Miten reagoitte ihmisten kanssa, jotka lähes jatkuvasti neuvovat, vähättelevät tai arvostelevat?
Kuvitellaan että sinulla on isovanhemmat tai työkaverit vaikkapa tällaisia.
Kommentit (18)
Jos voit valita seurasi niin älä ole tekemisissä. Se on paras neuvo.
No, ei tule ihan ensimmäiseksi mieleen hakea tukea tuollaisten ihmisten kohteluun vauva-palstalta.
Kuuntelen kyllä ja sanon, että sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Jätän asian sikseen. En anna toisten sanomisten vaikuttaa itseeni enkä kommenttien mennä ihon alle. Jos mahdollista, olen vain vähän tai en ollenkaan tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa.
Äitini on tuollainen. Lapsesta asti olen oppinut että minun tulee hävetä ja tajuta etten ole yhtään mitään. Äitini on nyt 78v ja minä lähellä kuuttakymmentä. Edelleen äiti vähättelee, arvostelee, moittii ja ilkeilee. Ja minä häpeän kun olen niin huono ja paska ihminen.
Vierailija kirjoitti:
No, ei tule ihan ensimmäiseksi mieleen hakea tukea tuollaisten ihmisten kohteluun vauva-palstalta.
Miksei? Täällä on aidosti fiksujakin ihmisiä paljon kirjoittelemassa. Olen itsekin saanut täältä arvokasta emotionaalista tukea ja hyviä neuvoja, vaikka kaiken maailman koulukiusaajia, provohuutelijoita ja mukanokkelia nälvijöitä neuvojen pyytäminen toki myös vetää jostain syystä puoleensa.
Neuvominen: Ei haittaa. Usein kaipaan neuvoja ja tajuan, että se on luonnollista.
Vähättely: Annan olla ja en kerro vähättelijälle enää asioitani.
Arvostelijat: Riippuu mitä arvostellaan. Anoppini arvostelee välillä jotain niin pikku juttuja, että on pakko melkein nauraa. Hän kauhisteli joskus kun meillä ei ollut jouluksi ns sopivia verhoja :D
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tuollainen. Lapsesta asti olen oppinut että minun tulee hävetä ja tajuta etten ole yhtään mitään. Äitini on nyt 78v ja minä lähellä kuuttakymmentä. Edelleen äiti vähättelee, arvostelee, moittii ja ilkeilee. Ja minä häpeän kun olen niin huono ja paska ihminen.
Meillä muuten sama meno, paitsi että minä lopetin huonouteni ja paskuuteni häpeämisen. Tajusin vihdoin yli viiskymppisenä, että olen huono ja paska vain äitini silmissä. Kyllä hän edelleen 85 vuoden iässäkin jaksaa vähätellä, arvostella ja moittia, mutta kun olen muualta saamani arvostuksen myötä noussut sen yläpuolelle, niin antaa mennä.
Mahdollisimman vähän ollaan tekemisissä, sama pätee muihinkin arvostelijohin ja vähättelijöihin. Hyviä neuvoja otan toki vastaan.
Voishan niitä omia ajatuksia sanoa suoraan. Että olipa ikävä kommentti tai kysyä, että mitä tarkoitit tuolla. Sillä se hiljalleen loppuu. Ja seuran vaihtaminen, oikein hyvä.
Minulla on ollut muutaman vuoden sellainen kummallinen olo näiden tiettyjen ihmisten kanssa ja olen tuntenut itseni liian herkäksi ja ylianalysoivaksi. Sitä kyllä olenkin, mutta jotenkin näiden ihmisten käytös saa minut vielä enemmäntuntemaan itseni tällaiseksi. Tulin miettineeksi, että taitavat käyttää gaslightning -keinoa minuun. Tai sitten valitsevat sanansa jotenkin väärin, jolloin luulevat tarkoittavansa hyvää, mutta sanoma on aavistuksen negatiivinen. Ikään kuin eivät tietäisi loukkaavansa. Mene ja tiedä.
