Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö muita tyypit, jotka kuuntelevat äänikirjoja, mutta eivät ikinä lue mitään?
20.01.2020 |
Vastaus: on alkanut ärsyttää. En oikein tiedä miksi, mutta niin vain on.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.
Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.
Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?
T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista
Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Olen pahoillani, muttet onnistu antamaan itsestäsi kuvaa hardcore-kirjallisuusasiantuntijana, et sitten millään. Olet ehkä lukenut paljon kirjoja ja asia tuottaa sinulle jonkinlaista tyydytystä, ehkä se tuntuu jonkinlaiselta ylpeilynaiheeltakin. Mutta oletko huomannut, että todelliset asianharrastajat ja ammattilaiset eivät sorru väittelemään epäolennaisuuksista tai vähättelemään muiden paneutumista heidän erikoisosaamisensa kohteeseen?
Älä suotta ole pahoillasi. Nimittäin minulla ei ole mitään tarvetta antaa itsestäni kuvaa hardcore-kirjallisuusasiantuntijana. Jos olisi, av olisi viimeinen paikka, jossa aikaani viettäisin. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta ylpeillä sillä, että olen lukenut kirjoja. Pidän sitä itsestäänselvyytenä. Yritin vain vastata kysymykseen, jonka lainaamani henkilö esitti. Ja samalla kerroin faktan, jonka liiankin suuri av:lla vietetty aikamäärä on minulle opettanut. Sen faktan, jonka sinunkin kirjoituksesi erittäin osuvasti todistaa oikeaksi. Täällä hermostutaan/loukkaannutaan heti, jos on pieniäkin merkkejä siitä, että joku saattaisi tietää aiheesta enemmän kuin itse tietään. Jos ei muuten päästä loukkaantumaan, tulkitaan toisen sanomiset päin honkia ja vedetään omia tuulesta temmattuja johtopäätöksiä. Av on edelleenkin väärä paikka keskustella todellisista asiantuntijoista (huom! en väitä olevani sellainen), joten en koe tarpeelliseksi vastata kysymykseesi. Saattaisit vain loukkaantua, kun yrittäisin päteä kertomalla omia näkemyksiäni.
Mistä sä ajattelet tietäväsi muita enemmän? Äänikirjoistako? Montako olet kuunnellut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Anteeksi mitä? Tekstin asettelusta? Kuka siitä puhuu, jos puhutaan oikeista kirjoista eikä mistään lehdistä tai kuvastoista?
Kirjallisuutta analysoitaessa voi olla joskus paikallaan huomioida myös tekstin asettelu. Etenkin jos se on jollakin tavoin poikkeavaa. Olen esimerkiksi lukenut kirjan, jossa oli vain yksi lause per sivu. Sen kirjan kohdalla tekstin asettelulla oli iso merkitys sille, millaiseksi kirja kokonaisuutena muodostui. Jos lauseet olisi kirjoitettu "normaalisti" peräkkäin, olisi kirjasta tullut ihan erilainen vaikutelma. Myös runoissa on usein suurikin merkitys sillä, miten sanat on paperille sijoitettu. Näistä keskustellaan paljonkin kirjallisuuden kursseilla, lukupiireissä ynnä muissa tilanteissa, joissa kirjallisuutta syvemmin kuin vain juonentasolla analysoivat kohtaavat. Myös kirja-arvosteluissa ja kirjablogeissa näkee kirjoituksia, joissa on kiinnitetty huomiota myös tekstin asetteluun. Sehän on yksi taiteellinen tehokeino siinä missä sanavalinnat tai muutkin kirjalliset keinot ovat.
Säeromaanit ovat myös yksi esimerkki kirjoista, joissa tekstin asettelulla on suuri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Anteeksi mitä? Tekstin asettelusta? Kuka siitä puhuu, jos puhutaan oikeista kirjoista eikä mistään lehdistä tai kuvastoista?
