Paluumuutto takaisin kotipaikkakunnalle, mies vaan ei halua muuttaa.

Siis, että mitä ihmettä? Kuka edes tällaista suunnittelee tällaisessa tilanteessa? Etkö ollenkaan ajattele miltä miehestä ja lapsista tuntuu?

Hyi kamala ajatuskin olisi joutua muuttamaan jonnekin Itä-Suomeen jonne ei ole mitään siteitä, ei tunne ketään, työmahdollisuudet paljon huonommat kuin nykypaikassa. Eikä ne vaimon sukulaisetkaan välttämättä mikään plussa olisi, minusta on kiva kun on hyvät mutta vähän etäisemmät välit. Noita tukiverkkojuttuja en ole oikein koskaan ymmärtänyt että mihin ihmiset niitä tarvii.

Jos asiat on muuten kohdallaan, tukiverkot voi rakentaa nykyiselle kotiseudulle.

Vierailija kirjoitti:

Siis, että mitä ihmettä? Kuka edes tällaista suunnittelee tällaisessa tilanteessa? Etkö ollenkaan ajattele miltä miehestä ja lapsista tuntuu?

Tässä varmaan heilutetaan sitä kuuluisaa "lapset ja koko perhe voi hyvin silloin kun äiti voi hyvin"-korttia. Siis mutsi sanelee muille, mitä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Jos asiat on muuten kohdallaan, tukiverkot voi rakentaa nykyiselle kotiseudulle.

Millä lailla esim vanhemmat ja sisarukset saadaan rakennettua nykyiselle kotiseudulle? En minä ainakaan kehtaa pyytää ystäviä auttamaan siivoamisessa ja tuomaan ruokaa kun olen lasten kanssa kuumeessa. Tai mene saattohoitamaan työkaveriani samalla tavalla kun saattohoidin isoäitini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, että mitä ihmettä? Kuka edes tällaista suunnittelee tällaisessa tilanteessa? Etkö ollenkaan ajattele miltä miehestä ja lapsista tuntuu?

Tässä varmaan heilutetaan sitä kuuluisaa "lapset ja koko perhe voi hyvin silloin kun äiti voi hyvin"-korttia. Siis mutsi sanelee muille, mitä tehdään.

No vanhemmat sanelevat lapsille, niinhän se menee. Parisuhteessa ei kumpikaan voi sanella kummallekaan, mutta jos ap haluaa palavasti muuttaa, voi mies muuttaa mukana tai olla muuttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, että mitä ihmettä? Kuka edes tällaista suunnittelee tällaisessa tilanteessa? Etkö ollenkaan ajattele miltä miehestä ja lapsista tuntuu?

Tässä varmaan heilutetaan sitä kuuluisaa "lapset ja koko perhe voi hyvin silloin kun äiti voi hyvin"-korttia. Siis mutsi sanelee muille, mitä tehdään.

No vanhemmat sanelevat lapsille, niinhän se menee. Parisuhteessa ei kumpikaan voi sanella kummallekaan, mutta jos ap haluaa palavasti muuttaa, voi mies muuttaa mukana tai olla muuttamatta.

Toivottavasti sinulla ei todellakaan ole miestä, saatika lapsia

Olen itse länsirannikolta kotoisin ja asun nykyään Turussa. Ikinä en muuttaisi Itä-Suomeen, en ikinä. Liian erilaista meininkiä ja maisemaa, pitkiä välimatkoja, ei lentokenttiä/satamia enkä jaksaisi sitä lupsakkaanleppoisaa murretta. En savoa en karjalaa. Ja itäsuomalainen ajattelee taatusti samoin meistä Turun töksäyttelijöistä.

Kuka haluaisi muuttaa kuihtuvaan Itä-Suomeen? Kauhea ajatus.

Pyydä vanhempiasi muuttamaan Tampereelle niin ovat lähempänä.

Liioittelin tuota itä-Suomea tässä nyt kuitenkin, koska kotikaupunkini on enemmänkin kaakossa, josta esim. Helsinkiin pääsee autolla parissa tunnissa, junalla tunnissa, eli ei nyt missään ihan mörköperällä olla.

