Ekaa kertaa äidiksi 45-vuotiaana. Muiden samanikäisten tai lähellä ikääni olevien kokemuksia kaipaan.

Parempi noin kuin joku teini-äiti joka elää sossun rahoilla ja vetää röökiä raskaana. Ja onhan se näky, lapsi maha pystyssä....

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kysyi muiden samassa tilanteessa olevien kokemuksia, jos ei ole muuta kuin negatiivista sanottavaa, eikö voi olla hiljaa...

Älä välitä, nämä ovat niitä ihmisiä, jotka eivät näe mitään muuta kuin oman elämänsä. Kaikki siinä oleva on oikein, muu on huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, tuo olisi ihan painajaismainen tilanne. Olen 45 vuotias ja lapseni ovat jo isoja teinejä, vanhin on aikuinen. Odottelen jos lapsenlapsia alkaisi kohta tulemaan ja tiedän, että minusta tulee mainio mummo. Tämä aika on todella ihanaa ja niin helppoa, että olisi jotenkin luonnonvastaista tehdä vasta tämän ikäisenä lapsia. Sillä on syynsä miksi naisten parhaimmat lapsentekoajat ovat aikaisemmin...

Ennen, kun ehkäisyä ei ollut, lapsia syntyi yli 40 v naisille yleisesti. Minulla esim isoäidit ja heidän sisarensa ovat saaneet viimeiset lapset 45 -47 vuotiaina. Tämä villitys, että lapset pitäisi tehdä nuorena ja tullut vasta sen jälkeen, kun ehkäisy keksitiin ja oli kaikkien saatavilla.

Kuinka vanha sitten mahdat olla, kun esim. kondomit on keksitty jotain 10 000 eaa.

Vierailija kirjoitti:

Hui, tuo olisi ihan painajaismainen tilanne. Olen 45 vuotias ja lapseni ovat jo isoja teinejä, vanhin on aikuinen. Odottelen jos lapsenlapsia alkaisi kohta tulemaan ja tiedän, että minusta tulee mainio mummo. Tämä aika on todella ihanaa ja niin helppoa, että olisi jotenkin luonnonvastaista tehdä vasta tämän ikäisenä lapsia. Sillä on syynsä miksi naisten parhaimmat lapsentekoajat ovat aikaisemmin...

Ja jostain ihmeen syystä tätä alapeukutetaan.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Parempi noin kuin joku teini-äiti joka elää sossun rahoilla ja vetää röökiä raskaana. Ja onhan se näky, lapsi maha pystyssä....

Ai niin joo, palstalla on tosiaan vai nämä kaksi ääripäätä 😂

Meillä oli töissä nainen joka sai ensimmäisen 46-vuotiaana ja sanoi, että olisi varmasti paremmin jaksanut nuorempana, mutta lasta ei vaan tullut. Mun oma äiti oli mummi jo nuorempana, mutta minkäs teet. Hemmetin hyvä äiti hän on, sitä ei voi kiistää ja olin itse väsynyt tokasta lapsesta 24-vuotiaana. Vaikea sanoa mikä nyt sitten liittyy hänen ikäänsä ja mistä ehkä helposti syyttää ikäänsä?? Minunhan on helppo sanoa, että no lapsi valvotti, kun ei kukaan syyttele vanhasta iästä parikymppistä äitiä, mutta heti jos 40v väsyy niin ihmiset on osoittamassa pelkkää ikää. En nyt mitään megasuuria eroja meissä huomannut, vaikka ikää oli paljon vähemmän kuin hänellä. Sanoisin, että mikä jottei, jos vaan onnistuu iäkkäämpänä raskaaksi tulemaan! Onhan se iso onni aina! :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli töissä nainen joka sai ensimmäisen 46-vuotiaana ja sanoi, että olisi varmasti paremmin jaksanut nuorempana, mutta lasta ei vaan tullut. Mun oma äiti oli mummi jo nuorempana, mutta minkäs teet. Hemmetin hyvä äiti hän on, sitä ei voi kiistää ja olin itse väsynyt tokasta lapsesta 24-vuotiaana. Vaikea sanoa mikä nyt sitten liittyy hänen ikäänsä ja mistä ehkä helposti syyttää ikäänsä?? Minunhan on helppo sanoa, että no lapsi valvotti, kun ei kukaan syyttele vanhasta iästä parikymppistä äitiä, mutta heti jos 40v väsyy niin ihmiset on osoittamassa pelkkää ikää. En nyt mitään megasuuria eroja meissä huomannut, vaikka ikää oli paljon vähemmän kuin hänellä. Sanoisin, että mikä jottei, jos vaan onnistuu iäkkäämpänä raskaaksi tulemaan! Onhan se iso onni aina! :)

