Mitä ajattelet ostoskeskuksissa notkuvista nuorista?

Tulee mieleen omat nuoruusajat, jolloin seisottiin pakkasessa ilman pipoa keskellä kaupunkia.

Ihmettelen että mitä he sieltä hakevat.

Samanlailla itsekin notkuin jo 80-luvulla. Ei maailman niin paljoa ole muuttunut.

Riippuu ostoskeskuksesta ja siitä käyttäytyvätkö asiallisesti. Helsingissä kahdessa lähikauppakeskuksessa on sisällä nuorisotalo ja kirjasto

Rokkenroll

Entinen notkuja kirjoitti:

Samanlailla itsekin notkuin jo 80-luvulla. Ei maailman niin paljoa ole muuttunut.

Itse asiassa maailma on aika paljon muuttunut, tai ainakin nuoret. Omassa nuoruudessa oli ihan tavallista notkua vaikka viikonloppuillat "kaupungilla" ja siellä oli ihan tavallisetkin nuoret, nykyään tuntuu, että siellä notkuu vain pelkät "ongelmanuoret". Itselläni siis 15-vuotias, joten on tullut seurattua nuorten tekemisiä tässä vuosien varrella.

Ärsyttäähän ne, mutta niinhän minäkin kolmekymmentä ja risat vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen että mitä he sieltä hakevat.

Mun ei tarvitse ihmetellä. Ne hakevat paikkaa, jossa oleskella toisten kanssa, sellaista paikkaa, jossa näkee muitakin ihmisiä.

No missäs ne sitten notkuisi.

Haluavat olla siellä, missä muutkin ihmiset ovat.

Laumasieluja. Minua ei nuorenakaan kiinnostanut vetelehtiä muiden kanssa, vaan vetelehdin itsekseni. Aina löysin tekemistä, vaikka oli kuulemma niin tylsä 80-luku.

Yläasteella minulla oli koulussa kaveri, joka notkui vapaa-aikanaan pääasiassa huoltoaseman kahviossa tyttö- ja poikaporukassa. Kysymykseeni siitä, mitä he siellä oikein tekivät, hän ei osannut vastata muuta kuin "ollaan vaan". En vieläkään tiedä, mitä he siellä tekivät.

Olen varmasti ihmiskunnan laumasieluisuusasteikon ääripäässä. Ymmärrän jotenkin, että ihmiset kaipaavat ympärilleen ryhmää vaikka vain hengailemaan, mutta itse en tunne sellaiseen lainkaan vetoa. No, sanotaan suoraan: ymmärrän jotenkin, mutta en arvosta.

Mieluummin notkuvat muiden näkyvissä kuin näkymättömissä jos tajuatte? 

Vierailija kirjoitti:

Laumasieluja. Minua ei nuorenakaan kiinnostanut vetelehtiä muiden kanssa, vaan vetelehdin itsekseni. Aina löysin tekemistä, vaikka oli kuulemma niin tylsä 80-luku.

Yläasteella minulla oli koulussa kaveri, joka notkui vapaa-aikanaan pääasiassa huoltoaseman kahviossa tyttö- ja poikaporukassa. Kysymykseeni siitä, mitä he siellä oikein tekivät, hän ei osannut vastata muuta kuin "ollaan vaan". En vieläkään tiedä, mitä he siellä tekivät.

Olen varmasti ihmiskunnan laumasieluisuusasteikon ääripäässä. Ymmärrän jotenkin, että ihmiset kaipaavat ympärilleen ryhmää vaikka vain hengailemaan, mutta itse en tunne sellaiseen lainkaan vetoa. No, sanotaan suoraan: ymmärrän jotenkin, mutta en arvosta.

Ihminen on laumaeläin. On ihan luonnollista, että ihmiset tykkäävät olla toisten ihmisten seurassa. Minä voin kertoa, mitä sinun kaverisi tekivät siellä huoltoaseman kahvilassa: he juttelivat erilaisista asioista. Ei se keskustelu nyt välttämättä mitenkään korkeatasoista ollut, mutta kun ihmiset ovat toistensa seurassa, niin yleensä sitä jutellaan.

Että nuo nostavat Suomen jaloilleen.

Samalla tavalla ajattelen nuorisosta kuin siellä notkuvista aikuisistakin. Aivan sama minulle missä notkuuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laumasieluja. Minua ei nuorenakaan kiinnostanut vetelehtiä muiden kanssa, vaan vetelehdin itsekseni. Aina löysin tekemistä, vaikka oli kuulemma niin tylsä 80-luku.

Yläasteella minulla oli koulussa kaveri, joka notkui vapaa-aikanaan pääasiassa huoltoaseman kahviossa tyttö- ja poikaporukassa. Kysymykseeni siitä, mitä he siellä oikein tekivät, hän ei osannut vastata muuta kuin "ollaan vaan". En vieläkään tiedä, mitä he siellä tekivät.

