Ärsyttääkö muita tyypit, jotka kuuntelevat äänikirjoja, mutta eivät ikinä lue mitään?

"Meidän Nico-Petteri 3v on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Niinkö? Onpa taitava poika kun jo 3-vuotiaana osaa lukea."

"Ei hän osaa lukea"

"Miksi sitten sanoit, että on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Koska luin av:lla äänikirja-ketjua ja siellä sanottiin, että on sama asia lukeeko kirjan vai kuunteleeko sen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toissa vuonna kuunnelluin äänikirja oli Jere Karalahden elämäkerta. Kertoo jotakin. Mikä lie ollut viime vuonna. Ei siellä venäläiset klassikot kärjessä heilu.

Järjenkäyttö ja logiikka sallittu. Mitäpä luulet, jos klassikkokirjoja on tuhansia ja uutuuskirjoja muutama kymmenen, miten luulet, että lukijat / kuuntelijat niiden välillä jakautuvat. Jos sadasta lukijasta jokainen kuuntelee vaikka yhden uutuuskirjan ja sitä vastaan 5 klassikkokirjaa, on melko epätodennäköistä että monellakaan klassikkokirjalla on näistä edes yhtä lukijaa. 

Nimenomaan. Järjenkäyttö ja logiikka on sallittua. Vai millä logiikalla nuo 5 klassikkokirjan kuuntelijaa vievät lukijoita klassikkokirjoilta? Tai millä logiikalla uutuuskirja on automaattisesti kiinnostavampaa kuunneltavaa kuin klassikko?

Mitä sinä nyt selität? Sata kuuntelijaa, joista jokainen kuuntelee tietyllä aikavälillä 5 kirjaa. Jokaisella kuuntelijalla 1 uutuuskirja ja 4 klassikkokirjaa. Klassikkokirjoja luetaan 400 kertaa, uutuuskirjoja 100 kertaa. Uutuuskirjoja on esim 20 tällä aikavälillä siinä tyrkyllä. Jos kaikkia uutuuskirjoja luetaan yhtä paljon, aikavälillä luetaan jokaista uutuuskirjaa 5 kertaa. Klassikkokirjoja on tuhansia. 400 lukukertaa ei riitä kaikkiin klassikkokirjoihin ja on erittäin epätodennäköistä, että jollekin klassikkokirjalle kertyisi useampi lukukerta. Klassikkokirjoilla yhteensä on enemmän lukukertoja, mutta kirjaa kohti niitä on vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

"Meidän Nico-Petteri 3v on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Niinkö? Onpa taitava poika kun jo 3-vuotiaana osaa lukea."

"Ei hän osaa lukea"

"Miksi sitten sanoit, että on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Koska luin av:lla äänikirja-ketjua ja siellä sanottiin, että on sama asia lukeeko kirjan vai kuunteleeko sen."

Hohhoijaa, aika huono yritys. Kyllä minä ainakin voin ihan puhtain sydämin sanoa, että lapseni lukee kirjaa, jos hän selailee omaa kuvakirjaansa ja katselee kuvia. Harmittaako? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meidän Nico-Petteri 3v on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Niinkö? Onpa taitava poika kun jo 3-vuotiaana osaa lukea."

"Ei hän osaa lukea"

"Miksi sitten sanoit, että on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Koska luin av:lla äänikirja-ketjua ja siellä sanottiin, että on sama asia lukeeko kirjan vai kuunteleeko sen."

Hohhoijaa, aika huono yritys. Kyllä minä ainakin voin ihan puhtain sydämin sanoa, että lapseni lukee kirjaa, jos hän selailee omaa kuvakirjaansa ja katselee kuvia. Harmittaako? 

Mutta sanotko puhtain sydämin, että lapsesi lukee, jos todellisuudessa sinä luet ja lapsi kuuntelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua enemmän ärsyttää ihmiset, jotka koettavat boostata itseään lyttäämällä muita: jos joku alkaa kuunnella äänikirjoja luonnossa kävellessään sen sijaan että makaisi sohvalla tuijottamassa televisiota, itse ajattelisin pikemminkin että wow miten hienoa - tuplasti hyvää tekeviä asioita tullut tuonkin ihmisen elämään.

Joo joo, ap ei tykkää äänikirjoista. Mikäs siinä. Hän kokee olevansa muita älykkäämpi kun aivot kehittyvät paperista luettaessa ero tavoin, ja ilmeisesti jossain kirjapiirissäkin on istuttu. Mutta kun ne omat tavat ja mielipiteet tällaisissa asioissa ovat vähän niin kuin pieruja: hyvin nolostuttavia kutsuilla ja kaikkien muiden kuin ilmoille laskijansa mielestä jokseenkin epämiellyttäviä.

Ohis: Siinä, että kuuntelee kirjoja luonnossa kulkiessaan, ei tule tuplasti hyötyä. Siinähän jää kokonaan se luonnon parantava äänimaisema kokematta, kun korviin paasaa kirjanlukija. Ja tämä onkin se suurin ongelma, mikä liittyy äänikirjoihin ja digitalisaatioon ylipäätään. Osa ihmisistä ei enää osaa olla vain omien ajatustensa kanssa tai ympäristöään kuunnellen rauhassa, vaan koko ajan pitää olla joko musiikkia tai puhetta korvissa. Pidemmän päälle se ei ole hyväksi. 

Ja ennen kuin joku kilahtaa: Minulla ei ole mitään äänikirjoja vastaan. Kuuntelen niitä itsekin. Niille on aikansa ja paikkansa, mutta ne menettävät merkityksensä, jos niillä täytetään kaikki hetket. Ihmisen kun on terveellistä välillä vain olla kuuntelematta yhtään mitään. Aivotkin tarvitsevat lepo aikaa ja niitä omia ajatuksiaankin on erittäin terveellistä kuunnella. 