...ja se vielä täytyy sanoa, että yököttää tämä vastakkainasettelu nuorten ja iäkkäiden ensisynnyttäjien välillä. Monilla taitaa vaan kolahtaa se ns toinen puoli. Samassa veneessä me ollaan ja yhtä ulapalla kun se eka syntyy, oltiin 20v tai 40v. Ei aina tarvi keksiä kaikkea rumaa toisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli töissä nainen joka sai ensimmäisen 46-vuotiaana ja sanoi, että olisi varmasti paremmin jaksanut nuorempana, mutta lasta ei vaan tullut. Mun oma äiti oli mummi jo nuorempana, mutta minkäs teet. Hemmetin hyvä äiti hän on, sitä ei voi kiistää ja olin itse väsynyt tokasta lapsesta 24-vuotiaana. Vaikea sanoa mikä nyt sitten liittyy hänen ikäänsä ja mistä ehkä helposti syyttää ikäänsä?? Minunhan on helppo sanoa, että no lapsi valvotti, kun ei kukaan syyttele vanhasta iästä parikymppistä äitiä, mutta heti jos 40v väsyy niin ihmiset on osoittamassa pelkkää ikää. En nyt mitään megasuuria eroja meissä huomannut, vaikka ikää oli paljon vähemmän kuin hänellä. Sanoisin, että mikä jottei, jos vaan onnistuu iäkkäämpänä raskaaksi tulemaan! Onhan se iso onni aina! :)

...ja se vielä täytyy sanoa, että yököttää tämä vastakkainasettelu nuorten ja iäkkäiden ensisynnyttäjien välillä. Monilla taitaa vaan kolahtaa se ns toinen puoli. Samassa veneessä me ollaan ja yhtä ulapalla kun se eka syntyy, oltiin 20v tai 40v. Ei aina tarvi keksiä kaikkea rumaa toisista.

Juuri näin! T: äiti 40, tytär 18

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä suoraan sanottuna. Vauva on toivottu ja terve, t. 43-vuotias odottaja

Ihan ok ikä synnyttäjälle, mutta miten voit tietää, että vauva on terve. Et voi. Toivottavasti terve on parempi ilmaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, tuo olisi ihan painajaismainen tilanne. Olen 45 vuotias ja lapseni ovat jo isoja teinejä, vanhin on aikuinen. Odottelen jos lapsenlapsia alkaisi kohta tulemaan ja tiedän, että minusta tulee mainio mummo. Tämä aika on todella ihanaa ja niin helppoa, että olisi jotenkin luonnonvastaista tehdä vasta tämän ikäisenä lapsia. Sillä on syynsä miksi naisten parhaimmat lapsentekoajat ovat aikaisemmin...

Ja jostain ihmeen syystä tätä alapeukutetaan.

Ohis

Tätä alapeukutetaan, koska kommentti on asenteellinen. Jos on itse saanut omat lapsensa nuorena voi todeta, se on fine, mutta toisten valintaa on turha arvostella.

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta työkaverini sai lapsen 46-vuotiaana. Lapsi on tällä hetkellä jo 15-vuotias teini. Työkaverini on pysynyt terveenä ja hän on aina ollut tarmoa täynnä oleva optimisti. Ehkä nämä piirteet ovat auttaneet häntä, koska hän ei ole koskaan pahemmin valittanut arjestaan tai jaksamisestaan. Hänellä näyttää myös olevan erittäin läheiset välit lapsensa kanssa.

Oksettavaa.

