Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita tyypit, jotka kuuntelevat äänikirjoja, mutta eivät ikinä lue mitään?
20.01.2020 |
Vastaus: on alkanut ärsyttää. En oikein tiedä miksi, mutta niin vain on.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meidän Nico-Petteri 3v on lukenut tänään kaksi kirjaa?"
"Niinkö? Onpa taitava poika kun jo 3-vuotiaana osaa lukea."
"Ei hän osaa lukea"
"Miksi sitten sanoit, että on lukenut tänään kaksi kirjaa?"
"Koska luin av:lla äänikirja-ketjua ja siellä sanottiin, että on sama asia lukeeko kirjan vai kuunteleeko sen."
Hohhoijaa, aika huono yritys. Kyllä minä ainakin voin ihan puhtain sydämin sanoa, että lapseni lukee kirjaa, jos hän selailee omaa kuvakirjaansa ja katselee kuvia. Harmittaako?
Mutta sanotko puhtain sydämin, että lapsesi lukee, jos todellisuudessa sinä luet ja lapsi kuuntelee?
Sanon, että luemme yhdessä. Sanon esim lapselle "Tule, nyt luetaan iltasatu." Sinäkö sanot "Tule, minä luen ja sinä kuuntelet."
Luetaan on passiivi, joka ei suoraan määritä tekijää. En koskaan sano, että luemme yhdessä, jos minä luen ja lapsi kuuntelee. Käytän joko passiivimuotoa luetaan tai muotoa "luen sinulle". Esimerkissäsi voisi sanoa: "Tule, äiti lukee sinulle iltasadun" tai "Alkaa olla nukkumaanmenoaika, valitsepa kirja, jonka haluat kuulla iltasaduksi." Ei tulisi mieleenikään sanoa: "Valitsepa kirja, jonka yhdessä luemme iltasaduksi". Lapsi sanoisi siihen luultavasti, että ei hän osaa lukea.
Okei. Sinä et siis koskaan ole lukenut lapsesi kanssa yhdessä. Kuulostaa aika surulliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen luin ehkä kirjan-kaksi vuodessa. Nykyään kuuntelen parikymmentä vuodessa. Äänikirjat on ihania!
Minusta äänikirjojen ei tule korvata kirjojen lukemista. Lukeminen on tärkeä taito ja se kuihtuu pois, jos ihmiset eivät enää lue lainkaan. Tekstien tulkinta ja ymmärtäminen vaikeutuvat, jos luetaan hyvin vähän. Lisäksi lukeminen on erilaista aivotyötä kuin kuunteleminen, molempia taitoja tarvitaan.
Tosin, suuri osa nykyihmisistä ei joka tapauksessa lue kirjoja, joten tuskin äänikirjat vievät yleisöä lukemiselta. Ymmärtääkseni äänikirjat ovat etenkin sellaisten suosiossa, jotka eivät juuri lue kirjoja. He ovat sitten löytäneet tavan nauttia kirjallisuudesta eri tavalla. Voin olla väärässäkin, mutta omien tuttujen parissa yleensä näin. Kivahan se on, että tarinat siirtyvät ihmiseltä toiselle vaikka sitten tällä tavalla.
Äänikirjat ja lukeminen ovat molemmat hyvä juttu. Toivoisin vain, ettei ihmiskunta lopettaisi lukemista kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.
Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.
Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?
T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista
Elokuva on oma taidemuotonsa. Ja kaikki kyllä tietävät nuo luettelemasi asiat tulkinnan vaikutuksesta kuuntelukokemukseen. Varsin lapsellista on kuitenkin tuo keinotekoisen arvoasetelman luominen kuunnellun tai omin silmin omaksutun tekstin välille. Ne eivät ole sama asia, mutta molemmissa on omat vahvuutensa. Kirja on painettuna mainio käyttöliittymä joissakin tilanteissa, kun toisissa se ei toimi lainkaan. Halveksitko muuten myös e-kirjojen lukemista vai onko se ”arvokkaampaa” kuin äänikirjan kuuntelu?
No lukeminen ainakin parantaa luetunymmärtämistä, toisin kuin kuunteleminen.
