Ekaa kertaa äidiksi 45-vuotiaana. Muiden samanikäisten tai lähellä ikääni olevien kokemuksia kaipaan.

Mun äiti oli 40 ja isä melkein 50 kun synnyin. Nyt olen 22v. Ollaan äidin kanssa tosi hyvissä väleissä, monet kaverit on sanoneet että ovat vähän kateellisia kun meillä on niin hyvät välit. Kyllähän sen välillä huomaa että mun vanhemmat ovat iäkkäämpiä, mutta mielummin otan vanhat kuin nuoret vanhemmat. Itsekin jos joskus lapsen hankin niin teen sen noin 40 vuotiaana. En halua nuorena äidiksi.

Sain esikoisen 39 vuotiaana ja toisen 41 vuotiaana. Tilanne oli hyvä, koska velat oli maksettu ja säästössä rahaa. Pystyin okemaan kotihoidontuella siihen, että kuopus täytti 3v. Olen nyt 59v ja hyvin kait tämä on mennyt, kun nuoret näyttää onnellisilta ja hyvät välit meihin vanhempiin. Jaksamisen kanssa ei ollut sen kummempia ongelmia. Lasten ollessa pieniä, harrastin maratonjuoksua, joten pysyin hyvässä kunnossa.

Toki tässä iässä jo harmaita näkyy ja ryppyjä on naamassa. Mutta meidän perheelle sopi tämä järjestys, että ensin vakaa parisuhde, yhteistä aikaa, vakaa taloudellinen tilanne. Sai ilman huolia keskittyä perhe- elämään.

Onnea ap.lle raskaudesta

Luulenpa että kaikki nuoret bilettää mieluiten oman sukupolvensa kanssa. Jos äidin kanssa

pitää lähteä bilettämään pidetään nuorta helposti epäitsenäisenä.

Tottakai me äidit kernaasti kehuskelemme että kaveeraan ja biletän lapseni kanssa ja meillä on kivaa. Mutta lapsen kannalta paras jos oman sukupolven kanssa bilettää ja verkostoituu.

Vierailija kirjoitti:

Hui, tuo olisi ihan painajaismainen tilanne. Olen 45 vuotias ja lapseni ovat jo isoja teinejä, vanhin on aikuinen. Odottelen jos lapsenlapsia alkaisi kohta tulemaan ja tiedän, että minusta tulee mainio mummo. Tämä aika on todella ihanaa ja niin helppoa, että olisi jotenkin luonnonvastaista tehdä vasta tämän ikäisenä lapsia. Sillä on syynsä miksi naisten parhaimmat lapsentekoajat ovat aikaisemmin...

No te isoäidit oottekin rasittaneet itsenne puhki ja loppuunajettu jo 45 iässä kun teitte lapset liian aikaisiin. Ja kehonne on jo loppu. Lapsettomat 45 vuotiaat usein näyttää ja onkin 25 vuotiaan kunnossa, ei oo kehoa pilattu laspsilla.

Kylläpä kateutenne haisee, pilasitte itse oman nuorutenne ja kehonne kukoistuksen lapsilla , nämä ei. Nyt teitä kismittää.

Sain lapset 30 ja 43vuotiaana. Olin nuoremmalle lapselle paljon parempi äiti. Ensimmäisen lapsen kanssa olin kaikesta huolissani ja halusin että lapsi olisi täydellinen. Vanhempana elämän viisautta siunaantunut lisää ja lapsikin saa kasvaa omana itsenään. En yritä muokata häntä.

Vierailija kirjoitti:

Ois aika kauheeta 🙈. Sitten kun minä oon 45 niin minun lapset on 20 ja 17. Eli kahden vuoden päästä. Ei tulisi mieleenkään enää tehdä lapsia tässä iässä.