Kirjallisuutta analysoitaessa voi olla joskus paikallaan huomioida myös tekstin asettelu. Etenkin jos se on jollakin tavoin poikkeavaa. Olen esimerkiksi lukenut kirjan, jossa oli vain yksi lause per sivu. Sen kirjan kohdalla tekstin asettelulla oli iso merkitys sille, millaiseksi kirja kokonaisuutena muodostui. Jos lauseet olisi kirjoitettu "normaalisti" peräkkäin, olisi kirjasta tullut ihan erilainen vaikutelma. Myös runoissa on usein suurikin merkitys sillä, miten sanat on paperille sijoitettu. Näistä keskustellaan paljonkin kirjallisuuden kursseilla, lukupiireissä ynnä muissa tilanteissa, joissa kirjallisuutta syvemmin kuin vain juonentasolla analysoivat kohtaavat. Myös kirja-arvosteluissa ja kirjablogeissa näkee kirjoituksia, joissa on kiinnitetty huomiota myös tekstin asetteluun. Sehän on yksi taiteellinen tehokeino siinä missä sanavalinnat tai muutkin kirjalliset keinot ovat.
Okei. Luetko useinkin kirjoja, joissa on yksi lause per sivu? Oletin, että tässä puhutaan romaaneista, joita äänikirjat yleensä ovat. Harvemmin kai niitä runokirjoja tai kuvakirjoja äänikirjoina edes on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Hmm... Onko tekstinasettelun tai ääneenlukutavan arvostelu sinun mielestäsi syvempää kirjallista keskustelua kuin juonenkäänteistä puhuminen?
Tietysti on. Sitä kutsutaan teoksen tulkinnaksi. Tulkintaa voi tehdä hyvin monelta kantilta. Juoni on vain tarina. Tarina, jonka tulkinta on syvempää kirjallista keskustelua. Tarina, johon saa lisämerkityksiä esimerkiksi äänenpainoilla, tekstinasettelulla jne. Onhan täysin erilainen kokemus kuunnella tarinaa, joka luetaan robottimaisen monotonisella äänellä kuin kuunnella tarinaa, joka luetaan eläytyen, eikö niin? Tiettyjen sanojen painotus tuo tarinaan sitä syvempää merkitystä. Sitä voidaan käyttää tehokeinona. Näyttelijät ja muut puhetyöläiset voivat kertoa lisää tästä aiheesta, jos kiinnostaa. Ja korostetaan vielä, että nuo olivat vain kaksi ensimmäisenä mieleen tullutta esimerkkiä, eivät kaikenkattava lista siitä, miksi on joskus tärkeää tietää, onko teos kuultu vai luettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa myyvistä äänikirjoista on ihan höpö höpöä, tyyliin jonkin ex-prätkäjengiläisen narsistisia muistelmia. Näitä kuunteleva kohderyhmä ei muutenkaan kykene lukemaan tai keskittymään, joten on sinänsä ihan hyvä bisnesidea tuottaa äänitteitä. Ei kai se sattumaa ole, että kuunnelluimmat kirjat ovat nimenomaan elämäkertoja tai vastaavia, romaanit ovat sitten siellä peräpäässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
No onhan se tylsää puhaa, mutta pakollinen vaihe jotta saa tiedon vastaanotettua. Ja monethan lukevat kirjoja juuri sen takia, että voi sitten sanoa tuttaville lukeneensa sen ja sen teoksen, vaikkei niistä mitään tajunnutkaan. Kirjojen lukeminen ei ole nykypäivän teknologiaihmiselle ihan helppo suoritus, joten helposti tulee kiusaus jättää se lukeminen väliin ja sortua äänikirjoihin. Mutta tätähän ei muille kerrota, vaan puhutaan lukemisesta vaikka oikeasti vain kuunneltiin.
Kirjojen lukeminen sujuu kyllä nykyajan teknologiaihmiseltäkin ihan hyvin. Kaikki joutuvat opiskellessaan lukemaan pinokaupalla kirjoja.
Äänikirjat eivät ole mitään sortumista. Ne ovat yksi tapa päästä mukaan kirjojen maailmaan ja ilmeisesti mukava tapa, kun kerran ovat suosittuja. Ihmiset ovat tarinoineet toisilleen tuhansia vuosia, siinä ei ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Anteeksi mitä? Tekstin asettelusta? Kuka siitä puhuu, jos puhutaan oikeista kirjoista eikä mistään lehdistä tai kuvastoista?
