Lue keskustelun säännöt.
Mies kertoo yksityisasioista perheelle/ystäville
16.01.2020 |
Eli otsikossa se jo tulikin. Mies kertoo yksityisasioitamme, ja myös minun omiani, perheenjäsenilleen ja ystävilleen.
Olen saanut monta kertaa hämmästyä, kun joku kysyy minulta esim. jostain terveyshuolesta, josta olen miehelle puhunut, ja olen olettanut tämän tietenkin tiedostavan kyseessä olevan yksityisasian. Samoin on käynyt esim. raha-asioiden tai työn suhteen. Olen esimerkiksi hissun kissan etsinyt uutta työpaikkaa, ja sitten miehen äiti onkin täräyttänyt kysymyksen, että mites työnhaku?
Joskus hän on puolestaan puhunut jopa kaikista riidan aiheistakin läheisilleen, ja sitten sanonut tyyliin ”Veljeni sanoi, että sinä olet väärässä, ja ihmetteli käytöstäsi”.
Minusta tämä on äärimmäisen epäreilua. Kyllä etenkin aikuisten ihmisten parisuhderiitojen pitäisi pysyä neljän seinän sisällä. Ja eihän minua arvostellut henkilö edes ollut tilanteessa läsnä ja tiennyt sen kontekstia.
Lisäksi mies kertoi esim. veljelleen ja tämän tyttöystävälle kun sain pahan paniikkikohtauksen ( monien stressaavien asioiden summa). Nyt olen sitten heidän silmissään mt-ongelmainen. Olin niin herkillä siinä tilanteessa, ja sitten sekin läväytettiin muille. :(
Olen sanonut miehelle tästä, mutta hänen mukaansa perheenjäsenille saa puhua mistä vaan, ja että hän haluaa jakaa asioita. Minä olen kuulemma vain ahdasmielinen.
Minua ahdistaa, jos pitää esim. mennä lääkäriin ja mies huomaa asian. Kyllä parisuhteessa pitäisi mielestäni pystyä jakamaan yksityisiäkin asioita, ja joskus niin on suorastaan pakko tehdä. Mutta nyt olen tullut asian suhteen huolestuneeksi, eikä niin minusta tulisi olla.
Mietin kauhulla, että
Onko muilla kokemusta tällaisesta?
Kommentit (69)
Ja palstamammat jakavat kaiken miehistään tälle palstalle, josta se on kaikkien suomalaisten luettavissa.
Hyvin te vedätte. Toki on oleellisempaa kerjätä sikamieskommentteja, kuin "kunnioittaa yksityisyyttä" jota ketjussa kiljutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jakaa suurimman osan suhteemme asioista äidilleen. Olenkin puoliksi vitsilläni sanonut, että olen se suhteemme toinen nainen.
Nuorempana itsekin jaoin kaiken perheelleni ja se liittyi lapsellisuuteen. Siihen, että olin vielä kiinni lapsuudenperheessäni.
Läheiset välit omaan perheeseen on pahasta vain mt-ongelmaisten palstamammojen mielestä.
Tarkoittaako läheiset välit siis sen toisen asioista puhumista? Meillä keskitytään siihen keskustelukumppaniin ja kaiken maailman menoon ja filosofiaan ja arvoihin ja itse kunkin omiin ajatuksiin ja mielipiteisiin ja intohimoihin, ei puhuta ihmisistä jotka ei ole paikalla, ainakaan kovin tungettelevasti, jokainen puhukoon ja edustakoon itseään, jos äitini haluaa kuulla mieheni ajatuksetsenkun soittaa hänelle ja kysyy. Minä en ole mikään välittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jakaa suurimman osan suhteemme asioista äidilleen. Olenkin puoliksi vitsilläni sanonut, että olen se suhteemme toinen nainen.
Nuorempana itsekin jaoin kaiken perheelleni ja se liittyi lapsellisuuteen. Siihen, että olin vielä kiinni lapsuudenperheessäni.