Niin, toisaalta. Mutta jos on valittava joko luonnon hiljaisuus ja totaalinen lukemattomuus(/kuuntelemattomuus) tai vähemmän hiljaisuutta ja kuunteleminen, kumpi on sitten lopulta parempi. 

Onneksi kukaan ei ole tilanteessa, jossa tuollainen valita tarvitsisi tehdä. On nimittäin täysin mahdollista nauttia luonnon hiljaisuudesta ja sitten toisessa tilanteessa kuunnella/lukea kirjoja. Näin molemmista saa parhaan mahdollisen hyödyn irti. Jos lukemista/kuuntelemista ja luonnon rauhasta nauttimista yrittää tehdä samanaikaisesti, kumpikin toiminta jää joiltakin osin vajaaksi. Näinhän käy muutenkin, jos yrittää keksittyä moneen asiaan samanaikaisesti.

Onko nyt hieman ylimielistä sanoa, ettei kukaan ole tuollaisessa tilanteessa? Oletko tosiaan täysin tietämätön esimerkiksi perheellisen ihmisen arjesta? Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa kuunnella äänikirjaa ja keskittyä siihen samalla, kun kävelen ulkona. Myös autoa ajaessa olen usein kuunnellut äänikirjoja enkä ole vielä kolaria ajanut, joten ei sekään toiminta kovin vajaaksi ole jäänyt. 

Ei ole ylimielistä. Se on faktan toteamista. Olen täysin tietoinen perheellisen ihmisen arjesta. Olenhan itsekin perheellinen. Kyllä minäkin pystyn tekemään vaikka kymmentä asiaa samaan aikaan. Sehän ei ollutkaan aihe, mistä puhuin. Puhuin keskittymisestä. Keskittyminen tiettyyn asiaan ei voi olla 100%, jos samalla tekee jotain muutakin. Ne muutkin asiat kun vaativat osansa siitä keskittymisestä. Tietenkin on ihmiselle mahdollista tehdä montaa asiaa samanaikaisesti ja olla aiheuttamatta onnettomuuksia tms. Mutta pidemmän päälle aivot ylikuormittuvat, jos koskaan ei pysähdy keskittymään vain yhteen asiaan. Se oli ongelma, jonka nostin esiin. Ei se, pystyykö joku tekemään samanaikaisesti montaa asiaa vai ei. Suuri osa ihmisten stressistä syntyy siitä, kun ei osata pysähtyä, vaan koko ajan pitää olla sata rautaa tulessa samanaikaisesti. Tahallisen liioiteltu lause, joten ei tarvitse tarttua mainittuun lukuun. 

Minä tarkoitin nyt ihan vain sitä, että aika harvan ihmisen tarvitsee esimerkiksi kävelyyn koskaan keskittyä 100 prosenttisesti. Siksi äänikirjan kuuntelu ei ole juurikaan pois siitä kävelyyn keskittymisestä. Vaikka minulla ei olisi äänikirjaakaan, en silti keskittyisi pelkästään kävelyyn vaan päässä pyörii tuhansia asioita, jos ei muuta niin joku rasittava korvamato. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toissa vuonna kuunnelluin äänikirja oli Jere Karalahden elämäkerta. Kertoo jotakin. Mikä lie ollut viime vuonna. Ei siellä venäläiset klassikot kärjessä heilu.

Järjenkäyttö ja logiikka sallittu. Mitäpä luulet, jos klassikkokirjoja on tuhansia ja uutuuskirjoja muutama kymmenen, miten luulet, että lukijat / kuuntelijat niiden välillä jakautuvat. Jos sadasta lukijasta jokainen kuuntelee vaikka yhden uutuuskirjan ja sitä vastaan 5 klassikkokirjaa, on melko epätodennäköistä että monellakaan klassikkokirjalla on näistä edes yhtä lukijaa. 

Nimenomaan. Järjenkäyttö ja logiikka on sallittua. Vai millä logiikalla nuo 5 klassikkokirjan kuuntelijaa vievät lukijoita klassikkokirjoilta? Tai millä logiikalla uutuuskirja on automaattisesti kiinnostavampaa kuunneltavaa kuin klassikko?

Mitä sinä nyt selität? Sata kuuntelijaa, joista jokainen kuuntelee tietyllä aikavälillä 5 kirjaa. Jokaisella kuuntelijalla 1 uutuuskirja ja 4 klassikkokirjaa. Klassikkokirjoja luetaan 400 kertaa, uutuuskirjoja 100 kertaa. Uutuuskirjoja on esim 20 tällä aikavälillä siinä tyrkyllä. Jos kaikkia uutuuskirjoja luetaan yhtä paljon, aikavälillä luetaan jokaista uutuuskirjaa 5 kertaa. Klassikkokirjoja on tuhansia. 400 lukukertaa ei riitä kaikkiin klassikkokirjoihin ja on erittäin epätodennäköistä, että jollekin klassikkokirjalle kertyisi useampi lukukerta. Klassikkokirjoilla yhteensä on enemmän lukukertoja, mutta kirjaa kohti niitä on vähemmän. 

Tuossa esimerkissä kukaan ei ole lukenut yhtään kirjaa. He ovat vain kuunnelleet. Muutenkin logiikkasi on äärimmäisen ontuva. Uutuuskirjojen määrällä kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa, lukeeko joku klassikoita vai ei. Eikä klassikkokirjoja ole tuhansia. Ei edes satoja. Klassikot kun eivät ole mitään tusinatavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meidän Nico-Petteri 3v on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Niinkö? Onpa taitava poika kun jo 3-vuotiaana osaa lukea."

