Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde narsistin kanssa
17.01.2020 |
Onko aina tuhoon tuomittua ja haitallista ei-narsistiosapuolelle vai voiko siinä onnistua? Jos narsismi on lievää (mutta diagnosoitua). Onko kokemuksia?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä.
”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.
No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin.
Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.
Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä.
”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.
No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin.
Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.
Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.
Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?
Mun miehen diagnoosi on vaativa persoonallisuushäiriö, narsistisia piirteitä paljon. Pärjätään ihan hyvin ja pärjätty jo 20 v. Hänelle täytyy aina joskus laittaa tiukat rajat, kun alkaa urpoilemaan ja myös aika ajoin muistuttaa, että tuo tai tuo, johtuu sun diagnoosista. Itselläni on helppoa hyväksyä toisen itsensä korostaminen, kun en koe sitä uhkana. Jotkut muut ihmiset kokee, että mieheni on ärsyttävä elvis...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä.
”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.
No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin.
Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.
Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.
Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?
Eivät ”oikeat” narsistit sinne suostukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen diagnoosi on vaativa persoonallisuushäiriö, narsistisia piirteitä paljon. Pärjätään ihan hyvin ja pärjätty jo 20 v. Hänelle täytyy aina joskus laittaa tiukat rajat, kun alkaa urpoilemaan ja myös aika ajoin muistuttaa, että tuo tai tuo, johtuu sun diagnoosista. Itselläni on helppoa hyväksyä toisen itsensä korostaminen, kun en koe sitä uhkana. Jotkut muut ihmiset kokee, että mieheni on ärsyttävä elvis...
Millä tavoin hän korostaa itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä.
”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.
No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin.
Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.
Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.
Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?
Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä.
”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.
No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin.
Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.
Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.
Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?
Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.
Antisosiaalinen/narsistinen- yhdistelmällä ei mennä terapiaan. Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä.
”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.
No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin.
Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.
Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.
Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?
Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.
Niinpä, mun puolisossa on narsismin lisäksi vahvoja borderline-tyyppisiä piirteitä, eli on hyvin ailahtelevainen ja impulsiivinen. Onneksi kuitenkin joku järki säilyy hypomaniassakin eikä myöskään ole väkivaltainen (fyysisesti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä.
”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.
No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin.
Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.
Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.
Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?
Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.
Niinpä, mun puolisossa on narsismin lisäksi vahvoja borderline-tyyppisiä piirteitä, eli on hyvin ailahtelevainen ja impulsiivinen. Onneksi kuitenkin joku järki säilyy hypomaniassakin eikä myöskään ole väkivaltainen (fyysisesti).
Hypomaniassa? Onko hän myös bipo, vai puhutko epävakaan ”sekoilusta” hypomaniana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä.
”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.
No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin.
Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.
Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.
Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?
Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.
Niinpä, mun puolisossa on narsismin lisäksi vahvoja borderline-tyyppisiä piirteitä, eli on hyvin ailahtelevainen ja impulsiivinen. Onneksi kuitenkin joku järki säilyy hypomaniassakin eikä myöskään ole väkivaltainen (fyysisesti).
Hypomaniassa? Onko hän myös bipo, vai puhutko epävakaan ”sekoilusta” hypomaniana?
Ei ole bipo, tarkoitan hypomaanista käyttäytymistä ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä.
”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.
No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin.
Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.
Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.
Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?
Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.
Antisosiaalinen/narsistinen- yhdistelmällä ei mennä terapiaan. Koskaan.
Kyllä mennään, jos sillä voi saada etuja itselleen, lasten huoltajuuden säilyttäminen, Armahduksen hakeminen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä.
”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.
No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin.
Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.
Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.
Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?
Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.
Antisosiaalinen/narsistinen- yhdistelmällä ei mennä terapiaan. Koskaan.
Kyllä mennään, jos sillä voi saada etuja itselleen, lasten huoltajuuden säilyttäminen, Armahduksen hakeminen tms.
Tämä. Ja juuri tämän vuoksi _ei_ pariterapiaan narsistin kanssa. Terpiassa ollaan pelaamassa; hakemassa hyötyä, voittamassa, ajamassa omaa etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa lievää narsistista persoonallisuushäiriötä. Keksi parempi provo.
