HS: Kati haluaisi erota, ei uskallla, kun saa mieheltä rahaa. Elintaso putoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska artikkelia ei pääse lukemaan ja kommentoimaan niin kommentoin vain omalta osaltani, että meillä on erilliset rahat ja asumis- ja ruokakulut maksetaan 50/50. Ei tulojen suhteessa vaan 50/50. Tällä tavalla molemmat elävät sellaista elintasoa, joka on varaa säilyttää myös, jos ero tulee.

Eli paremmin tienaava elää loppuikänsä toisen siivellä?

??? En ymmärrä. Jos maksetaan 50/50 niin kumpikaan ei nimenomaan elä toisen siivellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi moni nainen on tässä tilanteessa, vaikkei mies edes ole erityisen rikas. Kun on haukkunut yksinhuoltajia, ei halua saada itselleen samaa karua kohtaloa ja elää mieluummin kulissiliitossa.

Olen seurannut erään psykologi-opettajapariskunnan perhe- ja avioelämää ja voin todeta, että ainakin tämän kulissiliiton rakkaudettomuus, piiloviha, kateellisuus ja mustasukkaisuus (miehellä on toinen nainen) heijastuvat erittäin ikävällä tavalla lasten psyykkiseen terveyteen. Tästä perheestä huokuu ihan valtava pahaolo, vaikka kaikki näyttäkin ulospäin suht OK.

Ero olisi kaikille paras ratkaisu.

Hälytyskellojen pitää soida viimeistään kun nukutaan eri huoneissa ja eletään ”omaa” elämää”. Peittelykään ei onnistu kun rakkaudettomuus näkyy kilometrien päähän.

Lapsia käy todella sääliksi!

Mihin perustuu teoriasi siitä, että erilliset makuuhuoneet vanhemmilla aiheuttaisi lapsille traumoja? Kyllä niitä on saman makuuhuoneen perheitä, joissa vanhemmuus on hukassa.

. Sorry, en tarkoittanut. Monilla nukkuminen eri huoneissa piristää seksielämää, mutta kun lapsi kertoo isin tai äidin nukkuvan vuosia olohuoneen sohvalla, työhuoneella tai hotelleissa, ongelmia voi olla. Isi ja äiti ovat myös hyvin ärtyisiä ja riitelevät paljon. He ovat järjestäneet työt niin etteivät ole yhdessä kotona (toinen ilta- ja toinen päivätöissä). Rakkaudettomuus ja paha olo huokuvat erityisesti naisesta, jolla ei ole sivusuhdetta ja on ”uhri”.

Teidättekö mitekö mikä ratkaisee ongleman?

Leskeneläke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska artikkelia ei pääse lukemaan ja kommentoimaan niin kommentoin vain omalta osaltani, että meillä on erilliset rahat ja asumis- ja ruokakulut maksetaan 50/50. Ei tulojen suhteessa vaan 50/50. Tällä tavalla molemmat elävät sellaista elintasoa, joka on varaa säilyttää myös, jos ero tulee.

Eli paremmin tienaava elää loppuikänsä toisen siivellä?

Perustele tuo! Jos kumpikin maksaa puolet, niin sehän nimenomaan tarkoittaa, että kumpikaan ei hyödy toisesta.

No oletetaanpa, että vaikkapa ”Kati” tienaa 1500€ nettona kuussa ja ”Pera” tienaa 3500€.

Perheen yhteiset kulut ovat 3000€ / kk.

Katille ei jää omaa rahaa lainkaan. Pera voi pistää 2000€ haisemaan joka kuussa omiin menoihin.

Jos Kati ja Pera eläisivät sinkkuina, Peran nettotuloista jäisi vähemmän käteen, koska juokseviin kuluihin menisi enemmän kuin 1500€, joten Peran elintaso laskisi.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajan osa on karmea. En ihmettele Katin ratkaisua. Tekisin itse samoin, jos lapset eivät oireile.

Miten yksinhuoltajan osa on karmea? Minä pidän sitä osittain etuoikeutena, sillä saanhan tässä elämääni vain ne ihmiset jotka haluan. En ymmärrä miten joku voisi rahalla saada olla mukana elämässäni. Jotenkin arvot on vinksallaan. Lapset voivat myös paremmin näin kun energiat ei kulu toivottomaan vääntämiseen kääntämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Koska artikkelia ei pääse lukemaan ja kommentoimaan niin kommentoin vain omalta osaltani, että meillä on erilliset rahat ja asumis- ja ruokakulut maksetaan 50/50. Ei tulojen suhteessa vaan 50/50. Tällä tavalla molemmat elävät sellaista elintasoa, joka on varaa säilyttää myös, jos ero tulee.