"Ei hän osaa lukea"

"Miksi sitten sanoit, että on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Koska luin av:lla äänikirja-ketjua ja siellä sanottiin, että on sama asia lukeeko kirjan vai kuunteleeko sen."

Hohhoijaa, aika huono yritys. Kyllä minä ainakin voin ihan puhtain sydämin sanoa, että lapseni lukee kirjaa, jos hän selailee omaa kuvakirjaansa ja katselee kuvia. Harmittaako? 

Mutta sanotko puhtain sydämin, että lapsesi lukee, jos todellisuudessa sinä luet ja lapsi kuuntelee?

Sanon, että luemme yhdessä. Sanon esim lapselle "Tule, nyt luetaan iltasatu." Sinäkö sanot "Tule, minä luen ja sinä kuuntelet." 

Kohta tuskin Aku Ankkaakaan kuin tabletilla äänikirjana kun lapset jaksa lukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua enemmän ärsyttää ihmiset, jotka koettavat boostata itseään lyttäämällä muita: jos joku alkaa kuunnella äänikirjoja luonnossa kävellessään sen sijaan että makaisi sohvalla tuijottamassa televisiota, itse ajattelisin pikemminkin että wow miten hienoa - tuplasti hyvää tekeviä asioita tullut tuonkin ihmisen elämään.

Joo joo, ap ei tykkää äänikirjoista. Mikäs siinä. Hän kokee olevansa muita älykkäämpi kun aivot kehittyvät paperista luettaessa ero tavoin, ja ilmeisesti jossain kirjapiirissäkin on istuttu. Mutta kun ne omat tavat ja mielipiteet tällaisissa asioissa ovat vähän niin kuin pieruja: hyvin nolostuttavia kutsuilla ja kaikkien muiden kuin ilmoille laskijansa mielestä jokseenkin epämiellyttäviä.

Ohis: Siinä, että kuuntelee kirjoja luonnossa kulkiessaan, ei tule tuplasti hyötyä. Siinähän jää kokonaan se luonnon parantava äänimaisema kokematta, kun korviin paasaa kirjanlukija. Ja tämä onkin se suurin ongelma, mikä liittyy äänikirjoihin ja digitalisaatioon ylipäätään. Osa ihmisistä ei enää osaa olla vain omien ajatustensa kanssa tai ympäristöään kuunnellen rauhassa, vaan koko ajan pitää olla joko musiikkia tai puhetta korvissa. Pidemmän päälle se ei ole hyväksi. 

Ja ennen kuin joku kilahtaa: Minulla ei ole mitään äänikirjoja vastaan. Kuuntelen niitä itsekin. Niille on aikansa ja paikkansa, mutta ne menettävät merkityksensä, jos niillä täytetään kaikki hetket. Ihmisen kun on terveellistä välillä vain olla kuuntelematta yhtään mitään. Aivotkin tarvitsevat lepo aikaa ja niitä omia ajatuksiaankin on erittäin terveellistä kuunnella. 

Niin, toisaalta. Mutta jos on valittava joko luonnon hiljaisuus ja totaalinen lukemattomuus(/kuuntelemattomuus) tai vähemmän hiljaisuutta ja kuunteleminen, kumpi on sitten lopulta parempi. 

Onneksi kukaan ei ole tilanteessa, jossa tuollainen valita tarvitsisi tehdä. On nimittäin täysin mahdollista nauttia luonnon hiljaisuudesta ja sitten toisessa tilanteessa kuunnella/lukea kirjoja. Näin molemmista saa parhaan mahdollisen hyödyn irti. Jos lukemista/kuuntelemista ja luonnon rauhasta nauttimista yrittää tehdä samanaikaisesti, kumpikin toiminta jää joiltakin osin vajaaksi. Näinhän käy muutenkin, jos yrittää keksittyä moneen asiaan samanaikaisesti.

Onko nyt hieman ylimielistä sanoa, ettei kukaan ole tuollaisessa tilanteessa? Oletko tosiaan täysin tietämätön esimerkiksi perheellisen ihmisen arjesta? Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa kuunnella äänikirjaa ja keskittyä siihen samalla, kun kävelen ulkona. Myös autoa ajaessa olen usein kuunnellut äänikirjoja enkä ole vielä kolaria ajanut, joten ei sekään toiminta kovin vajaaksi ole jäänyt. 

Ei ole ylimielistä. Se on faktan toteamista. Olen täysin tietoinen perheellisen ihmisen arjesta. Olenhan itsekin perheellinen. Kyllä minäkin pystyn tekemään vaikka kymmentä asiaa samaan aikaan. Sehän ei ollutkaan aihe, mistä puhuin. Puhuin keskittymisestä. Keskittyminen tiettyyn asiaan ei voi olla 100%, jos samalla tekee jotain muutakin. Ne muutkin asiat kun vaativat osansa siitä keskittymisestä. Tietenkin on ihmiselle mahdollista tehdä montaa asiaa samanaikaisesti ja olla aiheuttamatta onnettomuuksia tms. Mutta pidemmän päälle aivot ylikuormittuvat, jos koskaan ei pysähdy keskittymään vain yhteen asiaan. Se oli ongelma, jonka nostin esiin. Ei se, pystyykö joku tekemään samanaikaisesti montaa asiaa vai ei. Suuri osa ihmisten stressistä syntyy siitä, kun ei osata pysähtyä, vaan koko ajan pitää olla sata rautaa tulessa samanaikaisesti. Tahallisen liioiteltu lause, joten ei tarvitse tarttua mainittuun lukuun. 

