Tekeekö raha onnelliseksi?
Itse olen sitä mieltä että tekee. Mietin aina että voi kun voittas lotossa, sais ostaa tuota ja tuota. Ei olla mitään kauheen köyhiä, mut ei kyllä kovin hyvinkään toimeen tulevia. Esim. mulla ei oo varaa jäädä kotiin hoivovapaalle, vaikka mieli tekis. Enkä nyt tarkota/toivo mitään miljoonia, mut sen verran että ei joka pikku ostosta tarttis miettiä, et onko varaa. Voittas sen verran lotossa, et sais lainat pois, talo ja auto. Oonko ihan väärässä, unelmoinko lottovoitosta ihan turhaan?
Kommentit (30)
Jos on varakas ja onneton niin se on asennevamma. Kaikki eivät ole tyytyväisiä koskaan, toisaalta monet ovat onnellisia epätyydyttävissäkin oloissa.
Itse olen varattomasta perheestä, mutta olen päässyt hyvän koulutuksen ja työn (ehkä hyvien geenienkin) avulla hyväpalkkaiseen työhön. Minulla on kaikki, mitä välittömästi tarvitsen. Jaan hyvästäni myös muille. Minun onnellisuuttani raha on lisännyt todella paljon.
Vierailija:
Mutta kuvittelepa näin:
a)Köyhä perheenäiti, jonka aviomies on sairastunut pahanlaatuiseen syöpään.
b)rikas perheenäiti, jonka aviomies on sairastunut pahanlaatuiseen syöpään
Molemmilla kuvitellaan olevan samat tukiverkostot, ongelmat, mielenlaatu yms. Köyhän ihmisen elämä on samassa elämäntilanteessa elävään rikkaan ihmisen elämään verrattuna paljon onnettomampaa! Vaikka heillä on sama suru, rikkaalla ei ole LISÄ huolena raha-asioita. Rikas voi ostaa itselleen yksityisen palveluita koettelemuksesta selviämiseen, lähteä tuulettamaan suruaan matkalle jne.
No enpä tiedä ylläolevasta... Molempia olen nähnyt enkä voisi sanoa, että asia välttämättä siinä todellisessa tilanteessa menee näin...
si, muttei aina. Raha rauhoittaa on siinä mielessä ihan osuva sanonta, että kun talous on kunnossa, niin tottakai se tuo tiettyä turvallisuuden tunnetta.
Olen joskus miettinut Lottovoiton saamista, ja luulen että siitä voisi tulla päinvastoin stressi kun mies haluaa heti hienon kalliin auton ja minä taas eri asioita. Itse nauttisin tilanteesta että lepuuttaisin rahoja (jonkin aikaa) tilillä enkä kertoisi kellekkään. Hihittelisin itsekseni;) Ja sitten pikkuhiljaa ja rauhassa etsisin jonkin sortin maatilan jonne rakennuttaisin anopille ja äidilleni omat tönöt ja laittaisin tönöt heille " joulupakettiin" . Olen ajatellut myös, että tarjoaisin tuttavat jonnekkin lomakohteeseen (pitäisin vihdoinkin häät ja veisin vieraat matkalle). Huomaatko? Jos Minulla olisi rahaa, ei sitä kauan taitaisi olla:)
BTW: jotkut tuntemani rikkaat elävät kyllä aika tunneköyhää elämää ja eivät missään tapauksessa " jaa" rahaa, vaan ovat tosi pihejä. Itse taviksena tykkään lahjoittaa muille, vaikka jonkin kategorian mukaan minutkin pitää luokitella piheihin ihmisiin:)
Ja silloin kun on rahaa, ei " pikkuiset" jutut tunnu miltään. Olen sitä mieltä että raha ja status eivät tee onnelliseksi. Mutta kaikki riippuu myös omista arvoista. Jos arvostaa materiaa yli muiden arvojen. Silloin ehkä vain raha tekisi onnelliseksi.
Itselleni mieluisia muistoja ovat elämässä " persaukiset" elämänjaksoni. Opiskellessa muutin pois kotoa nyk mieheni kanssa yksiin ja vuokra oli tuloihin nähdessä kova. Vieläkin muistelen kuinka teimme yhdessä karjalanpiirakoita (ja olin hoikassa kondiksessa kun ei ollut ylimääräistä jääkaapissa). Sen jälkeen ne on ostettu kaupasta:(
Tsukin se kauhean hyvää on, mutta oiva lisä, jos ruoka on sopivaa ja muuten hyvää.
kuvitellaan, että
rikas perheenäti omistaa vaan rikkaita ei-tosi-ystäviä. Tai yksinkertaisesti luonteeltaan empatian vajeisia ihmisiä. Hänellä ei ole ketään tukemassa häntä hänen surussaan. Miehelläkään ei ollut kuin työ- ja businessystäviä, joiden kanssa usein illastettiin. He eivät tule sairaalaan katsomaan. Lähettävät tosin suuria kukkapuskia
tavis perheenäiti on edelleen yhteyksissä lapsuudentovereihinsa ja hänellä on ystäviä työyhteisössään ja naapurustossaa ja häntä tukevat monet ihmiset. Mukaan tukemaan tulevat myös miehen ystävät. Tulevat katsomaa sairaalaan. Tosin eivät älyä tuoda kukkia.
--conclusion: surussaan onnellisempi köyhempi
Eli vaikka kaikki samat lähtökohdat ko. rouvilla, toki on todella vaikeampaa ja stressaavampaa köyhälle joka ei voi palveluja ostaa, mutta ei ole sama kuin onnellisuus.
Voip olla että loppuhetket ovat onnellisempia yhdessä kun ei ole vaikkas varaa leikkaukseen kun taas toinen viettää loppuajan leikkauksissa ja kuolee anyway.
Mutta herranjestas kun tulee kohta tippa linssiin kun kuvittelin molemmat ukot kuolemaan. Autsis.
Mukavaa ja onnellista loppupäivää meille kaikille!!
Mutta kyllä raha onnellisuuteen vaikuttaa. Sillä saa sellaisen asunnon kun haluaa, ei tarvitse pelätä että ruoka loppuu kesken, pääsee yksityiselle lääkärille jos on tarvis ja voi matkustella. Odotus, haaveilu ja se että tavoitteiden tekeen joutuu tekemään hommiakin on kuitenkin monille iso ilo ja tekee lopputuloksesta makeamman. " Täyttyköön jokainen toiveesi heti" , on vanha arabialainen kirous, eikä syyttä. Kyllähän niitä " rikas tyttörukka joka oli niin onneton" -tyyppisiä juttuja kuulee. Kaiken saa heti eikä mikään tunnu miltään ja koskaan ei tiedä ovatko ystäväsi ja miehesi kiinnostuneita sinusta vai vaan rahoistasi.
Eli raha voi kyllä vaikuttaa onnellisuuteen, mutta ei sitä sen varaan kannata laskea.