-ap

Miksi sinne pitää heti alkuun muuttaa? Eikö ensiksi olisi fiksumpi vaikka lomailla siellä ja viettää pitkiä viikonloppuja? Vuokrata joko mökki tai asunto ja testata onko siellä ylipäätään edes niin mukavaa asua, vai ohjaako ap:n ajattelua nostalgia menneisyyttä tai omaa lapsuutta kohtaan? Ja jos viihdytte, niin voittehan tehdä kompromissin ja alkuun hankkia loma-asunnon sieltä. Itä-Suomessa on paljon mahdollisuuksia mökkeilyyn.

Usein se paluumuutto on pettymys. Siihen helposti liitetään ”yltiöromanttisia” muistoja ja tunteita lapsuudesta, ajatellaan että kaikki palaisi ennalleen ja olisi niinkuin ennen, ja ett elämä jatkuisi auvona ja onnena.

Ei se niin mene. olen myös itse ns pettynyt paluumuuttaja ja kadun ja häpeän syvästi sitä kärsimylsen määrää mitä lapsilleni aiheutin kiskomalla heidät irti kavereistaan ja kodistaan ja muuttamaan heille vieraaseen kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, että mitä ihmettä? Kuka edes tällaista suunnittelee tällaisessa tilanteessa? Etkö ollenkaan ajattele miltä miehestä ja lapsista tuntuu?

Tässä varmaan heilutetaan sitä kuuluisaa "lapset ja koko perhe voi hyvin silloin kun äiti voi hyvin"-korttia. Siis mutsi sanelee muille, mitä tehdään.

No vanhemmat sanelevat lapsille, niinhän se menee. Parisuhteessa ei kumpikaan voi sanella kummallekaan, mutta jos ap haluaa palavasti muuttaa, voi mies muuttaa mukana tai olla muuttamatta.

Toivottavasti sinulla ei todellakaan ole miestä, saatika lapsia

On molemmat. En todellakaan kysellyt mitään kummempia 2- ja 3-vuotiailta lapsiltani kun tajusin että Suomessa kaikki on paljon laadukkaampaa kuin siinä maassa missä asuimme. Ja miehelleni kerroin, että haluan olla lähempänä sukuani ja kasvattaa lapset maassa jossa koulutus on parempaa, on turvallisempaa, puhtaampaa ja ylipäänsä parempaa. Pitkään asiasta miehen kanssa juteltiin aiheesta, mutta minkä ihmeen hän olisi asialle tehnyt jos halusin muuttaa?

Ap ei edes yritä nähdä tilannetta miehensä silmin, vaan pyrkii sanelemaan törkeästi omien fantasioidensa liikuttamana. Asuinpaikka on sellaisia hygieniakysymyksiä, joista perheessä tulee olla vähintäänkin konsensus. Toisen pakottaminen jonnekin, on vain lähtölaukaus erolle. Itsellenikään ei maittaisi Itä-Suomi ja jonkun muut sukulaiset lainkaan. En todellakaan lähtisi. Pidän myös hyvänä, että aikuiset ihmiset pyrkivät järjestämään elämänsä niin, että näille myyttisille tukiverkostoille ei ole niin tarvetta. Jos on oikea hätä, läheiset ovat kyllä valmiita kiiruhtamaan apuun vaikka toiselta puolelta maailmaa. Ei sitä varten tarvitse asua kylki kyljessä.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei edes yritä nähdä tilannetta miehensä silmin, vaan pyrkii sanelemaan törkeästi omien fantasioidensa liikuttamana. Asuinpaikka on sellaisia hygieniakysymyksiä, joista perheessä tulee olla vähintäänkin konsensus. Toisen pakottaminen jonnekin, on vain lähtölaukaus erolle. Itsellenikään ei maittaisi Itä-Suomi ja jonkun muut sukulaiset lainkaan. En todellakaan lähtisi. Pidän myös hyvänä, että aikuiset ihmiset pyrkivät järjestämään elämänsä niin, että näille myyttisille tukiverkostoille ei ole niin tarvetta. Jos on oikea hätä, läheiset ovat kyllä valmiita kiiruhtamaan apuun vaikka toiselta puolelta maailmaa. Ei sitä varten tarvitse asua kylki kyljessä.

