Mummo mukana synnytyksen jälkeen?

Mies on ekat kolme viikkoa isyyslomalla (kai?) kanssasi, joten siihen en ottaisi kolmatta aikuista. Siivoukset ja ruokatilaukset voitte ulkoistaa muuten. Ehkä sit vähän myöhemmin muutama kuukausi eteenpäin, kun mies jo palannut duuniin ja kaipaat jo seuraakin? Ekat viikot voi mennä myös ihan vaan toipuessa ja voimia kerätessä, riippuen miten rankka synnytys ja käynnistyykö maidontulo helposti. Eli en sopisi ainakaan etukäteen mitään anopin reissuaikataulua, mahd alat sitten sitä stressaamaan. Ettehän te edes tiedä tuleeko vauva ajallaan vai aiemmin. 

miestäkin voi alkaa rassata äiti noin lähellä, kun on tottunut kuitenkin jo asumaan eri maissa. Eli vaikka kuinka ihana tyyppi, en sotkisi myöskään heidän rooliensa hakua tähän teidän uuteen alkuun vauvan kanssa.

Lapsivuodeaika on joskus ollut 60 päivää, ehtiihän siinä sekä pesiä että ottaa mummun avuksi myöhemmin jos kaipaa. Ja vielä enemmän apua toivotte sitten, kun lapsi on esim jo taapero. Ekat kolme kuukautta hän on usein tosi kiinni ja rinnalla.

Kannattaa sun jutella tarkkaan miehesi kanssa, mitä anoppi sitten tekisi teillä? Laittaisi ruoan, siivoaisi, joitaisi vauvaa?

Mun oma äiti pettyi kun synnyin ja anoppinsa tuli toisesta kaupungista avuksi. Tai niin äitini luuli: lopputulema oli se, että äitini hoiti vauvan ja passasi mummon yksin! Mummo odotteli, että ruokahuolto pelaa, eikä todellakaan siivonnut tai hoitanut vauvaa satunnaista sylissäpitämistä lukuunottamatta.

Että kannattaa sanoa miehelle ja mummolle ihan suoraan mitä mummolta odottaa jos kerran tänne tulee.

Mulla on useampi lapsi ja miehen kanssa ollaan täysin tukiverkottomia eli kummallakin huonot lapsuuden perheet ja vanhempiin ei yhteyttä.

Ollan pärjätty oikein hyvin kaksin. Lapsiakin on useampi. Ilman tukiverkkoa pärjää kun päättää pärjätä ja hyväksyy sen et kahdenkeskistä lapsivapaata aikaa ei ole. Me ei olla päästy mihinkään kaksin 10 vuoteen :)

Mutta siis jos lapsia haluat niin tukiverkottomana se on ihan mahdollista, ei sen takia kannata jättää niitä tekemättä. Rahalla saa myös sitten ostettua sillointällöin hoitoapua, akuuttiin tarpeeseen tietenkään tämä ei toimi.

En ikinä ottaisi ketään avuksi miehen loman ajalle. Se on niin tärkeää aikaa juuri teidän perheen muodostumiselle. Pahimmillaan mummo vie tavallaan tilan isältä ja käy niin, että ette ala miehen kanssa puhaltamaan heti yhteen hiileen vauvan synnyttyä. Se on aivan erityistä aikaa sille, että isä ottaa oman roolinsa vanhempana.

Miksi et pyytäisi mummoa teille muutamaksi päiväksi yökylään, kun vauva on vaikkapa kuukauden ikäinen?

Ei vauva tarvi kolmea hoitajaa etkä sinäkään tarvi ympärivuorokautista apua ennen synnytystä, ellet ole jostain syystä poikkeuksellisen huonossa kunnossa ja/ tai teillä ole esim. myös taapero hoidettavananne.

Myöhemmin, kun mies on palannut töihin tuo voikin olla hyvä idea. Mutta en sopisi mitään varmaa ennakkoon, kun et voi tietää vaikuttaako ajatus hyvältä vielä silloin, kun sen toteutuksen aika on. Sanoisin, että kiitos tarjouksesta, katsotaan sitä sitten myöhemmin.

Viiden äiti tässä hei: älä hitossa ota ketään vierasta kotiisi. Tiedät sit mitä tarkoitan kun vuodat verta niin että lakanat punaisena, maito valuu rinnoista, piereskelet synnytyksen jälkeisissä ilmavaivoissa tai jos repeät niin itket ja huudat vessassa kun yrität kakata.

Ihan vihoviimeinen asia synnytyksen jälkeisissä vaivoissa olisi joku vieras (anoppi) kotona. Ei ikinä!!