Läheiset välit omaan perheeseen on pahasta vain mt-ongelmaisten palstamammojen mielestä.
Läheisyys on arvostettavaa, mammanpoikaisuus sen sijaan ei.
Jos äiti tulee olemaan tärkeämpi kuin oma perhe, on jotain vialla. Valitettavasti tämä kuvio selviää usein jälkikäteen, ei deittausvaiheessa.
Mua alkoi vuosia sitten ahdistaa se kun ystäväni juttelivat niin avoimesti muiden ystäviensä asioita minulle. Eräs miespuolinen ystäväni avautui oikein huolella avioliittonsa seksiongelmista ja vaimonsa synnytyksistä ym. Tiedän todella tarkasti ns moikkatuttujeni parisuhdeongelmista ym.
Puistatti kun tajusin että jos itse olisin asioistani kovin avoin, he puhuisivat muille asiani. Ei ole normaalia kertoa kumppanin asioita eteenpäin - ne ei ole sen miehen asioita vaan sen hänen kumppaninsa yksityisasioita. Ikinä tulisi mieleenkään puhua mulle luottaen kerrottuja juttuja eteenpäin. Parisuhteestaan voi harkiten kertoa mutta ei noin että kertoo vain kumppanin juttuja.
Työnhaku voi olla todella yksityinen asia jonka paljastumisesta nykyisellä työpaikalla voi joutua ongelmiin.
En luota kehenkään enää yhtään, puhun vain vaitiolovelvollisille ammattilaisille. Ihmiset ovat kamalia juorun-, huomion- ja draamankipeitä lörppöjä.
Minulla oli ex, jolla oli tapana soitella kaikki kummit ja kaverit läpi jokaisen pienenki riidan jälkeen ja kysellä että onko se oikein tai väärin ja tuo sano sitä ja tätä ja että oonko mää sellanen oikeesti ,enhän oo.....
lensi aika nopeesti pihalle se tyttis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen mies ei puhu-ongelma.
Suomalainen mies puhuu-ongelma.
En käsitä, miksi itselleen oleellisista ja mieltä painavista asioista ei saisi puhua läheisilleen.
Luottamuksen takia? Koska parisuhteen toinen osapuoli on kaikista läheisin ihminen, jolle pitää voida kertoa asioita ilman että hän lörpöttelee niitä ympäriinsä. Eihän tuollaiseen ihmiseen voi luottaa? Hienoa alkaa omalta puolisolta salata asioita, jos ei halua kaikkien tietävän. Siinäpä meneekin sitten koko parisuhde.
Ahaa. Eli aloittaja on työtön, ja tätä ei kukaan tietenkään älyä, jos siitä ei erikseen puhuta?
Aloittaja joutuu sairaalaan, eikä siitäkään saa puhua?
Ymmärsin, että ap on vaihtamassa alaa tai työpaikkaa. Kyllä jokainen tietää että työtön todennäköisesti hakee töitä, mutta alan tai työpaikan vaihto voi olla enemmän salassa pidettävä, siihen saakka kun asiat ovat varmoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jakaa suurimman osan suhteemme asioista äidilleen. Olenkin puoliksi vitsilläni sanonut, että olen se suhteemme toinen nainen.
Nuorempana itsekin jaoin kaiken perheelleni ja se liittyi lapsellisuuteen. Siihen, että olin vielä kiinni lapsuudenperheessäni.
Läheiset välit omaan perheeseen on pahasta vain mt-ongelmaisten palstamammojen mielestä.
Tarkoittaako läheiset välit siis sen toisen asioista puhumista? Meillä keskitytään siihen keskustelukumppaniin ja kaiken maailman menoon ja filosofiaan ja arvoihin ja itse kunkin omiin ajatuksiin ja mielipiteisiin ja intohimoihin, ei puhuta ihmisistä jotka ei ole paikalla, ainakaan kovin tungettelevasti, jokainen puhukoon ja edustakoon itseään, jos äitini haluaa kuulla mieheni ajatuksetsenkun soittaa hänelle ja kysyy. Minä en ole mikään välittäjä.
