Ärsyttääkö muita tyypit, jotka kuuntelevat äänikirjoja, mutta eivät ikinä lue mitään?

Lonntot net löytyy paljon vanhoja suomenkielisiä kirjoja. Kuuntelen niitä ereader kännykkäohjelmalla.

Vierailija kirjoitti:

Lonntot net löytyy paljon vanhoja suomenkielisiä kirjoja. Kuuntelen niitä ereader kännykkäohjelmalla.

Lonnrot siis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Ehkä joillekin on hirveän tärkeää ja oleellista, millainen lukijan ääni on tms. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei se välttämättä muille ole niin tärkeää.

Pitäisi ymmärtää, että asioista voi keskustella, vaikka ne eivät juuri sinulle ole tärkeitä. Keskustelu on täysin turhaa, jos ainut kommentti on "ei tämä kiinnosta minua" tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Minä olen lukenut kaikki Jarkko Sipilän dekkarit, mutta osan niistä olen kuunnellut äänikirjoina. En kuitenkaan muista ihan varmasti, mitkä Sipilän dekkareista olen kuunnellut äänikirjoina ja mitä en. Jos rupeaisin tällaista selostamaan vastauksena yksinkertaiseen kysymykseen, niin minua pidettäisiin varmaan aika ikävystyttävänä jaarittelijana.

"Oletko lukenut Jarkko Sipilän dekkareita?"

"Osan olen lukenut, osan kuunnellut äänikirjoina."

Minun mielestäni tuo ei ole jaarittelua nähnytkään.

"Oletko lukenut Jarkko Sipilän kirjan XXXX"

"En ole varma. En muista mitkä hänen kirjoistaan ole lukenut ja mitkä kuunnellut äänikirjona."

Tuokaan ei ole jaarittelua. Jaaritteluun vaaditaan useita lauseita, joissa toistetaan samaa asiaa eri kulmista.

Ärsyttävää näsäviisastelua se ainakin on, koska yleensä ketään ei kiinnosta millä tavalla joku on jonkun kirjan lukenut.

Jännä kun e-kirjoista ei tässä ketjussa puhuta juuri lainkaan, vaikka muuten on karannut aiheesta kauas.

Jossain lehdessä oli juttu äänikirjojen lukijasta, siis siitä kun sen äänen tuottaa, ja hänen mukaansa tuossa on aika tiukat säännöt miten ei saa ”näytellä” vaan pitää lukea neutraalisti. Mutta ei nuo nyt ihan monitonisiakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Ehkä joillekin on hirveän tärkeää ja oleellista, millainen lukijan ääni on tms. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei se välttämättä muille ole niin tärkeää.

Pitäisi ymmärtää, että asioista voi keskustella, vaikka ne eivät juuri sinulle ole tärkeitä. Keskustelu on täysin turhaa, jos ainut kommentti on "ei tämä kiinnosta minua" tms. 

Ei kyse ole siitä, että ne eivät ole juuri minulle tärkeitä, vaan siitä että ne eivät ole suurimmalle osalle ihmisistä tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Minä olen lukenut kaikki Jarkko Sipilän dekkarit, mutta osan niistä olen kuunnellut äänikirjoina. En kuitenkaan muista ihan varmasti, mitkä Sipilän dekkareista olen kuunnellut äänikirjoina ja mitä en. Jos rupeaisin tällaista selostamaan vastauksena yksinkertaiseen kysymykseen, niin minua pidettäisiin varmaan aika ikävystyttävänä jaarittelijana.

"Oletko lukenut Jarkko Sipilän dekkareita?"

"Osan olen lukenut, osan kuunnellut äänikirjoina."

Minun mielestäni tuo ei ole jaarittelua nähnytkään.

"Oletko lukenut Jarkko Sipilän kirjan XXXX"

"En ole varma. En muista mitkä hänen kirjoistaan ole lukenut ja mitkä kuunnellut äänikirjona."

Tuokaan ei ole jaarittelua. Jaaritteluun vaaditaan useita lauseita, joissa toistetaan samaa asiaa eri kulmista.

Eivät ihmiset noin puhu. Vähän sama kuin höpöttäisi jotain isänsä vanhoista housuista tms. tylsää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Ehkä joillekin on hirveän tärkeää ja oleellista, millainen lukijan ääni on tms. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei se välttämättä muille ole niin tärkeää.

Pitäisi ymmärtää, että asioista voi keskustella, vaikka ne eivät juuri sinulle ole tärkeitä. Keskustelu on täysin turhaa, jos ainut kommentti on "ei tämä kiinnosta minua" tms. 

Ei kyse ole siitä, että ne eivät ole juuri minulle tärkeitä, vaan siitä että ne eivät ole suurimmalle osalle ihmisistä tärkeitä.

Ei sillä ole keskustelun kannalta mitään merkitystä, ovatko asiat tärkeitä suurelle vai pienelle osalle ihmisiä. Riittää, että ne ovat kiinnostavia keskusteluun osallistuville. Jos eivät ole, voi valita itselleen kiinnostavamman keskustelun sen sijaan, että pilaa toisten keskustelun ankeilla "ketä kiinnostaa"-tyylisillä kommenteilla. 

