Hoitoalalla työskentelevät, kertokaapa työstänne asioita, joita ette koskaan paljastaisi potilaalle!

Aloituksen "paljastus" on kyllä persoonallisuushäiriöiselle potilaille näkynyt iät ja ajat, kohtelu on luokatonta

Suurin osa vanhusten hoidossa työskentelevistä kannattaa eutanasiaa. Moni haluaisi hoitajista itselleen kuoleman ennemmin kuin muistisairauden, jossa he ovat niin pihalla että syövät omaa ulostettaan. Kuitenkin aina haastatteluissa ja kyselyssä kysytään vain lääkäreiden mielipidettä. Eli niiden ihmisten, jotka parhaimmassa tapauksessa viettävät 5 minuuttia muistisairaan asukkaan seurassa parin viikon välein.

Itse olin vuosia asiakaspalvelussa ennen kuin aloin hakemaan terveydenhuollon koulutukseen. Olin jo tottunut ikäviin ja äkäisiin ihmiseen, jotka kohtelevat kuin roskaa. Ajattelin, että terveydenhuollossa ihmiset ovat vielä pahempia, sillä he ovat kipeitä ja sairaita. Mielestäni tämä oli ihan itsestäänselvyys.

Terveydenhuollon koulutuksissa pitäisi kertoa jo hakeutuessa, että monet sairastuneet eivät ole ystävällisiä, järkeviä, kouluttautuneita tai selkeitä tapauksia. Kohtaat heidät jopa heidän elämänsä pahimpina aikoina. Väkivallalta toki pitää työnantajan suojata, mutta alalle ei sovi, jos ottaa muiden sanomiset liian ihon alle. Ego ei saa tulla liikaa esiin, ammattiminä ei saa sisältää haurasta egoa. Tämä ei tarkoita että olisit ystävällinen kaikille, vaan että pysyt itse asiallisena ja ammatillisen tiukkana. Egosi mielipide ei saa vaikuttaa potilaan hoitoon, vain ammatillinen mielipiteesi. Ota hankalat potilaat vain vaativampana ja ei-niin-kivana työnä vastaan joka on vain pakko tehdä pois alta, niin muillakin aloilla toimitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tulee mieleen salassapito, eli en puhu toisen potilaan asioista toiselle potilaalle. 

Pienillä paikkakunnilla mummot ja vaarit varmaan yrittävät jututtaa sairaanhoitajaa niin, että saisivat tietää naapurin Sepon tai Tertun voinnista. :D Sehän oli täällä hoidossa, muistatko Tertun? Tunnetko Sepon? Yms. 

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrian puolella (nimenomaan julkisella) ei myöskään pidetä neurokirjolla olevista naisista ja varsinkaan sellaisista naisista, jotka haluaisivat tutkimuksiin. Monelle potilaalle lätkäistään sitten hätäisesti juurikin joku persoonallisuus- tai syömishäiriön dg.

Psykiatriassa nyt ei ylipäätään pidetä yhtään mistään, varsinkaan mistään, mikä vaatii vähänkin kehittyneempää kognitiota.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ikäihmiset ovat ihan kauhean huomionhakuisia, valittavat, narisevat ja passuuttavat hoitajia vaikka omat kädet, jalat ja aivot toimivat ongelmitta. Varsinaista pullamössö sukupolvea.

Tätä varmasti on. Heitä pitää palvella ja heidän edessään hypätä joka asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tulee mieleen salassapito, eli en puhu toisen potilaan asioista toiselle potilaalle. 

Pienillä paikkakunnilla mummot ja vaarit varmaan yrittävät jututtaa sairaanhoitajaa niin, että saisivat tietää naapurin Sepon tai Tertun voinnista. :D Sehän oli täällä hoidossa, muistatko Tertun? Tunnetko Sepon? Yms. 

Melko nopeasti heille käy kyllä selväksi että hoitajat ei tuollaista kerro. Toki silloin tällöin löytyy niitä jotka päivystää ihan uteliaisuuttaan sitä ketä vastaanotolla tai osastolla käy.

"Psykiatrian puolella ei erityisemmin pidetä persoonallisuushäiriöisistä potilaista/asiakkaista."

No tämä ei nyt mikään salaisuus ole. Tuodaan avoimesti esille kyseiselle potilasryhmälle päin naamaa. Herää kysymys, että kenellä se p-häiriö oikein on. Normaalilla psyykkeellä varustettu ihminen ei kohtele ketään huonosti, ei edes silloin, jos toisella on p-häiriö.

J***** hoitohenkilökunnasta otetuissa näytteissä opiaattien ja sedatiivien käyttö näkyy hämmästyttävän yleisenä.

pyh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tulee mieleen salassapito, eli en puhu toisen potilaan asioista toiselle potilaalle. 

Pienillä paikkakunnilla mummot ja vaarit varmaan yrittävät jututtaa sairaanhoitajaa niin, että saisivat tietää naapurin Sepon tai Tertun voinnista. :D Sehän oli täällä hoidossa, muistatko Tertun? Tunnetko Sepon? Yms. 

Ihan samalla tavalla mummot ja papat yrittävät saada tietoja kaupungeissakin.

