Miten sanoa ihmiselle että hän kertoo samaa tarinaa jo kolmatta, neljättä, viidettäkin kertaa?

Onko niin, että te muut ette puhu mitään ja hän luulee, että hänen pitää täyttää tyhjiö.

"Joo muistan, sähän kerroitkin tuon jo. Mistä tulikin mieleen, että minulla --- jne"

Yks vanha ihminen aloitti saman keskustelun aikana monta kertaa kertomaan samaa juttua. Aika kiusallinen fiilis, mutta johtui luonnollisesti vanhuudesta/sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että te muut ette puhu mitään ja hän luulee, että hänen pitää täyttää tyhjiö.

Ollaan kyllä rauhallisempia muut mutta ei kyllä tuollaista jargonia kaivata vain silmänlumeeksi. Jos me muut puhutaan jostain, on se asiapitoisempaa eikä tällaisia moneen kertaan selostettuja matonpesureissuja vaikkapa.

"Niin sä kerroitkin jo..." ja sano joku lause tähän perään.

Vierailija kirjoitti:

"Joo muistan, sähän kerroitkin tuon jo. Mistä tulikin mieleen, että minulla --- jne"

Olen tehnyt tätäkin mutta nykyään pyrin poistumaan paikalta.

Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...

Vierailija kirjoitti:

Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...

Ihmetellään miksi kaikki täytyy ylipäätään kertoa kaikille? Seikkaperäisesti kuinka oli eilen pesemässä mattoja vaikkei asia kiinnosta ketään kuulijoita yhtään mitenkään muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

"Joo muistan, sähän kerroitkin tuon jo. Mistä tulikin mieleen, että minulla --- jne"

Noin voi sanoa heti jutun alussa eikä kuunnella hölmönä sitä neljättä kertaa. Kun on puhelias ihminen ei aina muista mitä on kenellekin puhunut. Sitten kesken jutun muistaa jonkun tilanteen, että onkin tuolle kertonut jo, mutta miten siitä korjata tilannetta? "Ai joo, mä kerroin tän sulle viime viikolla, etkö muista vai etkö kuunnellut?". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...

Ihmetellään miksi kaikki täytyy ylipäätään kertoa kaikille? Seikkaperäisesti kuinka oli eilen pesemässä mattoja vaikkei asia kiinnosta ketään kuulijoita yhtään mitenkään muutenkaan.

Kaikki kaikille? :D Mulla on pelkästään työkavereita n.60, siihen päälle omat sukulaiset, kaverit, tutut, kaupan kassat, lasten kavereiden vanhemmat, harrastustutut, lasten harrastuksista tutut, jne. Että ei se nyt niin ole, että kerron kaikki kaikille, mutta kun on paljon ihmisiä ja tulee paljon juteltua niin käy siinä joskus niin, että samat jutut pyörii. Ei niitä ole pakko kuunnella. 

Vastapainona ihminen, joka ei koskaan jaa mitään.

Kuuntelee muiden juttuja ja sitten "dumaa" mielessään jonkun juntiksi/muuksi ja kokee hiljaa omaa paremmuuttaan.

Itse innoissaan anonyyminä sitten jakaa omia stoorejaan, kun ei real lifessa siihen pysty.

Introverttia luuseriutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...

Ihmetellään miksi kaikki täytyy ylipäätään kertoa kaikille? Seikkaperäisesti kuinka oli eilen pesemässä mattoja vaikkei asia kiinnosta ketään kuulijoita yhtään mitenkään muutenkaan.

Kaikki kaikille? :D Mulla on pelkästään työkavereita n.60, siihen päälle omat sukulaiset, kaverit, tutut, kaupan kassat, lasten kavereiden vanhemmat, harrastustutut, lasten harrastuksista tutut, jne. Että ei se nyt niin ole, että kerron kaikki kaikille, mutta kun on paljon ihmisiä ja tulee paljon juteltua niin käy siinä joskus niin, että samat jutut pyörii. Ei niitä ole pakko kuunnella. 

