Kun eläimet puhuvat keskenään ihmisestä, se ei ole mukavaa kuultavaa

Vierailija kirjoitti:

1 moos.

24 Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui.

25 Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."

27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

Niin, tämä on tyypillinen maatalouden keksimisen jälkeisen ajan myytti, jolla perustellaan ihmisen oikeutta toimia kuten toimii. Onneksi nykyaikana yhä harvempi enää uskoo jumaliin ja uskontoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole madon puolikasta kummempi, miksi minulla olisi enemmän vastuuta kuin madon puolikkaalla?

Tuossa oli kyse lähinnä olennon arvosta, ei kyvyistä. Siitä, että vaikka lapsi luonnollisesti on kyvyiltään paljon aikuista heikompi, eikä voi ottaa vastuuta monista asioista, juuri kukaan ei ole sitä mieltä että ihmislapsi olisi ihmisaikuiseen verrattuna arvoton otus. Mutta jostain syystä eläimellä ei nähdä oikein mitään arvoa useinkaan, ellei ihmisellä sitten ole henkilökohtaista tunnesidettä johonkin eläinyksilöön.

Vain ihminen voi edes ajatella, että muilla lajeilla on jokin erityinen arvo. Luonto on pohjimmiltaan itsekäs.

Luonto ei ole itsekäs, tai epäitsekäs, vaan avainasemassa on selviäminen, ilman mitään taustalla vallitsevaa aatetta.

Kuinka vaan, mutta lopputulos on, että ei hirvi eikä näätä auta ihmistä hädässä.

Mutta esim. delfiinejä tiedetään, jotka on kannatelleet hukkuvaa ihmistä pinnalla kunnes tämä on päässyt rantaan. Samoin on eläinlaumojen kasvattamia hylättyjä ihmislapsia ollut. 

Mutta tosiaan pääpointti on tuo että luonto ei ole varsinaisesti itsekäs tai itsetön, koska sellainen vaatii kykyä moraaliseen harkintaan, samoin kuin esim. julmuuskin. Eläimet vain ovat mitä ne ovat, ja tosiaan, suurin osa niistä välttelee ihmisiä eivätkä halua niitä auttaakaan. Jotkut jopa nälkäänsä söisivät ihmisen mielellään. Ei ne itsekkäitä ole, ne vain tekevät minkä geenit on ohjelmoinut ne tekemään selvitäkseen.

Joten Kuinkas se nyt on? Onko ihminen samalla viivalla madon kanssa vai kenties jotain muuta?