Kirjallisuutta analysoitaessa voi olla joskus paikallaan huomioida myös tekstin asettelu. Etenkin jos se on jollakin tavoin poikkeavaa. Olen esimerkiksi lukenut kirjan, jossa oli vain yksi lause per sivu. Sen kirjan kohdalla tekstin asettelulla oli iso merkitys sille, millaiseksi kirja kokonaisuutena muodostui. Jos lauseet olisi kirjoitettu "normaalisti" peräkkäin, olisi kirjasta tullut ihan erilainen vaikutelma. Myös runoissa on usein suurikin merkitys sillä, miten sanat on paperille sijoitettu. Näistä keskustellaan paljonkin kirjallisuuden kursseilla, lukupiireissä ynnä muissa tilanteissa, joissa kirjallisuutta syvemmin kuin vain juonentasolla analysoivat kohtaavat. Myös kirja-arvosteluissa ja kirjablogeissa näkee kirjoituksia, joissa on kiinnitetty huomiota myös tekstin asetteluun. Sehän on yksi taiteellinen tehokeino siinä missä sanavalinnat tai muutkin kirjalliset keinot ovat.
Okei. Luetko useinkin kirjoja, joissa on yksi lause per sivu? Oletin, että tässä puhutaan romaaneista, joita äänikirjat yleensä ovat. Harvemmin kai niitä runokirjoja tai kuvakirjoja äänikirjoina edes on.
Tässä on syy sille, miksi minusta av on väärä paikka keskustella kirjallisuudesta laajemmin kuin juonentasolla. Täällä vedetään yksitäisestä esimerkistä mitä kummallisempia johtopäätöksiä. Kuten nyt tuokin, että lukisin usein kirjoja, joissa on lause per sivu. En tietenkään lue, koska sellaisia kirjoja ei paljoa edes ole. Se oli ESIMERKKI tilanteesta, jossa testin muotoilulla voi olla merkitystä. Kyseessä oli romaani, joka oli muotoiltu poikkeavalla tavalla. En tiedä onko ko. teosta äänikirjana. Jos on, se on varmasti täysin erilainen kokemus kuunneltuna kuin luettuna. Runoja on perinteisesti lausuttu ääneen ja runonlausunta on ihan oma taiteenmuotonsakin. En tiedä, onko runoja äänikirjoina, mutta en keksi yhtään syytä, miksi ei voisi olla. Voisihan sitä lausuntataidetta toteuttaa myös digitaaliseen muotoon. Kuvakirjoista en puhunut mitään, joten en ymmärrä, miksi ne tähän nostit. Kuvakirjojakin voisi ihan hyvin olla äänikirjoina. Sokeille tehdään kuvailutulkkausta elokuviinkin, joten miksi ei voitaisi tehdä kuvakirjoihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.
Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.
Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?
T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista
Elokuva on oma taidemuotonsa. Ja kaikki kyllä tietävät nuo luettelemasi asiat tulkinnan vaikutuksesta kuuntelukokemukseen. Varsin lapsellista on kuitenkin tuo keinotekoisen arvoasetelman luominen kuunnellun tai omin silmin omaksutun tekstin välille. Ne eivät ole sama asia, mutta molemmissa on omat vahvuutensa. Kirja on painettuna mainio käyttöliittymä joissakin tilanteissa, kun toisissa se ei toimi lainkaan. Halveksitko muuten myös e-kirjojen lukemista vai onko se ”arvokkaampaa” kuin äänikirjan kuuntelu?
No lukeminen ainakin parantaa luetunymmärtämistä, toisin kuin kuunteleminen.
En missään vaiheessa väittänyt itse arvottavani kuuntelua ja lukemista näin, mutta olen nähnyt joitakin mielipidekirjoituksia aiheesta. Moni ihminen arvostaa lukemista enemmän siksi, että se haastaa ja kehittää aivoja eri tavalla. Ja se on fakta, että lukeminen ja kuunteleminen vaikuttavat aivoihin eri tavoin. Lisäksi esimerkiksi äidinkielenopettajat ovat huolissaan lasten lukutaidosta, ja siinä ei äänikirjojen kuuntelu auta, vaan lukeminen. Siksi joku turhautunut opettaja voi halveksua äänikirjoja, koska kokee sen vievän jotain pois tekstin lukemista. Vaikka todellisuudessa moni ei lukisi kuitenkaan, vaikkei äänikirjoja olisi.
