Työkyvyttömyyseläkeläiset - vertaistukea kaivataan

Miksi et? Oliko työ sinulle materialistina prioriteetti elämässä? Ehkä todellakin on aika keksiä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et? Oliko työ sinulle materialistina prioriteetti elämässä? Ehkä todellakin on aika keksiä muuta.

Täysin irrallinen ja asiaton kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et? Oliko työ sinulle materialistina prioriteetti elämässä? Ehkä todellakin on aika keksiä muuta.

Täysin irrallinen ja asiaton kommentti.

Ei millään tapaa. Etkö oikeasti sopeudu elämääsi vähemmällä, etkö hyväksy tilannettasi vuosienkaan jälkeen?

Käytkö terapiassa?

Minä en jäänyt työelämästä, vaan takana oli pitkiä työttömyyskausia ja pätkätöitä aikaa sitten, joten se ei ollut suuri muutos.

Tähän rahatilanteeseenkin tavallaan oli sopeutunut, kun ei se elämä koskaan ole leveää ollut, tosin murhetta se minimieläke aiheuttaa, kustannusten jatkuvasti noustessa.

Ja kyllä häpeän tätä, onneksi en tapaa ihmisiä joten harvoin tarvitsee kellekään kertoa että olen eläkkeellä.

Sisältöä elämään? No av:lta. Tekemistä olisi ihan päivittäisissä askareissa ja itsestä huolehtimisessa, mutten jaksa tehdä niitäkään.

Nimim. 3 viikkoa yrittänyt päästä kauppaan

suosittelisin tutustumista itseen ja omaan sisimpään..  lähtemään rakentelemaan elämäänsä sitä kautta millainen ihminen haluaa ja kykenee olemaan. Mitä arvoja on, ja miten voi elämäänsä toteuttaa siitä huolimatta ettei ole enää työelämässä.

Työ antaa monelle elämään sisältöä mutta joillekin se on ainoa sisältö ja merkityksellisyyden tuoja. Kun työt loppuu, oma panos maailmaan sitten katoaa.. sen löytäminen ei ole helppoa. Eikä sitä löytämistä kannata välttämättä edes korvata millään turhalla askartelulla ja harrastamisellakaan.. 

maailmassa voi olla hyödyllinen muutenkin kuin tekemällä työtä, mutta sun pitää vaan ekaks löytää se millanen ihminen sä itse olet ja löytää sitten se väylä ittes toteuttamiseen niiden rajoitteiden puitteissa mitä sulla on.. Kuulostaa helpolta mutta ei välttämättä ole sitä.

Vaihtaisin mielelläni osia kanssasi... T: 15v vakavasti sairastanut, tusina B-lausuntoja ja eläkehakemuksia... Leikatulla tt-tuella elelen.

Oli kyllä suunnaton helpotus, kun pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. En ole hävennyt yhtään. Päinvastoin.

Eläke riittää elämiseen.

Sisältöä elämään tuovat asiat, joita en työelämän aikana ehtinyt/jaksanut tehdä.

Vaikea sanoo kun työelämästä ei ole oikein kokemuksia. Jossain työllistämiskokeilussa olin 20 vuotta sitten mutta sen perusteella vaikea sanoo juuta tai jaata.

Olen ollut kotihoidon tuella kotona ennenkuin pääsin eläkkeelle. Se oli kivaa aikaa ja myös taloudellisesti turvattua. Nyt on kitkuttelua.

Vierailija kirjoitti:

suosittelisin tutustumista itseen ja omaan sisimpään..  lähtemään rakentelemaan elämäänsä sitä kautta millainen ihminen haluaa ja kykenee olemaan. Mitä arvoja on, ja miten voi elämäänsä toteuttaa siitä huolimatta ettei ole enää työelämässä.