Eivät kaikki toki saakaan ja jos fyysinen/henkinen kunto ei ole enää oikein jiirissä, se on parempikin. Raskaus vanhemmalla iällä voi olla vaarallinen, jos on perussairauksia. Eikä sittenkään kannata, jos ei oikein jaksa enää mitään henkisesti. Toiset ovat jo hurjan vanhan oloisia nelikymppisinä. Päihteet esimerkiksi, tupakka, perimä ja elämän raskaat tapahtumat vanhentavat toista nopeammin.

Monelle nuorellekin äitiys on raskasta. Tässäkin ketjussa suht nuorena äidiksi tulleet jopa valittavat, että äitiys pilasi elämän ja että haluavat aikaa ilman lapsia.

Jos ei halua ja jakss lapsia, ei niitä kannata tehdä. Nuorena eikä vanhana. So simple.

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa että kaikki nuoret bilettää mieluiten oman sukupolvensa kanssa. Jos äidin kanssa

pitää lähteä bilettämään pidetään nuorta helposti epäitsenäisenä.

Tottakai me äidit kernaasti kehuskelemme että kaveeraan ja biletän lapseni kanssa ja meillä on kivaa. Mutta lapsen kannalta paras jos oman sukupolven kanssa bilettää ja verkostoituu.

Samoin ajattelen. Saman ikäisillä on eniten jaettavaa keskenään ja äidin ja lapsen suhde on aivan muuta kuin kaverisuhde. Mutta hyvä äiti/lapsi -suhde tai pari matkaa vuodessa mukaviin kohteisiin ei onneksi estä nuorta elämästä omaa elämäänsä.

Enkä ymmärrä, mitä merkitystä tällaisessa tilanteessa on äidin iällä. Samoin vietän lasteni kanssa aikaa, olin sitten 45 tai 65.

Matkustelenhan minä oman äitinikin kanssa, joka on kohta 80. Ja lapsenlapsia voi olla siinäkin mukana.

Tietty, jos pointtina olikin, että äiti ja lapsi bilettää yhdessä? Se nyt on aika noloa molemmille.

Terveisin se lastensa kanssa matkusteleva.

Itse olen 44-vuotias. Vauva-aika on sujunut hyvin. Yövalvomiset ym ei haittaa. Osaan ottaa rennosti ja nauttia lapsen kanssa olemisesta. Nuorempana olisin ollut tiukkapipoisempi äiti. Tunnen usein, että elämä on hyvä näin.

Olen kyllä myös erittäin kiitollinen, että sain lapsen (vielä tässä iässä, vuosien odotuksen jälkeen).

Vierailija kirjoitti:

Lapset sain vähän yli 40v. Hyvin meni. Nyt aikuisia, opiskelevat yliopistossa. Käyn nyt 60vuotiaana 20vuotiaan tyttäreni kanssa teatterissa, oopperassa jne. Ei hän vaikuta häpeävän minua millään lailla. Viihteellä hän käy tietenkin kavereittensa kanssa. Nuorena matkustelin ja pidin hauskaa. Ei ollut mitään halua vakiintua. Ei kaikkien ihmisten tarvitse tehdä asioita samassa järjestyksessä.

Tsemppiä Ap. Iloa tulevaan elämään.

Teininä varmaankin häpesi vanhaa äitiä, mutta niin häpesin minäkin äitiäni teininä, vaikka hän oli 25 minut saadessaan. Ihanaa, että teillä on tyttäresi kanssa hyvä suhde.

Harva haluaa tuossa iässä enää orja hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, tuo olisi ihan painajaismainen tilanne. Olen 45 vuotias ja lapseni ovat jo isoja teinejä, vanhin on aikuinen. Odottelen jos lapsenlapsia alkaisi kohta tulemaan ja tiedän, että minusta tulee mainio mummo. Tämä aika on todella ihanaa ja niin helppoa, että olisi jotenkin luonnonvastaista tehdä vasta tämän ikäisenä lapsia. Sillä on syynsä miksi naisten parhaimmat lapsentekoajat ovat aikaisemmin...

No te isoäidit oottekin rasittaneet itsenne puhki ja loppuunajettu jo 45 iässä kun teitte lapset liian aikaisiin. Ja kehonne on jo loppu. Lapsettomat 45 vuotiaat usein näyttää ja onkin 25 vuotiaan kunnossa, ei oo kehoa pilattu laspsilla.