Ei, minusta e-kirjoissa ei ole mitään vikaa. Kuten ei äänikirjoissakaan. Äänikirja on vain oma versiointinsa kirjoitetusta tekstistä ja kuunteleminen on hyvin eri asia kuin lukeminen. Kuunteleminen voi olla esimerkiksi oiva tapa rentoutua, ja etenkin huonolla lukutaidolla varustetulle hyvin ääneen luetun kirjan kuunteleminen voi olla elämys, jota hänen ei olisi koskaan mahdollista saada itse lukemalla. Lukemalla ja kuuntelemalla voi myös kokea saman kirjan hyvin eri tavoilla, ja minulle ne ovat siksi kaksi eri teosta. Jos kirjoja jatkossa kuunnellaan enemmän kuin luetaan, se vaikuttaa todennäköisesti myös kirjallisuuteen ja tekstin tyyliin tavalla jos toisella. Se voi olla huono asia niille, jotka mieluummin lukevat itse. Äänikirjan ja tekstiteoksen ero on olemassa, turha sitä on kieltää ja väittää, että olisi jotenkin muka tyhmää tehdä mitään eroa näiden välille.
Minulla ei ole ongelmaa äänikirjojen kuuntelijoiden tai kirjoitetun tekstin lukijoiden kanssa. Molemmille on aikansa ja paikkansa. Sinulla sen sijaan menee näköjään ihan liikaa tunteisiin tällainen keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Sun kaltaiset ihmiset kyllä ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Olen pahoillani, muttet onnistu antamaan itsestäsi kuvaa hardcore-kirjallisuusasiantuntijana, et sitten millään. Olet ehkä lukenut paljon kirjoja ja asia tuottaa sinulle jonkinlaista tyydytystä, ehkä se tuntuu jonkinlaiselta ylpeilynaiheeltakin. Mutta oletko huomannut, että todelliset asianharrastajat ja ammattilaiset eivät sorru väittelemään epäolennaisuuksista tai vähättelemään muiden paneutumista heidän erikoisosaamisensa kohteeseen?
Älä suotta ole pahoillasi. Nimittäin minulla ei ole mitään tarvetta antaa itsestäni kuvaa hardcore-kirjallisuusasiantuntijana. Jos olisi, av olisi viimeinen paikka, jossa aikaani viettäisin. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta ylpeillä sillä, että olen lukenut kirjoja. Pidän sitä itsestäänselvyytenä. Yritin vain vastata kysymykseen, jonka lainaamani henkilö esitti. Ja samalla kerroin faktan, jonka liiankin suuri av:lla vietetty aikamäärä on minulle opettanut. Sen faktan, jonka sinunkin kirjoituksesi erittäin osuvasti todistaa oikeaksi. Täällä hermostutaan/loukkaannutaan heti, jos on pieniäkin merkkejä siitä, että joku saattaisi tietää aiheesta enemmän kuin itse tietään. Jos ei muuten päästä loukkaantumaan, tulkitaan toisen sanomiset päin honkia ja vedetään omia tuulesta temmattuja johtopäätöksiä. Av on edelleenkin väärä paikka keskustella todellisista asiantuntijoista (huom! en väitä olevani sellainen), joten en koe tarpeelliseksi vastata kysymykseesi. Saattaisit vain loukkaantua, kun yrittäisin päteä kertomalla omia näkemyksiäni.
Mistä sä ajattelet tietäväsi muita enemmän? Äänikirjoistako? Montako olet kuunnellut?
Monestakin asiasta, vaikka en lainaamassasi viestissä missään kohtaa sanonut, että tietäisin muita enemmän. Äänikirjoista tiedän enemmän kuin ne, jotka niitä eivät ole kuunnelleet lainkaan. Se on hyvin luonnollista, koska olen kuunnellut kymmeniä äänikirjoja. Tarkkaa lukua en ole pitänyt. Oliko muuta kysyttävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mua enemmän ärsyttää ihmiset, jotka koettavat boostata itseään lyttäämällä muita: jos joku alkaa kuunnella äänikirjoja luonnossa kävellessään sen sijaan että makaisi sohvalla tuijottamassa televisiota, itse ajattelisin pikemminkin että wow miten hienoa - tuplasti hyvää tekeviä asioita tullut tuonkin ihmisen elämään.
