Paluumuutto takaisin kotipaikkakunnalle, mies vaan ei halua muuttaa.
Onko täällä muita jotka haaveilevat muutosta takaisin kotipaikkakunnalleen, mutta mies on ajatusta vastaan?
Asumme perheemme kanssa n. 20km päässä Tampereesta. Itse olen kotoisin itäisestä Suomesta, mies taas lännestä, eli kotipaikkamme ovat eri puolilla Suomea.
Molemmat olemme asuneet Tampereen seudulla jo yli 10 vuotta.
Nyt kun perheeseen on syntynyt kaksi pientä lasta, olen alkanut haaveilla paluusta omaan kotikaupunkiini
Täällä meillä ei ole tukiverkkoja, enkä ole tuntenut tätä paikkaa ikinä oikein kodikseni.
Ymmärrän kyllä miestäni siinä mielessä että meillä molemmilla on täällä hyvät työpaikat ja elämää on rakennettu tänne siinä uskossa että tänne olemme jäämässä.
Olen yrittänyt puhua asiasta miehelleni, mutta hän saa hepulin joka kerta kun asiaa yritänkään ottaa esiin.
Onko täällä siis muita samassa tilanteessa, tai onko muita jotka ovat tämmöisen paluuratkaisun tehneet ja miten on käynyt, onko elämä helpottunut vai onko ollut virhe?
Kommentit (49)
Mä haluaisin muuttaa Lietoon mun kotikuntaan, mutta mies ei suostu. Äitini jäänyt leskeksi ja hänen lähellä olisi kiva asua.
Olisitko itse valmis muuttamaan miehesi kotipaikkakunnalle?
Mikä kamala ajatus! Ei ihme, että miehesi saa hepulin.
(Tai miten olisi, että muuttaisittekin miehesi kotipaikkakunnalle?)
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin muuttaa Lietoon mun kotikuntaan, mutta mies ei suostu. Äitini jäänyt leskeksi ja hänen lähellä olisi kiva asua.
Muuttaa mistä?
Mitä miehellesi olisi siellä sinun kotipaikkakunnallasi?
No, kyllä se ero sieltä tulee ja olet vapaa muuttamaan.
Luulet, että siellä teillä on auttamatta se tukiverkosto, työ, jne?
täällä vakityöt minulla + vaimolla.
Haluaisin muuttaa takas pattayalle, missä asuin 6 vuotta ja tein etänä insinörtin hommia.
Siellä ois tukiverkot joka tilanteeseen saatavilla joka kadun baarista.
Mitä siellä sinun kotipaikkakunnallasi on miehelle? Onko työpaikka, onko hänen kaikki ystävänsä/sukulaiset jossain muualla? MIKSI hänen pitäisi muuttaa sinun tahtosi ja mielipiteesi mukaan? Onko sinulla siellä mitään MUUTA kuin se tukiverkko? Laadukkaaseen elämiseeen tarvitaan mielekäs työ, hyvä asuinpaikka, mahdollisuudet harrastaa, kunnolliset lasten koulut ym. Ei sinne mennä vaan, koska on "koti-ikävä"... työttömäksi hengailemaan.
Minäkin haluaisin muuttaa. Vaimo vastasi uteluun: ” Sinä voit muuttaa, minä en muuta.”
Se siitä sitten...
Mieheni on suoraan sanonut että ei ikinä muuttaisi takaisin kotipaikkakunnalleen, joten se vaihtoehto on onneksi pois suljettu.
Miehelläni ei ole täällä ystäviä tai harrastuksia, joten oikeastaan työ on ainoa asia mitä minun kotipaikkakunnallani hänelle ei olisi tarjolla.
Toki hän työskentelee alalla jolta hänen olisi helppo löytää töitä. Helpompi kun minun.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on suoraan sanonut että ei ikinä muuttaisi takaisin kotipaikkakunnalleen, joten se vaihtoehto on onneksi pois suljettu.
Miehelläni ei ole täällä ystäviä tai harrastuksia, joten oikeastaan työ on ainoa asia mitä minun kotipaikkakunnallani hänelle ei olisi tarjolla.
Toki hän työskentelee alalla jolta hänen olisi helppo löytää töitä. Helpompi kun minun.
-ap
Mies kävisi töissä, sinä olisit kotona ja voisit ulkoistaa lastesi hoidon sille tukiverkostolle?
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hänelle olisi paluumuutto.
Eikä myöskään perheen lapsille, joilla saattaa olla esim. tuttu päivähoito ympäristö.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on suoraan sanonut että ei ikinä muuttaisi takaisin kotipaikkakunnalleen, joten se vaihtoehto on onneksi pois suljettu.
