Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on suurempi sitoutuminen: lapset vai avioliitto?
17.01.2020 |
Meillä on kaksi lasta (5 v ja 1 v) ja olemme menossa ensi kesänä naimisiin. Olemme saaneet nyt epäsuorasti kritiikkiä parilta kutsutulta, joiden mielestä avioliitto on "leikkimistä", kun lapset on jo tehty.
Perustelevat tätä ilmeisesti sillä, että suurin sitoutuminen on jo tehty. Ollaan jo henkisesti ja taloudellisesti naimisissa, joten avioliitto tässä vaiheessa on vain prinsessaleikkiä ja vieläpä kulahtaneen kahden lapsen äidin sellaista.
Tämä siis kuultu luotetun välikäden kautta. Olen äärettömän loukkaantunut ja täysin eri mieltä. Avioliittoon astumme, koska avioliitto tuo turvaa lapsillekin, vaikka ovatkin jo maailmassa.
Vaikka saankin mahdollisesti vain suolaa haavoihin: mitä mieltä olette, mammat?
Kommentit (59)
Aloittaja, et sanonut, sitoutuminen mihin? Toisiinneko?
Ajattelin otsikkosi perusteella, että olisit kysymässä, onko ihminen enemmän sidoksissa lapsiinsa vai puolisoonsa. Hölmö kysymys, lapsiinsa tietenkin ainakin sen aikaa kun nämä ovat alaikäisiä. Yleensä pidempäänkin. Lapsella ei ole ollut mahdollisuutta valita sinua, mutta puolisolla on ollut.
Mutta tuo, kumpi sinut enemmän sitoisi puolisoonsa. Oma asiannehan se on, kummin päin koette olevan. Tekisi mieli sanoa että avioliitto, koska lapsilta ei ole kysytty, haluavatko olla liimana välissänne. Todellisuudessa kuitenkin avioero on kovin helppo, ja sen yhteydessä puolisoista jommalle kummalle myös lasten hylkääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että monet kyllä hankkivat lapsia vasemmalle ja oikealle, niitä yhteisiä asuntolainojakin otetaan, kun on käytännöllistä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä, vaikka avioliitosta helpoiten pääsisi eroon. Toki se on ihan ok, mutta vähän nurinkurista logiikkaa.
Avioliitto ei olisikaan ongelma, jos sen voisi tehdä vaikka netissä parilla klikkauksella, vaan ne helv*tin häät. Pelkkä ajatuskin puku päällä pönöttämisestä papin edessä ja vieraiden kyylättävänä olemisesta puistattaa.
t. mies
Et sä maistraatista ole kuullu.....? Kirkossakin voi mennä naimisiin ilman vieraskatrasta tai kermakakkumekkoja. Hääjuhla ei ole yhtä kuin avioliitto.
Oma vastaukseni on, että tottakai lapset on suurempi sitoumus. Mutta kaikein suurin sitoumus on molemminpuolinen rakkaus ja halu olla yhdessä. Avioliitto on "vain" juridinen sopimus. Toisaalta en sitten ymmärrä, miksi ei voisi järjestää häitä huvikseen, koska se on kivaa - en itse näe mitään negatiivista edes missään prinsessaleikeissä Ei elämässä tarvitse olla niin ryppyotsainen! Jos haluatte juhlia, niin juhlikaa. Mitä sillä on väliä, vaikka avioliitto ei muutakaan suhteestanne mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että monet kyllä hankkivat lapsia vasemmalle ja oikealle, niitä yhteisiä asuntolainojakin otetaan, kun on käytännöllistä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä, vaikka avioliitosta helpoiten pääsisi eroon. Toki se on ihan ok, mutta vähän nurinkurista logiikkaa.
Avioliitto ei olisikaan ongelma, jos sen voisi tehdä vaikka netissä parilla klikkauksella, vaan ne helv*tin häät. Pelkkä ajatuskin puku päällä pönöttämisestä papin edessä ja vieraiden kyylättävänä olemisesta puistattaa.
t. mies
Eihän häät ole pakolliset.