Siis häh, miten niin on varaa säilyttää sama elintaso eron jälkeen. Rautalangasta: asutte kolmiossa vuokralla (yksi lapsi) vuokra 1000 eur eli molemmat maksaa 500 eur. Tulee ero, joten jos haluaa pitää vanhan kodin maksettavaa tulee se 1000 eur tai edessä on muutto pienempään ja halvempaa (elintaso laskee). Meillä on miehen kanssa samansuuruiset tulot ja maksetaan kaikki puoliksi, mutta ei meistä kummallakaan olisi tähän nykyiseen elintasoon varaan yksin.

Ihmettelin kyllä sitä, että mies ei puhuttele vaimoaan ja vain harrastaa omia juttujaan ja tekee uraa. Vaimo hoitaa kotona kaiken käytännön sekä lasten asiat. Alkuun tuo oli kai Yhteisesti sovittu järjestely äitiysloman ajaksi, mutta vaimon palattua töihin sama meno jatkuikin. Vuosia.

Ymmärrän sen, että joskus esiteinien kanssa on helpompaa purra hammasta huonossa parisuhteessa. Sitä en ymmärrä miksi jäädä enää huonoon suhteeseen, kun lapset muuttavat pois kotoa. Edes elintason vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska artikkelia ei pääse lukemaan ja kommentoimaan niin kommentoin vain omalta osaltani, että meillä on erilliset rahat ja asumis- ja ruokakulut maksetaan 50/50. Ei tulojen suhteessa vaan 50/50. Tällä tavalla molemmat elävät sellaista elintasoa, joka on varaa säilyttää myös, jos ero tulee.

Siis häh, miten niin on varaa säilyttää sama elintaso eron jälkeen. Rautalangasta: asutte kolmiossa vuokralla (yksi lapsi) vuokra 1000 eur eli molemmat maksaa 500 eur. Tulee ero, joten jos haluaa pitää vanhan kodin maksettavaa tulee se 1000 eur tai edessä on muutto pienempään ja halvempaa (elintaso laskee). Meillä on miehen kanssa samansuuruiset tulot ja maksetaan kaikki puoliksi, mutta ei meistä kummallakaan olisi tähän nykyiseen elintasoon varaan yksin.

Sellaisille ihmisille, jotka tarjoaa seksuaalisia palveluksia taloudellisia etuja vastaan on ihan oma nimityksensä. Sama se onko maksu käteisellä vai asuinjärjestelyinä. Mieluummin asuisin yksin kaksiossa ja söisin kylmiä purkkipapuja kuin horoilisin jokun ukon rahoilla ökytalossa.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajan osa on karmea. En ihmettele Katin ratkaisua. Tekisin itse samoin, jos lapset eivät oireile.

Millä lailla yksinhuoltajan osa on karmea? Minusta oma osani ei ole yhtään huono, vaikka olen pienituloinen. Asun kahden lapsen kanssa kolmiossa (lapsilla omat huoneet), meillä on hyvää arkea yhdessä, lapset saavat harrastaa, päästään vuosittain pari kertaa matkalle (ei nyt tosi kalliisiin kohteisiin, mutta Euroopassa pystytään reissaamaan) ja minulla on omaakin elämää, kuten ystäviä ja omia harrastuksia. Tykkään työstäni. Uutta parisuhdetta en ole halunnut, vaikka olenkin tapaillut ihmisiä. Kyllä mieluummin elän tätä meidän elämää näin, kuin olisin rahan takia huonossa tai kuolleessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on uhri, Kati vai Katin mies?

Jutussa uhri on Kati, tietenkin.

Kai lukija voi itse tehdä omat johtopäätöksensä. Jos kerron omasta elämästäni, teen sen omasta näkökulmastani. Muuta voi nähdä asian toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska artikkelia ei pääse lukemaan ja kommentoimaan niin kommentoin vain omalta osaltani, että meillä on erilliset rahat ja asumis- ja ruokakulut maksetaan 50/50. Ei tulojen suhteessa vaan 50/50. Tällä tavalla molemmat elävät sellaista elintasoa, joka on varaa säilyttää myös, jos ero tulee.

Eli paremmin tienaava elää loppuikänsä toisen siivellä?

Perustele tuo! Jos kumpikin maksaa puolet, niin sehän nimenomaan tarkoittaa, että kumpikaan ei hyödy toisesta.

