Mitä ajattelet ostoskeskuksissa notkuvista nuorista?

En mitään, hädin tuskin edes huomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen notkuja kirjoitti:

Samanlailla itsekin notkuin jo 80-luvulla. Ei maailman niin paljoa ole muuttunut.

Itse asiassa maailma on aika paljon muuttunut, tai ainakin nuoret. Omassa nuoruudessa oli ihan tavallista notkua vaikka viikonloppuillat "kaupungilla" ja siellä oli ihan tavallisetkin nuoret, nykyään tuntuu, että siellä notkuu vain pelkät "ongelmanuoret". Itselläni siis 15-vuotias, joten on tullut seurattua nuorten tekemisiä tässä vuosien varrella.

Missä päin kaupunkia oma nuoresi notkuu?

Kotona, kaverilla tai urheilutreeneissä.

Ajattelen, että siinäpä näyttää olevan nuoria. Moikkaan niitä jotka tunnistan. Osa on yleensä entisiä oppilaitani tai lasteni kavereita. Pienessä kaupungissa asutaan.

Nuoruuteen kuuluu maleksiminen ja kokoontuminen. Mielestäni netti on vähentänyt yleistä hengailua julkisilla paikoilla. Omassa nuoruudessani istuskeltiin iltapäivisin huoltoasemien baareissa ja iltaisin puistoissa ja toripöydillä. Nykynuoret tuntuvat siihen nähden kovin kunnollisilta.

Tulee useasti mieleen, että noilla sentään on sosiaalinen elämä, vrt. nuoret ja aikuiset jotka notkuu vaan koneella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laumasieluja. Minua ei nuorenakaan kiinnostanut vetelehtiä muiden kanssa, vaan vetelehdin itsekseni. Aina löysin tekemistä, vaikka oli kuulemma niin tylsä 80-luku.

Yläasteella minulla oli koulussa kaveri, joka notkui vapaa-aikanaan pääasiassa huoltoaseman kahviossa tyttö- ja poikaporukassa. Kysymykseeni siitä, mitä he siellä oikein tekivät, hän ei osannut vastata muuta kuin "ollaan vaan". En vieläkään tiedä, mitä he siellä tekivät.

Olen varmasti ihmiskunnan laumasieluisuusasteikon ääripäässä. Ymmärrän jotenkin, että ihmiset kaipaavat ympärilleen ryhmää vaikka vain hengailemaan, mutta itse en tunne sellaiseen lainkaan vetoa. No, sanotaan suoraan: ymmärrän jotenkin, mutta en arvosta.

Ihminen on laumaeläin. On ihan luonnollista, että ihmiset tykkäävät olla toisten ihmisten seurassa. Minä voin kertoa, mitä sinun kaverisi tekivät siellä huoltoaseman kahvilassa: he juttelivat erilaisista asioista. Ei se keskustelu nyt välttämättä mitenkään korkeatasoista ollut, mutta kun ihmiset ovat toistensa seurassa, niin yleensä sitä jutellaan.

Näinhän minä ohimennen huoltoasemilla asioidessani näitä nurkkapöydissä notkuvia nuorisoryhmiä. Ei vain koskaan tullut mieleenkään, että haluaisin liittyä joukkoon. Minulla ei ole koskaan ollut "löyhiä kaveriporukoita", jotka tuntuvat olevan ihmisen tyypillisin olomuoto. Magneetti, joka vetää useimpia ihmisiä väkijoukkoon, työntää minua toisella puolellaan väkijoukosta pois.

On aika vaikea selittää sitä, miltä tämä tuntuu, mutta annan esimerkin: jos minut olisi pantu tai pantaisiin nyt ostarille tai "Unkalle" notkumaan, katselisin menoa muutaman minuutin ja kysyisin turhautuneena: "Tehdäänkö jotain vai lähdetäänkö kotiin?"

