Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita tyypit, jotka kuuntelevat äänikirjoja, mutta eivät ikinä lue mitään?
20.01.2020 |
Vastaus: on alkanut ärsyttää. En oikein tiedä miksi, mutta niin vain on.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Minä vastaisin vaan "Äänikirja ja". Ihan vaan siksi että minulle ne ovat hyvin erilaisia asioita,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä kysyn joltain toiselta, onko hän lukenut kirjan x, minua kiinnostaa käytännössä että onko kirjan sisältö hänelle tuttu. Se ei ole millään tavalla oleellista, että millä tavalla hän on sen sisällön ottanut vastaan, vaan että tunteeko hän sen niin että siitä voidaan keskustella. Ihan turhaa saivartelua.
Vierailija kirjoitti:
Itse sekä luen että kuuntelen kirjoja. Itseäni ärsyttävät vain ne lukijat, jotka kokevat tarpeelliseksi korostaa, kuinka he lukevat OIKEITA KIRJOJA. Osa ihmisistä sisäistää asiat paremmin auditiivisesti, heille äänikirja voi olla huomattavan parempi. Mutta ei, tästäkin on saatu aikaan joku ihmeen kilpailuasema, jossa eniten vaivaa nähnyt (lukenut) voittaa omasta mielestään. Luulisi olevan vain positiivista, että kirjakulttuuri on yhä helpommin lähestyttävää, kun tapoja kuluttaa ko. mediaa on useita.
En ole sinänsä kanssasi eri mieltä, oli vain pakko kiinnittää huomiota tuohon, että kirjan lukeminen olisi jotenkin vaivalloisempaa. En tiedä, kuinka sekaisin piuhani sitten ovat, kun nimenomaan tavallisen paperikirjan lukeminen on minulle ehdottomasti helpointa, ja esim. tarinaa kuunnellessa keskittymiseni herpaantuu jatkuvasti ja tarinan lineaarisuus jää kokematta. Sama pätee ihan ebookienkin kanssa (vaikka niitä luenkin), pidän siitä että näen, missä kohtaa kirjaa olen menossa, ja samalla muistan esim. jonkun tietyn kohdan tietyllä puolen sivua jne. jne. Näkeehän e-kirjassakin sen jäljellä olevan sivumäärän toki, mutta tietynlainen konkreettisuus puuttuu.
Olen kaiketi tosi visuaalinen sitten? Tai vain urpo? :D En myöskään pidä äänikirjoissa siitä, etten saa valita omaa tahtiani. Se on ehdottoman tärkeää itselleni. Joskus tykkään pysähtyä, lukea kohdan uudelleen, pohtia... Tuntuu erilaiselta luettuna, kuin että joutuisi kelailemaan taaksepäin. Sinänsä aivan yksi ja sama, miten ihmiset kirjojaan näkevät/kokevat/kuulevat, joku sopii toiselle, joku ei :)
Tämä aloitusjankkaaja on ihminen, jolla on tylsä elämä. Tekee sitten asiaa tikusta.
Jos luen kirjoja ihan kirjoista tai kuuntelen äänikirjoja, luuletko että muistan kolmen vuoden päästä mitä välinettä käytin lukemiseen? Muistan lukeneeni jonkin kirjan, mutta oleellista ei ole millä välineellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuunnellut Alastaron salissa äänikirjana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kirjojen kuuntelu olisi ihan huuhaa-hommaa niin miksi sillä on tutkitusti positiviisia vaikutuksia, että lapsille luetaan paljon?
Eikö se ole parempi, että saa omaksuttua enemmän kirjoja, kun uppoutuu niihin myös sellaisina hetkinä, kun kädet eivät ole vapaana.
Ei ärsytä, koska minua ei juuri muiden tekemiset kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toissa vuonna kuunnelluin äänikirja oli Jere Karalahden elämäkerta. Kertoo jotakin. Mikä lie ollut viime vuonna. Ei siellä venäläiset klassikot kärjessä heilu.
Storytelin kuunnelluin oli viime vuonna ex-prätkäjengiläisen "muistelmat". Muutenkin se top5 oli aika samantyylisiä täynnä.
Samalla tavalla sinä itse lukiessasi lisäät ja poistat asioita oman kokemustaustasi ja tulkintasi mukaan. Tekstin aikaansaamat mielikuvat sinussa voivat tulkintasi ja oman mielikuvituksesi vuoksi olla ihan päin prinkkalaa verrattuna siihen, mitä kirjailija on tarkoittanut. Käytännössä on mahdotonta lukea mitään siten, että lopputulos olisi jotenkin se virallinen ja filtteröimätön kokemus. Oikeastaan lähimmäksi sitä voi päästä äänikirjalla, siinä tapauksessa että itse kirjailija on lukijana.