Joo joo, ap ei tykkää äänikirjoista. Mikäs siinä. Hän kokee olevansa muita älykkäämpi kun aivot kehittyvät paperista luettaessa ero tavoin, ja ilmeisesti jossain kirjapiirissäkin on istuttu. Mutta kun ne omat tavat ja mielipiteet tällaisissa asioissa ovat vähän niin kuin pieruja: hyvin nolostuttavia kutsuilla ja kaikkien muiden kuin ilmoille laskijansa mielestä jokseenkin epämiellyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
En pysty lukemaan enää saamani aivoverenvuodon takia. Siksi luen äänikirjoja. Mikä tässä jotakuta ärsyttää?
Miten luet äänikirjaa? Katsot kantta ja luet siitä sanoja yhä uudelleen ja uudelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Anteeksi mitä? Tekstin asettelusta? Kuka siitä puhuu, jos puhutaan oikeista kirjoista eikä mistään lehdistä tai kuvastoista?
Kirjallisuutta analysoitaessa voi olla joskus paikallaan huomioida myös tekstin asettelu. Etenkin jos se on jollakin tavoin poikkeavaa. Olen esimerkiksi lukenut kirjan, jossa oli vain yksi lause per sivu. Sen kirjan kohdalla tekstin asettelulla oli iso merkitys sille, millaiseksi kirja kokonaisuutena muodostui. Jos lauseet olisi kirjoitettu "normaalisti" peräkkäin, olisi kirjasta tullut ihan erilainen vaikutelma. Myös runoissa on usein suurikin merkitys sillä, miten sanat on paperille sijoitettu. Näistä keskustellaan paljonkin kirjallisuuden kursseilla, lukupiireissä ynnä muissa tilanteissa, joissa kirjallisuutta syvemmin kuin vain juonentasolla analysoivat kohtaavat. Myös kirja-arvosteluissa ja kirjablogeissa näkee kirjoituksia, joissa on kiinnitetty huomiota myös tekstin asetteluun. Sehän on yksi taiteellinen tehokeino siinä missä sanavalinnat tai muutkin kirjalliset keinot ovat.
Okei. Luetko useinkin kirjoja, joissa on yksi lause per sivu? Oletin, että tässä puhutaan romaaneista, joita äänikirjat yleensä ovat. Harvemmin kai niitä runokirjoja tai kuvakirjoja äänikirjoina edes on.
Tässä on syy sille, miksi minusta av on väärä paikka keskustella kirjallisuudesta laajemmin kuin juonentasolla. Täällä vedetään yksitäisestä esimerkistä mitä kummallisempia johtopäätöksiä. Kuten nyt tuokin, että lukisin usein kirjoja, joissa on lause per sivu. En tietenkään lue, koska sellaisia kirjoja ei paljoa edes ole. Se oli ESIMERKKI tilanteesta, jossa testin muotoilulla voi olla merkitystä. Kyseessä oli romaani, joka oli muotoiltu poikkeavalla tavalla. En tiedä onko ko. teosta äänikirjana. Jos on, se on varmasti täysin erilainen kokemus kuunneltuna kuin luettuna. Runoja on perinteisesti lausuttu ääneen ja runonlausunta on ihan oma taiteenmuotonsakin. En tiedä, onko runoja äänikirjoina, mutta en keksi yhtään syytä, miksi ei voisi olla. Voisihan sitä lausuntataidetta toteuttaa myös digitaaliseen muotoon. Kuvakirjoista en puhunut mitään, joten en ymmärrä, miksi ne tähän nostit. Kuvakirjojakin voisi ihan hyvin olla äänikirjoina. Sokeille tehdään kuvailutulkkausta elokuviinkin, joten miksi ei voitaisi tehdä kuvakirjoihinkin.