Ei se haittaa, saat olla sellainen kuin olet, mutta ei sinun silti tarvitse väheksyä normaalia sosiaalisuutta. Se on ihan luonnollinen osa ihmisen käytöstä. Ja toisaalta sinäkin haleudut ihmisten seuraan tälle palstalle, että jotain sosiaalisuutta tunnut itsekin kaipaavan.

Ostarilla jauhamisessa ja satunnaiseen verkkokeskusteluun osallistumisessa on eronsa.

Älä pahoita mieltäsi siitä, että minä tosiaan katselen alaspäin ihmisen tarvetta olla huonossakin seurassa mieluummin kuin itsekseen.

Mikä mielestäsi on se keskeinen ero? Miksi koet tarvetta katsella alaspäin? 

Kuvitellaanpa. Joen rannan ruohikossa istuu lauma hihitteleviä, möliseviä ja toisiaan kyhnytteleviä apinoita. Viereisessä puussa istuu yksi apina tarkkailemassa muurahaisten puuhia.  Mitä mielleyhtymiä tästä sinulle tulee? ;)

Ei kun kerro nyt ihan omin sanoin, älä pyydä minua kertomaan vastauksia. Mielellään vielä niin, että jätät metaforat apinoista ja muurahaisista, ja sanot ihan konkreettisesti, mitä asiaa tarkoitat.

Jos nyt kuitenkin pidetään vielä mielessä se asia, että ihminen tosiaan on laumaeläin, ihminen ei ole rakentanut sivilisaatiota sillä tavalla, että yksi ihminen on ponnistellut kauheasti, vaan erilaiset suuret projektit on toteutettu ryhmätyöllä ja sekin, että sinäkin tosiaan olet hakeutunut tänne keskustelemaan muiden parissa sen sijaan, että pohtisit asiaa ylhäisessä yksinäisyydessäsi. Nämä ovat siis faktoja, eli pidä nämä mielessäsi, kun kerrot, mitä tästä asiasta ajattelet.

Eikö kapasiteettisi riittänyt, vai tuliko epämiellyttäviä mielleyhtymiä?

Totta kai ihminen on laumaeläin. Suuret projektit toteutetaan ryhmätyönä, jossa yksi tai muutama osaavampi tekee suunnitelmat ja ostarillanotkujaluonteiset kantavat tiiliä.

Mielenkiintoista, että mainitset kapasiteetin riittämisen - kysehän on sinun mielipiteistäsi ja ajatuksistasi, miksi minun kapasiteettini pitäisi riittää sinun ajatustesi ilmaisemiseen? Eikö sinun pitäisi osata ilmaista ne itse?

Minusta nuo ajatuksesi vaikuttavat kaikkiaan aika sekavilta. Eihän joku projektin suunnittelemunen tarkoita sitä, että suunnitteluja olisi jotenkin eristynyt, eikä projektin suunnittelu ome yleensä myöskään yhden ihmisen harteilla.

Pyydän nyt vielä kerran, että yrittäisit ilmaista ajatuksesi jotenkin konkrettisesti ilman mielikuvia, joita muiden pitäisi tulkita.

Sinä et siis ymmärrä vertauskuvia, esimerkkejä etkä suoraa puhetta. Et tainnut olla oivaltavimmasta päästä edes niitä ostarilla notkuvia tyhjänjauhajia. Montako tuntia päivässä jaksoit olla tyhjäkäynnillä? Lintsasitko peräti koulusta päästäksesi vetelehtimään?

Itsekin tykkäsin käydä teininä kylillä hengaamassa. Hauskinta oli nähdä poikia. Hengailtiin myös kodeissa, oli harrastuksia ja koulu sujui hyvin. Ajattelen, että pitävät samalla lailla hauskaa ja tutustuvat toisiinsa. En katsele nenänvartta pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laumasieluja. Minua ei nuorenakaan kiinnostanut vetelehtiä muiden kanssa, vaan vetelehdin itsekseni. Aina löysin tekemistä, vaikka oli kuulemma niin tylsä 80-luku.

