Lue keskustelun säännöt.
Varoiteltiinko sinua lapsena/nuorena vaarallisista ihmisistä
17.01.2020 |
Itse olen tässä todennut, että olin lapsena ja nuorena todella naiivi ja tietämätön ja jos olisi joku vaarallinen henkilö osunut kohdalle (onneksi niin ei käynyt) minut olisi varmaan saanut manipuloitua tekemään ties mitä.
Ja yhtenä syynä tähän naiviuteeni oli varmasti se, että ainakaan minua ei oikein varoiteltu millään tavalla siitä, miten vaarallisia jotkut ihmiset voivat olla.
Korkeintaan ehkä joskus sanottiin, että vieraiden ihmissten kyytiin ei saa mennä yms., mutta siitä ei ollut puhettakaan, että se vaarallinen henkilö ja hyväksikäyttäjä saattaakin olla joku tuttu tai sukulainen.
Tai esimerkiksi joku niin sanottu tyttö- tai poikaystävä tai vaikka joku muuten ystäväksesi luulema saattaakin manipuloida ja painostaa teḱemään jotain mitä et halua, siis että miten tällaisen manipuloinnin tunnistaa, ja osaa pitää puolensa, tilanteessa jossa sinua koitetaan saamaan tekemään jotain nyt vaikka väittämällä ettet rakasta, tai et ole aito ystävä, jos et suostu tekemään mitä tämä manipuloija haluaa.
Kommentit (21)
Ai minuakaan varoiteltu. Meillä oli ihana perhe, jossa muita ihmisiä kunnioitettiin ja arvostettiin. Tähän opin itsekin - kunnes elämä opetti, että osa ihmisistä on täysin ala-arvoisia ja vaarallisia ja osa semmoisia, että pitää olla varuillaan tai sitten välittämättä heidän outouksistaan. Onneksi osa on fiksuja ja tervepäisiä! Muutaman pahan mokan siis ehdin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varoteltu pedoista yms. Itsensäpaljastelijatkin tulivat vastaan käytännössä (ennen kuin niistä oli kuullut) mutta ei muistaakseni niistäkään sitten puhuttu aikuisille.
Joo, kuten kaikkia lapsia 70-luvulla.
Nykylapsia ei ilmeisesti ei.
Lapsiraukat eivät opi, että heillä on oikeus omiin rajoihinsa.
En muista että vanhemmat olisivat erityisemmin varoitelleet. Jossain vaiheessa lapsuutta oli otsikoissa Jammu-setä, ja ehkä sen esimerkin varoittamana ymmärrettiin, ettei läheskään kaikkiin aikuisiin ole luottaminen, ei tuttuihin eikä tuntemattomiin.
Olen syntynyt vuonna 1971 ja todellakin varoiteltiin.
Itsensäpaljastajia oli ja niistä puhuttiin, asia selitettiin lapsillekin ihan sairautena. En tiedä, oliko se jotenkin konsti lapsille selittää, että ne ei ole sinänsä vaarallisia, mutta ovat sairaita. Pedofiliasta ei silloin puhuttu - kunnes tuli Jammu.
Olen kasvanut Länsi-Helsingin lähiössä ja lapsuuteni osui melko läheisessä lähiössä Kannelmäen bunkkerisurma, joka aiheutti tiettyä paniikkia perheissä, kunnes tekijäksi paljastui uhrin ikäinen. Samoin näillä main oli kellarikuristaja ja kuristajaraiskaaja.
Näistä kyllä niistä varoiteltiin ja pimeässä pelotti pyöräillä treeneistä kotiin. Itsensäpaljastajat jotenkin ehkä koettiin sellaisiksi vaarattomiksi reppanoiksi, että ei ne edes itseä sillon pelottaneet, jotenkin ällöttivät. Oliko niitä kasarilla sitten enemmän? Kun ei ollut nettiä jne.? Runkkailtiin tietä kulkeville pikkutytöille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varoitettiin. Naapurusttossa tosin asui äijä, joka paljasteli itseään, ja tarjosi lapsille karkkia.
Demareista varoitettiiin. Vanhemmiten olen ollut kiitollinen tuosta neuvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peloteltiin mustalaisilla, että jos en ole kiltisti tulevat ja ottavat mukaansa.
T. 60-luvulla syntynyt
Minulla on aivan sama juttu kuin ap:lla. Ainoastaan koulussa yksi maikka varoitteli kerran, mutta hän puhui niin peitellyin sanakääntein, että ymmärsin koko jutun silloin väärin ja varoitus meni kohdallani hukkaan. Onneksi mitään ei ole koskaan sattunut, vaikka olen ollut varomaton nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varoiteltiin esim. namusedistä ja ettei saa avata ovea tuntemattomille ihmisille, jos on yksin kotona. Vieraista ihmisistä lähinnä. Ei meilläkään puhuttu siitä, että mitä jos vaarallinen tyyppi onkin sukua tai joku tuttu.
Eikä mistään manipuloinnista tai vaikka persoonallisuushäiriöisistä ihmisistä puhuttu yhtään, koska ei suvussa ollut sellaisia.