Mun anoppi muutti meille koska olin täysin autettava monta viikkoa ja mies joutui olemaan töissä aamusta iltaan.

Musta toi kuulostaa ihanalta idealta ja kyllä esim. google kääntäjien avulla voi kommunikoida yllättävänkin sujuvasti eli ei ainakaan jää kielitaidosta kiinni. Mulla on myös mies, joka tulee yhteisöllisemmästä kulttuurista ja voisin hyvin kuvitella, että tuo tapahtuisi meillä. Ja mitä tulee omaan mieheeni, hänen lapsuuden extended familyyn on aina kuulunut isovanhemmat, tädit, sedät jne. eikä hänen kiintymyssuhteeseen ole ainakaan vaikuttanut negatiivisesti se, että on ollut ihan vauvasta lähtien paljon rakastavia ihmisiä. 

Ja varmasti tuo isoäiti itsekin äitinä ymmärtää hormonien vaikutuksen ja hän on varmaan itsekin ollut aikanaan nuorena äitinä tilanteessa, jossa äiti tai anoppi häärää vieressä. 

Riippuu paljon siitä, millainen itse olet. Oletko tyypillinen suomalainen, joka vaalii yksityisyyttään ja haluaa elää ydinperhekeskeisesti? Vai oletko enemmän yhteisöllisyydestä tykkäävä?

Jos haluaa muiden ottavan vastuuta lapsestaan, joutuu hyväksymään sen, että tämä tekee sen omalla tavallaan. Aika harva haluaa tulla avuksi ja tehdä kaiken toisen määräämällä tavalla.

Vähän ohiksena, mutta itse pitänyt myös lasketun ajan salaisuutena suvulta, viitannut vaan epämääräisesti siihen milloin vauva tulee. Vaikka kuinka utelevat päivää. Silleen saa olla rauhassa niiltä "joko joko?" kyselyiltä ja kukaan ei myöskään ostele matkalippuja valmiiksi, että saa olla synnäriltä tulijoita vastassa. Ellemme itse kutsu. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on useampi lapsi ja miehen kanssa ollaan täysin tukiverkottomia eli kummallakin huonot lapsuuden perheet ja vanhempiin ei yhteyttä.

Ollan pärjätty oikein hyvin kaksin. Lapsiakin on useampi. Ilman tukiverkkoa pärjää kun päättää pärjätä ja hyväksyy sen et kahdenkeskistä lapsivapaata aikaa ei ole. Me ei olla päästy mihinkään kaksin 10 vuoteen :)

Mutta siis jos lapsia haluat niin tukiverkottomana se on ihan mahdollista, ei sen takia kannata jättää niitä tekemättä. Rahalla saa myös sitten ostettua sillointällöin hoitoapua, akuuttiin tarpeeseen tietenkään tämä ei toimi.

Meillä aika sama tilanne isovanhempien suhteen, mutta ollaan hyvinkin saatu kahdenkeskistä aikaa kun lapsi/lapset on kavereillamme. Yhdistellään lapset yhteen kotiin leikkimään ja toinen pariskunta saa lähteä vaikka syömään kahdestaan. Ja tämä vaan helpottuu, kun tulevat yökyläilyikään. Itse asiassa niillä "vahdeilla" on myös aika helppoa, koska lapset ovat iloisia tavatessaan ja keskittyvät omiin leikkeihinsä. Melkein helpompi hoitaa niitä yhdessä kuin vain omiaan, jolle keksitään sit tekemistä. 

Aika paljon näyttää ihmiset olevan vastaan, mutta minä kannatan. Minä en olisi yksinkertaisesti pärjännyt ilman apua. Lamaannuin täysin siitä, miten vauva tosiaan on kiinni äidissä päivin öin, melkein joka hetki. Ei puhettakaan, että olisin saanut ruokaa tehtyä tai mitään muutakaan. Aloin myös kärsiä unettomuudesta, joten apu oli enemmän kuin tarpeen. Vaikka pärjäisittekin hyvin, mummo voi auttaa muissa hommissa kuten ruuanlaitossa, siivouksessa, kaupassakäynnissä jne. Tarvittaessa sitten vauvan kanssa. Koskaan ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu, mutta varmasti hienoa on, että tiedät että siellä on joku valmiina tulemaan apuun :)

Ei sitä apua välttämättä tarvitse. Mulla on lapsia myös ja en ole koskaan tässä 12 vuoden aikana saanut mistään mitään apua. Kukaan isovanhempi tai sukulainen tms ei ole auttanut mitenkään, eikä kukaan ole hoitanut lapsiamme yhtä ainoaa kertaa. Siitä syystä että heitä ei kiinnosta, etäinen suku on.