Jos joskus menen naimisiin, niin haluaisin että se olisi tyyliin käväistään ruokatunnilla maistraatissa. Sillä selvä.
Lapset on suurempi sitoumus ylipäätään elämässä, tai ainakin pitäisi olla. Mutta jos ajatellaan, että kumpi on suurempi sitoumus parisuhteeseen niin vastaus on avioliitto.
T: naimisissa oleva äiti (ei avioehtoa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että monet kyllä hankkivat lapsia vasemmalle ja oikealle, niitä yhteisiä asuntolainojakin otetaan, kun on käytännöllistä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä, vaikka avioliitosta helpoiten pääsisi eroon. Toki se on ihan ok, mutta vähän nurinkurista logiikkaa.
No jos ja kun kerran avioliitosta pääsee niin helposti eroon, niin miksi ajattelet, että avioliitto vaatii jotain "uskallusta"? Ja kun itsekin nyt tässä esität, että sillä ei ole mitään merkitystä, niin miksi kaikkien pitäisi valita suhdemuodokseen juuri avioliitto?
Miten sä muuten noin yleensä selviät tässä maailmassa, jos kerran näin yksinkertainen asia on mielestäsi "jännää" ja "nurinkurista"? Maailmassa lienee oikeasti vaikeitakin kysymyksiä, mutta onko sitten niin, että kun ne ovat jo liian vaikeita, niin on turvallisempaa hämmästellä muiden naimisiin menemättömyyttä?
Aloittajalla on perin kummallisia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta avioliitto on suurempi, koska sitoudun siinä siihenkin, että pysyn toisen rinnalla, vaikka emme edes onnistuisi saamaan lapsia ja siitä huolimatta, että toinen ei ole biologinen jälkeläinen itselle.
Tarkoitatko, että avioliitto velvoittaa olemaan yhdessä, vaikka haluaisi erota? Ja toisaalta koetko, että et ole sitoutunut olemaan yhdessä ilman avioliittoa?
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että monet kyllä hankkivat lapsia vasemmalle ja oikealle, niitä yhteisiä asuntolainojakin otetaan, kun on käytännöllistä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä, vaikka avioliitosta helpoiten pääsisi eroon. Toki se on ihan ok, mutta vähän nurinkurista logiikkaa.
Jos ei ole avioehtosopimusta (ja välillä vaikka olisikin) voi avioerossa ihan koko elämä mennä uusiksi. Kaveri ei uskalla erota, kun ei ole avioehtoa eikä vaimo siihen suostuisikaan, joten hän joutuisi hyvin todennäköisesti luopumaan perintötilastaan tai ainakin osasta siitä. Mitä on maajussi ilman tilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että monet kyllä hankkivat lapsia vasemmalle ja oikealle, niitä yhteisiä asuntolainojakin otetaan, kun on käytännöllistä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä, vaikka avioliitosta helpoiten pääsisi eroon. Toki se on ihan ok, mutta vähän nurinkurista logiikkaa.
Avioliitto ei olisikaan ongelma, jos sen voisi tehdä vaikka netissä parilla klikkauksella, vaan ne helv*tin häät. Pelkkä ajatuskin puku päällä pönöttämisestä papin edessä ja vieraiden kyylättävänä olemisesta puistattaa.
t. mies
Et sä maistraatista ole kuullu.....? Kirkossakin voi mennä naimisiin ilman vieraskatrasta tai kermakakkumekkoja. Hääjuhla ei ole yhtä kuin avioliitto.
Niin mutta kun monelle naiselle (puolisoni mukaanlukien) just ne häät on se juttu. Ikääkuin mentäis naimisiin sen juhlan takia. Luulen että hyvin harva mies nauttii jostain häistä, mutta suostuvat siihen (kin) naisten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että monet kyllä hankkivat lapsia vasemmalle ja oikealle, niitä yhteisiä asuntolainojakin otetaan, kun on käytännöllistä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä, vaikka avioliitosta helpoiten pääsisi eroon. Toki se on ihan ok, mutta vähän nurinkurista logiikkaa.