Miehelläni ei ole täällä ystäviä tai harrastuksia, joten oikeastaan työ on ainoa asia mitä minun kotipaikkakunnallani hänelle ei olisi tarjolla.
Toki hän työskentelee alalla jolta hänen olisi helppo löytää töitä. Helpompi kun minun.
-ap
No mutta hän on sanonut, että ei halua muuttaa. Joten hän ei halua. Ei se niin ole, että täytyy muuttaa, jos ei ole jotain tietynlaisia perusteita olla muuttamatta. Voi myös olla muuttamatta siksi, että ei halua jollekin tietylle paikkakunnalle. Vaikka hänellä ei olisi ystäviä ta harrastuksia, jotka sitoisivat nykyiselle paikkakunnalle, niin ehkä hän vaan tykkää asua siellä. Ehkä hän ei halua asua Itä-Suomessa. Ehkä hän ei halua muuttaa sinun sukulaistesi läheisyyteen, vaan haluaisi että elätte perhe-elämää keskenänne ilman jatkuvaa sukulointia. Ehkä hän ajattelee, että nykyiseltä paikkakunnalta olisi todennäköisempää löytää ystäviä tai harrastuksia.
Paluumuutto oli hirveä VIRHE.
Tukiverkot jotka niin maalailivat että sitten kun muutatte tänne, niin osallistutaan ja autetaan, osoittautuivat valheeksi. Kertaakaan ei saatu apua eikä yhtään enempää heitä kiinnosta lapset kuin silloin kun oli 350km väliä.
Lapset ikävöi vanhaan kotikaupunkiin.
Kaikki ystävät jäi vanhaan kotikaupunkiin.
En saanut samantasoista työtä täältä.
Kukaan ei viihdy, ja tosiaan tää mun synnyinkaupunki on muuttunut erilaiseksi kuin silloin kun lähdin.
Kadun tätä karvaasti ja todennäköisesti muutamme kohta tästä pois. Mutta ei sitä etukäteen tiennyt.
En ole koskaan haaveillut paluumuutosta lapsuuden maisemiin. Minulle se olisi suoranainen taantuma vanhaan, sellaista en tosiaankaan kaipaa. Vanhassa kotikaupungissa on kiva käydä välillä muistelemassa vanhoja, kiertelemässä vanhoja kulmia ja tapaamassa vanhoja kavereita, mutta ikinä en muuttaisi vapaaehtoisesti sinne takaisin!
Mullahan tuli tähän jo aivan hullu ideakin.
Kuopus on 1v joten minulla on vielä mahdollista olla se 2v pois töistä. Esikoinen 3v eli ei ole vielä oikeastaan kavereita eikä koulua tms. tärkeää.
Mietin että jos oltaisi laitettu talomme vuokralle, muutettu kotikaupunkiini vuokralle ja mies olisi tehnyt hommia etänä + käynyt Tampereella sen minkä vaatii.
Oltaisi voitu asua siellä 2 vuotta kokeilemassa olisiko muutto hyvä vai huono idea, jos hyvä, etsitään töitä ja myydään talo, jos huono, meillä on edelleen talomme ja työt Tampereella.
Olisihan tässäkin oma vaivansa, mutta sillä saisi homman selvitettyä.
-ap
No, meillä tuo ongelma oli maiden kanssa. Muutin miehen kotimaahan todella pian seurustelun alettua. Koko perheeni oli Suomessa. Saatuamme lapsia halusin muuttaa Suomeen, koska koin miehen kotimaan joka ikisellä mittarilla mitattuna huonommaksi kuin Suomen. Mies ei olisi halunnut muuttaa Suomeen, koska hänen koko elämänsä, eli työ, oli kotimaassaan. En ole parisuhteemme aikana montakaan asiaa vaatinut, mutta pidemmän päälle huomasin viettäväni lasten kanssa vain pidempiä ja pidempiä pätkiä Suomessa ja lasten eskari tuli ajankohtaiseksi jolloin teimme päätöksen muuttaa kokonaan Suomeen. Vaihtoehtona olisi ollut ero, koska en voinut kuvitella kasvattavani lapsiani siinä maassa.
Onneksi miehen työ oli sellainen, että saattoi vaihtaa maata ja vähentää työvelvollisuuksiaan kokonaisuudessaan. Nyt muutama vuosi tuon muuttopäätöksen jälkeen olemme kumpikin onnellisia täällä.
Mies ei halua muuttaa. Mikä tässä on epäselvää? Mitä jossain itä-Suomessa edes on tarjolla?
Eihän se hänelle olisi paluumuutto.