Ärsyttääkö muita tyypit, jotka kuuntelevat äänikirjoja, mutta eivät ikinä lue mitään?

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä äänikirjojen kuuntelijat.

Mutta sitä ihmettelen, miksi kuuntelua kutsutaan lukemiseksi. Miksi ei voi sanoa "kuuntelin kirjan X" vaan puhutaan kirjan X lukemisesta? Miksi pitää sanoa lukeneensa jotain, jos ei ole lukenut? Onko se kuunteleminen jotenkin häpeällistä, ja halutaan siksi puhua lukemisesta mieluummin? Tätä en ymmärrä...

Minä taas en ymmärrä, miksi se pitäisi erityisemmin täsmentää, lukiko sen vai kuunteliko sen. Voi tietysti sanoa, jos itse alkaa asiasta puhumaan, että kuuntelin x äänikirjan. Mutta jos joku kysyy, oletko lukenut kirjan x, en ymmärrä, miksi pitäisi lähteä venkoilemaan, että en ole lukenut, mutta kuuntelin. Mitä lisäarvoa se antaa keskusteluun, jos tarkoitus on puhua siitä sisällöstä eikä lukemistavasta. Ei se mitään häpeällistä ole, mutta täysin turhaa informaatiota, joka vaan hankaloittaa keskustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Okei. Jos sanot, että sinä luet ja lapsi kuuntelee, se kuulostaa siltä, että sinä olet aktiivinen toimija ja lapsesi on passiivinen vastaanottaja. Ihannetilanteessa ei ole näin, vaan lukemisen pitäisi (ainakin minun mielestäni pienen lapsen kanssa) olla vuorovaikutustilanne, jossa myös lapsella on mahdollisuus reagoida ja osallistua esimerkiksi kyselemällä, katselemalla kuvia, eläytymällä jne. Tämä kaikki sisältyy minun maailmassani käsitteeseen luetaan. Lukeminen ei ole minulle ainoastaan mekaaninen toiminta, jossa silmät etenevät rivillä ja aivot prosessoivat kirjaimet sanoiksi, vaan olennaista on myös se, mitä se kirjainsarja saa aikaan, esim oivalluksia, tunteita jne.

Minä kutsun mieluummin lukemiseksi sitä, että lukutaidoton lapsi kuuntelee tarkasti minun ääneen lukemaani tarinaa kuin sitä, että lukutaitoisen ihmisen silmät etenevä riviä pitkin ymmärtämättä sisällöstä yhtään mitään. Sinun logiikallasi voisin myös sanoa lukevani portugalin kielistä tekstiä sujuvasti, koska pystyn näkemään kirjaimet ja sanat, vaikka en nitä ymmärrä. Minä en kutsuisi sitä lukemiseksi ollenkaan, koska merkitys menee ohi. Sanojen näkeminen ja kirjaimien ymmärtäminen ei ole vielä lukemista. 

Huomaatkohan itsekään, miten epäloogisesti kirjoitat. Kutsut lukutaidottoman lapsen kuuntelemista lukemiseksi ja seuraavaksi kerrot, että portugalinkielisen tekstin lukeminen ei ole lukemista, koska et ymmärrä sanojen merkitystä. Kun puhutaan portugalinkielisestä tekstistä, sinä olet samassa asemassa kuin lukutaidoton lapsi. Et osaa lukea portugalia, koska et ymmärrä näkemiesi kirjainten merkitystä. Ihan samoin kuin lapsesi ei osaa lukea yhtään mitään kieltä, koska hän ei ymmärrä näkemiensä kirjainten merkitystä. Lukeminen on nimenomaan sitä, että ymmärtää merkityksen, jonka nähdyt sanat muodostavat ollessaan osa tiettyä kokonaisuutta. Sitä kutsutaan lukutaidoksi, että osaa muodostaa nähdä kirjainyhdistelmien muodostamat sanat ja ymmärtää niiden merkityksen. Lukutaidoton lapsi ei sitä osaa tehdä, joten hän ei voi lukea. Hän voi vain kuunnella ja keskustella hänelle luetuista asioista. Samoin kuin sinä voit kuunnella, kun joku lukee sinulle portugalinkielistä tekstiä ja mahdollisesti jopa keskustella tekstistä, jos ymmärrät puhuttua portugalia. Mutta et voi lukea portugaliksi ennen kuin opit lukemaan portugalia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Okei. Jos sanot, että sinä luet ja lapsi kuuntelee, se kuulostaa siltä, että sinä olet aktiivinen toimija ja lapsesi on passiivinen vastaanottaja. Ihannetilanteessa ei ole näin, vaan lukemisen pitäisi (ainakin minun mielestäni pienen lapsen kanssa) olla vuorovaikutustilanne, jossa myös lapsella on mahdollisuus reagoida ja osallistua esimerkiksi kyselemällä, katselemalla kuvia, eläytymällä jne. Tämä kaikki sisältyy minun maailmassani käsitteeseen luetaan. Lukeminen ei ole minulle ainoastaan mekaaninen toiminta, jossa silmät etenevät rivillä ja aivot prosessoivat kirjaimet sanoiksi, vaan olennaista on myös se, mitä se kirjainsarja saa aikaan, esim oivalluksia, tunteita jne.