No jos ja kun kerran avioliitosta pääsee niin helposti eroon, niin miksi ajattelet, että avioliitto vaatii jotain "uskallusta"? Ja kun itsekin nyt tässä esität, että sillä ei ole mitään merkitystä, niin miksi kaikkien pitäisi valita suhdemuodokseen juuri avioliitto?
Miten sä muuten noin yleensä selviät tässä maailmassa, jos kerran näin yksinkertainen asia on mielestäsi "jännää" ja "nurinkurista"? Maailmassa lienee oikeasti vaikeitakin kysymyksiä, mutta onko sitten niin, että kun ne ovat jo liian vaikeita, niin on turvallisempaa hämmästellä muiden naimisiin menemättömyyttä?
Ohhoh, en yleensä tykkää käyttää tätä fraasia, mutta nyt taisi kyllä mennä hieman tunteisiin. :)
Itse en pidä avioliittoa merkityksettömänä, se on juridinen sopimus. Toivottavasti sinäkään, et pidä juridisia sopimuksia merkityksettöminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että monet kyllä hankkivat lapsia vasemmalle ja oikealle, niitä yhteisiä asuntolainojakin otetaan, kun on käytännöllistä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä, vaikka avioliitosta helpoiten pääsisi eroon. Toki se on ihan ok, mutta vähän nurinkurista logiikkaa.
No jos ja kun kerran avioliitosta pääsee niin helposti eroon, niin miksi ajattelet, että avioliitto vaatii jotain "uskallusta"? Ja kun itsekin nyt tässä esität, että sillä ei ole mitään merkitystä, niin miksi kaikkien pitäisi valita suhdemuodokseen juuri avioliitto?
Miten sä muuten noin yleensä selviät tässä maailmassa, jos kerran näin yksinkertainen asia on mielestäsi "jännää" ja "nurinkurista"? Maailmassa lienee oikeasti vaikeitakin kysymyksiä, mutta onko sitten niin, että kun ne ovat jo liian vaikeita, niin on turvallisempaa hämmästellä muiden naimisiin menemättömyyttä?
Ohhoh, en yleensä tykkää käyttää tätä fraasia, mutta nyt taisi kyllä mennä hieman tunteisiin. :)
Itse en pidä avioliittoa merkityksettömänä, se on juridinen sopimus. Toivottavasti sinäkään, et pidä juridisia sopimuksia merkityksettöminä.
Jep jep. Mutta palaan vielä tuohpn aiempaan viestiisi. Kun itsekin kirjoitit, että avioliitto on noista mainituista se, mistä pääsee helpoiten eroon, niin MIKSI oikeastaan sinusta on nurinkurista, että juuri sitä avioliittoa ei haluta? Mainitsit viestissä, että yhteinen asuntolaina saatetaan ottaa, koska se on käytännöllistä, ja lapsia oletettavasti tehdään siksi, että halutaan lapsia ja vieläpä yhteisiä lapsia kumppanin kanssa. Onko sulla käynyt mielessä, että jospa se avioliitto juridisena sopimuksena ei tarjoa kaikille mitään, mitä he tarvitsisivat? Esim. yhteinen asuntolaina tarvitaan, kun halutaan ostaa yhdessä yhteinen koti, joka on virallisesti molempien nimissä. Yhteisiä lapsia hankitaan, kun halutaan perustaa perhe. Mutta olisko vastaus tähän mieltäsi askarruttaneeseen kysymykseen se, että ne, jotka eivät mene naimisiin (vaikka heillä olisi se asuntolaina ja lapsia) eivät kenties tarvitse avioliittoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että monet kyllä hankkivat lapsia vasemmalle ja oikealle, niitä yhteisiä asuntolainojakin otetaan, kun on käytännöllistä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä, vaikka avioliitosta helpoiten pääsisi eroon. Toki se on ihan ok, mutta vähän nurinkurista logiikkaa.