Kyllä minusta on huomattavasti parempi lapsillekin että mummolat ja tädit ovat lähellä, kuin toisella puolella maapalloa. Sekin on koettu. Nyt kun lapset tapaavat mummoa ja vaaria useamman kerran viikossa, ovat he ihan eri tavalla osallisena lastenkin elämään. Samoin tädit ja serkut. Lapsilleni jäi ihania, rakkaita muistoja isoisovanhemmistaan joihin ehtivät kunnolla tutustua ennen näiden kuolemaa, sen sijaan että olisimme jatkaneet muskareissa ravaamista maassa jossa meillä ei ollut mitään.

Mielestäni on tärkeää että aikuiset ihmiset pyrkivät järjestämään elämänsä niin, että mahdollisimman monella perheenjäsenellä on mahdollisimman hyvä olla. Jos lapset ja toinen vanhempi voivat toisessa paikassa huomattavasti paremmin, ja yhdellä vanhemmalla on vähän vaikeuksia sopeutua, niin kyllä se minusta on fiksumpi veto.

En ikipäivänä muuttaisi Porvoon (ei, ei se porvoo) itäpuolelle ja olen sentään siitä suunnasta kotoisin.

Lastesi tulevaisuuden vuoksi ei kannata muuttaa köyhyysloukkuun itäsuomeen. Tai hajoittaa perhettä unelmoinnin vuoksi

Mulla oli myös valtava tarve päästä omien sukulaisteni luo kun lapset oli pieniä. Ja ehkä myös pois miehen vanhempien kaupungista. Jäätiin kuitenkin tänne, koska työt jne. Sitten kun lapset oli isompia, niin oli paljon helpompi matkustaa sukuloimaan kotipuoleen. Ja huomasin kyllä myös että minun olisi ollut vaikea työllistyä. Ja että paljon kavereita nykyisellä paikkakunnalla

Usein sitä vain kaipaa lapsuutensa ja nuoruutensa paikkoihin, eikä tajua että niitä ei enää ole, koska kaikki ihmiset ovat vanhentuneet ja muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei edes yritä nähdä tilannetta miehensä silmin, vaan pyrkii sanelemaan törkeästi omien fantasioidensa liikuttamana. Asuinpaikka on sellaisia hygieniakysymyksiä, joista perheessä tulee olla vähintäänkin konsensus. Toisen pakottaminen jonnekin, on vain lähtölaukaus erolle. Itsellenikään ei maittaisi Itä-Suomi ja jonkun muut sukulaiset lainkaan. En todellakaan lähtisi. Pidän myös hyvänä, että aikuiset ihmiset pyrkivät järjestämään elämänsä niin, että näille myyttisille tukiverkostoille ei ole niin tarvetta. Jos on oikea hätä, läheiset ovat kyllä valmiita kiiruhtamaan apuun vaikka toiselta puolelta maailmaa. Ei sitä varten tarvitse asua kylki kyljessä.

Kyllä minusta on huomattavasti parempi lapsillekin että mummolat ja tädit ovat lähellä, kuin toisella puolella maapalloa. Sekin on koettu. Nyt kun lapset tapaavat mummoa ja vaaria useamman kerran viikossa, ovat he ihan eri tavalla osallisena lastenkin elämään. Samoin tädit ja serkut. Lapsilleni jäi ihania, rakkaita muistoja isoisovanhemmistaan joihin ehtivät kunnolla tutustua ennen näiden kuolemaa, sen sijaan että olisimme jatkaneet muskareissa ravaamista maassa jossa meillä ei ollut mitään.

Mielestäni on tärkeää että aikuiset ihmiset pyrkivät järjestämään elämänsä niin, että mahdollisimman monella perheenjäsenellä on mahdollisimman hyvä olla. Jos lapset ja toinen vanhempi voivat toisessa paikassa huomattavasti paremmin, ja yhdellä vanhemmalla on vähän vaikeuksia sopeutua, niin kyllä se minusta on fiksumpi veto.

Mut jos sillä toisella vanhemmalla on sitten tosi kurja olo, niin sitten kaikki kärsii. Pitää valita mies tai isovanhemmat ( vaimon vanhemmat tässä tapauksessa. )

Täällä välillä rutistaan kun mies on liikaa anopin tossun alla, mutta nyt Ap kaipaa sukulaisiaan niin paljon että riskeeraa avioliittonsa.

Olisi kannattanut keskustella tämä ennen lasten tekoa. Aika epäreilua miestä kohtaan nyt alkaa painostaa muuttoon, kun hän tietää että sulla on aina mahdollisuus "ryöstää" lapset ja muuttaa ilman häntä.