Ekaa kertaa äidiksi 45-vuotiaana. Muiden samanikäisten tai lähellä ikääni olevien kokemuksia kaipaan.

Sain ensimmäisen lapseni 39 vuotiaana, enkä kokenut tai koe tätä äitiyttä mitenkään outona. En tiedä minkälaista olisi olla nuori äiti ja verrata siihen. Itse elin nuoruuteni eri tavalla. Kuvittelin, että tämä olisi normaalia äitiyttä. Ihmettelen, että 45 vuotias vanhempien lasten vanhempi kuulostaa täällä kommenteillaan niin tympääntyneeltä vanhemmuuteen. Ja onnellinen, että kasvatus on jo ohi. Ehkä jokainen ruuhkavuosista selviävät huokaisee samalla tavalla ja säälii niitä, jotka siinä vielä tarpovat. Minulla on sinällään hyvä tilanne, että olin matkustanut ja asunut monessa maassa. Opiskellut ja maksanut asunnon yms kokonaan, eikä sellaisen ole mennyt rahaa tai energiaa. Olen keskittynyt vain lapsiin ja työtäkin olen voinut keventää siinä samalla. Ainakin näyttää, että lapseni saa sen mitä muutkin ja pystyn olemaan vahvasti emotionaalisesti läsnä heidän elämässään. Ja enkä koe, että olisin sen kummemmin vanha. En ainakaan näytä olevan niin rasittunut, kuin moni muu lasten harrastuksissa pyörivä nuorempi vanhempi.

Toisaalta vanhemmalla äidiksi tulleet imettävät lapsiaan todennäköisemmin, käyttävät vähemmän väkivaltaa ja suhtautvat vanhemmuutten rennommin. Näin olen lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, tuo olisi ihan painajaismainen tilanne. Olen 45 vuotias ja lapseni ovat jo isoja teinejä, vanhin on aikuinen. Odottelen jos lapsenlapsia alkaisi kohta tulemaan ja tiedän, että minusta tulee mainio mummo. Tämä aika on todella ihanaa ja niin helppoa, että olisi jotenkin luonnonvastaista tehdä vasta tämän ikäisenä lapsia. Sillä on syynsä miksi naisten parhaimmat lapsentekoajat ovat aikaisemmin...

Ennen, kun ehkäisyä ei ollut, lapsia syntyi yli 40 v naisille yleisesti. Minulla esim isoäidit ja heidän sisarensa ovat saaneet viimeiset lapset 45 -47 vuotiaina. Tämä villitys, että lapset pitäisi tehdä nuorena ja tullut vasta sen jälkeen, kun ehkäisy keksitiin ja oli kaikkien saatavilla.

Viimeisiä lapsia on kautta aikain hankittu vanhempina. Ensimmäisen lapsen saaminen yli 40-vuotiaana on aika poikkeuksellista. Silti en näe siinä mitään väärää, jos jaksaa ja on terve. On vain suuremmat riskit keskenmenoon ja kromosomipoikkeamiin ym. häiriöihin.

Vierailija kirjoitti:

Hui, tuo olisi ihan painajaismainen tilanne. Olen 45 vuotias ja lapseni ovat jo isoja teinejä, vanhin on aikuinen. Odottelen jos lapsenlapsia alkaisi kohta tulemaan ja tiedän, että minusta tulee mainio mummo. Tämä aika on todella ihanaa ja niin helppoa, että olisi jotenkin luonnonvastaista tehdä vasta tämän ikäisenä lapsia. Sillä on syynsä miksi naisten parhaimmat lapsentekoajat ovat aikaisemmin...

Itsestäni taas tuntuu hyvin oudolta, että 45 vuotiaana toivoo olevansa mummo. Euroopassa sellainen taitaa olla jo harvinaisempi kuin 45 vuotiaan raskaus. Afrikassa taas 45 vuotias voi olla raskaana ja mummo samaan aikaan.

Mulla alkoi vaihdevuodet 45-vuotiaana, onneksi en jättänyt lasten tekoa niin myöhäiseksi.

Nykyisin on ihan normaalia saada ainokainen reippaasti yli nelikymppisenä. Itse olin 44-vuotias tullessani äidiksi. Minulla on useita ystäviä, jotka ovat saaneet vauvan 45-47-vuotiaina, ja nimenomaan esikoisensa. Olettaisin, että paras ikä tehdä lapsia on 21-35-vuotiaana, mutta elämäntilanteet eivät aina ole otolliset raskaudelle.

Vierailija kirjoitti:

Hui, tuo olisi ihan painajaismainen tilanne. Olen 45 vuotias ja lapseni ovat jo isoja teinejä, vanhin on aikuinen. Odottelen jos lapsenlapsia alkaisi kohta tulemaan ja tiedän, että minusta tulee mainio mummo. Tämä aika on todella ihanaa ja niin helppoa, että olisi jotenkin luonnonvastaista tehdä vasta tämän ikäisenä lapsia. Sillä on syynsä miksi naisten parhaimmat lapsentekoajat ovat aikaisemmin...

Paras aika on silloin kun lapsi tulee. Jos tulee. Kaikille ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta vanhemmalla äidiksi tulleet imettävät lapsiaan todennäköisemmin, käyttävät vähemmän väkivaltaa ja suhtautvat vanhemmuutten rennommin. Näin olen lukenut.

Vanhojen äitien lapset ovat myös keskimäärin hieman älykkäämpiä.

Tuttu sai kaksoset 44-vuotiaana.

Vanheni rysäyksellä kymmenen vuotta.