No jos ja kun kerran avioliitosta pääsee niin helposti eroon, niin miksi ajattelet, että avioliitto vaatii jotain "uskallusta"? Ja kun itsekin nyt tässä esität, että sillä ei ole mitään merkitystä, niin miksi kaikkien pitäisi valita suhdemuodokseen juuri avioliitto?
Miten sä muuten noin yleensä selviät tässä maailmassa, jos kerran näin yksinkertainen asia on mielestäsi "jännää" ja "nurinkurista"? Maailmassa lienee oikeasti vaikeitakin kysymyksiä, mutta onko sitten niin, että kun ne ovat jo liian vaikeita, niin on turvallisempaa hämmästellä muiden naimisiin menemättömyyttä?
Ohhoh, en yleensä tykkää käyttää tätä fraasia, mutta nyt taisi kyllä mennä hieman tunteisiin. :)
Itse en pidä avioliittoa merkityksettömänä, se on juridinen sopimus. Toivottavasti sinäkään, et pidä juridisia sopimuksia merkityksettöminä.
Jep jep. Mutta palaan vielä tuohpn aiempaan viestiisi. Kun itsekin kirjoitit, että avioliitto on noista mainituista se, mistä pääsee helpoiten eroon, niin MIKSI oikeastaan sinusta on nurinkurista, että juuri sitä avioliittoa ei haluta? Mainitsit viestissä, että yhteinen asuntolaina saatetaan ottaa, koska se on käytännöllistä, ja lapsia oletettavasti tehdään siksi, että halutaan lapsia ja vieläpä yhteisiä lapsia kumppanin kanssa. Onko sulla käynyt mielessä, että jospa se avioliitto juridisena sopimuksena ei tarjoa kaikille mitään, mitä he tarvitsisivat? Esim. yhteinen asuntolaina tarvitaan, kun halutaan ostaa yhdessä yhteinen koti, joka on virallisesti molempien nimissä. Yhteisiä lapsia hankitaan, kun halutaan perustaa perhe. Mutta olisko vastaus tähän mieltäsi askarruttaneeseen kysymykseen se, että ne, jotka eivät mene naimisiin (vaikka heillä olisi se asuntolaina ja lapsia) eivät kenties tarvitse avioliittoa?
Myönnän, en jaksanut lukea koko purkaustasi, mutta jos toiselle puoliskolle avioliitto olisi tärkeä, mutta toinen ei siihen suostu, mutta tekee kyllä lapsia ja hommaa yhteisen asuntolainan, niin pidän sitä nurinkurisena. Ja valitettavasti tunnen tällaisia pareja useampia. Olen kyllä sitäkin mieltä, että ideaalitilanteessa nämä asiat tulisi keskustella etukäteen. Jotkut typerykset kun epärationaalisesti ajattelevat, että ovat jotenkin maailman silmissä vapaita, villejä ja nuoria, kunhan eivät vain naimisiin mene, vaikka kaksi muksua rääkyisi lahkeissa ja avopuoliso nukkuisi vierellä.
Eihän siinä tietenkään ole mitään, jos kumpikaan ei avioliittoa kaipaa, silloin kyse tuskin on uskalluksesta, vaikka voihan toki joskus niinkin olla, mutta lienee harvinaisempaa. Toivottavasti näkemykseni helpotti mielipahaasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat suurempi sitoumus mutta ei se sitä tarkoita, etteikö naimisiin voisi mennä ja häitä juhlia lapsien saamisen jälkeen. Sinuna jättäisin vain kyseiset tutut/ystävät kutsumatta häihin ja muuten jatkaisin elämää normaaliin tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että monet kyllä hankkivat lapsia vasemmalle ja oikealle, niitä yhteisiä asuntolainojakin otetaan, kun on käytännöllistä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä, vaikka avioliitosta helpoiten pääsisi eroon. Toki se on ihan ok, mutta vähän nurinkurista logiikkaa.