En missään vaiheessa väittänyt itse arvottavani kuuntelua ja lukemista näin, mutta olen nähnyt joitakin mielipidekirjoituksia aiheesta. Moni ihminen arvostaa lukemista enemmän siksi, että se haastaa ja kehittää aivoja eri tavalla. Ja se on fakta, että lukeminen ja kuunteleminen vaikuttavat aivoihin eri tavoin. Lisäksi esimerkiksi äidinkielenopettajat ovat huolissaan lasten lukutaidosta, ja siinä ei äänikirjojen kuuntelu auta, vaan lukeminen. Siksi joku turhautunut opettaja voi halveksua äänikirjoja, koska kokee sen vievän jotain pois tekstin lukemista. Vaikka todellisuudessa moni ei lukisi kuitenkaan, vaikkei äänikirjoja olisi.
Ei, minusta e-kirjoissa ei ole mitään vikaa. Kuten ei äänikirjoissakaan. Äänikirja on vain oma versiointinsa kirjoitetusta tekstistä ja kuunteleminen on hyvin eri asia kuin lukeminen. Kuunteleminen voi olla esimerkiksi oiva tapa rentoutua, ja etenkin huonolla lukutaidolla varustetulle hyvin ääneen luetun kirjan kuunteleminen voi olla elämys, jota hänen ei olisi koskaan mahdollista saada itse lukemalla. Lukemalla ja kuuntelemalla voi myös kokea saman kirjan hyvin eri tavoilla, ja minulle ne ovat siksi kaksi eri teosta. Jos kirjoja jatkossa kuunnellaan enemmän kuin luetaan, se vaikuttaa todennäköisesti myös kirjallisuuteen ja tekstin tyyliin tavalla jos toisella. Se voi olla huono asia niille, jotka mieluummin lukevat itse. Äänikirjan ja tekstiteoksen ero on olemassa, turha sitä on kieltää ja väittää, että olisi jotenkin muka tyhmää tehdä mitään eroa näiden välille.
Minulla ei ole ongelmaa äänikirjojen kuuntelijoiden tai kirjoitetun tekstin lukijoiden kanssa. Molemmille on aikansa ja paikkansa. Sinulla sen sijaan menee näköjään ihan liikaa tunteisiin tällainen keskustelu.
Ehkä tämä on yksilöllistä, mutta minulle on käytännössä ihan sama, luenko tekstiä itse vai lukeeko joku muu sitä minulle. Samaa tekstiähän se on, tulee vain eri aistin välityksellä. Toki ihmiset ovat erilaisia ja jotkut ovat tarkkoja sellaisista asioista, jotka joillekin toisille eivät merkitse mitään.
Sen myönnän, että jos kaikki vain kuuntelisivat kirjoja, niin se saattaisi pitemmän päälle heikentää ihmisten oikeinkirjoitustaitoa, mutta se on sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse kuuntelisin kirjan niin ei kyllä jäisi paljoa mitään päähän :D Varsinkaan jos tekisin samaan aikaan jotain muuta joka viel huomion.
Entä jos kuuntelet vaikka radiota? Eikö ohjelmasta jää mitään mieleen?
Minulle ainakin radio on vain taustahölinää. En muista suurintakaan osaa, mitä siellä puhutaan. En kuuntele radiota oppiakseni uusia asioita. t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää ne tyypit joita ärsyttävää ne tyypit jotka kuuntelevat äänikirjoja mutteivät lue mitään. Onko muita? Voiko tätä käsitellä tässä ketjussa vai pitäisikö laittaa oma ketju pystyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meidän Nico-Petteri 3v on lukenut tänään kaksi kirjaa?"
"Niinkö? Onpa taitava poika kun jo 3-vuotiaana osaa lukea."
"Ei hän osaa lukea"
"Miksi sitten sanoit, että on lukenut tänään kaksi kirjaa?"
"Koska luin av:lla äänikirja-ketjua ja siellä sanottiin, että on sama asia lukeeko kirjan vai kuunteleeko sen."
Hohhoijaa, aika huono yritys. Kyllä minä ainakin voin ihan puhtain sydämin sanoa, että lapseni lukee kirjaa, jos hän selailee omaa kuvakirjaansa ja katselee kuvia. Harmittaako?
Mutta sanotko puhtain sydämin, että lapsesi lukee, jos todellisuudessa sinä luet ja lapsi kuuntelee?
Sanon, että luemme yhdessä. Sanon esim lapselle "Tule, nyt luetaan iltasatu." Sinäkö sanot "Tule, minä luen ja sinä kuuntelet."
