Parisuhde narsistin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

” Varhaisten objektisuhteiden kannalta narsistin tunne-elämä ja ajattelu on infantiilia äkillisten affektien ja häviämisen kauhun leimaamaa,”

Mitä tämä tarkoittaa? Ap

Sitä, että narsisti reagoi näennäisen mitättömiinkin asioihin voimakkaasti ja kokee ne uhkaksi itselleen. Näin käy, koska raja muiden ja itsen välillä ei ole lainkaan muodostunut, jolloin muiden erillinen olemassaolo uhkaa omaa minuutta. Parisuhteessa esimerkkinä vaikkapa kumppanin oman tahdon tai tunne-elämän ilmeneminen.

Kiitos! No tämä pitää kyllä paikkaansa. Tosin mies työstää itseään tällä(kin) saralla.

Vierailija kirjoitti:

Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä. 

Naiset on juuri tuollaisia.

Mikään muu ei ole merkityksellistä kuin oma perze.

Kirjaimellisesti.

Kun narsistin kanssa on suhteessa sitä vastapuolta ei koe narsistiksi. On vain toisen ajokanina ja manipuloitavana. Erottua ja erillään toisesta vasta hahmottaa tilanteen kauempaa tarkastellessa

Vierailija kirjoitti:

Kun narsistin kanssa on suhteessa sitä vastapuolta ei koe narsistiksi. On vain toisen ajokanina ja manipuloitavana. Erottua ja erillään toisesta vasta hahmottaa tilanteen kauempaa tarkastellessa

Minä näen kyllä tilanteen oikein hyvin nyt mutta iso kriisi siihen tarvittiin. Ihmetyttää, miten sokea olen ollutkaan. Mutta siitä huolimatta haluaisin jatkaa tässä suhteessa. Kuitenkaan en voi laskea mitään toisen muutoksen varaan, etenkään kun persoonallisuushäiriöstä ei noin vain voi parantua. Hänessä on kuitenkin ihan vilpitöntä halua siihen.

Vierailija kirjoitti:

En myöskään ymmärrä, mitä tarkoittaa arkaainen tyhjyys. Koenko minä sellaista? Läheisriippuvainen olen kyllä, mutta sehän on tietenkin tyypillinen kuvio.

Ilman kiintymyssuhdevauriota ei ole olemassa tyhjiötä, jota narsisti pääsee täyttämään omilla projektioillaan, vaan pidetään kiinni minuuden omistajuudesta sisältäen omien ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen ja maailman tulkitsemisen. Silloin ei antaudu ihastuneesti narsistin "vetovoimalle" (idealisointi perustuu projektioille) tai tulkinnoille niin kuin pieni lapsi, joka uskoo sen mitä hänelle hänestä itsestään tai maailmasta sanotaan (introjektio). Narsistinen parisuhdedynamiikka perustuu projektioille ja introjektiolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun narsistin kanssa on suhteessa sitä vastapuolta ei koe narsistiksi. On vain toisen ajokanina ja manipuloitavana. Erottua ja erillään toisesta vasta hahmottaa tilanteen kauempaa tarkastellessa

Minä näen kyllä tilanteen oikein hyvin nyt mutta iso kriisi siihen tarvittiin. Ihmetyttää, miten sokea olen ollutkaan. Mutta siitä huolimatta haluaisin jatkaa tässä suhteessa. Kuitenkaan en voi laskea mitään toisen muutoksen varaan, etenkään kun persoonallisuushäiriöstä ei noin vain voi parantua. Hänessä on kuitenkin ihan vilpitöntä halua siihen.

Miten se vilpitön halu näkyy?

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen diagnoosi on vaativa persoonallisuushäiriö, narsistisia piirteitä paljon. Pärjätään ihan hyvin ja pärjätty jo 20 v. Hänelle täytyy aina joskus laittaa tiukat rajat, kun alkaa urpoilemaan ja myös aika ajoin muistuttaa, että tuo tai tuo, johtuu sun diagnoosista. Itselläni on helppoa hyväksyä toisen itsensä korostaminen, kun en koe sitä uhkana. Jotkut muut ihmiset kokee, että mieheni on ärsyttävä elvis...