No jos ja kun kerran avioliitosta pääsee niin helposti eroon, niin miksi ajattelet, että avioliitto vaatii jotain "uskallusta"? Ja kun itsekin nyt tässä esität, että sillä ei ole mitään merkitystä, niin miksi kaikkien pitäisi valita suhdemuodokseen juuri avioliitto?
Miten sä muuten noin yleensä selviät tässä maailmassa, jos kerran näin yksinkertainen asia on mielestäsi "jännää" ja "nurinkurista"? Maailmassa lienee oikeasti vaikeitakin kysymyksiä, mutta onko sitten niin, että kun ne ovat jo liian vaikeita, niin on turvallisempaa hämmästellä muiden naimisiin menemättömyyttä?
Ohhoh, en yleensä tykkää käyttää tätä fraasia, mutta nyt taisi kyllä mennä hieman tunteisiin. :)
Itse en pidä avioliittoa merkityksettömänä, se on juridinen sopimus. Toivottavasti sinäkään, et pidä juridisia sopimuksia merkityksettöminä.
Jep jep. Mutta palaan vielä tuohpn aiempaan viestiisi. Kun itsekin kirjoitit, että avioliitto on noista mainituista se, mistä pääsee helpoiten eroon, niin MIKSI oikeastaan sinusta on nurinkurista, että juuri sitä avioliittoa ei haluta? Mainitsit viestissä, että yhteinen asuntolaina saatetaan ottaa, koska se on käytännöllistä, ja lapsia oletettavasti tehdään siksi, että halutaan lapsia ja vieläpä yhteisiä lapsia kumppanin kanssa. Onko sulla käynyt mielessä, että jospa se avioliitto juridisena sopimuksena ei tarjoa kaikille mitään, mitä he tarvitsisivat? Esim. yhteinen asuntolaina tarvitaan, kun halutaan ostaa yhdessä yhteinen koti, joka on virallisesti molempien nimissä. Yhteisiä lapsia hankitaan, kun halutaan perustaa perhe. Mutta olisko vastaus tähän mieltäsi askarruttaneeseen kysymykseen se, että ne, jotka eivät mene naimisiin (vaikka heillä olisi se asuntolaina ja lapsia) eivät kenties tarvitse avioliittoa?
Myönnän, en jaksanut lukea koko purkaustasi, mutta jos toiselle puoliskolle avioliitto olisi tärkeä, mutta toinen ei siihen suostu, mutta tekee kyllä lapsia ja hommaa yhteisen asuntolainan, niin pidän sitä nurinkurisena. Ja valitettavasti tunnen tällaisia pareja useampia. Olen kyllä sitäkin mieltä, että ideaalitilanteessa nämä asiat tulisi keskustella etukäteen. Jotkut typerykset kun epärationaalisesti ajattelevat, että ovat jotenkin maailman silmissä vapaita, villejä ja nuoria, kunhan eivät vain naimisiin mene, vaikka kaksi muksua rääkyisi lahkeissa ja avopuoliso nukkuisi vierellä.
Eihän siinä tietenkään ole mitään, jos kumpikaan ei avioliittoa kaipaa, silloin kyse tuskin on uskalluksesta, vaikka voihan toki joskus niinkin olla, mutta lienee harvinaisempaa. Toivottavasti näkemykseni helpotti mielipahaasi!
No helpotti sikäli, että nyt tämä keskustelu on (vikaa lausettasi lukuunottamatta) vähän pohdiskelevampaa kuin siinä viestissä, josta tämä meidän välinen sanailu alkoi, ja huomaan että sulla on ihan hyvää näkemystä. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että puolisoiden on hyvä olla tällaisista asioista samaa mieltä.