Kylläpä kateutenne haisee, pilasitte itse oman nuorutenne ja kehonne kukoistuksen lapsilla , nämä ei. Nyt teitä kismittää.

Ei kyllä se on ihan puhdas sääli kun tuntee mummoäitejä kohtaan. Aina tekisi mieli kysyä, että vihaatko elämääsi vai miksi et halua nauttia siitä? Tosiasiahan on, että elämän paras aika alkaa vasta 40 vuotiaana. Sitä ennen on 40 vuotta roskaa jonka voi käyttää vaikka hommien pois alta hoitamiseen, esim lapset.

Synnytin juuri neljännen lapseni 45 -vuotiaana. Terve lapsi ja paljon helpompaa kuin 26 -vuotiaana, jolloin sain ensimmäiseni. Kestää univelkaa paljon paremmin ja arvostan jokaista hetkeä.

Onnea matkaan!

Käsittämättömiä kommentteja täällä. Ei ole ihmisten ilkeydellä rajaa. Sieltä omasta kuplasta tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, ettei kaikkien elämä kulje samalla kaavalla. Tajuatteko, etteivät kaikki syystä tai toisesta pysty hankkimaan lasta ennen kuin ovat nelikymppisiä? Sitäpaitsi ikä ei todellakaan ole se määrittävä tekijä kuka on hyvä tai jaksava vanhempi. Joku on täysin väsynyt ja uupunut vanhempi jo kaksikymppisenä, toinen ei ole sitä nelikymppisenäkään. Täysin yksilöllistä. Lisäksi lasten hankinnassa olisi syytä arvioida omaa elämäntilannetta ja kypsyyttä eikä tuijottaa pelkästään ikää. Se ei todellakaan ole aina paras ratkaisu hankkia niitä lapsia nuorena, jos ei ole riittäviä edellytyksiä sillä hetkellä vanhemmuuteen.

Onnea odotukseen. Kumma, että ihmisten täytyy ilkeillä joka asiaan. Ei vaadi mielestäni kovin suuria älyllisiä lahjoja edes, jotta ymmärtäisi sen, että kaikkien elämä ei mene samalla lailla! On esim. huonoa tuuria miessuhteissa, eivät halua isäksi, jotkut taas saavat niin huonot eväät elämäänsä laspsuudestaan, etteivät koe olevansa valmiita äidiksi nuorena. Ilman tukiverkkoja lapsen saaminen yksin voi myös olla liian pelottavaa. Joskus elämä menee niin, että 45- vuotiaana vasta ovat asiat sillä tavalla hyvin, että lapsen saamiseen ovat edellytykset olemassa ja siihen ollaan valmiita. Täytyykö näiltä ihmisiltä evätä äidiksi tulo kokonaan, kysyn vaan? Mielestäni ei.

Täällä 44-vuotias vauvan äiti, en keksi mitään negatiivistä elämästäni tälle hetkellä🙂Esikoisen olen saanut 20-vuotiaana eli kokemusta kummastakin ääripäästä..

En ole koskaan ymmärtänyt tuota, että tullaan kommentoimaan, että mä en kyllä pystyis enkä jaksaisi..se on ihan ok eikä lapsia tarvii kenenkään tehdä missään iässä väkisin..mutta mietin aina mitä sillä haetaan🤷Oon vaan vastannu, että onneksi vauva onkin minun niin turha on sinun murehtia jaksaisitko vai et..