Nyt meni pointti sinulta kyllä viuhuen ohi. Mielestäni ihan selkeästi tuossa sanoin, että äänikirjat ovat yleensä sellaisia romaaneja, joissa ei ole runomittoja tai muuta visuaalista tulkittavaa. Näin ollen, vaikka miten paljon selität näitä esimerkkejäsi, se ei ole millään tavalla olennaista, ellei niitä ole edes äänikirjoina julkaistu. Sinä nyt vastustat asiaa, jota ei taida olla olemassakaan. Olkiukoksi kai sitä sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta äänikirjojen käyttö on yhtä lailla lukemista kuin printtikirjankin. Kyllä meillä luetaan lapselle ääneen iltaisin eikä lapsi vain kuuntele kirjaa.
Teillä luetaan lapselle = Sinä luet lapselle. Sinä luet. Lapsi ei lue. Lapsi kuuntelee.
Toissa vuonna kuunnelluin äänikirja oli Jere Karalahden elämäkerta. Kertoo jotakin. Mikä lie ollut viime vuonna. Ei siellä venäläiset klassikot kärjessä heilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.
Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.
Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?
T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista
Elokuva on oma taidemuotonsa. Ja kaikki kyllä tietävät nuo luettelemasi asiat tulkinnan vaikutuksesta kuuntelukokemukseen. Varsin lapsellista on kuitenkin tuo keinotekoisen arvoasetelman luominen kuunnellun tai omin silmin omaksutun tekstin välille. Ne eivät ole sama asia, mutta molemmissa on omat vahvuutensa. Kirja on painettuna mainio käyttöliittymä joissakin tilanteissa, kun toisissa se ei toimi lainkaan. Halveksitko muuten myös e-kirjojen lukemista vai onko se ”arvokkaampaa” kuin äänikirjan kuuntelu?
No lukeminen ainakin parantaa luetunymmärtämistä, toisin kuin kuunteleminen.
En missään vaiheessa väittänyt itse arvottavani kuuntelua ja lukemista näin, mutta olen nähnyt joitakin mielipidekirjoituksia aiheesta. Moni ihminen arvostaa lukemista enemmän siksi, että se haastaa ja kehittää aivoja eri tavalla. Ja se on fakta, että lukeminen ja kuunteleminen vaikuttavat aivoihin eri tavoin. Lisäksi esimerkiksi äidinkielenopettajat ovat huolissaan lasten lukutaidosta, ja siinä ei äänikirjojen kuuntelu auta, vaan lukeminen. Siksi joku turhautunut opettaja voi halveksua äänikirjoja, koska kokee sen vievän jotain pois tekstin lukemista. Vaikka todellisuudessa moni ei lukisi kuitenkaan, vaikkei äänikirjoja olisi.
Ei, minusta e-kirjoissa ei ole mitään vikaa. Kuten ei äänikirjoissakaan. Äänikirja on vain oma versiointinsa kirjoitetusta tekstistä ja kuunteleminen on hyvin eri asia kuin lukeminen. Kuunteleminen voi olla esimerkiksi oiva tapa rentoutua, ja etenkin huonolla lukutaidolla varustetulle hyvin ääneen luetun kirjan kuunteleminen voi olla elämys, jota hänen ei olisi koskaan mahdollista saada itse lukemalla. Lukemalla ja kuuntelemalla voi myös kokea saman kirjan hyvin eri tavoilla, ja minulle ne ovat siksi kaksi eri teosta. Jos kirjoja jatkossa kuunnellaan enemmän kuin luetaan, se vaikuttaa todennäköisesti myös kirjallisuuteen ja tekstin tyyliin tavalla jos toisella. Se voi olla huono asia niille, jotka mieluummin lukevat itse. Äänikirjan ja tekstiteoksen ero on olemassa, turha sitä on kieltää ja väittää, että olisi jotenkin muka tyhmää tehdä mitään eroa näiden välille.
Minulla ei ole ongelmaa äänikirjojen kuuntelijoiden tai kirjoitetun tekstin lukijoiden kanssa. Molemmille on aikansa ja paikkansa. Sinulla sen sijaan menee näköjään ihan liikaa tunteisiin tällainen keskustelu.