Minä tarkoitin nyt ihan vain sitä, että aika harvan ihmisen tarvitsee esimerkiksi kävelyyn koskaan keskittyä 100 prosenttisesti. Siksi äänikirjan kuuntelu ei ole juurikaan pois siitä kävelyyn keskittymisestä. Vaikka minulla ei olisi äänikirjaakaan, en silti keskittyisi pelkästään kävelyyn vaan päässä pyörii tuhansia asioita, jos ei muuta niin joku rasittava korvamato. 

Olisiko joskus syytä tehdä kävely keskittymällä ihan vain siihen kävelyyn? Saattaisi olla avartava kokemus. Tietenkään kukaan ei tarvitse kävelyyn 100% keskittymistä, koska kävely on automatisoitunut. Mutta kun automaattisesti tapahtuvaan asiaan joskus keskittyykin ihan täysillä tekemättä mitään muuta samalla, saattaa löytyä ihan uusia juttuja. Tietoinen läsnäolo on taito, jonka moni nykyihminen on unohtanut, koska tietoa tulvii joka tuutista ja yritetään olla mahdollisimman tehokkaita. Todellisuudessa sillä näennäisellä tehokkuudella vain kuormitetaan itseä ja heikennetään asioiden syvempää kokemista ja ymmärtämistä. Tämä menee nyt pahasti ohi aiheen, joten en jatka enempää. Toivottavasti ette nyt takerru yksityiskohtiin, vaan edes yritätte ymmärtää laajemman ajatuksen kävelyesimerkkini taustalla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toissa vuonna kuunnelluin äänikirja oli Jere Karalahden elämäkerta. Kertoo jotakin. Mikä lie ollut viime vuonna. Ei siellä venäläiset klassikot kärjessä heilu.

Järjenkäyttö ja logiikka sallittu. Mitäpä luulet, jos klassikkokirjoja on tuhansia ja uutuuskirjoja muutama kymmenen, miten luulet, että lukijat / kuuntelijat niiden välillä jakautuvat. Jos sadasta lukijasta jokainen kuuntelee vaikka yhden uutuuskirjan ja sitä vastaan 5 klassikkokirjaa, on melko epätodennäköistä että monellakaan klassikkokirjalla on näistä edes yhtä lukijaa. 

Nimenomaan. Järjenkäyttö ja logiikka on sallittua. Vai millä logiikalla nuo 5 klassikkokirjan kuuntelijaa vievät lukijoita klassikkokirjoilta? Tai millä logiikalla uutuuskirja on automaattisesti kiinnostavampaa kuunneltavaa kuin klassikko?

Mitä sinä nyt selität? Sata kuuntelijaa, joista jokainen kuuntelee tietyllä aikavälillä 5 kirjaa. Jokaisella kuuntelijalla 1 uutuuskirja ja 4 klassikkokirjaa. Klassikkokirjoja luetaan 400 kertaa, uutuuskirjoja 100 kertaa. Uutuuskirjoja on esim 20 tällä aikavälillä siinä tyrkyllä. Jos kaikkia uutuuskirjoja luetaan yhtä paljon, aikavälillä luetaan jokaista uutuuskirjaa 5 kertaa. Klassikkokirjoja on tuhansia. 400 lukukertaa ei riitä kaikkiin klassikkokirjoihin ja on erittäin epätodennäköistä, että jollekin klassikkokirjalle kertyisi useampi lukukerta. Klassikkokirjoilla yhteensä on enemmän lukukertoja, mutta kirjaa kohti niitä on vähemmän. 

Tuossa esimerkissä kukaan ei ole lukenut yhtään kirjaa. He ovat vain kuunnelleet. Muutenkin logiikkasi on äärimmäisen ontuva. Uutuuskirjojen määrällä kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa, lukeeko joku klassikoita vai ei. Eikä klassikkokirjoja ole tuhansia. Ei edes satoja. Klassikot kun eivät ole mitään tusinatavaraa. 

Anteeksi mitä? Pelkästään suomalaisia klassikkokirjoja on satoja. 

Tottakai uutuuskirjojen määrällä on merkitystä, jos mitataan jonkin lyhyen ajanjakson äänikirjakuunteluita eikä pitkällä aikavälillä. Se, että kirjaa luetaan (/kuunnellaan) ilmestymisvuonnaan paljon, ei kerro mitään kirjan menestyksestä pitkällä aikavälillä tai ylipäätään ihmisten lukemis(/kuuntelu)tottumuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meidän Nico-Petteri 3v on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Niinkö? Onpa taitava poika kun jo 3-vuotiaana osaa lukea."

"Ei hän osaa lukea"

"Miksi sitten sanoit, että on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Koska luin av:lla äänikirja-ketjua ja siellä sanottiin, että on sama asia lukeeko kirjan vai kuunteleeko sen."

Hohhoijaa, aika huono yritys. Kyllä minä ainakin voin ihan puhtain sydämin sanoa, että lapseni lukee kirjaa, jos hän selailee omaa kuvakirjaansa ja katselee kuvia. Harmittaako? 

Mutta sanotko puhtain sydämin, että lapsesi lukee, jos todellisuudessa sinä luet ja lapsi kuuntelee?

Sanon, että luemme yhdessä. Sanon esim lapselle "Tule, nyt luetaan iltasatu." Sinäkö sanot "Tule, minä luen ja sinä kuuntelet." 