Tämä kostautui sitten myöhemmin, kun tutustuin teini-iässä ihmiseen, josta tuli hyvä kaveri, mutta joka käytti minuun paljon henkistä väkivaltaa, manipuloi ja oli muutenkin epäluotettava ja kamala ihminen (osasi toki ajoittain olla oikein hurmaava). Olisin säästynyt paljolta kärsimykseltä, jos olisin tunnistanut persoonallisuushäiriöisen ihmistyypin ajoissa.
Minua ja sisaruksiani varoitettiin vieraiden kyytiin menemisestä ja namusedistä, myöhemmin ala-asteella myös huumekauppiaista.
Vanhempani kertoivat varoittavana esimerkkinä jostain nuoruuden tutustaan, joka oli liftannut ja päätynyt ahdistelijan kyytiin. Jammu Siltavuoren tapauksen myötä meille kerrottiin, miten Jammu oli saanut lapset mukaansa, eli varoiteltiin lähtemästä kenenkään matkaan kissanpentuja tms. katsomaan.
Meidänkin kaupungissa oli pari itsensäpaljastelijaa, joilla oli tietyt vakiopaikat. Yksi niistä paikoista oli lähellä kouluamme. Itsensäpaljastajien osalta meitä neuvottiin hyvin järkevästi, että he eivät ole vaarallisia, mutta ei saa nauraa tai huudella mitään, jos sattuu näkemään.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varoiteltiin kyllä, olen syntynyt -76. Juurikin namusedistä, liftaamisesta ja oven avaamisesta tuntemattomalle eli hämytyypeistä.
Mutta sitten, kun kasvoin, olin aika järkyttynyt, kun ekassa kesätyöpaikassani pomo puhui mulle seksuaalisia juttuja. Kilttiä tyttönä menin ihan jumiin, enkä uskaltanut sanoa sille mitään tomeraa vastaan, koska sehän on pomo (ja aikuinen)!
Ja riparilla pappi höpisi meille tytöille aika törkeitä (seksuaalissävytteisiä) juttuja, mikä aiheutti pöyristystä, koska sehän on pappi, aikuinen ja meistä leirillä vastuussa...
Olen omalle jälkikasvulleni kertonut iän mukaisesti, ettei kaikkiin ihmisiin voi/tarvitse luottaa ja että on sairaita ja pahojakin aikuisia. Meillä on sovittu erilaisia turvatapoja, miten toimia, jos joku vieras aikuinen yrittää pyytää mukaansa, valehtelee tms.
Kyllä 70-luvulla valistettiin ja neuvottiin. En ole kasvanut vaaleanpuaisessa kuplassa, niin kuin nykyajan lapset, joita ei ohjata ja valisteta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran varoitettiin namusedästä, kun paikkakunnalla oli juttua autolla liikkuvasta miehestä, jonka sanottiin houkuttelevan lapsia autoon ja jopa ahdistelevan heitä. Juttua oli, että joitakin lapsia olisi ahdisteltukin. En tosin itse onneksi koskaan mitään namusetää kohdannut.
Sanottiin ettei kenenkään vieraan mukaan saa lähteä minnekään.
Varoiteltiin namusedista jne.
Asuin myos pienehkolla kirkonkylalla ja varoiteltiin yhdesta miehesta, joka oli ihan yleisesti tiedossa oleva raiskaaja. Se asui yhden urheilukentan kulmalla ja sinne metikoihin ei saanut menna pimealla, eika oikaista siita pururadalta lapi.
Ei suinkaan kaikensorttisista, lähinnä vain tuntemattomista.
Kun olin pikkupoika, joku mies tuli kaupungilla vastaan ja sanoi että saan rahaa jos näytän hänelle missä ”Virtaset” asuu?
Sanoin etten tiedä missä asuvat kun en tunne ketään Virtasta.
Mies sanoi että tule nyt kumminkin vaan, etsitään yhdessä ja vei minut kukkulalle metsikköön.
Metsikössä mies huomasi että toisella puolella kukkulaa olikin taloja ja ihmisiä pihalla.
Mies sanoi itsekseen ”ei, ei täällä, täällä on ihmisiä”.
Pyysin häntä maksamaan lupaamansa rahat, sain 7 markkaa ja lähdin kioskille ostamaan karkkia. Mies jäi metsikköön.
Menin kotiin mässypussin kanssa, äiti kysyi mistä olen saanut rahaa karkkiin?
Sanoin että joku mies kaupungilla antoi.
Äiti ei uskonut, vaan sanoi minun varastaneen hänen lompakostaan rahat ja sain asiasta moitteet.
Vasta aikuisena tajusin mikä sillä miehellä oli pelin henki. Onneksi vakavampaa ei tapahtunut, äiti ei olisi kuitenkaan uskonut.
Kommunisteista ja mustalaisista varoitettiin 60-luvulla.
Kyllä minua ainakin valistettiin. Tiesin mm. miten vanhempani edellyttäisivät minun toimivan, kun törmäsin 7-vuotiaana pedofiiliin. Harmi vaan ettei ollut oikein kykyä toimia ohjeen mukaan, kun koin olevani kiitollisuudenvelassa kyseiselle miehelle...