Vaikka ap lapsena saanut jo useita vuosia sitten niin kommentoin kuitenkin. Olen 40 ja odotan esikoistani, lapsi sai heti ensimmäisestä yrityskierrosta alkunsa ja raskauteni on ollut täysin oireeton (nyt viikko 25) ja toivottavasti meneekin näin. Emme mieheni kanssa edes aikaisemmin halunneet lapsia koska molemmat tutkijoita ja ennen tenure trackille pääsyä piti tehdä kovasti töitä apurahoilla eri puolilla maailmaa. Maailma on nähty, itse sain apulaisprofessuurin ja mieheni professuurin eli aika nyt täydellinen ja taloudellinen tilanne turvattu.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari vanhempaa, jotka ovat saaneet lapsensa vasta 45-52 vuotiaita ja se on mielestäni varsinkin äidin iäksi aivan liikaa. Ne tietämäni mammat eivät ole todellakaan mitään nuorekkaita ja jaksavia, vaan harmaita ja mummomaisia. He ovat juuri niitä, jotka ovat vaatimassa harrastuskavereiden vanhemmilta kuljetusapua lapselleen ja joita ei näy vanhempainilloissa tai muussa koulun toiminnassa. Yhden tapauksen isää en edes tiedä, mikä lie nuohooja hän onkaan, mutta yhdessä tapauksessa isä on harmaahapsinen ja silmistäkin näkee jo, että ikä painaa.

Luulin kauan, että yhden pojan vanhemmat ovat tämän isovanhempia, sillä he ovat oikeasti vanhan näköisiä vaikka eivät ole edes periaatteessa kovin vanhoja, vaan jotain nippanappa eläkeikäisiä. Juu he ovat juoksunsa juosseet, mutta muista asioista en ole niin vakuuttunut.

Itse sain lapseni 26-30 vuotiaana ja se oli ideaali ikä kaiken kannalta. Ehdimme hummata, matkustella ja asua ulkomaillakin ihan tarpeeksi sitä ennen. Jos emme olisi silloin lapsia saaneet, niin olisin lopettanut varmasti yrittämisen joskus 35 vuotiaana.

Varmasti olisit joo.

Se ol helppo kuvitella ja oletella, kun ei ole koskaan siinä kuvitellussa elämäntilanteessa ollut.

Toivon että minun vanhempani olisivat saaneet minut myöhemmin, esim kun olivat yli 40. Varmasti olisivat kasvaneet henkisesti sen verran että olisi parempi lapsuus ja nuoruus itselläni.

Kiitos tästä ketjusta. <3 Oli helpottavaa lukea ettei naisella olekaan niin rajallista aikataulua kuin on annettu yleisesti ymmärtää. Varsinkin nuo viestit missä mainittiin ajat ennen ehkäisyä ja mummojen ikä iltatähtien kanssa.

Hiiteen kaikki muut ikäankeuttajat!

Oikein paljon onnea AP:lle ja muille rohkeille oman tiensä kulkijoille! Minusta lapsi on ihana asia, vaikka ei saisikaan niitä juuri niinä kaikista tyypillisimpinä vuosina. Itse toivoin lapsia jo paljon nuorempana, mutta onnistuin vasta 37-vuotiaana saamaan esikoiseni. Myöhemmin saimme vielä toisenkin lapsen. 

Itse tein sen virheen, että osallistuin paljon nettikeskusteluihin, ja täällä kyllä melkoisissa määrin aivottomat hyeenat huutelevan törkeyksiään. Tätä samaa oli myös niissä facebookin xxxkuun mammoissa.

Tosielämässä, kun menen lasten vanhenpainiltoihin, harrastuksiin tai tapaan vanhoja opiskelukavereitani tapaan jatkuvasti muita kypsemmällä iällä lapsensa saaneita äitejä ja isiä. Ikinä en ole saanut tällaisia tuomitsevia kommentteja keneltäkään tosielämässä. Omien akateemisten (ja uraa tehneiden) opiskelutovereiden joukossa olen jopa yksi nuorimpina lapsensa saaneista. 

Oma puolisoni on syntynyt poikkeuksellisen iäkkäiden vanhempien lapseksi joskus 70-luvulla. Ihan täysipäiseksi hänkin (ja sisaruksensa) kuitenkin kasvoi. 

Eli mun vinkki on ennen kaikkea pysyä poissa täältä nettipalstoilta ja keskittyä ihan siihen arkiseen elämään ja touhuamiseen yhdessä lapsen kanssa.