Huokaus kirjoitti:

Sain ainokaiseni 35-vuotiaana. Vauva oli terve, helppo ja hurmaava. Jaksoin loistavasti. Nyt olen 50 ja vauvasta on tullut kovapäinen teini. Päivä kerrallaan..jaksamista välillä koetellaan. Siksi huomaan usein miettiväni että 30 vuotiaana äidiksi tulo olisi ollut viisasta.

Olen terve eikä vaihdevuodet vielä kiusaa mutta luulen että tän teini-iän jaksaisin paljon paremmin jos olisin nuorempi.

Mutta elämä menee miten menee ja oikea suunta on eteenpäin.

Ei sitä teini-ikää jaksa minkään ikäisenä.

Sain lapseni 25 - ja 27-vuotiaina ja painajaista ne vuodet olivat.

Sen ohi mentyä on taas ollut ihan huippua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta vanhemmalla äidiksi tulleet imettävät lapsiaan todennäköisemmin, käyttävät vähemmän väkivaltaa ja suhtautvat vanhemmuutten rennommin. Näin olen lukenut.

Vanhojen äitien lapset ovat myös keskimäärin hieman älykkäämpiä.

Ei omani ainakaan. Lyhyt matikka ja fysiikka lukiossa kuutosta. Tosin kielet menee hyvin, puhuu kuutta kieltä kuin natiivi.

Tein itse liian aikaisin, 23-vuotiaana. Olen nyt 39-vuotias eli lapsi jo teini-ikäinen. Olin lisäksi yksinhuoltaja eli nuo vuodet meni lapsen kanssa, parisuhdetta en saanut enää ja kaveritkin väheni. En ikinä päässyt illanistujaisiin tai baareilemaan. Rakastan lastani, mutta tekisin nyt asiat toisin ja lykkäisin lapsentekoa ainakin 30-vuotiaaksi asti. Menetin elämäni parhaat vuodet ja niitä en saa takaisin.

Minun äitini sai lapsen 45 vuotiaana ja minä 43 vuotiaana. Aivan ihanaa! En koskaan ajatellut että minun nuorekas äitini olisi ollut jotenkin vanha, eikä myöskään minun lapseni koskaan ajatellut niin. Päinvastoin hän on ylpeä äidistään, opiskelee yliopistossa nyt. Minäkin käyn töissä.

Nykyään ihmiset elävät terveinä vanhemmiksi kuin aiemmin, joten ei mitään ongelmaa tulla äidiksi vaikka 50 vuotiaana, jos raskaus lähtee käyntiin.

Palstan naiset typeriä.

Lapsellisia naisia palstalla.

Synnytin poikani reippaasti yli nelikymppisenä, ja poika nyt 26 v. Ulkomailla reissaan työni vuoksi edelleen mantereelta toiselle n100 päivää vuodessa, ja koko perheen kanssa reissattu paljon.

Ei matkustelu ole iästä kiinni millään tavalla. 30 vuotias voi olla elämäänsä väsynyt, ja minä vanhempi nainen olen energiaa täynnä. Opetan työkseni opiskelijoita ja näen

elämäänsä uupuneita masentuneita nuoria naisia paljon. Mistähän tämä nykynuorison väsymys johtuu?.

Sain viimeisen lapseni yli 40-vuotiaana. Hyvältä tuntui ja on ollut helpompaa kuin nuorena äitinä. Ekan sain 24-vuotiaana.

Molemmissa iässä on puolensa, mutta eniten kuitenkin vaikuttaa oma persoona. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, jotka korostuvat vähän eri tavoin eri iässä. Nykyään vanhempana olen rauhallisempi, mutta en niin pedantti kuin nuorena. Näkyy lähinnä siivouksen tasossa, ruoanlaitossa, kasvatusoppaiden lukemisessa ja soveltamisessa. Näitä en siis enää oikein viitsi suorittaa. Toisaalta lapsi vaikuttaa silti hyvin kehittyneeltä ja iloiselta.