Minä kutsun mieluummin lukemiseksi sitä, että lukutaidoton lapsi kuuntelee tarkasti minun ääneen lukemaani tarinaa kuin sitä, että lukutaitoisen ihmisen silmät etenevä riviä pitkin ymmärtämättä sisällöstä yhtään mitään. Sinun logiikallasi voisin myös sanoa lukevani portugalin kielistä tekstiä sujuvasti, koska pystyn näkemään kirjaimet ja sanat, vaikka en nitä ymmärrä. Minä en kutsuisi sitä lukemiseksi ollenkaan, koska merkitys menee ohi. Sanojen näkeminen ja kirjaimien ymmärtäminen ei ole vielä lukemista. 

Sinä et ihan näy tietävän, mitä verbi "lukea" tarkoittaa. 

Otetaan avuksi suomenkielen sanakirjan määritelmä: LUKEA: tulkita (näköaistin avulla) kirjoitusta.

Miten lukutaidoton lapsi mielestäsi voi tehdä tuota? Ja miten tuo liittyy luetuista asioista keskustelemiseen tai muuhun kuvaamaasi vuorovaikutukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Okei. Jos sanot, että sinä luet ja lapsi kuuntelee, se kuulostaa siltä, että sinä olet aktiivinen toimija ja lapsesi on passiivinen vastaanottaja. Ihannetilanteessa ei ole näin, vaan lukemisen pitäisi (ainakin minun mielestäni pienen lapsen kanssa) olla vuorovaikutustilanne, jossa myös lapsella on mahdollisuus reagoida ja osallistua esimerkiksi kyselemällä, katselemalla kuvia, eläytymällä jne. Tämä kaikki sisältyy minun maailmassani käsitteeseen luetaan. Lukeminen ei ole minulle ainoastaan mekaaninen toiminta, jossa silmät etenevät rivillä ja aivot prosessoivat kirjaimet sanoiksi, vaan olennaista on myös se, mitä se kirjainsarja saa aikaan, esim oivalluksia, tunteita jne.

Minä kutsun mieluummin lukemiseksi sitä, että lukutaidoton lapsi kuuntelee tarkasti minun ääneen lukemaani tarinaa kuin sitä, että lukutaitoisen ihmisen silmät etenevä riviä pitkin ymmärtämättä sisällöstä yhtään mitään. Sinun logiikallasi voisin myös sanoa lukevani portugalin kielistä tekstiä sujuvasti, koska pystyn näkemään kirjaimet ja sanat, vaikka en nitä ymmärrä. Minä en kutsuisi sitä lukemiseksi ollenkaan, koska merkitys menee ohi. Sanojen näkeminen ja kirjaimien ymmärtäminen ei ole vielä lukemista. 

Huomaatkohan itsekään, miten epäloogisesti kirjoitat. Kutsut lukutaidottoman lapsen kuuntelemista lukemiseksi ja seuraavaksi kerrot, että portugalinkielisen tekstin lukeminen ei ole lukemista, koska et ymmärrä sanojen merkitystä. Kun puhutaan portugalinkielisestä tekstistä, sinä olet samassa asemassa kuin lukutaidoton lapsi. Et osaa lukea portugalia, koska et ymmärrä näkemiesi kirjainten merkitystä. Ihan samoin kuin lapsesi ei osaa lukea yhtään mitään kieltä, koska hän ei ymmärrä näkemiensä kirjainten merkitystä. Lukeminen on nimenomaan sitä, että ymmärtää merkityksen, jonka nähdyt sanat muodostavat ollessaan osa tiettyä kokonaisuutta. Sitä kutsutaan lukutaidoksi, että osaa muodostaa nähdä kirjainyhdistelmien muodostamat sanat ja ymmärtää niiden merkityksen. Lukutaidoton lapsi ei sitä osaa tehdä, joten hän ei voi lukea. Hän voi vain kuunnella ja keskustella hänelle luetuista asioista. Samoin kuin sinä voit kuunnella, kun joku lukee sinulle portugalinkielistä tekstiä ja mahdollisesti jopa keskustella tekstistä, jos ymmärrät puhuttua portugalia. Mutta et voi lukea portugaliksi ennen kuin opit lukemaan portugalia.  

Niin. Mutta jos minulla on vieressäni portugalin kielen tulkki ja käyn tekstin hänen kanssaan läpi, enkö mielestäsi voi sanoa, että minä olen sen kirjan lukenut hänen kanssaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Okei. Jos sanot, että sinä luet ja lapsi kuuntelee, se kuulostaa siltä, että sinä olet aktiivinen toimija ja lapsesi on passiivinen vastaanottaja. Ihannetilanteessa ei ole näin, vaan lukemisen pitäisi (ainakin minun mielestäni pienen lapsen kanssa) olla vuorovaikutustilanne, jossa myös lapsella on mahdollisuus reagoida ja osallistua esimerkiksi kyselemällä, katselemalla kuvia, eläytymällä jne. Tämä kaikki sisältyy minun maailmassani käsitteeseen luetaan. Lukeminen ei ole minulle ainoastaan mekaaninen toiminta, jossa silmät etenevät rivillä ja aivot prosessoivat kirjaimet sanoiksi, vaan olennaista on myös se, mitä se kirjainsarja saa aikaan, esim oivalluksia, tunteita jne.

