Kysymys teille, jotka ette ole kelvanneet vastakkaiselle sukupuolelle

Mitäpä tuohon nyt sanoisi. Ikäänkuin sisäistin sen ajatuksen nuorempana, etten kelpaa ja samaa noudatan myöhemminkin, tiedostaen jälkikäteen että olen torpannut potentiaaliset pariutumistilanteet ihan vaan pelkästään tämän "aivopesun" seurauksena.

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Hetkeksi, mut se menee ohi kun muistan että ei ketään toista kumminkaan kiinnostaisi, eri sukupuolista vielä vähemmän. Mulla on tosi oudot ja ”typerät” mielenkiinnon kohteet.

Ymmärsin jo teini-iässä etten tule naista koskaan saamaan ja pakkohan se oli hyväksyä. Aika on näyttänyt, että oikeassa olin.

Poikuus 47

Joo ja ei, en enää oikein jaksa välittää. Olen muutenkin niin syrjäytynyt ja yksinäinen että ihan sama.

Yli kymmenen vuotta sinkkuutta takana. Nyt yritän laihduttaa, kun aina käsketään laihduttamaan. Tavoite 54 kg -> 47-49 kg, joka tapauksessa vähintään 5 kg pois. Kaikkea muuta olenkin jo kokeillut. Jos tämäkään ei toimi niin pitäkää tunkkinne stana.

Eräs ihana mies saisi minut (muuhunkin kuin vain seksisuhteeseen), mutta kun hän haluaisi perheen ja lapsia. Heräsi vasta 45-vuotiaana miettimään asiaa. Tähän saakka painanut töitä, on hienot talot ja autot (syrjäkylällä). Voi olla 'hiukan' vaikeeta saada nuorta naista sinne, muutaman vuoden nyt sitkeesti yrittänyt.

Olisin kelvannut, mutta en niille, joita halusin. Pidän kauniista vaaleahiuksisista miehistä, joilla on siniset silmät, fiksu ja uskollinen luonne.

Viihdyn yksin, koska luen paljon ja saan tehdä (melkein) mitä haluan (melkein) milloin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ihana mies saisi minut (muuhunkin kuin vain seksisuhteeseen), mutta kun hän haluaisi perheen ja lapsia. Heräsi vasta 45-vuotiaana miettimään asiaa. Tähän saakka painanut töitä, on hienot talot ja autot (syrjäkylällä). Voi olla 'hiukan' vaikeeta saada nuorta naista sinne, muutaman vuoden nyt sitkeesti yrittänyt.

Näinhän se on, miehet herää lapsihaaveeseen ihan liian myöhään. Vaikken itsekään ole mikään saalis en ottaisi yli 40 ikäistä ukkoa perheen perustamiseen. Huononee ne siittiötkin ja haluan ettei mies ole täysin pappa kun lapset vielä kotona. Mielummin jään lapsettomaksi.

En tule koskaan hyväksymään sitä.

Kyllä, yksin on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Hetkeksi, mut se menee ohi kun muistan että ei ketään toista kumminkaan kiinnostaisi, eri sukupuolista vielä vähemmän. Mulla on tosi oudot ja ”typerät” mielenkiinnon kohteet.

Jos olet nainen, on vaikea kuvitella mielenkiinnon kohteita jotka olisivat pariutumismielessä ongelma. Yleensä on vain plussaa jos ne ovat muuta kuin ainaiset matkustelu, viinin lipittäminen, herkuttelu ja sisustaminen.

Jos olet mies niin silloin kaavan rikkominen on toki huono asia.

Ei ole tarvinnut testata kelpaamattomuutta sillä onnistuin laistamaan perheen perustamisen, vasta myöhemmin käsittänyt, että ei olisi tullut kestämään.    

Vähän päälle vuosi sitten hyväksyin sen, että tulen olemaan koko elämäni yksin. Pohjimmiltani tosin olen tiennyt tämän jo teini-iästä saakka. 

27m

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Hetkeksi, mut se menee ohi kun muistan että ei ketään toista kumminkaan kiinnostaisi, eri sukupuolista vielä vähemmän. Mulla on tosi oudot ja ”typerät” mielenkiinnon kohteet.

Jos olet nainen, on vaikea kuvitella mielenkiinnon kohteita jotka olisivat pariutumismielessä ongelma. Yleensä on vain plussaa jos ne ovat muuta kuin ainaiset matkustelu, viinin lipittäminen, herkuttelu ja sisustaminen.

Jos olet mies niin silloin kaavan rikkominen on toki huono asia.

Montako teitä on jonossa pariutumaan naisen kanssa jolla on kotona kymmenen lemmikkieläintä ja joka roikkuu teatterilla kaikki päivät ja puhuu sen teatterin ohella lähinnä kirjoittamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?

Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?

Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.

Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Hetkeksi, mut se menee ohi kun muistan että ei ketään toista kumminkaan kiinnostaisi, eri sukupuolista vielä vähemmän. Mulla on tosi oudot ja ”typerät” mielenkiinnon kohteet.

Jos olet nainen, on vaikea kuvitella mielenkiinnon kohteita jotka olisivat pariutumismielessä ongelma. Yleensä on vain plussaa jos ne ovat muuta kuin ainaiset matkustelu, viinin lipittäminen, herkuttelu ja sisustaminen.

Jos olet mies niin silloin kaavan rikkominen on toki huono asia.

No eiväthän ne välttämättä sinänsä ongelma ole. Tuossa viestissä oli kyse siitä, ettei kumppani jaksaisi mitenkään erityisesti innostua tuollaisiin erikoisiin kiinnostuksenkohteisiin liittyvistä asioista. Tämä on ollut omissakin parisuhteissa ongelma, ei kummankaan kiinnostuksenkohteet sinänsä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Hetkeksi, mut se menee ohi kun muistan että ei ketään toista kumminkaan kiinnostaisi, eri sukupuolista vielä vähemmän. Mulla on tosi oudot ja ”typerät” mielenkiinnon kohteet.

Jos olet nainen, on vaikea kuvitella mielenkiinnon kohteita jotka olisivat pariutumismielessä ongelma. Yleensä on vain plussaa jos ne ovat muuta kuin ainaiset matkustelu, viinin lipittäminen, herkuttelu ja sisustaminen.

Jos olet mies niin silloin kaavan rikkominen on toki huono asia.

Naisilta odotetaan nimenomaan mainitsemiasi harrastuksia. Mies vie väkisin kylpylään hemmotteluhoitoihin vaikka nainen ei yhtään olisi kiinnostunut sellaisesta. Museokierros ja muutaman hyvän historiaa käsittelevän kirjan ostaminen olisi esimerkiksi mieluisampi juttu.

Kuinka moni mies suostuuihan täydestä sydämestään museokierrokselle ja viihtyy naisen kierrätystavaroilla sisustetussa kodissa, jossa ei ole kaikki viimeisen päälle laitettua?

Vierailija kirjoitti:

Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.

Taitaa olla vain omaa keksintöäsi tuo. Kyllä se on ainakin minun tuntemilleni miehille vain plussaa, jos nainen tietää tekniikasta tai muista miesten jutuista, suorastaan hot.