Luetaan on passiivi, joka ei suoraan määritä tekijää. En koskaan sano, että luemme yhdessä, jos minä luen ja lapsi kuuntelee. Käytän joko passiivimuotoa luetaan tai muotoa "luen sinulle". Esimerkissäsi voisi sanoa: "Tule, äiti lukee sinulle iltasadun" tai "Alkaa olla nukkumaanmenoaika, valitsepa kirja, jonka haluat kuulla iltasaduksi." Ei tulisi mieleenikään sanoa: "Valitsepa kirja, jonka yhdessä luemme iltasaduksi". Lapsi sanoisi siihen luultavasti, että ei hän osaa lukea.
Okei. Sinä et siis koskaan ole lukenut lapsesi kanssa yhdessä. Kuulostaa aika surulliselta.
2-vuotiaani ei osaa vielä lukea, joten meidän on mahdotonta lukea yhdessä. Ainut vaihtoehto on, että minä luen lapselle ja hän kuuntelee. Mitä surullista siinä sinusta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää ja ihmetyttää suuresti ihmiset, jotka eivät yleensäkään lue mitään. Äänikirjoista viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.
Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.
Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?
T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista
Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne.
Juuri tämähän tässä on se pointti, mutta osa ihmisistä ajattelee näköjään niin yksinkertaisesti, että "lukeminen" voi tarkoittaa vain kirjainten katselemista ja tulkintaa, eikä sanalla ole mitään laajempaa merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos lukee vain katukylttejä, mainoksia yms.? Voiko silloin sanoa harrastavansa lukemista?
Ei ärsytä. Aivan sama mitä kukanenkin tekee, ei kuulu mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta tuskin Aku Ankkaakaan kuin tabletilla äänikirjana kun lapset jaksa lukea?
Akkaria lukevat 30+, nuoret eivät välitä siitäkään lukemisesta enää. Monen kohdalla peli on jo menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.
Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.
Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?
T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista
Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne.
En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.
Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toissa vuonna kuunnelluin äänikirja oli Jere Karalahden elämäkerta. Kertoo jotakin. Mikä lie ollut viime vuonna. Ei siellä venäläiset klassikot kärjessä heilu.
Järjenkäyttö ja logiikka sallittu. Mitäpä luulet, jos klassikkokirjoja on tuhansia ja uutuuskirjoja muutama kymmenen, miten luulet, että lukijat / kuuntelijat niiden välillä jakautuvat. Jos sadasta lukijasta jokainen kuuntelee vaikka yhden uutuuskirjan ja sitä vastaan 5 klassikkokirjaa, on melko epätodennäköistä että monellakaan klassikkokirjalla on näistä edes yhtä lukijaa.
Nimenomaan. Järjenkäyttö ja logiikka on sallittua. Vai millä logiikalla nuo 5 klassikkokirjan kuuntelijaa vievät lukijoita klassikkokirjoilta? Tai millä logiikalla uutuuskirja on automaattisesti kiinnostavampaa kuunneltavaa kuin klassikko?
Mitä sinä nyt selität? Sata kuuntelijaa, joista jokainen kuuntelee tietyllä aikavälillä 5 kirjaa. Jokaisella kuuntelijalla 1 uutuuskirja ja 4 klassikkokirjaa. Klassikkokirjoja luetaan 400 kertaa, uutuuskirjoja 100 kertaa. Uutuuskirjoja on esim 20 tällä aikavälillä siinä tyrkyllä. Jos kaikkia uutuuskirjoja luetaan yhtä paljon, aikavälillä luetaan jokaista uutuuskirjaa 5 kertaa. Klassikkokirjoja on tuhansia. 400 lukukertaa ei riitä kaikkiin klassikkokirjoihin ja on erittäin epätodennäköistä, että jollekin klassikkokirjalle kertyisi useampi lukukerta. Klassikkokirjoilla yhteensä on enemmän lukukertoja, mutta kirjaa kohti niitä on vähemmän.
Tuossa esimerkissä kukaan ei ole lukenut yhtään kirjaa. He ovat vain kuunnelleet. Muutenkin logiikkasi on äärimmäisen ontuva. Uutuuskirjojen määrällä kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa, lukeeko joku klassikoita vai ei. Eikä klassikkokirjoja ole tuhansia. Ei edes satoja. Klassikot kun eivät ole mitään tusinatavaraa.
Anteeksi mitä? Pelkästään suomalaisia klassikkokirjoja on satoja.
Tottakai uutuuskirjojen määrällä on merkitystä, jos mitataan jonkin lyhyen ajanjakson äänikirjakuunteluita eikä pitkällä aikavälillä. Se, että kirjaa luetaan (/kuunnellaan) ilmestymisvuonnaan paljon, ei kerro mitään kirjan menestyksestä pitkällä aikavälillä tai ylipäätään ihmisten lukemis(/kuuntelu)tottumuksista.