Tuntuu ihan ihmeelliseltä miten joillkin mummot tulee kotiin auttamaan tai hoitamaan tai jotkut tarvii apua. Olen itsekin ollut loppuraskaudessa liikuntakyvytön ja kaksi taaperoa kotona hoidettavana, ja siitäkin selvittiin.

Mutta, kai se on niin että jos sitä apua mullekin tyrkytettäisiin niin ottaisin varmaan vastaan :)

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä apua välttämättä tarvitse. Mulla on lapsia myös ja en ole koskaan tässä 12 vuoden aikana saanut mistään mitään apua. Kukaan isovanhempi tai sukulainen tms ei ole auttanut mitenkään, eikä kukaan ole hoitanut lapsiamme yhtä ainoaa kertaa. Siitä syystä että heitä ei kiinnosta, etäinen suku on.

Tuntuu ihan ihmeelliseltä miten joillkin mummot tulee kotiin auttamaan tai hoitamaan tai jotkut tarvii apua. Olen itsekin ollut loppuraskaudessa liikuntakyvytön ja kaksi taaperoa kotona hoidettavana, ja siitäkin selvittiin.

Mutta, kai se on niin että jos sitä apua mullekin tyrkytettäisiin niin ottaisin varmaan vastaan :)

Kuulostaa kyllä hieman surulliselta. Tässä kuitenkaan ei ole kyse nyt siitä, että aloittajan olisi pakko pärjätä yksin, vaan hänellä nimenomaan olisi apua tarjolla. Se on eri asia kuin se, että on pakko vaan selvitä kun ei ole ketään.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon näyttää ihmiset olevan vastaan, mutta minä kannatan. Minä en olisi yksinkertaisesti pärjännyt ilman apua. Lamaannuin täysin siitä, miten vauva tosiaan on kiinni äidissä päivin öin, melkein joka hetki. Ei puhettakaan, että olisin saanut ruokaa tehtyä tai mitään muutakaan. Aloin myös kärsiä unettomuudesta, joten apu oli enemmän kuin tarpeen. Vaikka pärjäisittekin hyvin, mummo voi auttaa muissa hommissa kuten ruuanlaitossa, siivouksessa, kaupassakäynnissä jne. Tarvittaessa sitten vauvan kanssa. Koskaan ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu, mutta varmasti hienoa on, että tiedät että siellä on joku valmiina tulemaan apuun :)

En halua arvostella juuri sinua, mutta oon aiemminkin vähän ihmetellyt niitä joiden mielestä uuden ihmisen syntymän tienoilla on jotenkin kauhean tärkeää pitää kodin päivärytmi siivouksineen käynnissä. Paitsi tietty jos on isompia lapsia niin ruokaa täytyy tarjota, mutta toivon mukaan isä auttaa siinä. Eikö muutaman viikon voi ihan tyytyväisenä köllötellä vauvan kanssa ihot vastakkain ja auttaa häntä sopeutumaan kohdun ulkopuoliseen maailmaan? Siihen että on nälkä, kovia ääniä, valoja, pesuja. Niin sanottu fourth trimester. 

Imurointi ei ole äidin tärkein tehtävä noina viikkoina, vaan toipuminen ja vauvan kanssa nautiskelu. Ruokaa voi tilata netistä, ravintolasta ja siivooja voi tulla kylään jos on pakollista. Pelkkä vauva ei ainakaan sotke yhtään mitään. 

Meitä on niin monenlaisia. Itse olin super onnellinen 70- luvulla, kun saimme lapsemme. Isovanhemmat ja muu suku oli satojen kilometrien päässä. Silloinkin oli tietysti kaikki mukavuudet ts. Pesukoneet, hoitopöydät ym kertakäyttövaipat. Olihan aivan ihanaa elää omaa rytmiä vauvan kanssa. Mies kävi normaalissa töissä. Ei siinä paljon ole kotitöitä kun imettää ja vaihtaa vaipat sekä ulkoilee vauvan kanssa, samalla käyden lähikaupassa. Toisin en imettänyt, kuin vähä aikaa, mutta vastikkeet hoiti

tehtävänsä. Yöllä tietty heräiltiin ja sit taas nukuttiin.

Meillä oli aina siistiä. Kuka siellä olisi sotkenut paikkoja , jos en minä itse.

Pyydä apuja sitten , kun haluat omiin harrastuksiin jne. Mutta ihanan on harrastaa sitä vauvaa edes sen vuoden ajan. Äitiysloma on elämässä niin lyhyt aika, ja työssä ollessa jää suht vähän kahdenkeskistä aikaa.