Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tekeekö raha onnelliseksi?
21.06.2006 |
Itse olen sitä mieltä että tekee. Mietin aina että voi kun voittas lotossa, sais ostaa tuota ja tuota. Ei olla mitään kauheen köyhiä, mut ei kyllä kovin hyvinkään toimeen tulevia. Esim. mulla ei oo varaa jäädä kotiin hoivovapaalle, vaikka mieli tekis. Enkä nyt tarkota/toivo mitään miljoonia, mut sen verran että ei joka pikku ostosta tarttis miettiä, et onko varaa. Voittas sen verran lotossa, et sais lainat pois, talo ja auto. Oonko ihan väärässä, unelmoinko lottovoitosta ihan turhaan?
Kommentit (30)
vaan tuo turvallisuuden tunnetta. Se poistaa epävarmuutta tulevaisuudesta, jos tietää että rahat ei lopu vaikka muutamaan kuukauteen ei tulisi palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkuostosta nytkään ei tarvitse miettiä, että onko varaa. Mutta raha mahdollistasi suuremmat haaveet, esim isomman unelma-asunnon.
Mutta olisinko onnellisempi? Ehkä en, mutta saahan sitä haaveilla. Ehkä joskus...
Rikas = onneton, ei ystäviä, saa kukkia
Köyhä = onnellinen, ystäviä, ei saa kukkia
Joo-o :D
Monesti ongelmaisen perheen tai yksilön ongelmat ratkeasisivat, kun kohtuullinen perustoimeentulo olisi taattu ja olisi varaa viettää joku vaatimaton lomakin. Loppupeleissä kohtuullinen perustoimeentulo voisi hyvin tulla yhteikunnalle halvemmaksikin (erityistoimien tarve vähenisi)
Raha tuo trvallisuudentunnetta ja onnellisuutta. Kaikkea se ei ratko, mutta suoraan sanottuna hirveän paljon.
Historiallisesti ja edelleen on parempiosaisten etujen mukaista uskotella muille, että raha ei tuo onnea. Huijausta koko ajattelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miehellä oli rahaa, ja kaikkea sain mitä halusin. Ero tulikin juuri rahan takia. Nyt on köyhä mies, ja mäkin olen köyhä. Elämä on paljon parempaa ja olen paljon paljon onnelisempi:)
rahalla=ostelemalla kaikenlaista voi peittää pahaa oloaan. meilläkin monesti, jos tunnen että parisuhde menee päin vittua, lähdetään monesti ostamaan kotiin jotain. koska ei osata tehdä ongelmalle mitään.
sen sijaan että peittelee kakkamaista oloaan, pitäs koittaa rypeä siinä kakkaolossa, ja selvittää asia mikä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on mukavaa, kun ei tarvitse venyttää penniä. Voi matkustella, ostaa vaatteita itselle ja lapsille, käydä kampaajalla, ostaa hyvää ruokaa yms.
Mutta jos ajatellaan, että kaksi ihmisitä, rikas ja köyhä ovat samassa elämäntilanteessa kaikin puolin muuten, apitsi rahallisesti...kyllä se on rikas joka on onnellisempi!
Itsekin haaveilen rahasta. Olisi niin paljon helpompaa elää, jos olisi yksi huoli vähemmän ja mahdollisuuksia (elää eri lailla) enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahalla on tosiaan väliä, raha mahdollistaa onnellisuutta, muttei ole sen tae. Kyse ei ole kuitenkaan mistään suurista summista tai lottovoitosta: riittää, että pystyy suoriutumaan välttämättömistä kuluista ja sen lisäksi on hieman " löysää rahaa" , jolla voi kohtuullisessa määrin (mitä se onkaan?) toteuttaa itseään - kyse ei ole mistään miljoonista tai lottovoitosta. Se ettei tarvitse stressata selviääkö seuraavaan palkka/tukipäivään saakka. Silloin ihmisen onnellisuustaso on jo huomattavan suuri, lisäraha ei sanottavammin enää onnellistuta, koska niikuin joku jo sanoikin, rahaan ja sen tuomaan elintasoon turtuu ja helposti haluaa vain lisää.
Onnellisia ovat kohtuulliset ihmiset, joilla on kohtuullisesti rahaa. Ainakin keskimäärin.