Harva sitä itsensäkorostamista uhkana pitää, lähinnä siitä tulee mieleen sellainen reppana, kun joutuu niin kovasti korostamaan ja vakuuttelemaan.

Pitemmän päälle sitä on kuitenkin aivan h**vetin pitkästyttävää kuunnella. Toivoo, että maa nielaisisi, kun ei JAKSA enää kuunnella sellaista uskomatonta pas...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä. 

”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.

No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin. 

Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.

Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.

Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?

Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.

Niinpä, mun puolisossa on narsismin lisäksi vahvoja borderline-tyyppisiä piirteitä, eli on hyvin ailahtelevainen ja impulsiivinen. Onneksi kuitenkin joku järki säilyy hypomaniassakin eikä myöskään ole väkivaltainen (fyysisesti).

Ja haluat tuhlata ainoan elämäsi tuollaisen kanssa, koska..?

Jotenkin alan epäilemään, että nämä narsistin uhrit ovat läheisriippuvaisia eivätkä näe todellisuutta lainkaan ja vaikka välillä näkisivätkin, riippuvat niin tiukasti ja epätoivoisesti kiinni suhteessa että vakuuttelevat itsensäkin, jotta vain saavat syyn pysyä suhteessa.

Ihminen on mestari manipuloimaan itseään ja näkemään tasan sen, mitä haluaa nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä. 

”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.

No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin. 

Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.

Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.

Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?

Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.

Niinpä, mun puolisossa on narsismin lisäksi vahvoja borderline-tyyppisiä piirteitä, eli on hyvin ailahtelevainen ja impulsiivinen. Onneksi kuitenkin joku järki säilyy hypomaniassakin eikä myöskään ole väkivaltainen (fyysisesti).

Ja haluat tuhlata ainoan elämäsi tuollaisen kanssa, koska..?

Jotenkin alan epäilemään, että nämä narsistin uhrit ovat läheisriippuvaisia eivätkä näe todellisuutta lainkaan ja vaikka välillä näkisivätkin, riippuvat niin tiukasti ja epätoivoisesti kiinni suhteessa että vakuuttelevat itsensäkin, jotta vain saavat syyn pysyä suhteessa.

Ihminen on mestari manipuloimaan itseään ja näkemään tasan sen, mitä haluaa nähdä.

Kyllä, minä (ap) ainakin olen läheisriippuvainen ja käsittääkseni se on ihan tyypillinen kuvio. Narsisti ja läheisriippuvainen saavat molemmat toisiltaan jotain, mitä ovat vailla. Mutta onko se nyt niin kummallista? Eiköhän suurin osa parisuhteissa olevista saa suhteesta jotain kaipaamaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun narsistin kanssa on suhteessa sitä vastapuolta ei koe narsistiksi. On vain toisen ajokanina ja manipuloitavana. Erottua ja erillään toisesta vasta hahmottaa tilanteen kauempaa tarkastellessa

Minä näen kyllä tilanteen oikein hyvin nyt mutta iso kriisi siihen tarvittiin. Ihmetyttää, miten sokea olen ollutkaan. Mutta siitä huolimatta haluaisin jatkaa tässä suhteessa. Kuitenkaan en voi laskea mitään toisen muutoksen varaan, etenkään kun persoonallisuushäiriöstä ei noin vain voi parantua. Hänessä on kuitenkin ihan vilpitöntä halua siihen.

Miten se vilpitön halu näkyy?

Puheilla, teoilla. Sillä, että hakeutuu terapiaan ja haluaa muuttaa ajatuksiaan ja käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä. 

”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.

No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin. 

Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.

Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.

Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?

Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.

Niinpä, mun puolisossa on narsismin lisäksi vahvoja borderline-tyyppisiä piirteitä, eli on hyvin ailahtelevainen ja impulsiivinen. Onneksi kuitenkin joku järki säilyy hypomaniassakin eikä myöskään ole väkivaltainen (fyysisesti).

Ja haluat tuhlata ainoan elämäsi tuollaisen kanssa, koska..?