Eikö se nyt kuitenkin ole ihan todistettu fakta, että lapsen lukutaito paranee, kun vanhemmat lukevat hänelle esim iltasatuja? Nyt yhtäkkiä lukemisen kuunteleminen pilaakin lasten lukutaidon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua enemmän ärsyttää ihmiset, jotka koettavat boostata itseään lyttäämällä muita: jos joku alkaa kuunnella äänikirjoja luonnossa kävellessään sen sijaan että makaisi sohvalla tuijottamassa televisiota, itse ajattelisin pikemminkin että wow miten hienoa - tuplasti hyvää tekeviä asioita tullut tuonkin ihmisen elämään.
Joo joo, ap ei tykkää äänikirjoista. Mikäs siinä. Hän kokee olevansa muita älykkäämpi kun aivot kehittyvät paperista luettaessa ero tavoin, ja ilmeisesti jossain kirjapiirissäkin on istuttu. Mutta kun ne omat tavat ja mielipiteet tällaisissa asioissa ovat vähän niin kuin pieruja: hyvin nolostuttavia kutsuilla ja kaikkien muiden kuin ilmoille laskijansa mielestä jokseenkin epämiellyttäviä.
Ohis: Siinä, että kuuntelee kirjoja luonnossa kulkiessaan, ei tule tuplasti hyötyä. Siinähän jää kokonaan se luonnon parantava äänimaisema kokematta, kun korviin paasaa kirjanlukija. Ja tämä onkin se suurin ongelma, mikä liittyy äänikirjoihin ja digitalisaatioon ylipäätään. Osa ihmisistä ei enää osaa olla vain omien ajatustensa kanssa tai ympäristöään kuunnellen rauhassa, vaan koko ajan pitää olla joko musiikkia tai puhetta korvissa. Pidemmän päälle se ei ole hyväksi.
Ja ennen kuin joku kilahtaa: Minulla ei ole mitään äänikirjoja vastaan. Kuuntelen niitä itsekin. Niille on aikansa ja paikkansa, mutta ne menettävät merkityksensä, jos niillä täytetään kaikki hetket. Ihmisen kun on terveellistä välillä vain olla kuuntelematta yhtään mitään. Aivotkin tarvitsevat lepo aikaa ja niitä omia ajatuksiaankin on erittäin terveellistä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Toissa vuonna kuunnelluin äänikirja oli Jere Karalahden elämäkerta. Kertoo jotakin. Mikä lie ollut viime vuonna. Ei siellä venäläiset klassikot kärjessä heilu.
Järjenkäyttö ja logiikka sallittu. Mitäpä luulet, jos klassikkokirjoja on tuhansia ja uutuuskirjoja muutama kymmenen, miten luulet, että lukijat / kuuntelijat niiden välillä jakautuvat. Jos sadasta lukijasta jokainen kuuntelee vaikka yhden uutuuskirjan ja sitä vastaan 5 klassikkokirjaa, on melko epätodennäköistä että monellakaan klassikkokirjalla on näistä edes yhtä lukijaa.
Alue: Aihe vapaa
Kirjallisuutta analysoitaessa voi olla joskus paikallaan huomioida myös tekstin asettelu. Etenkin jos se on jollakin tavoin poikkeavaa. Olen esimerkiksi lukenut kirjan, jossa oli vain yksi lause per sivu. Sen kirjan kohdalla tekstin asettelulla oli iso merkitys sille, millaiseksi kirja kokonaisuutena muodostui. Jos lauseet olisi kirjoitettu "normaalisti" peräkkäin, olisi kirjasta tullut ihan erilainen vaikutelma. Myös runoissa on usein suurikin merkitys sillä, miten sanat on paperille sijoitettu. Näistä keskustellaan paljonkin kirjallisuuden kursseilla, lukupiireissä ynnä muissa tilanteissa, joissa kirjallisuutta syvemmin kuin vain juonentasolla analysoivat kohtaavat. Myös kirja-arvosteluissa ja kirjablogeissa näkee kirjoituksia, joissa on kiinnitetty huomiota myös tekstin asetteluun. Sehän on yksi taiteellinen tehokeino siinä missä sanavalinnat tai muutkin kirjalliset keinot ovat.