Tämä on kaukana provosta. Narsisti itse tahtoo muuttua ja on sitoutunut terapiaan, mutta en tiedä, onko muutos mahdollista. Toivonko liikoja?
On. Mutta en lähtisi kovin nopeaa muutosta odottamaan. Minä olen tietoisesti kitkenyt tuollaisia piirteitä tässä muutaman vuosikymmenen aikana.
Narsistin ongelmahan on se, että hän ei koe muita ihmisiä ja maailmaa, vaan kaikki on vain heijastusta omasta itsestä eli narsisti projisoi omat tunteensa muihin ja kuvittelee muiden olevan samanlaisia kuin hän itse on. Sen takia normaali ihmissuhde ei oikein ole mahdollinen, vaan muut ovat ikään kuin esineitä (peilejä) narsistin kulisseissa.
Narsistin lähellä olevana saat usein kuulla, mitä todellisuudessa olet ja ajattelet, narsisti tietää sen paremmin kuin sinä itse tiedät. Ylivertainen ihmistuntijuus ei perustu tietämiseen, kuuntelemiseen tai tuntemiseen, vaan ko. ajatukset ja olemiset kuvaavat narsistia itseään, mutta narsisti ei itse ymmärrä sitä eikä sitä tosiasiaa myöskään voi tuoda ilmi joutumatta häpeäraivon kohteeksi.
Projektioiden tarkoitus on suojata häpeältä. Realistisen kuvan omaksuminen itsestä ja muista on liian tuskallista, koska narsistisen persoonallisuushäiriön psykopatologiassa pysyvää minuutta ei ole päässyt lainkaan muodostumaan. Narsisti on täysin riippuvainen muiden huomiosta niin kuin pieni vauva. Varhaisten objektisuhteiden kannalta narsistin tunne-elämä ja ajattelu on infantiilia äkillisten affektien ja häviämisen kauhun leimaamaa, minkä vuoksi hänen käytöksensä ja ajattelunsa myös vaikuttaa hyvin lapselliselta. Itse hän ei tätä havaitse lainkaan, vaan käytös tuntuu hänestä oikeutetulta ja normaalilta.
Narsistin itsekeskeisyys ei ole oma valinta, vaan se on pysyvän vamman kaltainen ominaisuus, joka estää häntä näkemästä itseään tai muita sellaisina kuin nämä ovat. Parisuhde narsistin kanssa voi viehättää sellaisia naisia ja miehiä, jotka kokevat samanlaista arkaaista tyhjyyttä kuin narsistikin tuntee.
” Varhaisten objektisuhteiden kannalta narsistin tunne-elämä ja ajattelu on infantiilia äkillisten affektien ja häviämisen kauhun leimaamaa,”
Mitä tämä tarkoittaa? Ap
Vierailija kirjoitti:
” Varhaisten objektisuhteiden kannalta narsistin tunne-elämä ja ajattelu on infantiilia äkillisten affektien ja häviämisen kauhun leimaamaa,”
Mitä tämä tarkoittaa? Ap
Sitä, että narsisti reagoi näennäisen mitättömiinkin asioihin voimakkaasti ja kokee ne uhkaksi itselleen. Näin käy, koska raja muiden ja itsen välillä ei ole lainkaan muodostunut, jolloin muiden erillinen olemassaolo uhkaa omaa minuutta. Parisuhteessa esimerkkinä vaikkapa kumppanin oman tahdon tai tunne-elämän ilmeneminen.
En myöskään ymmärrä, mitä tarkoittaa arkaainen tyhjyys. Koenko minä sellaista? Läheisriippuvainen olen kyllä, mutta sehän on tietenkin tyypillinen kuvio.
Alue: Aihe vapaa
En suosittele pariterapiaa narsistin kanssa, vaan intensiivistä yksilöterapiaa _mahdollisimman kaukana_ narsistista. Nuo pelaavat terapiassakin, ja vain itseään varten. Ei heissä ole tilaa muille, haluakaan. Se on minäminäminä ja mun.