Otetaan vaikka harrastustilanne; matkustat Maijan kanssa jumppaan ja kerrot hänelle seikkaperiäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Tulette pukkariin ja siellä on Riina ja Sanna. Kerrot Maijan kuullen myös Riinalle ja Sannalle seikkaperäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Saatte vaatteet vaihdettua ja menette jumppasaliin. Muiden osanottajien paikalle tuloa odotellessa kerrot saman seikkaperäisen mattopyykkitarinan Maijan, Riian ja Sannan kuullen vielä jumpan vetäjälle Kirsillekin. Maija, Riina ja Sanna eivät voi kommentoida kuulleensa tarinaa jo eivätkä pääse pakenemaan paikaltakaan. Tarinassa ei ole mitään ihmeellistä kohohtaa tms. Miksi käyttäydyt näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...

Ihmetellään miksi kaikki täytyy ylipäätään kertoa kaikille? Seikkaperäisesti kuinka oli eilen pesemässä mattoja vaikkei asia kiinnosta ketään kuulijoita yhtään mitenkään muutenkaan.

Kaikki kaikille? :D Mulla on pelkästään työkavereita n.60, siihen päälle omat sukulaiset, kaverit, tutut, kaupan kassat, lasten kavereiden vanhemmat, harrastustutut, lasten harrastuksista tutut, jne. Että ei se nyt niin ole, että kerron kaikki kaikille, mutta kun on paljon ihmisiä ja tulee paljon juteltua niin käy siinä joskus niin, että samat jutut pyörii. Ei niitä ole pakko kuunnella. 

Otetaan vaikka harrastustilanne; matkustat Maijan kanssa jumppaan ja kerrot hänelle seikkaperiäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Tulette pukkariin ja siellä on Riina ja Sanna. Kerrot Maijan kuullen myös Riinalle ja Sannalle seikkaperäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Saatte vaatteet vaihdettua ja menette jumppasaliin. Muiden osanottajien paikalle tuloa odotellessa kerrot saman seikkaperäisen mattopyykkitarinan Maijan, Riian ja Sannan kuullen vielä jumpan vetäjälle Kirsillekin. Maija, Riina ja Sanna eivät voi kommentoida kuulleensa tarinaa jo eivätkä pääse pakenemaan paikaltakaan. Tarinassa ei ole mitään ihmeellistä kohohtaa tms. Miksi käyttäydyt näin?

Ja tähän vielä lisätään että viikon päästä olette taas pukkarissa Maijan ja Riinan kanssa, joille alat seikkaperäisesti kertomaan kuinka viime viikolla kävit matonpesulla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että te muut ette puhu mitään ja hän luulee, että hänen pitää täyttää tyhjiö.

Ollaan kyllä rauhallisempia muut mutta ei kyllä tuollaista jargonia kaivata vain silmänlumeeksi. Jos me muut puhutaan jostain, on se asiapitoisempaa eikä tällaisia moneen kertaan selostettuja matonpesureissuja vaikkapa.

Monet ääri-ekstrovertit on sellaisia että jos on muuten hiljaista, kokevat velvollisuudekseen pitää mitä tahansa juttua yllä. Esim. oma äitini on tällainen. Olen joskus teininä huomauttanut hänelle tuosta "tyhmien ja merkityksettömien" tai "jo kuultujen" juttujen puhumisesta, ja hän katsoi kuin tyhmää, että eihän sen puheen sisällöllä mitään väliä ole, se on semmoista "sosiaalista sukimista", yhteydenpitoa vaan. Ja hänellä tosiaan oli kavereita jotka oli saman henkisiä, ihan sama mitä puhuu kunhan koko ajan on iloisenkuuloinen puhe päällä.

Mä tuossa tilanteessa jatkan itse kertojan tarinaa koska tunnen sen jo niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...

Ihmetellään miksi kaikki täytyy ylipäätään kertoa kaikille? Seikkaperäisesti kuinka oli eilen pesemässä mattoja vaikkei asia kiinnosta ketään kuulijoita yhtään mitenkään muutenkaan.

Kaikki kaikille? :D Mulla on pelkästään työkavereita n.60, siihen päälle omat sukulaiset, kaverit, tutut, kaupan kassat, lasten kavereiden vanhemmat, harrastustutut, lasten harrastuksista tutut, jne. Että ei se nyt niin ole, että kerron kaikki kaikille, mutta kun on paljon ihmisiä ja tulee paljon juteltua niin käy siinä joskus niin, että samat jutut pyörii. Ei niitä ole pakko kuunnella. 