Ei ole ainakaan huonosta kunnosta kii, voikkamaikka.

Ei olla tekemisissä, mutta ehkä se nyt jo pärjää.

Silloin se törmäili kaupassa jättikärryineen pöytiin ja muihin ja näytti mummilta jolle oli nakitettu hoitajaksi.

Mutta: monet jaksaa ja pärjää.

Lapsella on vaan tooosi vanha äiti.

Se ei ole hänen kannaltaan kivaa.

Tiedän pari vanhempaa, jotka ovat saaneet lapsensa vasta 45-52 vuotiaita ja se on mielestäni varsinkin äidin iäksi aivan liikaa. Ne tietämäni mammat eivät ole todellakaan mitään nuorekkaita ja jaksavia, vaan harmaita ja mummomaisia. He ovat juuri niitä, jotka ovat vaatimassa harrastuskavereiden vanhemmilta kuljetusapua lapselleen ja joita ei näy vanhempainilloissa tai muussa koulun toiminnassa. Yhden tapauksen isää en edes tiedä, mikä lie nuohooja hän onkaan, mutta yhdessä tapauksessa isä on harmaahapsinen ja silmistäkin näkee jo, että ikä painaa.

Luulin kauan, että yhden pojan vanhemmat ovat tämän isovanhempia, sillä he ovat oikeasti vanhan näköisiä vaikka eivät ole edes periaatteessa kovin vanhoja, vaan jotain nippanappa eläkeikäisiä. Juu he ovat juoksunsa juosseet, mutta muista asioista en ole niin vakuuttunut.

Itse sain lapseni 26-30 vuotiaana ja se oli ideaali ikä kaiken kannalta. Ehdimme hummata, matkustella ja asua ulkomaillakin ihan tarpeeksi sitä ennen. Jos emme olisi silloin lapsia saaneet, niin olisin lopettanut varmasti yrittämisen joskus 35 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta vanhemmalla äidiksi tulleet imettävät lapsiaan todennäköisemmin, käyttävät vähemmän väkivaltaa ja suhtautvat vanhemmuutten rennommin. Näin olen lukenut.

Vanhojen äitien lapset ovat myös keskimäärin hieman älykkäämpiä.

Mutu tuntumallako kirjoitit? :D

https://www.terve.fi/artikkelit/yli-35-vuotiaina-aidiksi-tulleiden-laps…

Vierailija kirjoitti:

https://www.terve.fi/artikkelit/yli-35-vuotiaina-aidiksi-tulleiden-laps…

Tässä oli tietoa vanhempana äidiksi tulleiden lasten hyvästä pärjäämisestä. Ap, uskon että kaikki sujuu hyvin!

Sain vauvan tuon ikäisenä. En ole biologinen äiti, joten raskaus ja synnytys jäi pois kokemuksena. Hyvin olen jaksanut.

Up

Vierailija kirjoitti:

Sitten lähdette 20 vuoden päästä yhdessä reissuun lapsen kanssa.

20 ja 65 v nuoret😁

Niin?

Minä sain lapseni 42 - vuotiaana. Nyt hän on 5v. Hyvin on jaksettu niin arjet kuin reissut ja käyty vasut ja vanhempainillat. Helppo, terve lapsi ja onnelliset lähes 50v vanhemmat.

Lapset sain vähän yli 40v. Hyvin meni. Nyt aikuisia, opiskelevat yliopistossa. Käyn nyt 60vuotiaana 20vuotiaan tyttäreni kanssa teatterissa, oopperassa jne. Ei hän vaikuta häpeävän minua millään lailla. Viihteellä hän käy tietenkin kavereittensa kanssa. Nuorena matkustelin ja pidin hauskaa. Ei ollut mitään halua vakiintua. Ei kaikkien ihmisten tarvitse tehdä asioita samassa järjestyksessä.

Tsemppiä Ap. Iloa tulevaan elämään.

Tässä ketjussa päteville ääliöille tiedoksi, että maailman sivu myös yli 40-vuotiaat naiset ovat saaneet lapsia. Osalla äitiys vanhemmalla iällä toimii hyvin, osalla ehkä huonommin - mutta niinhän se menee kaikenikäisten äitien kanssa, eikö?

Aloittajalle isosti onnea!

Vierailija kirjoitti:

Tuttu sai kaksoset 44-vuotiaana.

Vanheni rysäyksellä kymmenen vuotta.

Ei ole ainakaan huonosta kunnosta kii, voikkamaikka.

Ei olla tekemisissä, mutta ehkä se nyt jo pärjää.

Silloin se törmäili kaupassa jättikärryineen pöytiin ja muihin ja näytti mummilta jolle oli nakitettu hoitajaksi.

Mutta: monet jaksaa ja pärjää.

Lapsella on vaan tooosi vanha äiti.

Se ei ole hänen kannaltaan kivaa.

Ei ole hänen kannaltaan kivaa?

Parhaat ystäväni ovat saaneet lapsensa 36-42 vuotiaina. Perheet matkustelevat monta viikkoa vuodessa ulkomailla, lapsilla on siistit vaatteet ja harrastuksia ja leluja ja heille luetaan päivittäin. Vanhemmilla aikaa ja mielenkiintoa lapsille, koska ovat ehtineet jo elää riittävästi työuraa ja vapaa-aikaa ilman lapsia. 

Olen samaa ikäluokkaa ja kaikki lapset tykäävät kovasti minustakin kuten minäkin heistä. Uskon, että pärjäävät oikein hyvin ilman läheisiä 25-35 vuotiaita aikuisia elämässään.