No oletetaanpa, että vaikkapa ”Kati” tienaa 1500€ nettona kuussa ja ”Pera” tienaa 3500€.

Perheen yhteiset kulut ovat 3000€ / kk.

Katille ei jää omaa rahaa lainkaan. Pera voi pistää 2000€ haisemaan joka kuussa omiin menoihin.

Jos Kati ja Pera eläisivät sinkkuina, Peran nettotuloista jäisi vähemmän käteen, koska juokseviin kuluihin menisi enemmän kuin 1500€, joten Peran elintaso laskisi.

Sekö mielestäsi on ongelma että Peralle jää enemmän rahaa? Minusta olennainen kysymys on, pärjäisikö Kati siis paremmin, jos hän asuisi yksin. Meillä molemmat pärjäisivät koska tahansa yksin (ja olemme pärjänneetkin ennen yhteen muuttoamme).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska artikkelia ei pääse lukemaan ja kommentoimaan niin kommentoin vain omalta osaltani, että meillä on erilliset rahat ja asumis- ja ruokakulut maksetaan 50/50. Ei tulojen suhteessa vaan 50/50. Tällä tavalla molemmat elävät sellaista elintasoa, joka on varaa säilyttää myös, jos ero tulee.

Eli paremmin tienaava elää loppuikänsä toisen siivellä?

Perustele tuo! Jos kumpikin maksaa puolet, niin sehän nimenomaan tarkoittaa, että kumpikaan ei hyödy toisesta.

No oletetaanpa, että vaikkapa ”Kati” tienaa 1500€ nettona kuussa ja ”Pera” tienaa 3500€.

Perheen yhteiset kulut ovat 3000€ / kk.

Katille ei jää omaa rahaa lainkaan. Pera voi pistää 2000€ haisemaan joka kuussa omiin menoihin.

Jos Kati ja Pera eläisivät sinkkuina, Peran nettotuloista jäisi vähemmän käteen, koska juokseviin kuluihin menisi enemmän kuin 1500€, joten Peran elintaso laskisi.

Sekö mielestäsi on ongelma että Peralle jää enemmän rahaa? Minusta olennainen kysymys on, pärjäisikö Kati siis paremmin, jos hän asuisi yksin. Meillä molemmat pärjäisivät koska tahansa yksin (ja olemme pärjänneetkin ennen yhteen muuttoamme).

Kyse olikin siitä, elääkö enemmän tienaava toisen rahoilla, jos yhteiset menot pannaan tasan eikä ja ikävä totuus oli, että kyllä elää.

Hesari vaihtoi leipätekstin, nyt korostetaan Katin miehen sikamaisuutta, ei edes tiedä lasten kouluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska artikkelia ei pääse lukemaan ja kommentoimaan niin kommentoin vain omalta osaltani, että meillä on erilliset rahat ja asumis- ja ruokakulut maksetaan 50/50. Ei tulojen suhteessa vaan 50/50. Tällä tavalla molemmat elävät sellaista elintasoa, joka on varaa säilyttää myös, jos ero tulee.

Siis häh, miten niin on varaa säilyttää sama elintaso eron jälkeen. Rautalangasta: asutte kolmiossa vuokralla (yksi lapsi) vuokra 1000 eur eli molemmat maksaa 500 eur. Tulee ero, joten jos haluaa pitää vanhan kodin maksettavaa tulee se 1000 eur tai edessä on muutto pienempään ja halvempaa (elintaso laskee). Meillä on miehen kanssa samansuuruiset tulot ja maksetaan kaikki puoliksi, mutta ei meistä kummallakaan olisi tähän nykyiseen elintasoon varaan yksin.

Avioliitot pysyvät paremmin kasassa, kun yhteinen ja lasten elintaso mitoitetaan siten, ettei kummallakaan tule olemaan siihen yksin varaa. Vaikka rakkaus olisi kuuollutkin tai parisuhde muuten ihan persiistä, elintason vuoksi on pakko pysyä yhdessä. 

No eipä heru kyllä Katin miehellekään sympatiapisteitä. Minkälainen isä ei tiedä, mitä koulua hänen lapsensa käyvät. Selkeästi on miehelläkin fokus ja kiinnostuksen kohteet jossain muualla kuin perhe-elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska artikkelia ei pääse lukemaan ja kommentoimaan niin kommentoin vain omalta osaltani, että meillä on erilliset rahat ja asumis- ja ruokakulut maksetaan 50/50. Ei tulojen suhteessa vaan 50/50. Tällä tavalla molemmat elävät sellaista elintasoa, joka on varaa säilyttää myös, jos ero tulee.