Otetaan vaikka harrastustilanne; matkustat Maijan kanssa jumppaan ja kerrot hänelle seikkaperiäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Tulette pukkariin ja siellä on Riina ja Sanna. Kerrot Maijan kuullen myös Riinalle ja Sannalle seikkaperäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Saatte vaatteet vaihdettua ja menette jumppasaliin. Muiden osanottajien paikalle tuloa odotellessa kerrot saman seikkaperäisen mattopyykkitarinan Maijan, Riian ja Sannan kuullen vielä jumpan vetäjälle Kirsillekin. Maija, Riina ja Sanna eivät voi kommentoida kuulleensa tarinaa jo eivätkä pääse pakenemaan paikaltakaan. Tarinassa ei ole mitään ihmeellistä kohohtaa tms. Miksi käyttäydyt näin?

Maija voi jo pukuhuoneessa poistua jonkun toisen luokse juttelemaan, koska on kuullut asian jo kerran. Ongelma ratkaistu Maijan osalta. Salissa muut voivat keskustella omiaan, jos eivät halua kuunnella mattojuttua. Ongelma ratkaistu. Toisille ne arjen pienetkin hetket ovat isoja asioita. Jos sitä ei kestä, pitää hakeutua vain sellaisten ihmisten seuraan, jotka osaavat kertoa ihmeellisiä tarinoita kohokohtineen ja muine oikeaoppisine draamallisine piirteineen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tuossa tilanteessa jatkan itse kertojan tarinaa koska tunnen sen jo niin hyvin.

Täytyykin kokeilla ensi kerralla! Vaikka tuollaisessa pukkaritilanteessa kun aletaan muistella jo viime viikolla kaikille kuulijoille tuttua tarinaa.

Muistisairaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin tuollainen, en vaan oikeasti muistanut kenelle olin kertonut mitäkin. Tai sitten aloin muistaa kesken tarinan, että ehkä oon kertonut tän sulle ennenkin...

Ihmetellään miksi kaikki täytyy ylipäätään kertoa kaikille? Seikkaperäisesti kuinka oli eilen pesemässä mattoja vaikkei asia kiinnosta ketään kuulijoita yhtään mitenkään muutenkaan.

Kaikki kaikille? :D Mulla on pelkästään työkavereita n.60, siihen päälle omat sukulaiset, kaverit, tutut, kaupan kassat, lasten kavereiden vanhemmat, harrastustutut, lasten harrastuksista tutut, jne. Että ei se nyt niin ole, että kerron kaikki kaikille, mutta kun on paljon ihmisiä ja tulee paljon juteltua niin käy siinä joskus niin, että samat jutut pyörii. Ei niitä ole pakko kuunnella. 

Otetaan vaikka harrastustilanne; matkustat Maijan kanssa jumppaan ja kerrot hänelle seikkaperiäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Tulette pukkariin ja siellä on Riina ja Sanna. Kerrot Maijan kuullen myös Riinalle ja Sannalle seikkaperäisesti eilen olleesi mattopyykillä. Saatte vaatteet vaihdettua ja menette jumppasaliin. Muiden osanottajien paikalle tuloa odotellessa kerrot saman seikkaperäisen mattopyykkitarinan Maijan, Riian ja Sannan kuullen vielä jumpan vetäjälle Kirsillekin. Maija, Riina ja Sanna eivät voi kommentoida kuulleensa tarinaa jo eivätkä pääse pakenemaan paikaltakaan. Tarinassa ei ole mitään ihmeellistä kohohtaa tms. Miksi käyttäydyt näin?

Maija voi jo pukuhuoneessa poistua jonkun toisen luokse juttelemaan, koska on kuullut asian jo kerran. Ongelma ratkaistu Maijan osalta. Salissa muut voivat keskustella omiaan, jos eivät halua kuunnella mattojuttua. Ongelma ratkaistu. Toisille ne arjen pienetkin hetket ovat isoja asioita. Jos sitä ei kestä, pitää hakeutua vain sellaisten ihmisten seuraan, jotka osaavat kertoa ihmeellisiä tarinoita kohokohtineen ja muine oikeaoppisine draamallisine piirteineen. 

Miksi koet että Maijan täytyy poistua eikä tämän älämölö-tyypin? Maijalla ja Riinalla pyyhkii keskenäänkin hyvin ja heillä oli keskustelu meneillään kun sinä tulit sekoittamaan sen.

Itse sanon jotain tämän tyylistä: "Niin joo, tuosta kerroitkin jo viimeksi". Koskaan ei kukaan ole jatkanut samaa juttua enää tuon jälkeen.