Luetaan on passiivi, joka ei suoraan määritä tekijää. En koskaan sano, että luemme yhdessä, jos minä luen ja lapsi kuuntelee. Käytän joko passiivimuotoa luetaan tai muotoa "luen sinulle". Esimerkissäsi voisi sanoa: "Tule, äiti lukee sinulle iltasadun" tai "Alkaa olla nukkumaanmenoaika, valitsepa kirja, jonka haluat kuulla iltasaduksi." Ei tulisi mieleenikään sanoa: "Valitsepa kirja, jonka yhdessä luemme iltasaduksi". Lapsi sanoisi siihen luultavasti, että ei hän osaa lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toissa vuonna kuunnelluin äänikirja oli Jere Karalahden elämäkerta. Kertoo jotakin. Mikä lie ollut viime vuonna. Ei siellä venäläiset klassikot kärjessä heilu.

Järjenkäyttö ja logiikka sallittu. Mitäpä luulet, jos klassikkokirjoja on tuhansia ja uutuuskirjoja muutama kymmenen, miten luulet, että lukijat / kuuntelijat niiden välillä jakautuvat. Jos sadasta lukijasta jokainen kuuntelee vaikka yhden uutuuskirjan ja sitä vastaan 5 klassikkokirjaa, on melko epätodennäköistä että monellakaan klassikkokirjalla on näistä edes yhtä lukijaa. 

Nimenomaan. Järjenkäyttö ja logiikka on sallittua. Vai millä logiikalla nuo 5 klassikkokirjan kuuntelijaa vievät lukijoita klassikkokirjoilta? Tai millä logiikalla uutuuskirja on automaattisesti kiinnostavampaa kuunneltavaa kuin klassikko?

Mitä sinä nyt selität? Sata kuuntelijaa, joista jokainen kuuntelee tietyllä aikavälillä 5 kirjaa. Jokaisella kuuntelijalla 1 uutuuskirja ja 4 klassikkokirjaa. Klassikkokirjoja luetaan 400 kertaa, uutuuskirjoja 100 kertaa. Uutuuskirjoja on esim 20 tällä aikavälillä siinä tyrkyllä. Jos kaikkia uutuuskirjoja luetaan yhtä paljon, aikavälillä luetaan jokaista uutuuskirjaa 5 kertaa. Klassikkokirjoja on tuhansia. 400 lukukertaa ei riitä kaikkiin klassikkokirjoihin ja on erittäin epätodennäköistä, että jollekin klassikkokirjalle kertyisi useampi lukukerta. Klassikkokirjoilla yhteensä on enemmän lukukertoja, mutta kirjaa kohti niitä on vähemmän. 

Tuossa esimerkissä kukaan ei ole lukenut yhtään kirjaa. He ovat vain kuunnelleet. Muutenkin logiikkasi on äärimmäisen ontuva. Uutuuskirjojen määrällä kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa, lukeeko joku klassikoita vai ei. Eikä klassikkokirjoja ole tuhansia. Ei edes satoja. Klassikot kun eivät ole mitään tusinatavaraa. 

Anteeksi mitä? Pelkästään suomalaisia klassikkokirjoja on satoja. 

Tottakai uutuuskirjojen määrällä on merkitystä, jos mitataan jonkin lyhyen ajanjakson äänikirjakuunteluita eikä pitkällä aikavälillä. Se, että kirjaa luetaan (/kuunnellaan) ilmestymisvuonnaan paljon, ei kerro mitään kirjan menestyksestä pitkällä aikavälillä tai ylipäätään ihmisten lukemis(/kuuntelu)tottumuksista. 

Juu ei ole. Klassikkokirjat ovat tyyliin Seitsemän veljestä, Kalevala jne. Ei sellaisia Suomesta löydy satoja. Se, mitä uutuuskirjoja kuunnellaan/luetaan ei myöskään kerro mitään siitä, kuinka paljon klassikkokirjoja kuunnellaan/luetaan. Sinä sotket nyt puurot ja vellit, kun vertailet uutuuskirjoja klassikoihin. Niitä klassikoitahan on ehditty lukea/kuunnella jos tuhansia kertoja ennen kuin uutuuskirja on edes ilmestynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua enemmän ärsyttää ihmiset, jotka koettavat boostata itseään lyttäämällä muita: jos joku alkaa kuunnella äänikirjoja luonnossa kävellessään sen sijaan että makaisi sohvalla tuijottamassa televisiota, itse ajattelisin pikemminkin että wow miten hienoa - tuplasti hyvää tekeviä asioita tullut tuonkin ihmisen elämään.

Joo joo, ap ei tykkää äänikirjoista. Mikäs siinä. Hän kokee olevansa muita älykkäämpi kun aivot kehittyvät paperista luettaessa ero tavoin, ja ilmeisesti jossain kirjapiirissäkin on istuttu. Mutta kun ne omat tavat ja mielipiteet tällaisissa asioissa ovat vähän niin kuin pieruja: hyvin nolostuttavia kutsuilla ja kaikkien muiden kuin ilmoille laskijansa mielestä jokseenkin epämiellyttäviä.

Ohis: Siinä, että kuuntelee kirjoja luonnossa kulkiessaan, ei tule tuplasti hyötyä. Siinähän jää kokonaan se luonnon parantava äänimaisema kokematta, kun korviin paasaa kirjanlukija. Ja tämä onkin se suurin ongelma, mikä liittyy äänikirjoihin ja digitalisaatioon ylipäätään. Osa ihmisistä ei enää osaa olla vain omien ajatustensa kanssa tai ympäristöään kuunnellen rauhassa, vaan koko ajan pitää olla joko musiikkia tai puhetta korvissa. Pidemmän päälle se ei ole hyväksi. 

Ja ennen kuin joku kilahtaa: Minulla ei ole mitään äänikirjoja vastaan. Kuuntelen niitä itsekin. Niille on aikansa ja paikkansa, mutta ne menettävät merkityksensä, jos niillä täytetään kaikki hetket. Ihmisen kun on terveellistä välillä vain olla kuuntelematta yhtään mitään. Aivotkin tarvitsevat lepo aikaa ja niitä omia ajatuksiaankin on erittäin terveellistä kuunnella. 