Minä kutsun mieluummin lukemiseksi sitä, että lukutaidoton lapsi kuuntelee tarkasti minun ääneen lukemaani tarinaa kuin sitä, että lukutaitoisen ihmisen silmät etenevä riviä pitkin ymmärtämättä sisällöstä yhtään mitään. Sinun logiikallasi voisin myös sanoa lukevani portugalin kielistä tekstiä sujuvasti, koska pystyn näkemään kirjaimet ja sanat, vaikka en nitä ymmärrä. Minä en kutsuisi sitä lukemiseksi ollenkaan, koska merkitys menee ohi. Sanojen näkeminen ja kirjaimien ymmärtäminen ei ole vielä lukemista. 

Sinä et ihan näy tietävän, mitä verbi "lukea" tarkoittaa. 

Otetaan avuksi suomenkielen sanakirjan määritelmä: LUKEA: tulkita (näköaistin avulla) kirjoitusta.

Miten lukutaidoton lapsi mielestäsi voi tehdä tuota? Ja miten tuo liittyy luetuista asioista keskustelemiseen tai muuhun kuvaamaasi vuorovaikutukseen?

Milläs perusteella tuolla on tuo näköaisti? Eikö sokea lue pistekirjoitusta? Ja ymmärrätkö, että lukea-sanaa käytetään monessa muussakin merkityksessä, ei pelkästään kirjoituksesta. Esimerkiksi elekieltäkin ja kasvojenkin ilmeitä voidaan lukea. 

Ei ärsytä. Rakastan lukemista mutta nykyään myös äänikirjoja. Niiden kuuntelu rauhoittaa, ja kuunnella voi kokatessa, autoa ajaessa jne. Valikoimakin on hyvä, ei ole varaa ostaa kirjoja eikä kirjastoon aina tule lähdettyä.

Ikänäkökin on tehnyt sen ettei aina jaksa lukea, mutta eivät äänikirjat ole muuten vaikuttaneet negatiivisesti. Olen edelleen nopea lukija.

Kertokaas näsäviisastelijat, millä te kirjoitatte tätä tekstiä? Milloin kirjoittaminen muuttui nappien paineluksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Okei. Jos sanot, että sinä luet ja lapsi kuuntelee, se kuulostaa siltä, että sinä olet aktiivinen toimija ja lapsesi on passiivinen vastaanottaja. Ihannetilanteessa ei ole näin, vaan lukemisen pitäisi (ainakin minun mielestäni pienen lapsen kanssa) olla vuorovaikutustilanne, jossa myös lapsella on mahdollisuus reagoida ja osallistua esimerkiksi kyselemällä, katselemalla kuvia, eläytymällä jne. Tämä kaikki sisältyy minun maailmassani käsitteeseen luetaan. Lukeminen ei ole minulle ainoastaan mekaaninen toiminta, jossa silmät etenevät rivillä ja aivot prosessoivat kirjaimet sanoiksi, vaan olennaista on myös se, mitä se kirjainsarja saa aikaan, esim oivalluksia, tunteita jne.

Minä kutsun mieluummin lukemiseksi sitä, että lukutaidoton lapsi kuuntelee tarkasti minun ääneen lukemaani tarinaa kuin sitä, että lukutaitoisen ihmisen silmät etenevä riviä pitkin ymmärtämättä sisällöstä yhtään mitään. Sinun logiikallasi voisin myös sanoa lukevani portugalin kielistä tekstiä sujuvasti, koska pystyn näkemään kirjaimet ja sanat, vaikka en nitä ymmärrä. Minä en kutsuisi sitä lukemiseksi ollenkaan, koska merkitys menee ohi. Sanojen näkeminen ja kirjaimien ymmärtäminen ei ole vielä lukemista. 

Huomaatkohan itsekään, miten epäloogisesti kirjoitat. Kutsut lukutaidottoman lapsen kuuntelemista lukemiseksi ja seuraavaksi kerrot, että portugalinkielisen tekstin lukeminen ei ole lukemista, koska et ymmärrä sanojen merkitystä. Kun puhutaan portugalinkielisestä tekstistä, sinä olet samassa asemassa kuin lukutaidoton lapsi. Et osaa lukea portugalia, koska et ymmärrä näkemiesi kirjainten merkitystä. Ihan samoin kuin lapsesi ei osaa lukea yhtään mitään kieltä, koska hän ei ymmärrä näkemiensä kirjainten merkitystä. Lukeminen on nimenomaan sitä, että ymmärtää merkityksen, jonka nähdyt sanat muodostavat ollessaan osa tiettyä kokonaisuutta. Sitä kutsutaan lukutaidoksi, että osaa muodostaa nähdä kirjainyhdistelmien muodostamat sanat ja ymmärtää niiden merkityksen. Lukutaidoton lapsi ei sitä osaa tehdä, joten hän ei voi lukea. Hän voi vain kuunnella ja keskustella hänelle luetuista asioista. Samoin kuin sinä voit kuunnella, kun joku lukee sinulle portugalinkielistä tekstiä ja mahdollisesti jopa keskustella tekstistä, jos ymmärrät puhuttua portugalia. Mutta et voi lukea portugaliksi ennen kuin opit lukemaan portugalia.  

Niin. Mutta jos minulla on vieressäni portugalin kielen tulkki ja käyn tekstin hänen kanssaan läpi, enkö mielestäsi voi sanoa, että minä olen sen kirjan lukenut hänen kanssaan? 