Eipä ole tullut mieleen tuollaisesta ärsyyntyä.

On se sentään enemmän kuin se, ettei nauttisi kirjallisuudesta missään muodossa.

Hieman off topic, mutta miksi opetuksen suhteen valitetaan, kun oppilaitoksissa on nykyään vain etäopetusta ja kaikki pitää opiskella itse kun ei opeteta. Miksi siinä tapauksessa olisi parempi kuunnella opettajan paasausta kuin itsekseen lukea kirjaa? Kun taas kaunokirjallisuuden tapauksessa lukeminen on olevinaan fiksumpaa kuin äänikirjan kuuntelu.

Luutuneita tottumuiksia vain, sanon minä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Minä olen lukenut kaikki Jarkko Sipilän dekkarit, mutta osan niistä olen kuunnellut äänikirjoina. En kuitenkaan muista ihan varmasti, mitkä Sipilän dekkareista olen kuunnellut äänikirjoina ja mitä en. Jos rupeaisin tällaista selostamaan vastauksena yksinkertaiseen kysymykseen, niin minua pidettäisiin varmaan aika ikävystyttävänä jaarittelijana.

"Oletko lukenut Jarkko Sipilän dekkareita?"

"Osan olen lukenut, osan kuunnellut äänikirjoina."

Minun mielestäni tuo ei ole jaarittelua nähnytkään.

"Oletko lukenut Jarkko Sipilän kirjan XXXX"

"En ole varma. En muista mitkä hänen kirjoistaan ole lukenut ja mitkä kuunnellut äänikirjona."

Tuokaan ei ole jaarittelua. Jaaritteluun vaaditaan useita lauseita, joissa toistetaan samaa asiaa eri kulmista.

Eivät ihmiset noin puhu. Vähän sama kuin höpöttäisi jotain isänsä vanhoista housuista tms. tylsää...

En kai sitten ole ihminen, kun ihan hyvin voisin puhua noin. En myöskään ymmärrä, miten isäsi vanhat housut tähän liittyvät. Jossain yhteydessä nekin muuten voivat olla hyvin mielenkiintoinen asia. Esimerkiksi vaatteiden tuunausta harrastavasta, voi olla hyvinkin kiinnostavaa kuulla, mistä materiaalista isäsi vanhat housut on tehty. Kaikilla kun ei edelleenkään ole samoja mielenkiinnonkohteita kuin sinulla. Ja hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Minä olen lukenut kaikki Jarkko Sipilän dekkarit, mutta osan niistä olen kuunnellut äänikirjoina. En kuitenkaan muista ihan varmasti, mitkä Sipilän dekkareista olen kuunnellut äänikirjoina ja mitä en. Jos rupeaisin tällaista selostamaan vastauksena yksinkertaiseen kysymykseen, niin minua pidettäisiin varmaan aika ikävystyttävänä jaarittelijana.

"Oletko lukenut Jarkko Sipilän dekkareita?"

"Osan olen lukenut, osan kuunnellut äänikirjoina."

Minun mielestäni tuo ei ole jaarittelua nähnytkään.

"Oletko lukenut Jarkko Sipilän kirjan XXXX"

"En ole varma. En muista mitkä hänen kirjoistaan ole lukenut ja mitkä kuunnellut äänikirjona."

Tuokaan ei ole jaarittelua. Jaaritteluun vaaditaan useita lauseita, joissa toistetaan samaa asiaa eri kulmista.

Ärsyttävää näsäviisastelua se ainakin on, koska yleensä ketään ei kiinnosta millä tavalla joku on jonkun kirjan lukenut.

Kirjoja ei voi kovin monella tavalla lukea. Sen sijaan sadannen kerran todettuna: Joissain yhteyksissä sillä on isokin ero onko kirjan lukenut vai kuunnellut. Ja se, että sinua ei joku asia kiinnosta ei tarkoita, että "yleensä ketään" ei kiinnosta. 

Ajan autolla ihan hirveästi pitkää matkaa. On ihanaa kuunnella äänikirjoja ajaessa. Moten se voi jotain ärsyttää?? En ymmärrä. Myös koiran kanssa lenkkeillessä kuuntelen äänikirjoja.

Luen silti paperikirjojakin, olen kova lukemaan ollut aina. On ihanaa, kun voi nauttia kirjoista vieläkin enemmän kuin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Lukisin mielelläni mut silmät ei enää kestä. Joten sorry.

Meinasin tulla tänne juuri kirjoittamaan samaa, eli varsinkin pienikirjaimisten pokkarien luku liian vaikeaa.

 Silmäni väsyvät tosi nopeasti ja yritän vähän säästää silmiäni, ettei vaan näkö menisi pahemmaksi - elämässä kun on niin paljon näkemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ajan autolla ihan hirveästi pitkää matkaa. On ihanaa kuunnella äänikirjoja ajaessa. Moten se voi jotain ärsyttää?? En ymmärrä. Myös koiran kanssa lenkkeillessä kuuntelen äänikirjoja.