Niin, toisaalta. Mutta jos on valittava joko luonnon hiljaisuus ja totaalinen lukemattomuus(/kuuntelemattomuus) tai vähemmän hiljaisuutta ja kuunteleminen, kumpi on sitten lopulta parempi. 

Onneksi kukaan ei ole tilanteessa, jossa tuollainen valita tarvitsisi tehdä. On nimittäin täysin mahdollista nauttia luonnon hiljaisuudesta ja sitten toisessa tilanteessa kuunnella/lukea kirjoja. Näin molemmista saa parhaan mahdollisen hyödyn irti. Jos lukemista/kuuntelemista ja luonnon rauhasta nauttimista yrittää tehdä samanaikaisesti, kumpikin toiminta jää joiltakin osin vajaaksi. Näinhän käy muutenkin, jos yrittää keksittyä moneen asiaan samanaikaisesti.

Onko nyt hieman ylimielistä sanoa, ettei kukaan ole tuollaisessa tilanteessa? Oletko tosiaan täysin tietämätön esimerkiksi perheellisen ihmisen arjesta? Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa kuunnella äänikirjaa ja keskittyä siihen samalla, kun kävelen ulkona. Myös autoa ajaessa olen usein kuunnellut äänikirjoja enkä ole vielä kolaria ajanut, joten ei sekään toiminta kovin vajaaksi ole jäänyt. 

Ei ole ylimielistä. Se on faktan toteamista. Olen täysin tietoinen perheellisen ihmisen arjesta. Olenhan itsekin perheellinen. Kyllä minäkin pystyn tekemään vaikka kymmentä asiaa samaan aikaan. Sehän ei ollutkaan aihe, mistä puhuin. Puhuin keskittymisestä. Keskittyminen tiettyyn asiaan ei voi olla 100%, jos samalla tekee jotain muutakin. Ne muutkin asiat kun vaativat osansa siitä keskittymisestä. Tietenkin on ihmiselle mahdollista tehdä montaa asiaa samanaikaisesti ja olla aiheuttamatta onnettomuuksia tms. Mutta pidemmän päälle aivot ylikuormittuvat, jos koskaan ei pysähdy keskittymään vain yhteen asiaan. Se oli ongelma, jonka nostin esiin. Ei se, pystyykö joku tekemään samanaikaisesti montaa asiaa vai ei. Suuri osa ihmisten stressistä syntyy siitä, kun ei osata pysähtyä, vaan koko ajan pitää olla sata rautaa tulessa samanaikaisesti. Tahallisen liioiteltu lause, joten ei tarvitse tarttua mainittuun lukuun. 

Minä tarkoitin nyt ihan vain sitä, että aika harvan ihmisen tarvitsee esimerkiksi kävelyyn koskaan keskittyä 100 prosenttisesti. Siksi äänikirjan kuuntelu ei ole juurikaan pois siitä kävelyyn keskittymisestä. Vaikka minulla ei olisi äänikirjaakaan, en silti keskittyisi pelkästään kävelyyn vaan päässä pyörii tuhansia asioita, jos ei muuta niin joku rasittava korvamato. 

Olisiko joskus syytä tehdä kävely keskittymällä ihan vain siihen kävelyyn? Saattaisi olla avartava kokemus. Tietenkään kukaan ei tarvitse kävelyyn 100% keskittymistä, koska kävely on automatisoitunut. Mutta kun automaattisesti tapahtuvaan asiaan joskus keskittyykin ihan täysillä tekemättä mitään muuta samalla, saattaa löytyä ihan uusia juttuja. Tietoinen läsnäolo on taito, jonka moni nykyihminen on unohtanut, koska tietoa tulvii joka tuutista ja yritetään olla mahdollisimman tehokkaita. Todellisuudessa sillä näennäisellä tehokkuudella vain kuormitetaan itseä ja heikennetään asioiden syvempää kokemista ja ymmärtämistä. Tämä menee nyt pahasti ohi aiheen, joten en jatka enempää. Toivottavasti ette nyt takerru yksityiskohtiin, vaan edes yritätte ymmärtää laajemman ajatuksen kävelyesimerkkini taustalla.  

Mindfullnessiin olen kyllä tutustunut, en tarvitse luentoa siitä. Minusta kävely nyt ei vain ole asia, johon haluaisin erityisemmin syventyä. Minun elämässäni on paljon mielenkiintoisempiakin asioita, joihin haluan ajatukseni suunnata. Kävely ei ole yksi niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meidän Nico-Petteri 3v on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Niinkö? Onpa taitava poika kun jo 3-vuotiaana osaa lukea."

"Ei hän osaa lukea"

"Miksi sitten sanoit, että on lukenut tänään kaksi kirjaa?"

"Koska luin av:lla äänikirja-ketjua ja siellä sanottiin, että on sama asia lukeeko kirjan vai kuunteleeko sen."

Hohhoijaa, aika huono yritys. Kyllä minä ainakin voin ihan puhtain sydämin sanoa, että lapseni lukee kirjaa, jos hän selailee omaa kuvakirjaansa ja katselee kuvia. Harmittaako? 

Mutta sanotko puhtain sydämin, että lapsesi lukee, jos todellisuudessa sinä luet ja lapsi kuuntelee?

Silloin luetaan kirjaa yhdessä.

-eri

Jos itse kuuntelisin kirjan niin ei kyllä jäisi paljoa mitään päähän :D Varsinkaan jos tekisin samaan aikaan jotain muuta joka viel huomion.