Eli paremmin tienaava elää loppuikänsä toisen siivellä?

Perustele tuo! Jos kumpikin maksaa puolet, niin sehän nimenomaan tarkoittaa, että kumpikaan ei hyödy toisesta.

No oletetaanpa, että vaikkapa ”Kati” tienaa 1500€ nettona kuussa ja ”Pera” tienaa 3500€.

Perheen yhteiset kulut ovat 3000€ / kk.

Katille ei jää omaa rahaa lainkaan. Pera voi pistää 2000€ haisemaan joka kuussa omiin menoihin.

Jos Kati ja Pera eläisivät sinkkuina, Peran nettotuloista jäisi vähemmän käteen, koska juokseviin kuluihin menisi enemmän kuin 1500€, joten Peran elintaso laskisi.

Sekö mielestäsi on ongelma että Peralle jää enemmän rahaa? Minusta olennainen kysymys on, pärjäisikö Kati siis paremmin, jos hän asuisi yksin. Meillä molemmat pärjäisivät koska tahansa yksin (ja olemme pärjänneetkin ennen yhteen muuttoamme).

Kyse olikin siitä, elääkö enemmän tienaava toisen rahoilla, jos yhteiset menot pannaan tasan eikä ja ikävä totuus oli, että kyllä elää.

Ei elä. Silloin nimenomaan kumpikaan ei elä toisen rahoilla vaan molemmat maksavat yhteisistä kuluista SAMAN VERRAN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska artikkelia ei pääse lukemaan ja kommentoimaan niin kommentoin vain omalta osaltani, että meillä on erilliset rahat ja asumis- ja ruokakulut maksetaan 50/50. Ei tulojen suhteessa vaan 50/50. Tällä tavalla molemmat elävät sellaista elintasoa, joka on varaa säilyttää myös, jos ero tulee.

Siis häh, miten niin on varaa säilyttää sama elintaso eron jälkeen. Rautalangasta: asutte kolmiossa vuokralla (yksi lapsi) vuokra 1000 eur eli molemmat maksaa 500 eur. Tulee ero, joten jos haluaa pitää vanhan kodin maksettavaa tulee se 1000 eur tai edessä on muutto pienempään ja halvempaa (elintaso laskee). Meillä on miehen kanssa samansuuruiset tulot ja maksetaan kaikki puoliksi, mutta ei meistä kummallakaan olisi tähän nykyiseen elintasoon varaan yksin.

Avioliitot pysyvät paremmin kasassa, kun yhteinen ja lasten elintaso mitoitetaan siten, ettei kummallakaan tule olemaan siihen yksin varaa. Vaikka rakkaus olisi kuuollutkin tai parisuhde muuten ihan persiistä, elintason vuoksi on pakko pysyä yhdessä. 

Minä kasvoin kodissa, jossa äiti ei voinut erota kun ei olisi kuulemma yksin pärjännyt eikä osannut hoitaa asioita. Se oli helvettiä.

Ymmärrän täysin tuota Katia. Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat tarkoituksella valikoineet varakkaan miehen, sillä muuten elintaso jää matalaksi eikä pääse toteuttamaan äitiyttä huolettomasti. 

Kyllä minuakin rassaa kun sekä minä että mieheni ollaan köyhiä akateemisia, ja emme koskaan voi perustaa perhettä sen takia. Kyllä minäkin monesti mietin olisiko pitänyt taktikoida toisin. 

Kyllä minäkin muutaman vuoden arvoin ja laskin miten selviän 3 lapsen kanssa. Me olimme molemmat pienituloisia mutta kyllä se molempien osallistuminen esim asumis- ja ruokakuluihin vaikutti. Eri asia maksaa 2 pienellä palkalla 5 hengen eläminen kuin 1 palkalla neljän! 

Lopulta lähdin ja selvisin. Mies maksoi vain minimielarit ja muuten sain lapsilisät ja yh korotuksen. 3 vuotta asuimme vuokralla, taloudellisesti oli tosi tiukkaa mutta henkisesti ihanan vapaata. En ole  katunut hetkeäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi, miestä. Aisankannattaja.

Luultavasti mies tajuaisi asian, jos hän olisi parisuhteessa aktiivinen osapuoli. Mutta rakkaudeton ja rutiininomainen liitto nähtävästi kyseisessä tapauksessa on ok molemmille osapuolille.