Tekstin läpikäyminen on eri asia kuin tekstin lukeminen. Tuossa tapauksessa sanoisit, että tulkki avusti sinua tekstin ymmärtämisessä. Lukemiseen vaaditaan vieläkin se, että itse ymmärrät näkemiesi sanojen merkityksen. 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas näsäviisastelijat, millä te kirjoitatte tätä tekstiä? Milloin kirjoittaminen muuttui nappien paineluksi? 

Kirjoitan kannettavan tietokoneen näppäimistöllä. Kirjoittaminen tarkoittaa kirjainten ja numeroiden tekemistä tai kielen saattamista luettavaan muotoon (lähde: suomenkielen sanakirja). Se muuttui nappien paineluksi silloin, kun keksittiin kirjoituskone. Oliko muuta kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Okei. Jos sanot, että sinä luet ja lapsi kuuntelee, se kuulostaa siltä, että sinä olet aktiivinen toimija ja lapsesi on passiivinen vastaanottaja. Ihannetilanteessa ei ole näin, vaan lukemisen pitäisi (ainakin minun mielestäni pienen lapsen kanssa) olla vuorovaikutustilanne, jossa myös lapsella on mahdollisuus reagoida ja osallistua esimerkiksi kyselemällä, katselemalla kuvia, eläytymällä jne. Tämä kaikki sisältyy minun maailmassani käsitteeseen luetaan. Lukeminen ei ole minulle ainoastaan mekaaninen toiminta, jossa silmät etenevät rivillä ja aivot prosessoivat kirjaimet sanoiksi, vaan olennaista on myös se, mitä se kirjainsarja saa aikaan, esim oivalluksia, tunteita jne.

Minä kutsun mieluummin lukemiseksi sitä, että lukutaidoton lapsi kuuntelee tarkasti minun ääneen lukemaani tarinaa kuin sitä, että lukutaitoisen ihmisen silmät etenevä riviä pitkin ymmärtämättä sisällöstä yhtään mitään. Sinun logiikallasi voisin myös sanoa lukevani portugalin kielistä tekstiä sujuvasti, koska pystyn näkemään kirjaimet ja sanat, vaikka en nitä ymmärrä. Minä en kutsuisi sitä lukemiseksi ollenkaan, koska merkitys menee ohi. Sanojen näkeminen ja kirjaimien ymmärtäminen ei ole vielä lukemista. 

Huomaatkohan itsekään, miten epäloogisesti kirjoitat. Kutsut lukutaidottoman lapsen kuuntelemista lukemiseksi ja seuraavaksi kerrot, että portugalinkielisen tekstin lukeminen ei ole lukemista, koska et ymmärrä sanojen merkitystä. Kun puhutaan portugalinkielisestä tekstistä, sinä olet samassa asemassa kuin lukutaidoton lapsi. Et osaa lukea portugalia, koska et ymmärrä näkemiesi kirjainten merkitystä. Ihan samoin kuin lapsesi ei osaa lukea yhtään mitään kieltä, koska hän ei ymmärrä näkemiensä kirjainten merkitystä. Lukeminen on nimenomaan sitä, että ymmärtää merkityksen, jonka nähdyt sanat muodostavat ollessaan osa tiettyä kokonaisuutta. Sitä kutsutaan lukutaidoksi, että osaa muodostaa nähdä kirjainyhdistelmien muodostamat sanat ja ymmärtää niiden merkityksen. Lukutaidoton lapsi ei sitä osaa tehdä, joten hän ei voi lukea. Hän voi vain kuunnella ja keskustella hänelle luetuista asioista. Samoin kuin sinä voit kuunnella, kun joku lukee sinulle portugalinkielistä tekstiä ja mahdollisesti jopa keskustella tekstistä, jos ymmärrät puhuttua portugalia. Mutta et voi lukea portugaliksi ennen kuin opit lukemaan portugalia.  

Niin. Mutta jos minulla on vieressäni portugalin kielen tulkki ja käyn tekstin hänen kanssaan läpi, enkö mielestäsi voi sanoa, että minä olen sen kirjan lukenut hänen kanssaan? 

Tekstin läpikäyminen on eri asia kuin tekstin lukeminen. Tuossa tapauksessa sanoisit, että tulkki avusti sinua tekstin ymmärtämisessä. Lukemiseen vaaditaan vieläkin se, että itse ymmärrät näkemiesi sanojen merkityksen. 

Kerro nyt vielä, miksi ohimenevässä tilanteessa ei saisi puhua lukemisesta, jos kaikki kuitenkin ymmärtävät, että kyse ei ole kirjaimellisesta lukemisesta? Tuossa kysyinkin, milläs sinä kirjoitat, kun kirjoittaminenhan tarkoittaa sitä, että otat kynän käteen ja muodostat kirjaimia joillain koukeroilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Okei. Jos sanot, että sinä luet ja lapsi kuuntelee, se kuulostaa siltä, että sinä olet aktiivinen toimija ja lapsesi on passiivinen vastaanottaja. Ihannetilanteessa ei ole näin, vaan lukemisen pitäisi (ainakin minun mielestäni pienen lapsen kanssa) olla vuorovaikutustilanne, jossa myös lapsella on mahdollisuus reagoida ja osallistua esimerkiksi kyselemällä, katselemalla kuvia, eläytymällä jne. Tämä kaikki sisältyy minun maailmassani käsitteeseen luetaan. Lukeminen ei ole minulle ainoastaan mekaaninen toiminta, jossa silmät etenevät rivillä ja aivot prosessoivat kirjaimet sanoiksi, vaan olennaista on myös se, mitä se kirjainsarja saa aikaan, esim oivalluksia, tunteita jne.