Ihmiset ja läheiset ovat sitä rikkautta, joita ei rahalla voi ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on ehkä yksi ongelma vähemmän mistä voi ottaa stressiä tai riidellä, mutta on kyllä naiivia kuvitella että raha esim. tekisi huonosta avioliitosta yhtäkkiä hyvän.
Ja vielä suurempi määrä rahaa tuo mukanaan sitten aivan uusia " ongelmia" . Jos ei esim. ole pakko rahan takia käydä töissä, niin mitä sitten elämällään pitäisi tehdä?
Raha ei tee onnelliseksi, mutta poistaa ehkä yhden ongelman. Tosin se ei kauhean paljon auta, sillä sen yhden ongelman poistaminen tuo usein vaan esille uuden...
Nim. " kokemusta on"
stella80:
Ihmiset ja läheiset ovat sitä rikkautta, joita ei rahalla voi ostaa.
Niin, olen samaa mieltä.
Mutta kuvittelepa näin:
a)Köyhä perheenäiti, jonka aviomies on sairastunut pahanlaatuiseen syöpään.
b)rikas perheenäiti, jonka aviomies on sairastunut pahanlaatuiseen syöpään
Molemmilla kuvitellaan olevan samat tukiverkostot, ongelmat, mielenlaatu yms. Köyhän ihmisen elämä on samassa elämäntilanteessa elävään rikkaan ihmisen elämään verrattuna paljon onnettomampaa! Vaikka heillä on sama suru, rikkaalla ei ole LISÄ huolena raha-asioita. Rikas voi ostaa itselleen yksityisen palveluita koettelemuksesta selviämiseen, lähteä tuulettamaan suruaan matkalle jne.
Rahat eivät yksinään (tietenkään) onnea tuo, mutta köyhän elämään verrattuna raha TUO isomman onnen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän monia varakkaita, todella onnettomia ihmisiä, vaikka elämässä on ns. " kaikki kunnossa" . Tiedän monia varattomia, joiden elämässä usealla sektorilla vaikeaa, mutta he ovat onnellisia. Onni on asennekysymys; se lähtee pään sisältä, ei ulkoisista asioista.
-Vihaan kotitöitä ja haluan jonkun tekevän ne minun puolestani. Olen mielettömän onnellinen kun joskus on varaa siivoojaan.
-Kuljen tukka roikkuen ja risaisissa kirpputorivaatteissa. Olisi kiva kun voisi joskus panostaa ulkonäköönsäkin.
-On monta kohdetta johon haluaisin lahjoittaa rahaa. Mutta kun täpäkkää ei meinaa piisata edes oman perheen ruokaan.
-Automme ovat vaarallisia ja nolon näköisiä ruostekasoja 80-luvulta.
-Kotimme on kauhea liian pieni ja toimimaton röttelö, joka on sisustettu dyykatuilla ja saaduilla vanhoilla huonekaluilla.
-Vaikka viihdynkin lasteni kanssa on asioita joita en millään jaksa tehdä heidän kanssaan ja haluaisin delegoida ne toiselle, näitä ovat mm. ulkoilu ja läksyjen teon vahtiminen.
stella80:
Ihmiset ja läheiset ovat sitä rikkautta, joita ei rahalla voi ostaa.
Vai voitko sinä muka köyhyydellä ostaa ystäviä? Minä olen köyhä eikä minulla ole ystäviä enkä ole läheinen " läheisteni" kanssa, mutta se taas johtuu omasta kysyttömyydestäni sosiaalisiin kontakteihin. Kaiken kukkuraksi en edes kummemmin siitä kärsi enkä yleensä edes kaikaile ihmisten perään. Rahan perään kyllä haikailen, voisin sillä ostaa palveluja itselleni, kun minulla ei ole kykyä manipuloida ihmisiä palvelemaan itseäni ilmaiseksi.
Olen sitä mieltä, että raha ei todellakaan tee minua onnelliseksi, mutta se tekee monet käytännön asiat paljon huolettomammiksi hoitaa, kun tietää, että saa asiat hoidettua eikä ne ole ainakaan rahasta kiinni. Mutta voin kertoa, että elämän onnellisuus on ihan muusta kiinni.