Jotenkin alan epäilemään, että nämä narsistin uhrit ovat läheisriippuvaisia eivätkä näe todellisuutta lainkaan ja vaikka välillä näkisivätkin, riippuvat niin tiukasti ja epätoivoisesti kiinni suhteessa että vakuuttelevat itsensäkin, jotta vain saavat syyn pysyä suhteessa.

Ihminen on mestari manipuloimaan itseään ja näkemään tasan sen, mitä haluaa nähdä.

He _ovat_ läheisriippuvaisia. Kukaan sitä tuskin kieltääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen diagnoosi on vaativa persoonallisuushäiriö, narsistisia piirteitä paljon. Pärjätään ihan hyvin ja pärjätty jo 20 v. Hänelle täytyy aina joskus laittaa tiukat rajat, kun alkaa urpoilemaan ja myös aika ajoin muistuttaa, että tuo tai tuo, johtuu sun diagnoosista. Itselläni on helppoa hyväksyä toisen itsensä korostaminen, kun en koe sitä uhkana. Jotkut muut ihmiset kokee, että mieheni on ärsyttävä elvis...

Harva sitä itsensäkorostamista uhkana pitää, lähinnä siitä tulee mieleen sellainen reppana, kun joutuu niin kovasti korostamaan ja vakuuttelemaan.

Pitemmän päälle sitä on kuitenkin aivan h**vetin pitkästyttävää kuunnella. Toivoo, että maa nielaisisi, kun ei JAKSA enää kuunnella sellaista uskomatonta pas...

Samaa mieltä. Itseään täynnä olevat ovat tosi raskaita ja tylsiä ja ihan sama ovatko narsuja vai eivät, en jaksa. Tuollaisilla ei ole koskaan ollut muhun mitään vetovoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä. 

”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.

No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin. 

Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.

Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.

Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?

Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.

Niinpä, mun puolisossa on narsismin lisäksi vahvoja borderline-tyyppisiä piirteitä, eli on hyvin ailahtelevainen ja impulsiivinen. Onneksi kuitenkin joku järki säilyy hypomaniassakin eikä myöskään ole väkivaltainen (fyysisesti).

Ja haluat tuhlata ainoan elämäsi tuollaisen kanssa, koska..?

Jotenkin alan epäilemään, että nämä narsistin uhrit ovat läheisriippuvaisia eivätkä näe todellisuutta lainkaan ja vaikka välillä näkisivätkin, riippuvat niin tiukasti ja epätoivoisesti kiinni suhteessa että vakuuttelevat itsensäkin, jotta vain saavat syyn pysyä suhteessa.

Ihminen on mestari manipuloimaan itseään ja näkemään tasan sen, mitä haluaa nähdä.

Kyllä, minä (ap) ainakin olen läheisriippuvainen ja käsittääkseni se on ihan tyypillinen kuvio. Narsisti ja läheisriippuvainen saavat molemmat toisiltaan jotain, mitä ovat vailla. Mutta onko se nyt niin kummallista? Eiköhän suurin osa parisuhteissa olevista saa suhteesta jotain kaipaamaansa.

Läheisriippuvainen roikkuu suhteessa, oli vastapuoli millainen tahansa. En usko, että hän saa nimenomaan narsistilta jotain tarvitsemaansa, vaan he nyt hyväksyvät puolisoltaan millaisen käytöksen tahansa, koska läheisriippuvuus.

Hehän roikkuvat väkivaltaisissa, onnettomissa jne. suhteissakin, ei siihen narsismia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä. 

”Ohutnahkaiset” ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.

No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastavat käyttää psykologisia oppeja lähipiiriinsä eli projisoida kaikki ikävät tunteet ja asiat muihin. 

Ei kokenut terapeutti uhriutumiseen mukaan lähde. Höpöpuhetta. Paksunahkainen sen sijaan kääntä(isi) sielläkin asiat edukseen. Mutta sinnehän hän ei mene koska ”ei sellaiseen uskon eikä sitä tarvitse”. Hän on täysin kunnossa ja Ihan Normaali.