Yläasteella minulla oli koulussa kaveri, joka notkui vapaa-aikanaan pääasiassa huoltoaseman kahviossa tyttö- ja poikaporukassa. Kysymykseeni siitä, mitä he siellä oikein tekivät, hän ei osannut vastata muuta kuin "ollaan vaan". En vieläkään tiedä, mitä he siellä tekivät.

Olen varmasti ihmiskunnan laumasieluisuusasteikon ääripäässä. Ymmärrän jotenkin, että ihmiset kaipaavat ympärilleen ryhmää vaikka vain hengailemaan, mutta itse en tunne sellaiseen lainkaan vetoa. No, sanotaan suoraan: ymmärrän jotenkin, mutta en arvosta.

Ihminen on laumaeläin. On ihan luonnollista, että ihmiset tykkäävät olla toisten ihmisten seurassa. Minä voin kertoa, mitä sinun kaverisi tekivät siellä huoltoaseman kahvilassa: he juttelivat erilaisista asioista. Ei se keskustelu nyt välttämättä mitenkään korkeatasoista ollut, mutta kun ihmiset ovat toistensa seurassa, niin yleensä sitä jutellaan.

Näinhän minä ohimennen huoltoasemilla asioidessani näitä nurkkapöydissä notkuvia nuorisoryhmiä. Ei vain koskaan tullut mieleenkään, että haluaisin liittyä joukkoon. Minulla ei ole koskaan ollut "löyhiä kaveriporukoita", jotka tuntuvat olevan ihmisen tyypillisin olomuoto. Magneetti, joka vetää useimpia ihmisiä väkijoukkoon, työntää minua toisella puolellaan väkijoukosta pois.

On aika vaikea selittää sitä, miltä tämä tuntuu, mutta annan esimerkin: jos minut olisi pantu tai pantaisiin nyt ostarille tai "Unkalle" notkumaan, katselisin menoa muutaman minuutin ja kysyisin turhautuneena: "Tehdäänkö jotain vai lähdetäänkö kotiin?"

Ei se haittaa, saat olla sellainen kuin olet, mutta ei sinun silti tarvitse väheksyä normaalia sosiaalisuutta. Se on ihan luonnollinen osa ihmisen käytöstä. Ja toisaalta sinäkin haleudut ihmisten seuraan tälle palstalle, että jotain sosiaalisuutta tunnut itsekin kaipaavan.

Ostarilla jauhamisessa ja satunnaiseen verkkokeskusteluun osallistumisessa on eronsa.

Älä pahoita mieltäsi siitä, että minä tosiaan katselen alaspäin ihmisen tarvetta olla huonossakin seurassa mieluummin kuin itsekseen.

Mikä mielestäsi on se keskeinen ero? Miksi koet tarvetta katsella alaspäin? 

Kuvitellaanpa. Joen rannan ruohikossa istuu lauma hihitteleviä, möliseviä ja toisiaan kyhnytteleviä apinoita. Viereisessä puussa istuu yksi apina tarkkailemassa muurahaisten puuhia.  Mitä mielleyhtymiä tästä sinulle tulee? ;)

Ei kun kerro nyt ihan omin sanoin, älä pyydä minua kertomaan vastauksia. Mielellään vielä niin, että jätät metaforat apinoista ja muurahaisista, ja sanot ihan konkreettisesti, mitä asiaa tarkoitat.

Jos nyt kuitenkin pidetään vielä mielessä se asia, että ihminen tosiaan on laumaeläin, ihminen ei ole rakentanut sivilisaatiota sillä tavalla, että yksi ihminen on ponnistellut kauheasti, vaan erilaiset suuret projektit on toteutettu ryhmätyöllä ja sekin, että sinäkin tosiaan olet hakeutunut tänne keskustelemaan muiden parissa sen sijaan, että pohtisit asiaa ylhäisessä yksinäisyydessäsi. Nämä ovat siis faktoja, eli pidä nämä mielessäsi, kun kerrot, mitä tästä asiasta ajattelet.