Jos palstaa on uskominen, niin tarkoittaa. Nuo sinun keskustelukumppanisi eivät ole ystäviäsi vaan jotain tuttaviasi. Ystävien ja muiden läheisten kanssa pitää jakaa KAIKKI. Siis IHAN KAIKKI! Joku kerran palstalla kirjoitti, että ystävän pitää kertoa sellaisia asioita, joiden avulla toinen voisi aiheuttaa ystävälleen paljon pahaa. Muuten ei kuulemma olla aidosti ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä tynnyrissä ap on elänyt ja kasvanut? Ihan normaalia on puhua läheisilleen oleellisista asioista
Omista asioista voi puhua, mutta ei toisen omista. Harva kokee anopin läheisekseen tai puolison sisarukset.
Ap kertokoon tyyliin, meidän Jussilla on ollut erektio-ongelmia... voi sitten mies fiilistellä tuntemuksiaan.
Joillain on tuollainen tiivis suku. Eivätkä ne opi uusille tavoille.
Eksäni kertoi seksielämästä lähtien kaiken perheelleen. Toisaalta minäkin sain tietää mm eksän äidin MT-ongelmista ja eksän kaverin anaalifistelistä. Harjoittelupaikan ammattisalaisuudet kerrottiin eteenpäin liikoja suodattamatta. Ei sentään myynyt iltapäivälehdille tietojaan, koska oli sillä tapaa kiltti ja naiivi...
"Meidän perheessä ei ole salaisuuksia."
Heidän kesken ei ollutkaan. Mutta hänpä loukkaantui jos kyselin, voinko kertoa hänen arkaluontoisia asioitaan X ja Y eteenpäin omalle suvulleni - koska eihän niin saa tehdä! Hänhän nolostuisi ja loukkaantuisi moisesta! :'D
Yllättäen eksä on eksä eikä sille tahdo löytyä kavereitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, onhan se aika erikoista jos ei tiedä kumppaninsa arkisista terveysongelmista. Eikös ole ihan hyvä että hän tietää että saatat saada vaikka joskus sellaisen paniikkikohtauksen.. Kälylle ei ole pakko kertoa jos on ilkeen sorttinen. Aina löytyy esim. työtovereista niitä jotka haluaa ilkeillä jossain juhlapöydässä toisten aremmilla asioilla. Voisitko sopia miehesi kanssa mitä ei saa puhua. Nykyajan avioliitotkin ovat niin lyhytaikaisia , ettei niitä asioitaan ehkä sitten halua levittää " vieraille .
Vierailija kirjoitti:
Ja palstamammat jakavat kaiken miehistään tälle palstalle, josta se on kaikkien suomalaisten luettavissa.
Hyvin te vedätte. Toki on oleellisempaa kerjätä sikamieskommentteja, kuin "kunnioittaa yksityisyyttä" jota ketjussa kiljutte.
Et näe mitään eroa anonyymiin avautumiseen palstalla vs. anopille, sisaruksille, ystäville avautumiseen... puolison asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, onhan se aika erikoista jos ei tiedä kumppaninsa arkisista terveysongelmista. Eikös ole ihan hyvä että hän tietää että saatat saada vaikka joskus sellaisen paniikkikohtauksen.. Kälylle ei ole pakko kertoa jos on ilkeen sorttinen. Aina löytyy esim. työtovereista niitä jotka haluaa ilkeillä jossain juhlapöydässä toisten aremmilla asioilla. Voisitko sopia miehesi kanssa mitä ei saa puhua. Nykyajan avioliitotkin ovat niin lyhytaikaisia , ettei niitä asioitaan ehkä sitten halua levittää " vieraille .
Normaaleissa perheissä tiedetään, mutta ei todellakaan lähdetä ilman lupaa avautumaan edelleen omille "läheisille" toisen asioista.