Juu ei ole. Klassikkokirjat ovat tyyliin Seitsemän veljestä, Kalevala jne. Ei sellaisia Suomesta löydy satoja. Se, mitä uutuuskirjoja kuunnellaan/luetaan ei myöskään kerro mitään siitä, kuinka paljon klassikkokirjoja kuunnellaan/luetaan. Sinä sotket nyt puurot ja vellit, kun vertailet uutuuskirjoja klassikoihin. Niitä klassikoitahan on ehditty lukea/kuunnella jos tuhansia kertoja ennen kuin uutuuskirja on edes ilmestynyt.
Kansalliseepos ei ole sama asia kuin klassikkokirja.
Jne on lyhenne, joka tarkoittaa, että lista jatkuu. Toisin sanottuna, nuo olivat vain kaksi esimerkki, ei tietenkään koko lista klassikoista. Määrittelepä muuten termi "klassikko teos", kun noin tietäväinen olet.
Opettele sinä vaikka ensin kirjoittamaan yhdyssanat oikein ennen kuin lähdet pätemään jollain määritelmillä. Sinun itsesi kannattaisi hieman miettiä, mitä se klassikko oikeastaan tarkoittaa, jos kuvittelet, että suomalaisia klassikoita ei ole kuin kymmeniä. Johan pelkästään Niskavuoret, Komisario Palmut ja Canthin näytelmät tekevät jo toistakymmentä teosta. Väitätkö, että nämä eivät ole klassikoita?
Eikö ketään ärsytä sana äänikirja. Eihän se ole paperista tehty eikä siinä ole sivuja eikä kirjaimia, joten se ei voi olla mikään kirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua enemmän ärsyttää ihmiset, jotka koettavat boostata itseään lyttäämällä muita: jos joku alkaa kuunnella äänikirjoja luonnossa kävellessään sen sijaan että makaisi sohvalla tuijottamassa televisiota, itse ajattelisin pikemminkin että wow miten hienoa - tuplasti hyvää tekeviä asioita tullut tuonkin ihmisen elämään.
Joo joo, ap ei tykkää äänikirjoista. Mikäs siinä. Hän kokee olevansa muita älykkäämpi kun aivot kehittyvät paperista luettaessa ero tavoin, ja ilmeisesti jossain kirjapiirissäkin on istuttu. Mutta kun ne omat tavat ja mielipiteet tällaisissa asioissa ovat vähän niin kuin pieruja: hyvin nolostuttavia kutsuilla ja kaikkien muiden kuin ilmoille laskijansa mielestä jokseenkin epämiellyttäviä.
Ohis: Siinä, että kuuntelee kirjoja luonnossa kulkiessaan, ei tule tuplasti hyötyä. Siinähän jää kokonaan se luonnon parantava äänimaisema kokematta, kun korviin paasaa kirjanlukija. Ja tämä onkin se suurin ongelma, mikä liittyy äänikirjoihin ja digitalisaatioon ylipäätään. Osa ihmisistä ei enää osaa olla vain omien ajatustensa kanssa tai ympäristöään kuunnellen rauhassa, vaan koko ajan pitää olla joko musiikkia tai puhetta korvissa. Pidemmän päälle se ei ole hyväksi.
Ja ennen kuin joku kilahtaa: Minulla ei ole mitään äänikirjoja vastaan. Kuuntelen niitä itsekin. Niille on aikansa ja paikkansa, mutta ne menettävät merkityksensä, jos niillä täytetään kaikki hetket. Ihmisen kun on terveellistä välillä vain olla kuuntelematta yhtään mitään. Aivotkin tarvitsevat lepo aikaa ja niitä omia ajatuksiaankin on erittäin terveellistä kuunnella.
Niin, toisaalta. Mutta jos on valittava joko luonnon hiljaisuus ja totaalinen lukemattomuus(/kuuntelemattomuus) tai vähemmän hiljaisuutta ja kuunteleminen, kumpi on sitten lopulta parempi.
Onneksi kukaan ei ole tilanteessa, jossa tuollainen valita tarvitsisi tehdä. On nimittäin täysin mahdollista nauttia luonnon hiljaisuudesta ja sitten toisessa tilanteessa kuunnella/lukea kirjoja. Näin molemmista saa parhaan mahdollisen hyödyn irti. Jos lukemista/kuuntelemista ja luonnon rauhasta nauttimista yrittää tehdä samanaikaisesti, kumpikin toiminta jää joiltakin osin vajaaksi. Näinhän käy muutenkin, jos yrittää keksittyä moneen asiaan samanaikaisesti.