Eikö kapasiteettisi riittänyt, vai tuliko epämiellyttäviä mielleyhtymiä?

Totta kai ihminen on laumaeläin. Suuret projektit toteutetaan ryhmätyönä, jossa yksi tai muutama osaavampi tekee suunnitelmat ja ostarillanotkujaluonteiset kantavat tiiliä.

Mielenkiintoista, että mainitset kapasiteetin riittämisen - kysehän on sinun mielipiteistäsi ja ajatuksistasi, miksi minun kapasiteettini pitäisi riittää sinun ajatustesi ilmaisemiseen? Eikö sinun pitäisi osata ilmaista ne itse?

Minusta nuo ajatuksesi vaikuttavat kaikkiaan aika sekavilta. Eihän joku projektin suunnittelemunen tarkoita sitä, että suunnitteluja olisi jotenkin eristynyt, eikä projektin suunnittelu ome yleensä myöskään yhden ihmisen harteilla.

Pyydän nyt vielä kerran, että yrittäisit ilmaista ajatuksesi jotenkin konkrettisesti ilman mielikuvia, joita muiden pitäisi tulkita.

Sinä et siis ymmärrä vertauskuvia, esimerkkejä etkä suoraa puhetta. Et tainnut olla oivaltavimmasta päästä edes niitä ostarilla notkuvia tyhjänjauhajia. Montako tuntia päivässä jaksoit olla tyhjäkäynnillä? Lintsasitko peräti koulusta päästäksesi vetelehtimään?

Sulla näyttää olevan paha päähänpinttymä omasta erinomaisuudestasi.

-eri

Leppävaaran Sellossa tuon notkumisen ympärille on syntynyt ikäviä lieveilmiöitä, mutta ei nyt niistä sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Leppävaaran Sellossa tuon notkumisen ympärille on syntynyt ikäviä lieveilmiöitä, mutta ei nyt niistä sen enempää.

entäs nyt?

Siellä me 80-luvulla notkuttiin, duunarien ja johtajien lapset ostarilla. Se oli kuitenkin sosiaalista toimintaa vaikkapa tietokonepelien pelaamiseen verrattuna. Sitäpaitsi suurin osa meistä harrasti muutakin kuin sitä notkumista.

Siitä on kolmekymmentä vuotta ja nyt me olemme itse duunareita ja johtajia. Enää ei notkuta ostarilla, mutta meillä on hieno ystäväpiiri.

Niillä ei ole elämää.

Lähinnä tulee mieleen, että järkevän tekemisen puutetta. Mutta ei sinällään se notkuminen haittaa, jos eivät aiheuta häiriötä.

Tosin olen sellaistakin nähnyt kauppakeskuksissa, että pikkulapsille tarkoitetuissa leikkinurkkauksissa on notkunut nuorisojoukkoja! Että kiva yrittää viedä sinne pienet lapset leikkimään, kun teinit on vallanneet sen koko paikan!

Senkus notkuvat. Parempi sisätiloissa lämpimässä ja ihmisten ulottuvilla kuin jossain kylmässä palelemassa ja ties missä tien poskessa tai rämeikössä. Nykyajan ostarit on vielä suunniteltu niin, että siellä voi viettää aikaa. Ei ole pakko vain piipahtaa nopeasti liikkeessä kuluttamassa ja sitten äkkiä kotiin. Ne on suunniteltu niin, että siellä voi hengailla, välillä syödä jos tekee mieli ja sitten taas hengailla. Ostarit halutaankin pitää "elävinä", kuin pieninä kaupunkikortteleina, joissa voi myös tavata uusia ihmisiä niin halutessaan. Kannattaa kohdella näitä nuoria hengaajia samalla lailla arvostaen kuin muitakin asiakkaita. He tuovat sinne elämää ja varttuessaan rahaa yhä enemmän kun suuntaavat tuttuun ympäristöön yhä enemmän myös ostoksille.