Kaikkein pahimmat ovat olleet ne, kun sain vuosien jälkeen sen paniikkikohtauksen. Edellisen kerran näin oli käynyt teininä. Olin vielä seuraavana päivänäkin tapahtuman järkyttämä, ja päässä risteili monia ajatuksia. Saavuin töistä kotiin, ja hetken kuluttua sinne saapui veli tyttöystävineen, jotka alkoivat kysellä tapahtuneesta. Tuntui kuin minua olisi lyöty nyrkillä palleaan.
Toinen oli se, kun olin puhunut miehelle endometrioosistani. Hän oli kyllä nähnyt, miten kipeä olin kuukautisten aikaan jne. Olin sanonut, että saa nähdä onko tämä vaikuttanut hedelmällisyyteen ja miten.
Vähän ajan päästä eräs ihminen, jonka ei pitäisi asiasta tietää, ihmetteli miten voin pärjätä sellaisen asian kanssa, ja kuinka kamalaa on, jos olisin tahtomattani lapseton. Että näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen mieheni on vähän samanlainen kuin aloittajan kuvaama tapaus. Olemme olleet yhdessä nyt noin 15 vuotta, ja olemme molemmat toisessa pitkässä suhteessa. Kummallakin on nyt jo aikuisia lapsia.
Hän ei jotenkaan tajua, että olisi olemassa asioita, joita ei nyt välttämättä tarvitse puhua pulputtaa kaikille. Esim. en halua, että koko maailmalle kertoillaan minun sairauksistani tai lääkityksistäni, siitä että suunnittelen kesämökin ostoa, tai sitä miten paljon saan palkkaa. Vielä vähemmän haluan hänen hölöttelevän aikuisten lasteni asioista.
Olen oppinut olemaan puhumatta miehelleni asioista, jotka haluan pitää yksityisinä. Tämä on toisinaan loukannut miestäni ("miten sä et ole mulle tosta mitään kertonut!!!) mihin sitten olen vastannut todeten että en ole halunnut kertoa, kun en ole halunnut että tämän asiani sitten tietää koko maailma. Tämä on ehkä laittanut miestäni vähän katsomaan peiliin ja miettimään olisiko hänen mahdollista joskus pitää suutaan soukemmalla läheistensä asioista.
Itse hän väittää olevansa vallan avoin ja rehellinen. Mutta ihan samalla tavalla hänellä on asioita joista "ei saa" puhua. Tietystä hänen terveysongelmastaan ei saa kertoa edes hänen lapsilleen, myös hänen menneisyydessään on asioita, joista on kertonut minulle, mutta joista ei halua minun kertovan kenellekään. On ollut haasteellista saada hänet ymmärtämään, että minä olen erittäin yksityinen ihminen. Harjoitukset ovat meillä kesken, mutta ehkä tämä tästä...
Kyllä minä tiedän" vanhan " avioparin jossa toinen ei tiedä että puoliso on täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä ollut monta vuotta. Eihän se mistään käy ilmi. Terv .se ihminen joka asian käsitteli ja auttoi paperisodassa.
Mun mielestä on normaalia kertoa perheen kuulumisia, kuten työnhaku tai sairastuminen. Kunhan ei yksityiskohtiin mene. Ja onhan näissäkin rajansa. Ei jostain hiivatulehduksesta tai pahoinpitelyn uhriksi tulemisesta tarvitse kailotella. Jos kumppani haluaa pitää elämänsä täysin salassa, niin silloin pitäisi kuitenkin kunnioittaa toisen tahtoa. Miehesi on mäntti. En minäkään ole poikaystäväni kanssa samaa mieltä kaikesta, mutta me kunnioitamme asioita, joita toinen pitää tärkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja palstamammat jakavat kaiken miehistään tälle palstalle, josta se on kaikkien suomalaisten luettavissa.
Hyvin te vedätte. Toki on oleellisempaa kerjätä sikamieskommentteja, kuin "kunnioittaa yksityisyyttä" jota ketjussa kiljutte.