Toisaalta sitten tämä "Jotkut typerykset kun epärationaalisesti ajattelevat, että ovat jotenkin maailman silmissä vapaita, villejä ja nuoria, kunhan eivät vain naimisiin mene, vaikka kaksi muksua rääkyisi lahkeissa ja avopuoliso nukkuisi vierellä" - ainakin täällä palstalla monet tuntuvat ajattelevan, että ilman avioliittoa ihmiset ovat villejä ja vapaita, mutta tuskin asianosaiset ihmiset itse asiaa näin miettivät. Toki joku voi kokea itsensä vapaaksi, kun voi tehdä itsensä näköisiä ratkaisuja, eikä se ole minusta mitään typeryyttä, vaan ihan fiksua. Tällainen ihminen tuntee kyllä itsensä vapaammaksi, jos voi olla suhteessa omalla tavallaan, eikä tarvitse tehdä sitä jonkun raamattuvyöhykkeen ihanteiden mukaan. Kaikille vapaus kun ei tarkoita sinkkuelämää, vaan vapaus voi tarkoittaa sitä, että voi tehdä omannäköisiään ratkaisuja.
Mutta mitenkäs sitten, jos toinen osapuoli kokee tärkeäksi olla suhteessa ilman avioliittoa ja toiselle taas avioliitto on tärkeä? Kirjoitit, että "jos toinen ei suostu avioliittoon" - mutta eikö yhtä hyvin voisi asian muotoilla niin, että ei se toinenkaan suostu olemaan ilman avioliittoa? Ei kai avioliittoon haluavan kuitenkaan kuuluisi aina saada suhteessa tahtoaan läpi? Toki ongelma on tuossa varmaan se, että ihmiset haluvat suhteelta sen verran eri asioita, että eivät ehkä ole ihan oikeita toisilleen, mutta ihan yhtä nurinkuristahan se on, että jos oikeasti haluaisi naimisiin, niin kuitenkin ottaa sen asuntolainan ja tekee lapsia ihmisen kanssa, joka ei naimisiin halua.
Minä aikaisemmin ajattelin, että lapset ovat suurempi sitoutuminen. Pidin sitä outona, että lapsia uskalletaan tehdä, mutta avioon ei uskalleta. Jos satut tekemään lapset narskun kanssa, olet hänen painostuksessaan kiinni lasten takia, vaikka kuinka eroisit.
Sittemmin olen mennyt naimisiin miehen kanssa, jolla on pari lasta avoliitosta. Olen huomannut, ettei nuo lapset häntä kummemmin sido eksäänsä. Sitoo ainoastaan siten, että sovitaan, tuleeko lapset perjantaina vai lauantaina.
Eli nykyinen vastaukseni on, että kumpikaan ei sido puolisoja yhteen, ellei halua.
Avioliitto ei ole prinsessaleikkiä, vaan juridinen sopimus. Puolisoiden asema lain silmissä on erilainen avo/avioliitossa esim. toisen puolison kuollessa tai liiton päättyessä eroon, joten avioliitto turvaa myös niiden suhteessa syntyneiden lasten asemaa.
Häät voivat olla prinsessaleikkiä. Mutta häillä ja hääpäivällä ei sinänsä ole avioliiton kanssa mitään tekemistä. Usein kuitenkin halutaan juhlistaa parisuhdetta läheisten kanssa jollain tavalla ja häät on se perinteinen tapa.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto ei ole prinsessaleikkiä, vaan juridinen sopimus. Puolisoiden asema lain silmissä on erilainen avo/avioliitossa esim. toisen puolison kuollessa tai liiton päättyessä eroon, joten avioliitto turvaa myös niiden suhteessa syntyneiden lasten asemaa.
Niin ja joskus avioliitto voi myös heikentää lasten asemaa. Esim. lesken asumisoikeus voi aiheuttaa varsinaisille perijöille eli lapsille isojakin ongelmia.
Olen itse eronnut avoliitosta, enkä nyt ole vielä huomannut, millä lailla lasteni asema olisi parempi juridisesti tai taloudellisesti, jos olisin eronnut avioliitosta. Haluaisiko joku selittää ihan rautalangasta vääntäen? Jos en vaikka ole huomannut jotain?
Avioliitto ei olisikaan ongelma, jos sen voisi tehdä vaikka netissä parilla klikkauksella, vaan ne helv*tin häät. Pelkkä ajatuskin puku päällä pönöttämisestä papin edessä ja vieraiden kyylättävänä olemisesta puistattaa.
t. mies