Hoitoalalla työskentelevät, kertokaapa työstänne asioita, joita ette koskaan paljastaisi potilaalle!

Vierailija kirjoitti:

Nuo jututhan kertovat teistä itsestään, heikosta ammattitaidosta ja osaamattomuudesta ja alhaisesta koulutustasosta, johon yksikään ammattilainen tai lääkäri ei sortuisi.

Myötähäpeä, kuinka alalla epäpäteviä. Esim. tuo dementia juttu, ihan kuin potilas sitä ymmärtäisi, kun aivot ovat harmaata aluetta. Onneksi tässäkin auttaa aika ja itsekukin olemme aikanaan noiden sairaiden asemassa, ellemme kuole nuorena. Ihan teinimeininkiä täällä. 

Tämän takia eräs sukulaisnainen lopetti lääkärinä toimimisen 20 vuoden sairaalauran jälkeen ja alkoi vapaaksi kuvataiteilijaksi. Tulot tippuivat, mutta elämänilo tuli kuulemma takaisin.

Lääkäritkin osaavat olla aivan uskomattoman lapsellisia. Ja kirurgit on pahimpia. Sairaala on kuulemma viimeinen työpaikka minne kannattaa hakeutua.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää jo kun tulee töihin, kun 80% potilaiden nimistä on ulkomaalaisia eivätkä todennäköisesti edes puhu suomea. Käyvätkö ulkomailta hoidattamassa ilmaiseksi itsensä Suomessa? Jotkut on pitkiä satojen tuhansien eurojen hoitojaksoja! Eikä minkäänlaista kiitollisuutta, pelkkää ylimielisyyttä sekä potilailta että omaisilta. Ja kaikki tarvii sosiaalihoitajaa joka laskee avustukset ja taksikyydit ja hoitaa sairaalamaksut. Ja tulkki väliin kääntämään. En voi uskoa että kaikki asuvat suomessa vakituisesti. Mistä näitä riittää???

Tämä alkaa valitettavasti olla normi varsinkin pk-seudulla. Tuo epäkiitollisuus varsinkin jyrsii, samaa ei huomaa suomalaisista vastaavassa määrin, vaikka toki sieltäkin urpoja löytyy. Lieneekö kyse sitten kulttuurieroista, samoin kuin siinä että ei tulla ajoissa, tai jätetään mielivaltaisesti hoitoaikoja välistä ja sitten pitäisi jatkaa siitä viimeksi jäätiin, kun suvaitaan tulla paikalle. Rasittavaa on.

Että vihaan työtäni ihan v*tusti. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää jo kun tulee töihin, kun 80% potilaiden nimistä on ulkomaalaisia eivätkä todennäköisesti edes puhu suomea. Käyvätkö ulkomailta hoidattamassa ilmaiseksi itsensä Suomessa? Jotkut on pitkiä satojen tuhansien eurojen hoitojaksoja! Eikä minkäänlaista kiitollisuutta, pelkkää ylimielisyyttä sekä potilailta että omaisilta. Ja kaikki tarvii sosiaalihoitajaa joka laskee avustukset ja taksikyydit ja hoitaa sairaalamaksut. Ja tulkki väliin kääntämään. En voi uskoa että kaikki asuvat suomessa vakituisesti. Mistä näitä riittää???

Tulkkia tarvitsevat on lisääntyneet lyhyessä ajassa ainakin omalla työpaikalla ihan älyttömästi! Ilmeisesti muuallakin sitten sana tilanne. Kaikki tapahtuu hitaammin, kun pitää tulkata välissä, ja tulee kalliiksi, kun ei ne tulkit ilmaisia ole. Ilman näitä ulkomaalaisia olisi hoitoa saatavilla kaikille Suomalaisille jonottamatta kohtuuttomasti.

Hoitovastaiset ja aggressiiviset muistisairaat pitäisi laittaa jonnekin saarelle, jossa saisivat pärjätä keskenään. Pitäisi olla sellainen laki, että jos ei halua hoitoa, ei saa hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Että vihaan työtäni ihan v*tusti. 

Ammatinvalintakysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että vihaan työtäni ihan v*tusti. 

Ammatinvalintakysymys. 

Toki on, mutta vaihto ei tapahdu hetkessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ja gynepuolella todella läskit synnyttäjät ärsyttää. Tarvitsevat aina jotain erikoiskohtelua, vaivoja on enemmän, raskausdiabetesta, pre-eklampsiaa...

Läskit ärsyttää monella th:n alueella

Kotihoidossa vuoteeseen hoidettavat läskit. Makaa kuin valas löysänä ja valittaa, kun hiki päässä yrittää hoitaa. Kaksi hoitajaa on, mutta pitäisi olla neljä, että saisi edes kunnolla käännettyä ja hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vuosia asiakaspalvelussa ennen kuin aloin hakemaan terveydenhuollon koulutukseen. Olin jo tottunut ikäviin ja äkäisiin ihmiseen, jotka kohtelevat kuin roskaa. Ajattelin, että terveydenhuollossa ihmiset ovat vielä pahempia, sillä he ovat kipeitä ja sairaita. Mielestäni tämä oli ihan itsestäänselvyys.

Terveydenhuollon koulutuksissa pitäisi kertoa jo hakeutuessa, että monet sairastuneet eivät ole ystävällisiä, järkeviä, kouluttautuneita tai selkeitä tapauksia. Kohtaat heidät jopa heidän elämänsä pahimpina aikoina. Väkivallalta toki pitää työnantajan suojata, mutta alalle ei sovi, jos ottaa muiden sanomiset liian ihon alle. Ego ei saa tulla liikaa esiin, ammattiminä ei saa sisältää haurasta egoa. Tämä ei tarkoita että olisit ystävällinen kaikille, vaan että pysyt itse asiallisena ja ammatillisen tiukkana. Egosi mielipide ei saa vaikuttaa potilaan hoitoon, vain ammatillinen mielipiteesi. Ota hankalat potilaat vain vaativampana j

Kenenkään ei pitäisi alistua tähän asenteeseen. Jokaisen ihmisen, työssään ihmisiä kohtaavan, pitää kunnioittaa myös itseään ja omia rajojaan. Ottamalla vastaan hankalat asiakkaat vain vaativampina  asiakkaina, rikkoo vain itsensä. Olen sosiaalityöntekijä. Meillä on lupa suojata itseämme hankalilta eli suomeksi sanottuna yleensä persoonallisuushäiriöisiltä asiakkailta. Heidän kohtaamiseen saa käyttää aikaa, koska sen henkisen väkivallan jälkeen ei kukaan ole heti työkykyinen. Siihen saa koota voimia ja siitä saa palautua rauhassa. Sitä saa reflektoida niin esimiehen kuin työnohjaajankin kanssa ja ketään ei saa jättää niihin kohtaamisiin yksin. Pahimpia ei ole pakko edes tavata face to face. Työnantajalla on vastuu turvata työntekijöiden työturvallisuus niin väkivallan uhalta kuin henkisen väkivallankin uhalta. 

Opetusalalta terveisiä. Melkein pääsääntöisesti psykiatrisen hoitajan lapsi on se, joka kohtelee muita todella huonosti, muttei myönnä syyllisyyttään. Vanhemmat ovat aina kuin herhiläiset näitä lapsiaan puolustamassa, tietämättä asioiden kulusta neljännestäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Julkisen puolen hammashuollosta kokemusta myös täällä. Joku sanoi että pahimpia ovat ikäihmiset, mutta omalla 17 vuoden kokemuksellani voin kertoa, että pahimpia ovat keski-ikäiset miehet.