Et näe mitään eroa anonyymiin avautumiseen palstalla vs. anopille, sisaruksille, ystäville avautumiseen... puolison asioista?
Minun lärpättäjäeksälläni oli sama ajattelutapa. Hänen piti saada lärpättää perheelleen kaikki muiden ihmisten salaisuudet, mutta hänen salaisuuksiaan ei saanut läpikäydä edes anonyymillä nettisivulla.
Varmaan lärpättäjää loukkasi se, että hän ei pääsisi ikinä lärpättämään kaikille nettikontakteilleni omaa näkemystään ja "asioiden todellista laitaa" - tilanne oli paljon helpompi pitää hänen hallinnassaan tosimaailmassa ja sellaisten ihmisten kesken, joille hän pääsi kälättämään omat näkemyksensä.
Hänellä oli hyvin kärjistynyt näkemys maineen hallinnasta, luulisin. Muista tuli rakentaa lähes inhorealistinen kuva, mutta hänen asiansa olivat luottamuksellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tynnyrissä ap on elänyt ja kasvanut? Ihan normaalia on puhua läheisilleen oleellisista asioista
Minustakin olisi aika outoa jos joku työnhaku on niin suuri yksityisasia, että mies ei saisi mainita mitään vaimonsa tekemisistä omalle veljelleen tai äidilleen, jos nämä vaikkapa kysyvät mitä hänen vaimolleen kuuluu. Eikö tuo aloittaja sitten kerro mitään miehensä tekemistä omille vanhemmilleen, sisaruksilleen tai luotetuille ystävilleen? Ei kai parisuhde tarkoita mitään kahden henkilön kuplaa, jossa olla erillään muusta maailmasta.
Jos joku haluaa pitää työnhakunsa salassa, silloin se pidetään salassa. Vertaisin tuota ehkä raskauden salaamiseen ihan alkuvaiheessa. Kun kaikki on täysin epävarmaa, miksi sitä pitäisi kertoa ylimääräisille?
Pitääkö puheen aiheet rajoittaa sitten säätilasta ja tv-ohjelmista keskustelemiseksi että kukaan ei vaan loukkaantuisi? Saman asian voi sanoa hyvin monelle tavalla. Esimerkiksi työnhausta voi todeta hakeneensa yhtä lupaavaa hommaa mutta ei ole varmaan saako sitä koska nykyisin työmarkkinat ovat sen verran arvaamattomat. Miehenä minun on vaikea samaistaa työnhakua ja raskautta toisiinsa. Seksielämästä puhuminen on vähän eri asia kun puhua jostain työ ja opiskeluhommista.
EXÄ oli tuollainen. Minun kanssani hän ei keskustellut mistään, mutta tuli minulle aina ilmoitusluontoisesti kertomaan, miten on kaverinsa, lastensa äidin, isinsä tai äitinsä kanssa nyt puhunut ja mihin tulokseen ovat tulleet.
Minulle aina kertoi miten minun ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, eli rasittaa aivojani, kun kaikki ajatellaan kyllä puolestani, niin minun ei tarvitse.
Oli ihan tarpeettovan alentuva minua kohtaan, vaikka itsellään oli useamman kymmentä pistettä alhaisempi äo, mitä minulla.
Joo. Suhde ei kestänyt kauna.
Jos kyse on esimerkiksi työpaikan tai alan vaihtamisesta tai siitä, että prosessi on pahasti kesken. Ei ole mukavaa, jos joku kertoilee muille uudesta työ-tai opiskelupaikasta, jos ei sitten toteudukaan ja joutuu kaiken pettymyksen lisäksi selittelemään kyselijöille mitä tapahtui.
Joskus on parempi odottaa ja antaa asianosaisen itse kertoa kun sen aika on.
Karkea rinnastus, mutta eihän raskaudestakaan haluta kertoa heti kun saa kaksi viivaa.