Kun olen joskus suuttunut, niin he katsovat ihmeissään minua. Silloin todella tuntuu että olen muukalainen heidän joukossaan.
Annetaan takaisin samalla mitalla tietty
Mun yksi työkaveri on juuri tällainen! Ei hänelle voi kertoa mitään kun alkaa pyytämättä neuvoa vaikkei mitään kysyttykään ja aina löytyy teoria jos jonkinlaiseen pohdintaan. Mietin juuri yhden maan hintapolitiikkaa ja hänhän toki tiesi vastauksen siihenkin. Väärin meni. Mutta piti päästä sanomaan vaikkei mitään mistään tiedäkään. Todella ärsyttävä piirre ja olin jo unohtanut että käyttäytyy noin epäsosiaalisesti. Istuttiin silloin loppuaika tuppisuina ja niin sitten jatkossakin kun en halua sanoa enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tuollainen. Lapsesta asti olen oppinut että minun tulee hävetä ja tajuta etten ole yhtään mitään. Äitini on nyt 78v ja minä lähellä kuuttakymmentä. Edelleen äiti vähättelee, arvostelee, moittii ja ilkeilee. Ja minä häpeän kun olen niin huono ja paska ihminen.
Minulla samanlainen äiti. Pitkään olet jaksanut, itse lakkasin kokonaan soittelemasta äidille nelikymppisenä.
Äiti soittelee silti minulle joskus. Vastaan kyllä eikä äiti enää moiti minua mutta en ole kovin kiinnostunut hänen asioistaan. Olen katkera siitä millainen äiti hän on ollut.
Varmaan äitini jatkuvilla moitteilla on osasyynä siihen etten kestä pyytämättä neuvojaan tuputtavia ja arvostelevia ihmisiä lainkaan enää vaan katkaisen välit sen kummemmin selittelemättä.
Anoppini on juuri tuollainen minua kohtaan.
En ole enää tekemisissä hänen kanssaan. Ihmettelee asiaa, eikä muka ymmärrä että johtuu hänen käytöksestään.
Mitenkähän ihmisten puheisiin oikein pitäisi suhtautua, kun ei voi ottaa minkäänlaista kantaa? Sanoi niin tai näin, oletetaan että arvostelee, neuvoo tai ei ole kiinnostunut. Mistä yleensä voi keskustella?
Minulla on tällainen sisarus, jota valitettavasti en voi täysin vältellä tämänhetkisten olosuhteiden vuoksi, mutta onneksi edes sain paikannettua viimein lähteen sille ainaiselle pahalle ja selittämättömälle huonommuuden tunteelleeni, hän sitä minulle on pakkosyöttänyt jo vuosia neuvoillaan ja ohjailullaan no nyt aion muuttaa olosuhteita siten että etääntyminen on mahdollista, siihen asti yritän vanhempiemme vuoksi pitää jotkut kohteliaat välit ja nykyisin sentään ärähdän tarvittaessa silloin kun rajojani ei kunnioiteta ja minuuttani yritetään murtaa jonkun tahtoon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen sisarus, jota valitettavasti en voi täysin vältellä tämänhetkisten olosuhteiden vuoksi, mutta onneksi edes sain paikannettua viimein lähteen sille ainaiselle pahalle ja selittämättömälle huonommuuden tunteelleeni, hän sitä minulle on pakkosyöttänyt jo vuosia neuvoillaan ja ohjailullaan no nyt aion muuttaa olosuhteita siten että etääntyminen on mahdollista, siihen asti yritän vanhempiemme vuoksi pitää jotkut kohteliaat välit ja nykyisin sentään ärähdän tarvittaessa silloin kun rajojani ei kunnioiteta ja minuuttani yritetään murtaa jonkun tahtoon.
Tämä kuulostaa valitettavan tutulta. Yritän pysyä joten kuten väleissä siihen saakka kun vanhemmat ovat elossa etteivät pahoita mieltään, mutta tämän jälkeen en ole heidän kanssaan missään yhteydessä.
Sanon asiasta pari kertaa. Jos ei vaikutusta niin vaihdan parempaan seuraan.