Luen silti paperikirjojakin, olen kova lukemaan ollut aina. On ihanaa, kun voi nauttia kirjoista vieläkin enemmän kuin aiemmin.

Sama. Istun autossa päivittäin 20 minuutin työmatkan. Vaihtoehto äänikirjalle olisi kuunnella jotain älyvapaata radiokanavaa toistuvine soittolistoineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajan autolla ihan hirveästi pitkää matkaa. On ihanaa kuunnella äänikirjoja ajaessa. Moten se voi jotain ärsyttää?? En ymmärrä. Myös koiran kanssa lenkkeillessä kuuntelen äänikirjoja.

Luen silti paperikirjojakin, olen kova lukemaan ollut aina. On ihanaa, kun voi nauttia kirjoista vieläkin enemmän kuin aiemmin.

Sama. Istun autossa päivittäin 20 minuutin työmatkan. Vaihtoehto äänikirjalle olisi kuunnella jotain älyvapaata radiokanavaa toistuvine soittolistoineen.

Tämä.

Itse ajan ihan ammatikseni ja äänikirjat vapautti mun eläm ihan tusti.

Luen painettuja kirjoja aina kun on aikaa, olen lukenut pienestä tytöstä asti raskaita romaaneja. Valitettavan usein kotona on aina jotain askaretta, joka lohkaisee ison osan vapaa-ajasta, koirat pitää lenkittää, ruokaa laittaa ja niin edelleen.

Pienenä äiti luki aina iltasadun ja vähän isompana luin itse tai kuuntelen kasetilta tai cd-levyltä äänikirjaa. Minua ei siis ärsytä äänikirjat, päin vastoin. Monta mielenkiintoista asiaa olisi jäänyt itseltänikin pimentoon, jos ei olisi noin laaja äänikirjavalikoima koko ajan käden ulottuvilla.

Ja voihan ihmisillä olla oppimisvaikeutta, lukihäiriö tai muita tekijöitä, joita hidastavat lukemista. Osa oppii parhaiten kuulemma ja kuuntelemalla. On hyvä, että on erilaisia keinoja sivistää itseään, se avartaa omaa näkemystä aina.

Ärsyttää, suorastaan v. tuttaa. Kuuntelisivat edes joskus jotakin hyviä romaaneja, kun kerran mahdollisuus on, mutta ei. Aina vaan jotakin ex-rikollisten ja narsistien minä minä-jorinaa, jolla ei ole mitään taiteellista tai muuta arvoa. Miten tällaiset onkin niiden kuunnelluimpien kärjessä aina vaan?

Itse kuuntelin juuri loppuun Aino Sibeliuksen tuoreen elämäkerran, koska tarvitsen sitä lähdemateriaaliksi. E-kirjana sitä ei ollut saatavilla. Paperiversiona se olisi painanut 1,2 kiloa ja sisältänyt 462 sivua, ja sen saaminen tänne ulkomaille olisi sekä vienyt aikaa että maksanut rahaa. Äänikirjana sen sai heti, ja se vei elämästäni reilut 22 tuntia (plus kelailut ja kertaamiset). Luulisin, että sain irti kaiken mitä pitikin. Ainoa huono puoli oli, etten saanut talteen tarkkoja sivunumeroita, joten lähdeviittauksia varten pitää vielä jossain vaiheessa hankkia käsiinsä myös paperiversio. Kirjanmerkit kuitenkin lisäsin tärkeisiin kohtiin, ja kriittisimmät kohdat kopioin muistiinpanoihin sellaisenaan.

En ymmärrä tätä keskustelua yhtään. Johonkin tarkoitukseen joku formaatti on parempi kuin toinen (esimerkiksi tähän tarkoitukseen äänikirja oli vasta kolmanneksi paras), mutta useimmiten ihan sama. Todellakin olen nyt lukenut Aino Sibeliuksen elämäkerran perusteellisesti ja kykenen keskustelemaan siitä kenen tahansa kanssa täsmälleen samalla tavalla ja tasolla kuin jos olisin omaksunut sisällön jossain muussa formaatissa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää suunnattomasti se mainos, jossa kerrotaan, että lukeminen on vain pieni henkäys ihmisen historiassa. Ilman lukutaitoa ihmiset olivat ylempiensä poljettavana ja alistettuja, lukutaito mahdollisti ihmisten oppimisen. Ja nyt tämä rikkaus ollaan heittämässä pois, koska tarinoita olemme kuunnelleet aina. Jonkun muun suodattamana tulee tieto, ei käy mulle. 

Miten niin suodattamana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Pointtisi on siis todeta itsestäänselvyys, vai oliko sinulla kuitenkin tarkoitus arvottaa noita kahta metodia jotenkin suhteessa toisiinsa?

Niin onkin. Itsestäänselvyys, jonka ymmärtäminen tuntuu tuottavan käsittämättömän suuria vaikeuksia monille täällä(kin). Vieläkään ei ollut tarkoitus arvottaa yhtään mitään. Tarkoitus oli vain ja ainoastaan alleviivata sitä, että lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa. 

Selvä, eli et vain pidä siitä että sanojen käytössä otetaan vapauksia.