Minä kutsun mieluummin lukemiseksi sitä, että lukutaidoton lapsi kuuntelee tarkasti minun ääneen lukemaani tarinaa kuin sitä, että lukutaitoisen ihmisen silmät etenevä riviä pitkin ymmärtämättä sisällöstä yhtään mitään. Sinun logiikallasi voisin myös sanoa lukevani portugalin kielistä tekstiä sujuvasti, koska pystyn näkemään kirjaimet ja sanat, vaikka en nitä ymmärrä. Minä en kutsuisi sitä lukemiseksi ollenkaan, koska merkitys menee ohi. Sanojen näkeminen ja kirjaimien ymmärtäminen ei ole vielä lukemista. 

Sinä et ihan näy tietävän, mitä verbi "lukea" tarkoittaa. 

Otetaan avuksi suomenkielen sanakirjan määritelmä: LUKEA: tulkita (näköaistin avulla) kirjoitusta.

Miten lukutaidoton lapsi mielestäsi voi tehdä tuota? Ja miten tuo liittyy luetuista asioista keskustelemiseen tai muuhun kuvaamaasi vuorovaikutukseen?

Milläs perusteella tuolla on tuo näköaisti? Eikö sokea lue pistekirjoitusta? Ja ymmärrätkö, että lukea-sanaa käytetään monessa muussakin merkityksessä, ei pelkästään kirjoituksesta. Esimerkiksi elekieltäkin ja kasvojenkin ilmeitä voidaan lukea. 

Huomaat varmasti, että "näköaistin avulla" on tuossa määritelmässä laitettu sulkeisiin. Se tarkoitta luonnollisesti sitä, että määritelmä on pätevä myös ilman niitä sanoja. Eli lukeminen on kirjoituksen tulkitsemista. Näköaistilla tai ilman. Ymmärrän oikein hyvin, että lukea-sanaa käytetään muissakin yhteyksissä. Ymmärrän myös sen, mitä sinä et näy ymmärtävän eli sen, että puhumme tässä ketjussa kirjojen lukemisesta/kuuntelemisesta. Elekieli ja kasvojen ilmeet eivät liity siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Okei. Jos sanot, että sinä luet ja lapsi kuuntelee, se kuulostaa siltä, että sinä olet aktiivinen toimija ja lapsesi on passiivinen vastaanottaja. Ihannetilanteessa ei ole näin, vaan lukemisen pitäisi (ainakin minun mielestäni pienen lapsen kanssa) olla vuorovaikutustilanne, jossa myös lapsella on mahdollisuus reagoida ja osallistua esimerkiksi kyselemällä, katselemalla kuvia, eläytymällä jne. Tämä kaikki sisältyy minun maailmassani käsitteeseen luetaan. Lukeminen ei ole minulle ainoastaan mekaaninen toiminta, jossa silmät etenevät rivillä ja aivot prosessoivat kirjaimet sanoiksi, vaan olennaista on myös se, mitä se kirjainsarja saa aikaan, esim oivalluksia, tunteita jne.

Minä kutsun mieluummin lukemiseksi sitä, että lukutaidoton lapsi kuuntelee tarkasti minun ääneen lukemaani tarinaa kuin sitä, että lukutaitoisen ihmisen silmät etenevä riviä pitkin ymmärtämättä sisällöstä yhtään mitään. Sinun logiikallasi voisin myös sanoa lukevani portugalin kielistä tekstiä sujuvasti, koska pystyn näkemään kirjaimet ja sanat, vaikka en nitä ymmärrä. Minä en kutsuisi sitä lukemiseksi ollenkaan, koska merkitys menee ohi. Sanojen näkeminen ja kirjaimien ymmärtäminen ei ole vielä lukemista. 

Huomaatkohan itsekään, miten epäloogisesti kirjoitat. Kutsut lukutaidottoman lapsen kuuntelemista lukemiseksi ja seuraavaksi kerrot, että portugalinkielisen tekstin lukeminen ei ole lukemista, koska et ymmärrä sanojen merkitystä. Kun puhutaan portugalinkielisestä tekstistä, sinä olet samassa asemassa kuin lukutaidoton lapsi. Et osaa lukea portugalia, koska et ymmärrä näkemiesi kirjainten merkitystä. Ihan samoin kuin lapsesi ei osaa lukea yhtään mitään kieltä, koska hän ei ymmärrä näkemiensä kirjainten merkitystä. Lukeminen on nimenomaan sitä, että ymmärtää merkityksen, jonka nähdyt sanat muodostavat ollessaan osa tiettyä kokonaisuutta. Sitä kutsutaan lukutaidoksi, että osaa muodostaa nähdä kirjainyhdistelmien muodostamat sanat ja ymmärtää niiden merkityksen. Lukutaidoton lapsi ei sitä osaa tehdä, joten hän ei voi lukea. Hän voi vain kuunnella ja keskustella hänelle luetuista asioista. Samoin kuin sinä voit kuunnella, kun joku lukee sinulle portugalinkielistä tekstiä ja mahdollisesti jopa keskustella tekstistä, jos ymmärrät puhuttua portugalia. Mutta et voi lukea portugaliksi ennen kuin opit lukemaan portugalia.  