Työ antaa monelle elämään sisältöä mutta joillekin se on ainoa sisältö ja merkityksellisyyden tuoja. Kun työt loppuu, oma panos maailmaan sitten katoaa.. sen löytäminen ei ole helppoa. Eikä sitä löytämistä kannata välttämättä edes korvata millään turhalla askartelulla ja harrastamisellakaan.. 

maailmassa voi olla hyödyllinen muutenkin kuin tekemällä työtä, mutta sun pitää vaan ekaks löytää se millanen ihminen sä itse olet ja löytää sitten se väylä ittes toteuttamiseen niiden rajoitteiden puitteissa mitä sulla on.. Kuulostaa helpolta mutta ei välttämättä ole sitä.

Kiitos tästä. Antoi pohdinnan aihetta. Ap.

Millä sairauksilla te olette eläkkeelle päässeet? Mä en pääse millään. T. Ammattivalittaja

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin mielelläni osia kanssasi... T: 15v vakavasti sairastanut, tusina B-lausuntoja ja eläkehakemuksia... Leikatulla tt-tuella elelen.

Siis ymmärsinkö oikein että toimeentulotukeasi on vielä kaiken vastoinkäymisen lisäksi leikattu? Toi on kohtuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin mielelläni osia kanssasi... T: 15v vakavasti sairastanut, tusina B-lausuntoja ja eläkehakemuksia... Leikatulla tt-tuella elelen.

Ymmärrän hyvin. Itsekin roikuin vuosikaudet "löyhässä hirressä" ennenkuin pääsin eläkkeelle.

Olen sopeutunut tässä kahden vuoden aikana. Minulla ei myöskään ole paljon työkokemusta ja ennen pysyvää eläkettä olin monta vuotta kuntoutustuella. Ensin vähän tuntui kurjalta, että kaikki työelämään tähtäävä on nyt minun osalta ohi. Lopulta se olikin helpotus. Aina jotain tekemistä keksii, vaikka toisinaan masentaa niin ettei tahdo päästä alkuun. Uutta harrastusta aloittelen itsekseni ja toivon, että se jää pysyväksi arjen iloksi.

Yli kymmenen vuoden työkyvyttömyyseläkkeellä olon jälkeen tiedän, että se syrjäyttää kaikesta.

Eri asia sitten on, onko tämä syrjäytyminen hyvä vai huono asia?

Omalta kohdaltani pidän sitä hyvänä, sillä vakavaan masennukseen sairastuttuani, olen jo senkin seurauksena halunnut vetäytyä kaikesta vastuusta ja "aktiivisesta" elämästä.

Vietän päiviäni suurimmaksi osaksi netissä, kaupassa käyden ja autoa/moottoripyörää rassaten.

Välillä saatan heittä fillarilla lenkin ihan aikani kuluksi ja saadakseni raitista ilmaa.

Kesällä tulee jonkiverran matkailtua kotimaan luontokohteissa (pientä vaeltelua ja yöpymistä teltassa) tai Norjassa, jossa o tullut käytyä jo useana vuonna ihailemassa maisemia :-)

Moottoripyörä on aika uusi tulokas ja ensi kesänä varmaankin tulee sillä ajeltua enemmän kuin autolla.

Parasta tässä syrjäytyneessä elämässä on se, että olen valinnut sen itse, sillä vaihtoehtojahan olisi vaikka kuinka paljon, jopa ulkomailla asumista myöten, mutta tämä sopii minulle oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Millä sairauksilla te olette eläkkeelle päässeet? Mä en pääse millään. T. Ammattivalittaja

Pitää olla päässä vikaa, niin pääsee. Sitten jotain työkokeilua ja kuntouttavaa jonka jättää kesken vain koska veetuttaa, kun päävikaisiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti alentavasti työpaikoilla. Kun on näyttänyt ettei kykene useiden vuosien aikana työhön eikä kuntoutumaan, niin ne kelalla katsoo, että eläke on paikallaan.

