinasi ovat täysin mitättömiä. Ennemmin kuuntelen seikkaperäistä kuvausta matonpesureissusta kuin tällaista ulinaa, jota sinä harrastat. Siinä matonpesutarinassa sentään edetään johonkin. Sinä vain jumitat paikallasi jankuttaen samaa asiaa. -eri
Haha kun ei se matonpesutarina edennyt yhtään minnekään, millään niistä viidestä kertomiskerrasta!
Enemmän siinä on vaiheita kuin tässä sinun "tarinassasi". Pesulassa kuitenkin tapahtuu muutakin kuin yhden tyypin ulina.
Esimerkiksi näin: Ap, tämä sinun juttusi toistuu jo kolmatta sivua. Ymmärsimme pointtisi jo ensimmäisellä sivulla. Ei tarvitse enää jankata samaa. Kiitos ja hyvää yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattominta on se, että te jaksatte jankata näin turhasta ilmoituksesta 3 sivua!
Mun veljellä oli syynä myös korkea verenpaine.
Nelikymppisenä tai vähän alle joutui eläkkeelle dementian takia.
Ei ollut syönyt verenpainelääkkeitä.
Lihaa, rasvaa, suolaisia pikkuherkkuja.
Muistan kun veli alkoi valittaa ettei muista ja unohteli asioita. Vuosi pari sen jälkeen aloin huomata keskustelussa sellaista että sanat katoili ja haki sanoja. Minä ja muut yleensä paikkasimme sanoja hänelle.
Hän oli tällöin 27-vuotias. Juuri saanut gradun valmiiksi.
Raskas elämäntyyli yhdistettynä amatööri kilpaurheiluun aiheutti niin kovia paineita että elimistö ei kestänyt ilmeisesti hurjia paineita. Tyypillinen mies siinä mielessä ettei lääkärissä käynyt, vaikka ongelmat oli ilmiselviä.
Nyt hänen tilansa on melko vakaa, mutta tarinat pyörii ja elää selvästi menneisyydessä. Toisinaan masentunut kun huomaa ettei ihmisiä kiinnosta kuunnella samoja tarinoita. Muistakaa että muistisairaalle on virkistävää keskustella samoja asioita. Ette te voi olla nyrpeitä ja epäkohteliaita sellaista kohtaan.
Tosiaan että kannattaa mitata verenpaine ja olla erityisen huolissaan jos suvussa on näitä ongelmia.
Voi sanoa asia jo selvä.
Tosin on heitäkin jotka ärsyyntyvät jos joku ei puhu ollenkaan.
Oonks mä jo kysynyt, että voinko huomauttaa, jos jollain naisella stringit näkyy kuntosalilla ...?
Jäin miettimään, onko se loppujen lopuksi niin vakavaa? Jos hän tykkää puhua, eikä juttu ole mitenkään pahantahtoinen, miksei antaisi puhua? Minun äitinikin kertoo usein samoja asioita, mitä on jo kertonut. Hän vain todennäköisesti ei muista, kelle kaikille on jo kertonut. Ja ihan sellaisia arkisia asioita nämäkin. Joskus kerkeän pistää väliin ”joo, sä kerroitkin jo”, mutta jos en (puhelias ihminen ;) niin mitäpä loppujen lopuksi haittaa kuunnella se vielä kerran?
Ja jos on vähän vanhempi ihminen kyseessä, niin todennäköisesti jutut vähän ”urautuvat”, eli kun tulee tilanne, että tulee mieleen se matonpesujuttu, niin juttu lähtee rullaamaan aika automaattisesti. Samat sanat ja sama järjestys jne.
Mie yleensä sanon vaan, että joo sie kerroitkin tuosta jo viime kerralla.
Se ei ole aina ollut tämä kahvitilanne. Ja olemme ongelmasta kyllä puhuneet muiden seurueen jäsenten kanssa, jotkut vaihtavat merkitseviä silmäyksiäkin. Ei ole yksin minun siis.