Vierailija kirjoitti:

"Psykiatrian puolella ei erityisemmin pidetä persoonallisuushäiriöisistä potilaista/asiakkaista."

No tämä ei nyt mikään salaisuus ole. Tuodaan avoimesti esille kyseiselle potilasryhmälle päin naamaa. Herää kysymys, että kenellä se p-häiriö oikein on. Normaalilla psyykkeellä varustettu ihminen ei kohtele ketään huonosti, ei edes silloin, jos toisella on p-häiriö.

Juurikin noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän ei saisi ääneen sanoa, mutta muistisairaista osa on huomiohakuisia, manipuloivia, ruikuttavia k*sipäitä. Todella epämiellyttävää porukkaa. 

 

Toinen inhokkiryhmä on alkoholidementikot, jotka ovat aiheuttaneet tilansa itse. 

Tajuathan että muistisairaus on rappeuttava aivosairaus, joka myös tuhoaa potilaan persoonallisuuden. Potilas ei voi kyseiselle prosessille mitään, eikä suurinkaan osa ole alunperin ollut vaativaa tai huomionhakuista persoonallisuustyyppiä. Muistisairas ei voi omalle tilalleen yhtään mitään, etenkään kun pysäyttävää lääkitystä ei ole edes keksitty. Moni mielenterveyspotilas olisi jonoista poissa jos suostuisi syömään lääkkeensä. Dementikoille tätä vaihtoehtoa ei ole.

Niinno, jos ymmärtää muistisairaiden "vaikeuden", niin samalla

Juu. Mutta se ymmärtäminen ei auta siihen että tietyn tyyppiset persoonallisuushäiriöt on hiton rasittavia. Vaikka kuinka ymmärtää, niin ei se muuta sitä tosiasiaa. Samat tyypit ravaavat vuodesta toiseen akuuttiosastolla  latautumassa. Toistuvia itsariyrityksiä, jotka aina jäävät yrityksiksi, mutta ovat pääsylippu osastolle. Siellä onkin hyvä sitten valittaa huonosta haavan hoidosta, kun on itse vetänyt itseltään ranteet auki edellisenä päivänä. 

pah

Vierailija kirjoitti:

Nuo jututhan kertovat teistä itsestään, heikosta ammattitaidosta ja osaamattomuudesta ja alhaisesta koulutustasosta, johon yksikään ammattilainen tai lääkäri ei sortuisi.

Myötähäpeä, kuinka alalla epäpäteviä. Esim. tuo dementia juttu, ihan kuin potilas sitä ymmärtäisi, kun aivot ovat harmaata aluetta. Onneksi tässäkin auttaa aika ja itsekukin olemme aikanaan noiden sairaiden asemassa, ellemme kuole nuorena. Ihan teinimeininkiä täällä. 

Tervetuloa kokeilemaan millaista terveydenhuollon työ on, esimerkiksi sairaanhoitajan ammatti on hyvä väylä päästä siihen kiinni. Et selvästi alaa sisältäpäin liiaksi tunne, vaikka ajatuksena tuomasi pointit ovatkin totta. Lääkäritkin arvottavat kyllä potilaita hyvin rankasti, vaikka useimmiten pyrkivät korkeamman sosioekonomisen statuksensa vuoksi pitämään sen salassa ja ulospäin sitä näkee vähemmän. Toisinaan tämä näkyy myös suoraan potilaille ja omaisille asti, erityisesti kokeneempien lääkäreiden kohdalla. Työyhteisön sisällä yksiköstä ja erikoisalasta riippumatta arvottaminen käy kyllä ilmi päivittäin.

Etiikan, yleisesti "oikein toimimisen" ja käytännön arkityön välillä on usein varsin isokin ristiriita riippumatta ammatista ja erikoisalasta. Useimmat terveydenhuollon työntekijät tietävät varsin hyvin, kuinka tulisi toimia, mutta aina ei jaksa erityisesti enemmän ja vähemmän resurssiongelmien kanssa painivissa yksiköissä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset ovat ylintä kastia, he saavat kaiken mitä tarvitsevat. Leikkaukset, kipulääkkeet yms. Nuoremmille vaan tuhahdellaan ja sätitäön että "ei sinussa mitään vikaa ole" tämä johtuu siitä että ylin johto alkaa olla ikämies luokkaa itsekin. Surullista.

Niinpä. Työikäiset eivät pääse hoitoon, kun seurankipeät ja luulosairaat vanhukset tukkivat terveysasemien ajanvarauksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset ovat ylintä kastia, he saavat kaiken mitä tarvitsevat. Leikkaukset, kipulääkkeet yms. Nuoremmille vaan tuhahdellaan ja sätitäön että "ei sinussa mitään vikaa ole" tämä johtuu siitä että ylin johto alkaa olla ikämies luokkaa itsekin. Surullista.

Niinpä. Työikäiset eivät pääse hoitoon, kun seurankipeät ja luulosairaat vanhukset tukkivat terveysasemien ajanvarauksen. 

Niinpä. 

Tätini oli vanhusten hoitaja. Nyt on hoidossa muistisairaana. 89 ikää. Muistutan vaan.

Annan potilaiden olla siinä uskossa, että työssäni on aina kiire ja stressi, vaikka näin on harvoin.

Voisarvet ja muffinssit maitokahvin kanssa.