Minulla menee aika ihan hyvin, luen, teen käsitöitä, notkun koneella ja kotitöitä teen minkä huvittaa. Rahan kanssa on välillä tiukkaa, mutta onneksi on velaton omistusasunto ja mies jakamassa kustannuksia. Kyllä tämä välillä kaivelee, kun muuten tykkäisin olla töissä. Mies muistuttaakin millainen painajaispaikka viimeisin työpaikkani oli, että tämä on kuitenkin parempi vaihtoehto. Olen eläkkeellä fyysisistä syistä, mutta en minä niitä kenellekään huutele. Vain lähimmät tietävät syyn.

Vierailija kirjoitti:

Yli kymmenen vuoden työkyvyttömyyseläkkeellä olon jälkeen tiedän, että se syrjäyttää kaikesta.

Eri asia sitten on, onko tämä syrjäytyminen hyvä vai huono asia?

Omalta kohdaltani pidän sitä hyvänä, sillä vakavaan masennukseen sairastuttuani, olen jo senkin seurauksena halunnut vetäytyä kaikesta vastuusta ja "aktiivisesta" elämästä.

Vietän päiviäni suurimmaksi osaksi netissä, kaupassa käyden ja autoa/moottoripyörää rassaten.

Välillä saatan heittä fillarilla lenkin ihan aikani kuluksi ja saadakseni raitista ilmaa.

Kesällä tulee jonkiverran matkailtua kotimaan luontokohteissa (pientä vaeltelua ja yöpymistä teltassa) tai Norjassa, jossa o tullut käytyä jo useana vuonna ihailemassa maisemia :-)

Moottoripyörä on aika uusi tulokas ja ensi kesänä varmaankin tulee sillä ajeltua enemmän kuin autolla.

Parasta tässä syrjäytyneessä elämässä on se, että olen valinnut sen itse, sillä vaihtoehtojahan olisi vaikka kuinka paljon, jopa ulkomailla asumista myöten, mutta tämä sopii minulle oikein hyvin.

Menee ohi aiheen mutta koska eläkkeeni on pieni ja matkustaminen kallista niin kyselen vinkkejä. Eli Norja kiinnostaa mutta on kallis maa, oletko sielläkin vaeltaessasi yöpynyt teltassa? Onko siellä jokamiehenoikeudet samanlaiset kuin Suomessa?

Aikaa on ja rahaakin, mutta psyykkinen vointi on niin huono että koko oleminen on tuskaista. Kelan terapiat on vain työkykyisille. Hyväksikäyttö traumat taustalla. Liikkuminen lievittää hiukan, toisaalta on syömishäiriö. Aivot puutuneet tuskan takia. Haluaisin lukea mutta ei pysty keskittymään.

Lääkkeitä on kokeiltu, mutta läskizombiena olo oli vielä kauheampi kun itsetuhoinen en ole kuitenkaan vaan haluan elää.

Olisi voinut vaan olla hiukan keveämpää edes hetken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli kymmenen vuoden työkyvyttömyyseläkkeellä olon jälkeen tiedän, että se syrjäyttää kaikesta.

Eri asia sitten on, onko tämä syrjäytyminen hyvä vai huono asia?

Omalta kohdaltani pidän sitä hyvänä, sillä vakavaan masennukseen sairastuttuani, olen jo senkin seurauksena halunnut vetäytyä kaikesta vastuusta ja "aktiivisesta" elämästä.

Vietän päiviäni suurimmaksi osaksi netissä, kaupassa käyden ja autoa/moottoripyörää rassaten.

Välillä saatan heittä fillarilla lenkin ihan aikani kuluksi ja saadakseni raitista ilmaa.

Kesällä tulee jonkiverran matkailtua kotimaan luontokohteissa (pientä vaeltelua ja yöpymistä teltassa) tai Norjassa, jossa o tullut käytyä jo useana vuonna ihailemassa maisemia :-)

Moottoripyörä on aika uusi tulokas ja ensi kesänä varmaankin tulee sillä ajeltua enemmän kuin autolla.