Kaikki terapeutithan eivät ole kokeneita. Narsistien terapiathan ovat usein lyhytaikaisia, tämäkin sanotaan alan oppikirjoissa. Eli kun terapeutti alkaa esittää ohunahkaiselle kiusallisia kysymyksiä, muuttuu terapeutti hyvästä kelvottomaksi ja terapeutti vaihtuu. Ohutnahkainen narsisti käyttää terapiaa ja terapeuttia oman narsisminsa pönkkänä ja jos se ei onnistu, terapia loppuu siihen. Toki useimmat terapeutit ovat täysiä tolloja narsistin mielestä jo alun perinkin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Kukaanhan ei vedä vertoja narsistin itsetuntemukselle ja tietämykselle ihmisluonnosta, psykologiasta tai mistään muustakaan. Omahyväisyys puskee läpi tässäkin asiassa, mikä estää avun saamisen.

Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?

Onhan noista alan oppikirjoissa paljonkin tekstiä. Ne ovat siis nimenomaan näitä ohutnahkaisia narsisteja, jotka terapiaan hakeutuvat, ihan vapaaehtoisesti. Persoonallisuushäiriöthän ovat usein päällekkäisiä eli potilaalla on useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi. Esimerkiksi antisosiaalinen ja narsistinen / epävakaa ja narsistinen ovat yleisiä.

Niinpä, mun puolisossa on narsismin lisäksi vahvoja borderline-tyyppisiä piirteitä, eli on hyvin ailahtelevainen ja impulsiivinen. Onneksi kuitenkin joku järki säilyy hypomaniassakin eikä myöskään ole väkivaltainen (fyysisesti).

Ja haluat tuhlata ainoan elämäsi tuollaisen kanssa, koska..?

Jotenkin alan epäilemään, että nämä narsistin uhrit ovat läheisriippuvaisia eivätkä näe todellisuutta lainkaan ja vaikka välillä näkisivätkin, riippuvat niin tiukasti ja epätoivoisesti kiinni suhteessa että vakuuttelevat itsensäkin, jotta vain saavat syyn pysyä suhteessa.

Ihminen on mestari manipuloimaan itseään ja näkemään tasan sen, mitä haluaa nähdä.

Kyllä, minä (ap) ainakin olen läheisriippuvainen ja käsittääkseni se on ihan tyypillinen kuvio. Narsisti ja läheisriippuvainen saavat molemmat toisiltaan jotain, mitä ovat vailla. Mutta onko se nyt niin kummallista? Eiköhän suurin osa parisuhteissa olevista saa suhteesta jotain kaipaamaansa.

Läheisriippuvainen roikkuu suhteessa, oli vastapuoli millainen tahansa. En usko, että hän saa nimenomaan narsistilta jotain tarvitsemaansa, vaan he nyt hyväksyvät puolisoltaan millaisen käytöksen tahansa, koska läheisriippuvuus.

Hehän roikkuvat väkivaltaisissa, onnettomissa jne. suhteissakin, ei siihen narsismia tarvita.

Ei läheisriippuvuudesta sitä tarkoita, että olisi riippuvainen suhteestaan, vaan sitä että on (yleensä) lapsuuden kokemusten takia herkkä ottamaan vastaan muiden tunteita. Ja juuri sitä narsisti tarvii. Englanninkielinen termi empath on paremmin kuvaava.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin ongelmahan on se, että hän ei koe muita ihmisiä ja maailmaa, vaan kaikki on vain heijastusta omasta itsestä eli narsisti projisoi omat tunteensa muihin ja kuvittelee muiden olevan samanlaisia kuin hän itse on. Sen takia normaali ihmissuhde ei oikein ole mahdollinen, vaan muut ovat ikään kuin esineitä (peilejä) narsistin kulisseissa.

Narsistin lähellä olevana saat usein kuulla, mitä todellisuudessa olet ja ajattelet, narsisti tietää sen paremmin kuin sinä itse tiedät. Ylivertainen ihmistuntijuus ei perustu tietämiseen, kuuntelemiseen tai tuntemiseen, vaan ko. ajatukset ja olemiset kuvaavat narsistia itseään, mutta narsisti ei itse ymmärrä sitä eikä sitä tosiasiaa myöskään voi tuoda ilmi joutumatta häpeäraivon kohteeksi.