Jaahas, äänikirjatyyppi on taas tehnyt aloituksen.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse kuuntelisin kirjan niin ei kyllä jäisi paljoa mitään päähän :D Varsinkaan jos tekisin samaan aikaan jotain muuta joka viel huomion.

Entä jos kuuntelet vaikka radiota? Eikö ohjelmasta jää mitään mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toissa vuonna kuunnelluin äänikirja oli Jere Karalahden elämäkerta. Kertoo jotakin. Mikä lie ollut viime vuonna. Ei siellä venäläiset klassikot kärjessä heilu.

Järjenkäyttö ja logiikka sallittu. Mitäpä luulet, jos klassikkokirjoja on tuhansia ja uutuuskirjoja muutama kymmenen, miten luulet, että lukijat / kuuntelijat niiden välillä jakautuvat. Jos sadasta lukijasta jokainen kuuntelee vaikka yhden uutuuskirjan ja sitä vastaan 5 klassikkokirjaa, on melko epätodennäköistä että monellakaan klassikkokirjalla on näistä edes yhtä lukijaa. 

Nimenomaan. Järjenkäyttö ja logiikka on sallittua. Vai millä logiikalla nuo 5 klassikkokirjan kuuntelijaa vievät lukijoita klassikkokirjoilta? Tai millä logiikalla uutuuskirja on automaattisesti kiinnostavampaa kuunneltavaa kuin klassikko?

Mitä sinä nyt selität? Sata kuuntelijaa, joista jokainen kuuntelee tietyllä aikavälillä 5 kirjaa. Jokaisella kuuntelijalla 1 uutuuskirja ja 4 klassikkokirjaa. Klassikkokirjoja luetaan 400 kertaa, uutuuskirjoja 100 kertaa. Uutuuskirjoja on esim 20 tällä aikavälillä siinä tyrkyllä. Jos kaikkia uutuuskirjoja luetaan yhtä paljon, aikavälillä luetaan jokaista uutuuskirjaa 5 kertaa. Klassikkokirjoja on tuhansia. 400 lukukertaa ei riitä kaikkiin klassikkokirjoihin ja on erittäin epätodennäköistä, että jollekin klassikkokirjalle kertyisi useampi lukukerta. Klassikkokirjoilla yhteensä on enemmän lukukertoja, mutta kirjaa kohti niitä on vähemmän. 

Tuossa esimerkissä kukaan ei ole lukenut yhtään kirjaa. He ovat vain kuunnelleet. Muutenkin logiikkasi on äärimmäisen ontuva. Uutuuskirjojen määrällä kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa, lukeeko joku klassikoita vai ei. Eikä klassikkokirjoja ole tuhansia. Ei edes satoja. Klassikot kun eivät ole mitään tusinatavaraa. 

Anteeksi mitä? Pelkästään suomalaisia klassikkokirjoja on satoja. 

Tottakai uutuuskirjojen määrällä on merkitystä, jos mitataan jonkin lyhyen ajanjakson äänikirjakuunteluita eikä pitkällä aikavälillä. Se, että kirjaa luetaan (/kuunnellaan) ilmestymisvuonnaan paljon, ei kerro mitään kirjan menestyksestä pitkällä aikavälillä tai ylipäätään ihmisten lukemis(/kuuntelu)tottumuksista. 

Juu ei ole. Klassikkokirjat ovat tyyliin Seitsemän veljestä, Kalevala jne. Ei sellaisia Suomesta löydy satoja. Se, mitä uutuuskirjoja kuunnellaan/luetaan ei myöskään kerro mitään siitä, kuinka paljon klassikkokirjoja kuunnellaan/luetaan. Sinä sotket nyt puurot ja vellit, kun vertailet uutuuskirjoja klassikoihin. Niitä klassikoitahan on ehditty lukea/kuunnella jos tuhansia kertoja ennen kuin uutuuskirja on edes ilmestynyt. 

Kansalliseepos ei ole sama asia kuin klassikkokirja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua enemmän ärsyttää ihmiset, jotka koettavat boostata itseään lyttäämällä muita: jos joku alkaa kuunnella äänikirjoja luonnossa kävellessään sen sijaan että makaisi sohvalla tuijottamassa televisiota, itse ajattelisin pikemminkin että wow miten hienoa - tuplasti hyvää tekeviä asioita tullut tuonkin ihmisen elämään.

Joo joo, ap ei tykkää äänikirjoista. Mikäs siinä. Hän kokee olevansa muita älykkäämpi kun aivot kehittyvät paperista luettaessa ero tavoin, ja ilmeisesti jossain kirjapiirissäkin on istuttu. Mutta kun ne omat tavat ja mielipiteet tällaisissa asioissa ovat vähän niin kuin pieruja: hyvin nolostuttavia kutsuilla ja kaikkien muiden kuin ilmoille laskijansa mielestä jokseenkin epämiellyttäviä.

Ohis: Siinä, että kuuntelee kirjoja luonnossa kulkiessaan, ei tule tuplasti hyötyä. Siinähän jää kokonaan se luonnon parantava äänimaisema kokematta, kun korviin paasaa kirjanlukija. Ja tämä onkin se suurin ongelma, mikä liittyy äänikirjoihin ja digitalisaatioon ylipäätään. Osa ihmisistä ei enää osaa olla vain omien ajatustensa kanssa tai ympäristöään kuunnellen rauhassa, vaan koko ajan pitää olla joko musiikkia tai puhetta korvissa. Pidemmän päälle se ei ole hyväksi. 