He tulevat vastaanotolle suurieleisesti painottaen, kuinka heillä olisi varaa mennä yksityiselle, mutta koska he maksavat niin maan per*eleesti veroja, niin heillä on oikeus käyttää julkisia palveluita. Eikä siinä mitään, toki on, mutta seuraavaksi me harvat ja ylityöllistetyt työntekijät saamme kuulla, kuinka se on meidän syytä, että hampaat mätänee suuhun, koska jonot on pitkät, eikä aikoja hoitoon saa heti seuraavalle päivälle. Hammasharjaa ei toki olla edes esitelty sille omalle purukalustolle ja hammaslangasta ei olla kuultukaan.

Kun alamme lopetella hoitoa vastaanottoajan päättyessä, alkaa vaatimukset vielä yhden hampaan paikkaamisesta. Selitykset seuraavasta, vuoroaan odottavasta potilaasta kaikuu kuuroille korville, koska HÄN istuu nyt

JUURI NÄIN!! Täydellisesti juurikin näin!!!

"Juu. Mutta se ymmärtäminen ei auta siihen että tietyn tyyppiset persoonallisuushäiriöt on hiton rasittavia. Vaikka kuinka ymmärtää, niin ei se muuta sitä tosiasiaa. Samat tyypit ravaavat vuodesta toiseen akuuttiosastolla  latautumassa. Toistuvia itsariyrityksiä, jotka aina jäävät yrityksiksi, mutta ovat pääsylippu osastolle. Siellä onkin hyvä sitten valittaa huonosta haavan hoidosta, kun on itse vetänyt itseltään ranteet auki edellisenä päivänä."

Tässä näkyy juuri se, että ärsyynnytään potilaalle, kun ei osata hoitaa. P-häiriöihin on kehitetty täsmähoitoja, esim. dialektinen käyttäytymisterapia, joka tehoaa erittäin hyvin mm. itsariyrityksiin. Ilkeä kohtelu ja pään aukominen sen sijaan pahentaa p-häiriötä, vaikka se tarjoiltaisiin "hoitona" akuuttiosastolla.

Oikea ammattilainen järjestää potilalle apua siten, että tämä pääsee elämässään eteenpäin. Nyky-yhteiskunnassa se on vaikeaa asenteiden vuoksi. Oikeaa tukea, kuntoutusta ja terapiaa pitäisi olla saatavilla helpommin. En tarkoita mitään jutustelua sairaanhoitajan luona, vaan ihan näyttöön perustuvaa kuntoutusta, joka voi olla esim. dialektista käyttäytymisterapiaa.  

Siinä vaiheessa, kun asiakas on "hiton rasittava", on aika vaihtaa alaa.

Ei meidän pikkupaikkakunnalla haukuta työntekijöiden kesken potilaiden hampaita.

Lasten huonot hampaat suututtaa, kun vanhemmat ei tajua niitä harjata. Sitten niitä viedään nukutukseen, että suu saadaan kuntoon. Yleensä ovat ulkomaalaisia jotka pitää viedä useasti nukutukseen. Suomalaiset tajuaa nopeammin. 

Ulkomaalaisilla on myös vaativampia oikomishoitoja kuin suomalaisilla. Joskus he ovat sen ikäisiä, että heille ei voi oikein tehdä mitään tai oikominen on haastavampaa iän vuoksi. En tiedä kuka näitä opastaa oikomiseen, kun tulevat sitä ensimmäisenä vaatimaan, kun Suomeen pääsevät. Muutenkin paukkaavat ovesta sisään eivätkä kunnioita tuolissa olevaa potilasta. 

Jos sinulla on mielenterveysairauksia historiassa, niin se vaikuttaa siihen,että sinua ei oteta terveysasioissa tosissaan ja näistä puhutaan oven takana kuin olisi vain joku hullu.



Virallisena neuvona antaisin jokaiselle potilaalle,että älä ikinä puhu mitään psyykkisestä tilastasi. Tulet saamaan parempaa hoitoa muissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo jututhan kertovat teistä itsestään, heikosta ammattitaidosta ja osaamattomuudesta ja alhaisesta koulutustasosta, johon yksikään ammattilainen tai lääkäri ei sortuisi.