Se on nyt vanhempana mukavaa, että rahatilanne on hyvä. Ei tarvitse miettiä, mihin on varaa vaan voi hankkia lapselle esim. juuri ne vaatteet, joista tykkää. Ja on varaa harrastaa ja käydä leffassa, Hoplopissa, tramppapuistossa jne niin paljon kuin tykkää.

Mutta toisaalta ostaminen ja vaikkapa vaatemerkit eivät samalla tavalla kiinnosta kuin nuorena, joten en tiedä sitten, onko tästä suurta hyötyä. Mutta eipä ainakaan talous stressaa. Muutenkin stressaa vähemmän mitkään asiat. Ehkä olen höpsööntymässä vanhuuttani?

Leikkiminen on kiinnostanut mua yhtä vähän nuorena ja vanhana äitinä. En vaan tykkää puhuttaa niitä eläimiä tai pistää autoa menemään parkkitalosta tai leikkiä juovani kahvia. Ennemmin tykkään lähteä ulos ja tekemään jotain lapsen kanssa, vaikka hiihtämäön tai pyöräilemään, tai vaikka lukea hänelle kirjaa.

Lapsen kaverit käyvät meillä paljon, niin ei tarvitse itse leikkiä.

Onnea ja tsemppiä.

Ota rennosti vaan!

Vierailija kirjoitti:

Sain viimeisen lapseni yli 40-vuotiaana. Hyvältä tuntui ja on ollut helpompaa kuin nuorena äitinä. Ekan sain 24-vuotiaana.

Molemmissa iässä on puolensa, mutta eniten kuitenkin vaikuttaa oma persoona. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, jotka korostuvat vähän eri tavoin eri iässä. Nykyään vanhempana olen rauhallisempi, mutta en niin pedantti kuin nuorena. Näkyy lähinnä siivouksen tasossa, ruoanlaitossa, kasvatusoppaiden lukemisessa ja soveltamisessa. Näitä en siis enää oikein viitsi suorittaa. Toisaalta lapsi vaikuttaa silti hyvin kehittyneeltä ja iloiselta.

Se on nyt vanhempana mukavaa, että rahatilanne on hyvä. Ei tarvitse miettiä, mihin on varaa vaan voi hankkia lapselle esim. juuri ne vaatteet, joista tykkää. Ja on varaa harrastaa ja käydä leffassa, Hoplopissa, tramppapuistossa jne niin paljon kuin tykkää.

Mutta toisaalta ostaminen ja vaikkapa vaatemerkit eivät samalla tavalla kiinnosta kuin nuorena, joten en tiedä sitten, onko tästä suurta hyötyä. Mutta eipä ainakaan talous stressaa. Muutenkin stressaa vähemmän mitkään asiat. Ehkä olen höpsööntymässä vanhuuttani?

Leikkiminen on kiinnostanut mua yhtä vähän nuorena ja vanhana äitinä. En vaan tykkää puhuttaa niitä eläimiä tai pistää autoa menemään parkkitalosta tai leikkiä juovani kahvia. Ennemmin tykkään lähteä ulos ja tekemään jotain lapsen kanssa, vaikka hiihtämäön tai pyöräilemään, tai vaikka lukea hänelle kirjaa.

Lapsen kaverit käyvät meillä paljon, niin ei tarvitse itse leikkiä.

Onnea ja tsemppiä.

Ota rennosti vaan!

Lisään vielä, että matkustelen aika paljon ja usein vanhimman lapseni kanssa kahdestaan. En keksi yhtään, mitä pahaa siinä on, kuten joku aiemmissa kommenteissa esitti? Meillä on aina ollut mukavaa ja hyvin menee yksiin, mitä lomalta odotamme.

Tietenkin on eri asia olla rantalomalla leikki-ikäisen ja puolison kanssa kuin kaupunkilomalla kahdestaan reilu parikymppisen kanssa. Biletyksen hän hoitanee kavereidensa kanssa, se ei ole mua oikein innostanut 35 ikävuoden jälkeen.

Ois aika kauheeta 🙈. Sitten kun minä oon 45 niin minun lapset on 20 ja 17. Eli kahden vuoden päästä. Ei tulisi mieleenkään enää tehdä lapsia tässä iässä.