Niin. Mutta jos minulla on vieressäni portugalin kielen tulkki ja käyn tekstin hänen kanssaan läpi, enkö mielestäsi voi sanoa, että minä olen sen kirjan lukenut hänen kanssaan? 

Tekstin läpikäyminen on eri asia kuin tekstin lukeminen. Tuossa tapauksessa sanoisit, että tulkki avusti sinua tekstin ymmärtämisessä. Lukemiseen vaaditaan vieläkin se, että itse ymmärrät näkemiesi sanojen merkityksen. 

Kerro nyt vielä, miksi ohimenevässä tilanteessa ei saisi puhua lukemisesta, jos kaikki kuitenkin ymmärtävät, että kyse ei ole kirjaimellisesta lukemisesta? Tuossa kysyinkin, milläs sinä kirjoitat, kun kirjoittaminenhan tarkoittaa sitä, että otat kynän käteen ja muodostat kirjaimia joillain koukeroilla. 

Kirjoitatko useinkin esim. av:lle ottamalla kynän käteen ja muodostamalla kirjaimia? Kannatta ihan oikeasti perehtyä edes perusasioihin ennen kommentointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Okei. Jos sanot, että sinä luet ja lapsi kuuntelee, se kuulostaa siltä, että sinä olet aktiivinen toimija ja lapsesi on passiivinen vastaanottaja. Ihannetilanteessa ei ole näin, vaan lukemisen pitäisi (ainakin minun mielestäni pienen lapsen kanssa) olla vuorovaikutustilanne, jossa myös lapsella on mahdollisuus reagoida ja osallistua esimerkiksi kyselemällä, katselemalla kuvia, eläytymällä jne. Tämä kaikki sisältyy minun maailmassani käsitteeseen luetaan. Lukeminen ei ole minulle ainoastaan mekaaninen toiminta, jossa silmät etenevät rivillä ja aivot prosessoivat kirjaimet sanoiksi, vaan olennaista on myös se, mitä se kirjainsarja saa aikaan, esim oivalluksia, tunteita jne.

Minä kutsun mieluummin lukemiseksi sitä, että lukutaidoton lapsi kuuntelee tarkasti minun ääneen lukemaani tarinaa kuin sitä, että lukutaitoisen ihmisen silmät etenevä riviä pitkin ymmärtämättä sisällöstä yhtään mitään. Sinun logiikallasi voisin myös sanoa lukevani portugalin kielistä tekstiä sujuvasti, koska pystyn näkemään kirjaimet ja sanat, vaikka en nitä ymmärrä. Minä en kutsuisi sitä lukemiseksi ollenkaan, koska merkitys menee ohi. Sanojen näkeminen ja kirjaimien ymmärtäminen ei ole vielä lukemista. 

Huomaatkohan itsekään, miten epäloogisesti kirjoitat. Kutsut lukutaidottoman lapsen kuuntelemista lukemiseksi ja seuraavaksi kerrot, että portugalinkielisen tekstin lukeminen ei ole lukemista, koska et ymmärrä sanojen merkitystä. Kun puhutaan portugalinkielisestä tekstistä, sinä olet samassa asemassa kuin lukutaidoton lapsi. Et osaa lukea portugalia, koska et ymmärrä näkemiesi kirjainten merkitystä. Ihan samoin kuin lapsesi ei osaa lukea yhtään mitään kieltä, koska hän ei ymmärrä näkemiensä kirjainten merkitystä. Lukeminen on nimenomaan sitä, että ymmärtää merkityksen, jonka nähdyt sanat muodostavat ollessaan osa tiettyä kokonaisuutta. Sitä kutsutaan lukutaidoksi, että osaa muodostaa nähdä kirjainyhdistelmien muodostamat sanat ja ymmärtää niiden merkityksen. Lukutaidoton lapsi ei sitä osaa tehdä, joten hän ei voi lukea. Hän voi vain kuunnella ja keskustella hänelle luetuista asioista. Samoin kuin sinä voit kuunnella, kun joku lukee sinulle portugalinkielistä tekstiä ja mahdollisesti jopa keskustella tekstistä, jos ymmärrät puhuttua portugalia. Mutta et voi lukea portugaliksi ennen kuin opit lukemaan portugalia.  

Niin. Mutta jos minulla on vieressäni portugalin kielen tulkki ja käyn tekstin hänen kanssaan läpi, enkö mielestäsi voi sanoa, että minä olen sen kirjan lukenut hänen kanssaan? 

Tekstin läpikäyminen on eri asia kuin tekstin lukeminen. Tuossa tapauksessa sanoisit, että tulkki avusti sinua tekstin ymmärtämisessä. Lukemiseen vaaditaan vieläkin se, että itse ymmärrät näkemiesi sanojen merkityksen. 

Kerro nyt vielä, miksi ohimenevässä tilanteessa ei saisi puhua lukemisesta, jos kaikki kuitenkin ymmärtävät, että kyse ei ole kirjaimellisesta lukemisesta? Tuossa kysyinkin, milläs sinä kirjoitat, kun kirjoittaminenhan tarkoittaa sitä, että otat kynän käteen ja muodostat kirjaimia joillain koukeroilla. 