Onko nyt hieman ylimielistä sanoa, ettei kukaan ole tuollaisessa tilanteessa? Oletko tosiaan täysin tietämätön esimerkiksi perheellisen ihmisen arjesta? Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa kuunnella äänikirjaa ja keskittyä siihen samalla, kun kävelen ulkona. Myös autoa ajaessa olen usein kuunnellut äänikirjoja enkä ole vielä kolaria ajanut, joten ei sekään toiminta kovin vajaaksi ole jäänyt.
Ei ole ylimielistä. Se on faktan toteamista. Olen täysin tietoinen perheellisen ihmisen arjesta. Olenhan itsekin perheellinen. Kyllä minäkin pystyn tekemään vaikka kymmentä asiaa samaan aikaan. Sehän ei ollutkaan aihe, mistä puhuin. Puhuin keskittymisestä. Keskittyminen tiettyyn asiaan ei voi olla 100%, jos samalla tekee jotain muutakin. Ne muutkin asiat kun vaativat osansa siitä keskittymisestä. Tietenkin on ihmiselle mahdollista tehdä montaa asiaa samanaikaisesti ja olla aiheuttamatta onnettomuuksia tms. Mutta pidemmän päälle aivot ylikuormittuvat, jos koskaan ei pysähdy keskittymään vain yhteen asiaan. Se oli ongelma, jonka nostin esiin. Ei se, pystyykö joku tekemään samanaikaisesti montaa asiaa vai ei. Suuri osa ihmisten stressistä syntyy siitä, kun ei osata pysähtyä, vaan koko ajan pitää olla sata rautaa tulessa samanaikaisesti. Tahallisen liioiteltu lause, joten ei tarvitse tarttua mainittuun lukuun.
Minä tarkoitin nyt ihan vain sitä, että aika harvan ihmisen tarvitsee esimerkiksi kävelyyn koskaan keskittyä 100 prosenttisesti. Siksi äänikirjan kuuntelu ei ole juurikaan pois siitä kävelyyn keskittymisestä. Vaikka minulla ei olisi äänikirjaakaan, en silti keskittyisi pelkästään kävelyyn vaan päässä pyörii tuhansia asioita, jos ei muuta niin joku rasittava korvamato.
Tämä äänikirjojen kuuntelu kävelyllä on minusta hauska esimerkki. Monellehan kävelylenkki on mitä mainioin aika äänikirjoille, mutta kun itse harrastan luontoa ja valokuvausta, niin keskityn koko ajan katsomaan ympärilleni että mitä kasveja/elukoita/kuvauksellista nyt näkyy (vaikkei mukana olisi kameraa tai kiikareita), eikä kuuntelusta tulisi yhtään mitään :) En pysty keskittymään äänikirjoihin kuin silittäessä, sukkia lajitellessa tjsp, ja silloinkin saa olla jotain kevyttä (muistan huonosti asiat jotka vain kuulen, joten faktakirjoja on turha kuunnella).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.
Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.
Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?
T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista
Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne.
Juuri tämähän tässä on se pointti, mutta osa ihmisistä ajattelee näköjään niin yksinkertaisesti, että "lukeminen" voi tarkoittaa vain kirjainten katselemista ja tulkintaa, eikä sanalla ole mitään laajempaa merkitystä.
Jatkossa kerron kaikille, että haistelen av:lle joka päivä. Sitten kun ihmettelevät, mitä tarkoitan, kerron, että "haistella" termin merkitys on laajentunut ja olen päättänyt, että voin käyttää sitä myös "kirjoittaa" sanan sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.
Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.
Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?
T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista
Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne.
En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.
Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.
Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse kuuntelisin kirjan niin ei kyllä jäisi paljoa mitään päähän :D Varsinkaan jos tekisin samaan aikaan jotain muuta joka viel huomion.
Entä jos kuuntelet vaikka radiota? Eikö ohjelmasta jää mitään mieleen?
Paljon vähemmän kuin jos luen saman / katson tv-ohjelman, muistan paremmin visuaalisesti. Jollain mulla toisin päin.
Jne on lyhenne, joka tarkoittaa, että lista jatkuu. Toisin sanottuna, nuo olivat vain kaksi esimerkki, ei tietenkään koko lista klassikoista. Määrittelepä muuten termi "klassikko teos", kun noin tietäväinen olet.