Olen varmasti ihmiskunnan laumasieluisuusasteikon ääripäässä. Ymmärrän jotenkin, että ihmiset kaipaavat ympärilleen ryhmää vaikka vain hengailemaan, mutta itse en tunne sellaiseen lainkaan vetoa. No, sanotaan suoraan: ymmärrän jotenkin, mutta en arvosta.

Ihminen on laumaeläin. On ihan luonnollista, että ihmiset tykkäävät olla toisten ihmisten seurassa. Minä voin kertoa, mitä sinun kaverisi tekivät siellä huoltoaseman kahvilassa: he juttelivat erilaisista asioista. Ei se keskustelu nyt välttämättä mitenkään korkeatasoista ollut, mutta kun ihmiset ovat toistensa seurassa, niin yleensä sitä jutellaan.

Näinhän minä ohimennen huoltoasemilla asioidessani näitä nurkkapöydissä notkuvia nuorisoryhmiä. Ei vain koskaan tullut mieleenkään, että haluaisin liittyä joukkoon. Minulla ei ole koskaan ollut "löyhiä kaveriporukoita", jotka tuntuvat olevan ihmisen tyypillisin olomuoto. Magneetti, joka vetää useimpia ihmisiä väkijoukkoon, työntää minua toisella puolellaan väkijoukosta pois.

On aika vaikea selittää sitä, miltä tämä tuntuu, mutta annan esimerkin: jos minut olisi pantu tai pantaisiin nyt ostarille tai "Unkalle" notkumaan, katselisin menoa muutaman minuutin ja kysyisin turhautuneena: "Tehdäänkö jotain vai lähdetäänkö kotiin?"

Haluavat notkua ilman vanhempiaan. Ei notkumispaikkoja ihan loputtomasti ole. Ulkona on ikävää kylmällä.

Mun mielestä on sulosta kun nuo mummelit ja papat on alkaneet kanssa "notkua" kauppakeskuksissa. Viimeisimmäksi Rajalla-kauppakeskuksessa oli vanhempaa väkeä hengaamassa ihan kymmenittäin, samoin Valkeassa näyttää vanhempikin väki viihtyvän :)

Ahdistaa ehkä vähän. Olin koulukiusattu. Liitän nuo ryhmät jotenkin siihen.

up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laumasieluja. Minua ei nuorenakaan kiinnostanut vetelehtiä muiden kanssa, vaan vetelehdin itsekseni. Aina löysin tekemistä, vaikka oli kuulemma niin tylsä 80-luku.

Yläasteella minulla oli koulussa kaveri, joka notkui vapaa-aikanaan pääasiassa huoltoaseman kahviossa tyttö- ja poikaporukassa. Kysymykseeni siitä, mitä he siellä oikein tekivät, hän ei osannut vastata muuta kuin "ollaan vaan". En vieläkään tiedä, mitä he siellä tekivät.

Olen varmasti ihmiskunnan laumasieluisuusasteikon ääripäässä. Ymmärrän jotenkin, että ihmiset kaipaavat ympärilleen ryhmää vaikka vain hengailemaan, mutta itse en tunne sellaiseen lainkaan vetoa. No, sanotaan suoraan: ymmärrän jotenkin, mutta en arvosta.

Ihminen on laumaeläin. On ihan luonnollista, että ihmiset tykkäävät olla toisten ihmisten seurassa. Minä voin kertoa, mitä sinun kaverisi tekivät siellä huoltoaseman kahvilassa: he juttelivat erilaisista asioista. Ei se keskustelu nyt välttämättä mitenkään korkeatasoista ollut, mutta kun ihmiset ovat toistensa seurassa, niin yleensä sitä jutellaan.

Näinhän minä ohimennen huoltoasemilla asioidessani näitä nurkkapöydissä notkuvia nuorisoryhmiä. Ei vain koskaan tullut mieleenkään, että haluaisin liittyä joukkoon. Minulla ei ole koskaan ollut "löyhiä kaveriporukoita", jotka tuntuvat olevan ihmisen tyypillisin olomuoto. Magneetti, joka vetää useimpia ihmisiä väkijoukkoon, työntää minua toisella puolellaan väkijoukosta pois.

On aika vaikea selittää sitä, miltä tämä tuntuu, mutta annan esimerkin: jos minut olisi pantu tai pantaisiin nyt ostarille tai "Unkalle" notkumaan, katselisin menoa muutaman minuutin ja kysyisin turhautuneena: "Tehdäänkö jotain vai lähdetäänkö kotiin?"

Ei se haittaa, saat olla sellainen kuin olet, mutta ei sinun silti tarvitse väheksyä normaalia sosiaalisuutta. Se on ihan luonnollinen osa ihmisen käytöstä. Ja toisaalta sinäkin haleudut ihmisten seuraan tälle palstalle, että jotain sosiaalisuutta tunnut itsekin kaipaavan.