Projektioiden tarkoitus on suojata häpeältä. Realistisen kuvan omaksuminen itsestä ja muista on liian tuskallista, koska narsistisen persoonallisuushäiriön psykopatologiassa pysyvää minuutta ei ole päässyt lainkaan muodostumaan. Narsisti on täysin riippuvainen muiden huomiosta niin kuin pieni vauva.  Varhaisten objektisuhteiden kannalta narsistin tunne-elämä ja ajattelu on infantiilia äkillisten affektien ja häviämisen kauhun leimaamaa, minkä vuoksi hänen käytöksensä ja ajattelunsa myös vaikuttaa hyvin lapselliselta. Itse hän ei tätä havaitse lainkaan, vaan käytös tuntuu hänestä oikeutetulta ja normaalilta.

Narsistin itsekeskeisyys ei ole oma valinta, vaan se on pysyvän vamman kaltainen ominaisuus, joka estää häntä näkemästä itseään tai muita sellaisina kuin nämä ovat. Parisuhde narsistin kanssa voi viehättää sellaisia naisia ja miehiä, jotka kokevat samanlaista arkaaista tyhjyyttä kuin narsistikin tuntee.

Täydellinen kuvailu eräästä diagnoosinkin saaneesta omaisestani.

Sitä tiettyä muuria/kuplaa ei pysty  läpäisemään milloinkaan. Häneen ei saa sellaista kontaktia mikä on välttämätöntä jotta normaali ihmissuhde onnistuu. Tämähän ei tule satunnaisessa kanssakäymisessä millään lailla ilmi, vaan vasta kun suhde on läheinen ja siihen liittyy muutakin kuin arkisia asioita.

En voi mitenkään suositella parisuhdetta, jos diagnoosikin on oikeasti olemassa. Hukut ennen kuin huomaat.

Ei voi onnistua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä. 

Tähän mun on oikeasti vaikea vastata, koska hänessä on piirteitä molemmista. Narsismi tulee ikäänkuin aaltoina, ja silloin se on paksunahkaista kyllä. Nykyään tunnistan nämä tilanteet (käyn myös itse terapiassa missä olen saanut apua tähän) ja pystyn ikäänkuin pysäyttämään ennenkuin narsismi pääsee valloilleen.

Olet itse narsisti. Ja sun terapeutti on ammattitaidoton mikäli ei ole mielikuvitusta. Kuulostaa noituuden harjoittamiselta toi narsismin pysäyttäminen toisessa ennen kuin pääsee valloilleen. Todella pimeä suhde teillä joka tapauksessa.

Ainoa ihmistyyppi, joka haluaa ja pystyy narsistin kanssa pitkään olemaan on toinen narsisti. Kaikki muut lähtee ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohutnahkainen vai paksunahkainen narsisti? Ohutnahkainen narsisti on sellainen oman elämänsä uhri, joka voi mennäkin terapiaan, mutta terapeutin ammattitaidosta riippuu, miten tunnistaa narsismin. Ohutnahkainen yhtä lailla tuhoaa kaikki ihmissuhteensa omalla toiminnallaan, mutta kaikki on muiden syytä. 

 

Ohutnahkaiset ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja heillä on ihan ok ennuste parantuakin siellä terpiassa. Paksunahkainen on demoni. Pahan ruumiillistuma.

 

No enpä tiedä. Alan oppikirjoissahan sanotaan, että narsistin läheisten kannalta terapiasta voi olla jopa haittaa, koska ohutnahkaisen uhriutuminen siellä voi vain paheta. Narsistithan rakastava

Sivusta: en ole koskaan kuullut terapiassa käyvästä narsistista? Ehkä vankilassa pakon edessä?

Pariterapiassa näkyy. Monesti heidän omasta vaatimuksestaan (esim ehtona erolle). Yleensä käynnit jää kahteen. Muita parisuhdeterapian asiakkaita tavataan keskimäärin 5 kertaa.