Paluumuutto takaisin kotipaikkakunnalle, mies vaan ei halua muuttaa.

Miehet hoi! Tässä taas esimerkki siitä, miksi lapsia ei kannata tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Liioittelin tuota itä-Suomea tässä nyt kuitenkin, koska kotikaupunkini on enemmänkin kaakossa, josta esim. Helsinkiin pääsee autolla parissa tunnissa, junalla tunnissa, eli ei nyt missään ihan mörköperällä olla.

-ap

Eli Lahti tai Kouvola...? Lappeenranta? No, Lappeenrantaan jo parin tunnin junamatka. Osataan arvioida muutto paremmin, jos kerrot onko kyse isosta kaupungista suht lähellä Helsinkiä vai joku perähikiä Joensuun kupeessa...

En itsekään usko näihin kuuluisiin tukiverkkoihin. Ja jos niitä on, niin niitä joudut/saat sitten itsekin autella... Ei hyvä diili, ainakaan itselle.

Me muutimme aikoinamme rannikolta lähelle äitini kotipaikkaa itäiseen Suomeen. Isäni sai seudulta hyvän viran ja minäkin sopeuduin pakon edessä uuteen kouluun, sain muutaman hyvän kaverinkin. Ja mitä sitten tapahtui? Äitini totesi, että hän ei pysty enää asumaan siellä, ja niin muutaman vuoden jälkeen palasimme takaisin meren äärelle.

Meillä on niin päin, että mies haluaisi muuttaa kotitaloonsa ja minä en, koska se on niin kaukana kaikesta. Kouluun ja kauppaan kymmeniä kilometrejä ja kaupunkiin lähes sata. Työpaikkoja ei kertakaikkiaan ole. Tulee ihan mieleen se Arttu Viskarin Sirpa-laulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei edes yritä nähdä tilannetta miehensä silmin, vaan pyrkii sanelemaan törkeästi omien fantasioidensa liikuttamana. Asuinpaikka on sellaisia hygieniakysymyksiä, joista perheessä tulee olla vähintäänkin konsensus. Toisen pakottaminen jonnekin, on vain lähtölaukaus erolle. Itsellenikään ei maittaisi Itä-Suomi ja jonkun muut sukulaiset lainkaan. En todellakaan lähtisi. Pidän myös hyvänä, että aikuiset ihmiset pyrkivät järjestämään elämänsä niin, että näille myyttisille tukiverkostoille ei ole niin tarvetta. Jos on oikea hätä, läheiset ovat kyllä valmiita kiiruhtamaan apuun vaikka toiselta puolelta maailmaa. Ei sitä varten tarvitse asua kylki kyljessä.

Kyllä minusta on huomattavasti parempi lapsillekin että mummolat ja tädit ovat lähellä, kuin toisella puolella maapalloa. Sekin on koettu. Nyt kun lapset tapaavat mummoa ja vaaria useamman kerran viikossa, ovat he ihan eri tavalla osallisena lastenkin elämään. Samoin tädit ja serkut. Lapsilleni jäi ihania, rakkaita muistoja isoisovanhemmistaan joihin ehtivät kunnolla tutustua ennen näiden kuolemaa, sen sijaan että olisimme jatkaneet muskareissa ravaamista maassa jossa meillä ei ollut mitään.

Mielestäni on tärkeää että aikuiset ihmiset pyrkivät järjestämään elämänsä niin, että mahdollisimman monella perheenjäsenellä on mahdollisimman hyvä olla. Jos lapset ja toinen vanhempi voivat toisessa paikassa huomattavasti paremmin, ja yhdellä vanhemmalla on vähän vaikeuksia sopeutua, niin kyllä se minusta on fiksumpi veto.

Mut jos sillä toisella vanhemmalla on sitten tosi kurja olo, niin sitten kaikki kärsii. Pitää valita mies tai isovanhemmat ( vaimon vanhemmat tässä tapauksessa. )

Täällä välillä rutistaan kun mies on liikaa anopin tossun alla, mutta nyt Ap kaipaa sukulaisiaan niin paljon että riskeeraa avioliittonsa.

Niin, eli jos sillä äidillä on tosi kurja olo, niin miksi sitten jäädä sinne asuinpaikkaan jos olisi parempi muualla?

Jos päätätte muuttaa, se on tehtävä nyt kun lapset ovat vielä pieniä. Kouluikäinen taatusti reagoi paikkakunnan vaihtoon. Kaverit ja tutut paikat jää.

Olette asuneet jo yli 10 vuotta tuolla seudulla. Mies on selvästi kotiutunut, sinä et. Miksi ette puhuneet valmiiksi asioita kun lapsia tuli? Usein nainen kaipaa omaa äitiään kun lapset ovat pieniä. Onko vanhempiesi mahdollista muuttaa lähemmäs?

Mieti asiaa miehesi kannalta. Mitä hänelle olisi kotipaikkakunnallasi, työn lisäksi? Muuttaisitko itse jonnekin tuntemattomaan paikkaan ja jättäisit kaiken taaksesi?

Oletpa hirveän itsekäs ap. Huhhuh millaisia naisia täällä onkaan. Jos sinä haluat muuttaa, niin muuta yksin. Et ainakaan vie lapsia isältä.

Vierailija kirjoitti:

Liioittelin tuota itä-Suomea tässä nyt kuitenkin, koska kotikaupunkini on enemmänkin kaakossa, josta esim. Helsinkiin pääsee autolla parissa tunnissa, junalla tunnissa, eli ei nyt missään ihan mörköperällä olla.

-ap

Eli Porvoosta päivää? Tämä oli jo oikeasti hauska :D

Minä kyllä ymmärrän sinua AP. Tuo kahden vuoden kokeilujakso on hyvä idea.

Itsekään en muuttaisi "mörköperälle", mutta keskisuuri kaupunki on ihan eri asia. Nykyaikana pitäisi olla niin vahva ja pärjätä yksin mutta kyllä tukiverkot on tärkeämpiä kuin tajuaakaan, ennen kun niitä tarvitsee.