Ja ennen kuin joku kilahtaa: Minulla ei ole mitään äänikirjoja vastaan. Kuuntelen niitä itsekin. Niille on aikansa ja paikkansa, mutta ne menettävät merkityksensä, jos niillä täytetään kaikki hetket. Ihmisen kun on terveellistä välillä vain olla kuuntelematta yhtään mitään. Aivotkin tarvitsevat lepo aikaa ja niitä omia ajatuksiaankin on erittäin terveellistä kuunnella. 

Niin, toisaalta. Mutta jos on valittava joko luonnon hiljaisuus ja totaalinen lukemattomuus(/kuuntelemattomuus) tai vähemmän hiljaisuutta ja kuunteleminen, kumpi on sitten lopulta parempi. 

Onneksi kukaan ei ole tilanteessa, jossa tuollainen valita tarvitsisi tehdä. On nimittäin täysin mahdollista nauttia luonnon hiljaisuudesta ja sitten toisessa tilanteessa kuunnella/lukea kirjoja. Näin molemmista saa parhaan mahdollisen hyödyn irti. Jos lukemista/kuuntelemista ja luonnon rauhasta nauttimista yrittää tehdä samanaikaisesti, kumpikin toiminta jää joiltakin osin vajaaksi. Näinhän käy muutenkin, jos yrittää keksittyä moneen asiaan samanaikaisesti.

Onko nyt hieman ylimielistä sanoa, ettei kukaan ole tuollaisessa tilanteessa? Oletko tosiaan täysin tietämätön esimerkiksi perheellisen ihmisen arjesta? Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa kuunnella äänikirjaa ja keskittyä siihen samalla, kun kävelen ulkona. Myös autoa ajaessa olen usein kuunnellut äänikirjoja enkä ole vielä kolaria ajanut, joten ei sekään toiminta kovin vajaaksi ole jäänyt. 

Ei ole ylimielistä. Se on faktan toteamista. Olen täysin tietoinen perheellisen ihmisen arjesta. Olenhan itsekin perheellinen. Kyllä minäkin pystyn tekemään vaikka kymmentä asiaa samaan aikaan. Sehän ei ollutkaan aihe, mistä puhuin. Puhuin keskittymisestä. Keskittyminen tiettyyn asiaan ei voi olla 100%, jos samalla tekee jotain muutakin. Ne muutkin asiat kun vaativat osansa siitä keskittymisestä. Tietenkin on ihmiselle mahdollista tehdä montaa asiaa samanaikaisesti ja olla aiheuttamatta onnettomuuksia tms. Mutta pidemmän päälle aivot ylikuormittuvat, jos koskaan ei pysähdy keskittymään vain yhteen asiaan. Se oli ongelma, jonka nostin esiin. Ei se, pystyykö joku tekemään samanaikaisesti montaa asiaa vai ei. Suuri osa ihmisten stressistä syntyy siitä, kun ei osata pysähtyä, vaan koko ajan pitää olla sata rautaa tulessa samanaikaisesti. Tahallisen liioiteltu lause, joten ei tarvitse tarttua mainittuun lukuun. 

Minä tarkoitin nyt ihan vain sitä, että aika harvan ihmisen tarvitsee esimerkiksi kävelyyn koskaan keskittyä 100 prosenttisesti. Siksi äänikirjan kuuntelu ei ole juurikaan pois siitä kävelyyn keskittymisestä. Vaikka minulla ei olisi äänikirjaakaan, en silti keskittyisi pelkästään kävelyyn vaan päässä pyörii tuhansia asioita, jos ei muuta niin joku rasittava korvamato. 

Olisiko joskus syytä tehdä kävely keskittymällä ihan vain siihen kävelyyn? Saattaisi olla avartava kokemus. Tietenkään kukaan ei tarvitse kävelyyn 100% keskittymistä, koska kävely on automatisoitunut. Mutta kun automaattisesti tapahtuvaan asiaan joskus keskittyykin ihan täysillä tekemättä mitään muuta samalla, saattaa löytyä ihan uusia juttuja. Tietoinen läsnäolo on taito, jonka moni nykyihminen on unohtanut, koska tietoa tulvii joka tuutista ja yritetään olla mahdollisimman tehokkaita. Todellisuudessa sillä näennäisellä tehokkuudella vain kuormitetaan itseä ja heikennetään asioiden syvempää kokemista ja ymmärtämistä. Tämä menee nyt pahasti ohi aiheen, joten en jatka enempää. Toivottavasti ette nyt takerru yksityiskohtiin, vaan edes yritätte ymmärtää laajemman ajatuksen kävelyesimerkkini taustalla.  

Mindfullnessiin olen kyllä tutustunut, en tarvitse luentoa siitä. Minusta kävely nyt ei vain ole asia, johon haluaisin erityisemmin syventyä. Minun elämässäni on paljon mielenkiintoisempiakin asioita, joihin haluan ajatukseni suunnata. Kävely ei ole yksi niistä. 

Enkä minä tarvitse tietoja sinun mielenkiinnonkohteistasi. Ne eivät kiinnosta minua lainkaan. Pohdin vain digitalisaation haittoja yleisellä tasolla. Toinen nykyisen yhteiskunnan ongelmakohta tulikin viestissäsi hyvin esiin. Oma napa on ainut, mistä suostutaan keskustelemaan. Ei ole mahdollista keskustella yleisellä tasolla, koska juuri MINUA ei kiinnosta. Mutta ei tästä enempää. Jatkakaa äänikirjoista, jotka tämän ketjun aiheena oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse kuuntelisin kirjan niin ei kyllä jäisi paljoa mitään päähän :D Varsinkaan jos tekisin samaan aikaan jotain muuta joka viel huomion.

Entä jos kuuntelet vaikka radiota? Eikö ohjelmasta jää mitään mieleen?

Ei, kapasiteettini on rajallinen.