Kerron sen heti, kun sinä kerrot, miten onnistut kirjoittamaan tänne muodostamalla kynällä kirjaimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Okei. Jos sanot, että sinä luet ja lapsi kuuntelee, se kuulostaa siltä, että sinä olet aktiivinen toimija ja lapsesi on passiivinen vastaanottaja. Ihannetilanteessa ei ole näin, vaan lukemisen pitäisi (ainakin minun mielestäni pienen lapsen kanssa) olla vuorovaikutustilanne, jossa myös lapsella on mahdollisuus reagoida ja osallistua esimerkiksi kyselemällä, katselemalla kuvia, eläytymällä jne. Tämä kaikki sisältyy minun maailmassani käsitteeseen luetaan. Lukeminen ei ole minulle ainoastaan mekaaninen toiminta, jossa silmät etenevät rivillä ja aivot prosessoivat kirjaimet sanoiksi, vaan olennaista on myös se, mitä se kirjainsarja saa aikaan, esim oivalluksia, tunteita jne.

Minä kutsun mieluummin lukemiseksi sitä, että lukutaidoton lapsi kuuntelee tarkasti minun ääneen lukemaani tarinaa kuin sitä, että lukutaitoisen ihmisen silmät etenevä riviä pitkin ymmärtämättä sisällöstä yhtään mitään. Sinun logiikallasi voisin myös sanoa lukevani portugalin kielistä tekstiä sujuvasti, koska pystyn näkemään kirjaimet ja sanat, vaikka en nitä ymmärrä. Minä en kutsuisi sitä lukemiseksi ollenkaan, koska merkitys menee ohi. Sanojen näkeminen ja kirjaimien ymmärtäminen ei ole vielä lukemista. 

Huomaatkohan itsekään, miten epäloogisesti kirjoitat. Kutsut lukutaidottoman lapsen kuuntelemista lukemiseksi ja seuraavaksi kerrot, että portugalinkielisen tekstin lukeminen ei ole lukemista, koska et ymmärrä sanojen merkitystä. Kun puhutaan portugalinkielisestä tekstistä, sinä olet samassa asemassa kuin lukutaidoton lapsi. Et osaa lukea portugalia, koska et ymmärrä näkemiesi kirjainten merkitystä. Ihan samoin kuin lapsesi ei osaa lukea yhtään mitään kieltä, koska hän ei ymmärrä näkemiensä kirjainten merkitystä. Lukeminen on nimenomaan sitä, että ymmärtää merkityksen, jonka nähdyt sanat muodostavat ollessaan osa tiettyä kokonaisuutta. Sitä kutsutaan lukutaidoksi, että osaa muodostaa nähdä kirjainyhdistelmien muodostamat sanat ja ymmärtää niiden merkityksen. Lukutaidoton lapsi ei sitä osaa tehdä, joten hän ei voi lukea. Hän voi vain kuunnella ja keskustella hänelle luetuista asioista. Samoin kuin sinä voit kuunnella, kun joku lukee sinulle portugalinkielistä tekstiä ja mahdollisesti jopa keskustella tekstistä, jos ymmärrät puhuttua portugalia. Mutta et voi lukea portugaliksi ennen kuin opit lukemaan portugalia.  

Lukutaito-sanalla voidaan tarkoittaa vähän eri asioita. Joskus puhutaan lukemisesta jopa silloin, kun tarkoitetaan laskemista tai ruumiinkielen tulkintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Minä olen lukenut kaikki Jarkko Sipilän dekkarit, mutta osan niistä olen kuunnellut äänikirjoina. En kuitenkaan muista ihan varmasti, mitkä Sipilän dekkareista olen kuunnellut äänikirjoina ja mitä en. Jos rupeaisin tällaista selostamaan vastauksena yksinkertaiseen kysymykseen, niin minua pidettäisiin varmaan aika ikävystyttävänä jaarittelijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Olen kyllä ihan eri mieltä. Vaikka kertoja tulkitsisi tekstiä äänensävyllään, kuulija ymmärtää kuitenkin että se on kertojan tulkintaa, ei kirjailijan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Pitäisikö sitten kirjoista puhuessa mainita sekin, onko lukenut kirjan alkukielellä vai käännöksenä? Silläkin voi olla merkitystä, esim. jos käännös on huono tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. 

No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.

Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!

Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?

Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?

Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt. 

Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?

Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.

Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.

Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?

T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista

Ei se ole mikään valhe vaan vakiintuneen käsitteen laajentamista. Kai tiedät, että käytämme aika paljon sanontoja, jotka eivät kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Voit sanoa vetäneesi vessan, vaikka painot wc-istuimen napista. Voit sanoa nauhoittavasi jonkin elokuvan vaikka oikeasti vain tallennat sen digiboksille tai pilvipalveluun. Voit sanoa kuuntelevasi kaverin murheita, vaikka oikeasti keskustelitte whatsapp-viesteillä. Jne. 

En sanoisi kuuntelevani kaverin murheita, jos chattailen niistä. Mutta ehkä tämä onkin henkilökohtaista kehityksen jäljessä tulemista vain.