Parasta tässä syrjäytyneessä elämässä on se, että olen valinnut sen itse, sillä vaihtoehtojahan olisi vaikka kuinka paljon, jopa ulkomailla asumista myöten, mutta tämä sopii minulle oikein hyvin.

Menee ohi aiheen mutta koska eläkkeeni on pieni ja matkustaminen kallista niin kyselen vinkkejä. Eli Norja kiinnostaa mutta on kallis maa, oletko sielläkin vaeltaessasi yöpynyt teltassa? Onko siellä jokamiehenoikeudet samanlaiset kuin Suomessa?

Olen matkaillut pääasiassa keski.Pohjois-norjassa, jossa yöpyminen teltan kanssa on jokamiehen oikeus ja telttapaikkoja löytyy pilvipimein, kunhan parkkeeraa autonsa vain jonnekin, ottaa rinkan selkäänsä ja painuu metsään/vuorille ym.

Useana vuonna ennen tein matkaa asuntoauton kanssa ja yöpymispaikkoja löytyy sillekin runsaasti

Maasta löytyy myös runsaasti maastossa olevia mökkejä, osa vuokrattavia ja osa kaikkien tulijoiden käytössä olevia.

Netistä löydät näiden mökkien ja vaellusreittien karttoja.

Maisemat ovat mielettömän upeita ja vaellusreittejä löytyy satoja joka puolelta.

Olen tehnyt matkaa omalla autolla, painuen rajan yli Torniosta ja ajamalla ruotsin läi yhtä soittoa, joskin ruotsinkin puolelta löytyy edullisia yöpymispaikkoja, esim. luonnonpuistoja ja leirintäalueita, ellei koko matkaa jaksa ajaa yhtäsoittoa.

Toinen vaihtoehto on Vaasa.Uumaja väli, joka säästää ajokilometrejä tuntuvasti.

Ruoka halvimmissa kaupoissa on samaa tasoa kuin kotimaassa, viina, olut ja tupakka kallista, joten kannattaa ottaa ne mukaan kotimaasta.

Lauttamaksut henkilöautolla ovat halpoja, joten ne eivät ole ongelma saaristossa liikuttaessa.

Maksullisista teistä tulee muutaman kympin maksu loman jälkeen.

Ne hoituvat automaattikameroiden välityksellä ja lasku tulee myöhemin.

Meressä kalastamiseen ei tarvita lupia ja esim. Saltsraumenin aluelta saalis on melkein takuuvarmaa ja itse olen valmistanut sen sapuskaksi kertakäyttögrilleillä jossakin missä vain sopivaa tilaa löytyy.

Suosittelen sujuvasti, sillä maasta löytyvät varmaankin poshjoiseuroopan upeimmat maisemat ja melko edullisen matkan päästä.

Vierailija kirjoitti:

Aikaa on ja rahaakin, mutta psyykkinen vointi on niin huono että koko oleminen on tuskaista. Kelan terapiat on vain työkykyisille. Hyväksikäyttö traumat taustalla. Liikkuminen lievittää hiukan, toisaalta on syömishäiriö. Aivot puutuneet tuskan takia. Haluaisin lukea mutta ei pysty keskittymään.

Lääkkeitä on kokeiltu, mutta läskizombiena olo oli vielä kauheampi kun itsetuhoinen en ole kuitenkaan vaan haluan elää.

Olisi voinut vaan olla hiukan keveämpää edes hetken.

Sellainen kuulemma on kuin "vaativa lääkinnällinen kuntoutus" joka on tarkoitettu myös eläkeläisille ja josta ei tarvitse maksaa edes omavastuuosuutta. Eli käytännössä ilmaista psykoterapiaa. Tiedä sitten kuinka vaikea sitä olisi saada mutta hakea kannattaa. Kelan muut terapiat on työkykyisille, teoriassa niitä voi saada myös eläkeläinen mutta oma kokemus opettanut että käytännössä ei.