Mullakin meinasi kaatua kotona seinät päälle ja olen tosi onnellinen ratkaisusta aloittaa työt vuosi sitten. Elämään tuli mukaan " mukava harrastus" ja tässäkin tapauksesta rahasta on hyötyä - voin tehdä osa-aikaista työtä, 16 h/viikko, mutta se juttu ei ole raha vaan työ ja sen mukanaan tuoma lisäväri elämään.
Oli yks ukko (en muista nimeä) joka oli lyhyt. Ukkoa kiusattiin, hän toivoi olevansa pidempi. Mietti aikansa miten hänet hyväksyttäisiin, ajatteli että jos olis mageet vaatteet niin saisi kavereita.
Ukko meni töihin ja alkoi ottamaan välistä. Pikkuhiljaa ukko alkoi rikastumaan, rakensi upean talon ja osti kauniita vaatteita. Ihmiset eivät silti olleet hänelle ystäviä.
Sitten tuli Jeesus kaupunkiin ja Jeesus otti ukon vieraakseen ja ukko häpesi että oli varastanut ihmisiltä omaksi ilokseen. Mies antoi kaikki rahansa köyhille ja kaikista tuli hänen ystäviä!
Tossa nyt oli sitten sitä " sanomaa" , toisinsanoen jutussa oli pieni opetus.. Äläkä nyt ajattele ettei varkaus kannata -vaan et raha ei niitä kavereita tuo.. ;)
Mun mielipide on et jokanen itse on vastuussa siitä miten asiat ottaa, jos oma asenne on paska niin sitä ei kuitenkaan kukaan aito ystävä kestä; varmaan rikkailla on pintaliitäjäystäviä joita ei kiinnosta muu kuin päästä siipeilemään ja paistatteleen kuuluisuuteen! Mutta aito ystävyys tarttee sen että osaa olla itse ystävä.
Onnellisuutta on se että voi maksaa laskut, käydä kaupassa miettimättä joka senttiä. Mutta oon huomannu että ajan kuluessa tuppaa ostaan enempi ja enempi ja se tavara on tärkeämpi kuin onni. Ei olla enää onnellisia että voi ostaa, vaan halutaan jotain kallista, kalliimpaa. Katsotaan naapuriin ja sielä on kaksi kallista autoa ja kuntosalilla koko perhe hankkii lihakset ja solariumissa rusketukset. Ei mennä viikonloppuna sinne mummonmökkiin vaan etelään jollekin huvijahdille ja kalastellaan tonnikaloja! -Unohdetaan että meillä ON toimiva auto johon mahtuu lastenvaunut, parisuhde toimii kun perhe pelaa pelejä yhdessä eikä vanhemmat ole jatkuvasti töissä. Joskus me miehen kanssa kuljettiin töihin bussissa, tehtiin leipä itse, kannettiin ostokset 3 kilsaa kaupasta kun säästettiin bussimatkat.. Nyt tehdään autolla matka kilometrin päähän! :(
On upeeta kun saa maksettua laskut ja voi tehdä hankintoja lisäksi, mutta annas kun eletään vähän liian leveesti ja rahat loppuu (vaikka tilapäisestikin) niin heti ollaan tiukkiksia!! Meille toi on tuttua puuhaa.
Jotenkin se unohtuu et joskus on oltu köyhiä opiskelijoita, nyt on tärkeetä et löytyy HEMMETIN UPEE PUUTARHAKALUSTO! :D
Alue: Aihe vapaa
Rahaa ei tarvitse olla mahdottomasti, mutta niin, että sitä ei tarvitse jatkuvasti surra. Itsekin olen tullut välillä toimeen vähemmällä välillä enemmällä, mutta se riittää, että tulojen ja menojen välillä ei ole ristiriitaa. Varmasti ahdistaisi, jos jatkuvasti olisi rahat loppu. Itse en tosin ole niukkoinakaan aikoina joutunut rahaa suremaan, sillä minulla on aika vahva taloudellinen selkänoja, jos tarve tulee, mutta olen aina pitänyt tapanani tulla ennemminkin omillani toimeen, joten opintotukienkin varassa on tullut elettyä ja nuukailtua.