Minusta oikean kirjallisuuden lukeminen on sen verran oleellinen asia ihmisen kehityksessä, mielikuvituksessa, älykkyydessä, sivistyksessä ja kulttuurissa, että olisi häpeällistä kutsua kirjan kuuntelua lukemiseksi. Kuunteleminenkin on hyvä asia ja äänikirjoissa ei ole mitään vikaa, mutta minusta ihan kaikkia käsitteitä ei vaan pitäisi laajentaa tarkoittamaan aivan toista asiaa, vaikka se joissakin tapauksissa olisikin oikein järkevää ja sopivaa.

Mutta kun oleellisin asia kirjallisuuden lukemisessa ei ole se, että informaatio tulee näköaistin ja lukutaidon välityksellä, vaan oleellista on se itse informaatio ja ne sanat, joiden kautta se tulee.

Kun ihminen lukee itse, hänen aivonsa luovat luetuista sanoista mielikuvituksen avulla erilaisia kuvia, ääniä, tunnetiloja jne. Mielikuvitus ei toimi samoin, kun joku toinen lukee saman sinulle ääneen. Kokemus voi olla hyvin erilainen. Sinä et silloin enää tulkitse tekstiä täysin itse, vaan kertoja tekee osan tulkinnoista sinulle valmiiksi. Toisaalta kertoja voi myös lisätä jotain omia tulkintojaan, esimerkiksi dialogin sävyyn.

Tämä ero ei ehkä ole kaikille selvä tai merkityksellinen, mutta se on olemassa. Sitä on myös vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei eroa itse ymmärrä tai koe. Se on silti todellinen, ja yksi syy siihen, miksi itse en haluaisi tässä yhteydessä puhua lukemisesta.

Mikä vika on siinä, että puhutaan kirjojen kuuntelemisesta? Miksi termiä "lukeminen" pitäisi laajentaa tähän, kun meillä on jo hyvä sana siihen, mitä se oikeasti on? Siis kuuntelemista.

Ei kai kukaan tätä eroa kielläkään, mutta mitä merkitystä sillä on sille, jonka kanssa asiasta puhut. Joka tapauksessa se sama teksti herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja mielikuvia. Miksi juuri lukemisen tai kuulemisen ero olisi ainoa asia, joka on kahden ihmisen keskustelussa merkityksellinen? Ihan yhtä lailla voi olla tulkinnan ja kokemisen kannalta merkityksellinen tieto, että joku luki teoksen väsyneenä tai sairaana tai juuri eronneena tms. Ei näitä kuitenkaan kukaan vaadi keskustelussa täsmentämään vaan lukukokemusta pidetään lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin omaakin kokemusta. Vai menettekö te siinäkin sanomaan, että "niin sähän luit sen silloin kuumeisena, no en mä sitten sun kanssa halua siitä puhua, kun tulkitsit sen kuitenkin ihan eri tavalla kuin minä". 

Äänikirjassa on itse tekstin/tarinan lisäksi vielä se kertojakin, joka tuo ekstraa siihen kirjaan kokonaisuutena. Tekstin sävy ja tulkinta tulee äänikirjassa siis välikäden kautta, ei suoraan kirjasta lukijalle. Minusta juuri siksi ei voi oikein vertailla luetun ja kuunnellun kokemusta, koska sen kertojan merkitys on niin suuri. Se todellakin on oleellista informaatiota kirjasta keskusteltaessa.

Myös esim. se joka on lukenut kirjan, ei voi arvioida äänikirjan kertojaa mitenkään. Että sopiko kertojan ääni tarinaan ja millainen eläytyjä kertoja on. Tekstikirjan lukijalle tällaista elementtiä ei ole edes olemassa, joten se on oleellinen ero.

Kuuntelijan kanssa ei myöskään voi keskustella siitä, oliko teksti toisen mielestä esim. helppolukuista ja mukavasti soljuvaa, koska hän tietää vain oliko sitä helppo kuunnella juuri sen kyseisen kertojan lukemana. On se siis hyvinkin oleellista informaatiota tässäkin.

Sisällöstä voi totta kai puhua ilman tuota tietoakin, mutta on monta aspektia, joissa tiedolla on merkitystä. Miksi siis jättää kertomatta sellainen asia, kun sen voi aivan helposti ja luontevasti myös kertoa?

"Oletko lukenut tämän kirjan?"

"Kuuntelin sen äänikirjana"

Olipa vaikea keskustelu.

Minä olen lukenut kaikki Jarkko Sipilän dekkarit, mutta osan niistä olen kuunnellut äänikirjoina. En kuitenkaan muista ihan varmasti, mitkä Sipilän dekkareista olen kuunnellut äänikirjoina ja mitä en. Jos rupeaisin tällaista selostamaan vastauksena yksinkertaiseen kysymykseen, niin minua pidettäisiin varmaan aika ikävystyttävänä jaarittelijana.

"Oletko lukenut Jarkko Sipilän dekkareita?"

"Osan olen lukenut, osan kuunnellut äänikirjoina."

Minun mielestäni tuo ei ole jaarittelua nähnytkään.

"Oletko lukenut Jarkko Sipilän kirjan XXXX"

"En ole varma. En muista mitkä hänen kirjoistaan ole lukenut ja mitkä kuunnellut äänikirjona."

Tuokaan ei ole jaarittelua. Jaaritteluun vaaditaan useita lauseita, joissa toistetaan samaa asiaa eri kulmista.