Myötähäpeä, kuinka alalla epäpäteviä. Esim. tuo dementia juttu, ihan kuin potilas sitä ymmärtäisi, kun aivot ovat harmaata aluetta. Onneksi tässäkin auttaa aika ja itsekukin olemme aikanaan noiden sairaiden asemassa, ellemme kuole nuorena. Ihan teinimeininkiä täällä. 

Tämän takia eräs sukulaisnainen lopetti lääkärinä toimimisen 20 vuoden sairaalauran jälkeen ja alkoi vapaaksi kuvataiteilijaksi. Tulot tippuivat, mutta elämänilo tuli kuulemma takaisin.

Lääkäritkin osaavat olla aivan uskomattoman lapsellisia. Ja kirurgit on pahimpia. Sairaala on kuulemma viimeinen työpaikka minne kannattaa hakeutua.

Allekirjoitan täysin tuon kirurgikommentin ja että sairaala on aivan sairas työpaikka. Siellä ei pidä pelätä vain aggressiivisia potilaita vaan myös psykopaattisia työntekijöitä.

Kiitokset sosiaalityöntekijälle, joka kirjoitti yllä työnohjauksesta. 

Meillä työpaikalla (vanhustyö, tehostetun palveluasumisen yksikkö) väkivaltatilanteita ei käsitellä yhtään mitenkään, vaikka tilanteet ovat lisääntyneet ja myös raa'istuneet. Puhun siis siitä, että asiakas on hoitajaa kohtaan väkivaltainen. Yleinen asenne on se, että "se nyt vain on semmoinen, että se lyö". Esimies ei puutu mitenkään eikä välitä. 

Joissain paikoissa väkivaltatilanteista kai tehdään PaTu-ilmoituksia, mutta meillä ei ole mitään ohjeistusta tähän. 

Ei ole mitään kanavaa tai foorumia, missä tästä voisi keskustella. Jos asian ottaa varovasti esille vaikka jossain hoitajien anonyymissä keskusteluryhmässä, saa kuulla vähättelyä ja ammattitaidon kyseenalaistamista. 

Mikä neuvoksi? Miksi hoitajat ovat ainoa ammattiryhmä, jota asiakkaat saavat pahoinpidellä ilman seurauksia? Onko mitään muuta ratkaisua kuin lähteä alalta pois? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän ei saisi ääneen sanoa, mutta muistisairaista osa on huomiohakuisia, manipuloivia, ruikuttavia k*sipäitä. Todella epämiellyttävää porukkaa. 

 

Toinen inhokkiryhmä on alkoholidementikot, jotka ovat aiheuttaneet tilansa itse. 

Tajuathan että muistisairaus on rappeuttava aivosairaus, joka myös tuhoaa potilaan persoonallisuuden. Potilas ei voi kyseiselle prosessille mitään, eikä suurinkaan osa ole alunperin ollut vaativaa tai huomionhakuista persoonallisuustyyppiä. Muistisairas ei voi omalle tilalleen yhtään mitään, etenkään kun pysäyttävää lääkitystä ei ole edes keksitty. Moni mielenterveyspotilas olisi jonoista poissa jos suostuisi syömään lääkkeensä. Dementikoille tätä vaihtoehtoa ei ole.

Niinno, jos ymmärtää muistisairaiden "vaikeuden", niin samalla

Ei muistisairasta ja mt-potilasta voi oikeastaan verrata toisiinsa. Mikäli muistisairauden pystyisi parantamaan, ei heitä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tulee mieleen salassapito, eli en puhu toisen potilaan asioista toiselle potilaalle. 

Mitä nyt silloin tällöin jotain "lipsautan".

Sinä kannat oman moraalisi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo jututhan kertovat teistä itsestään, heikosta ammattitaidosta ja osaamattomuudesta ja alhaisesta koulutustasosta, johon yksikään ammattilainen tai lääkäri ei sortuisi.

Myötähäpeä, kuinka alalla epäpäteviä. Esim. tuo dementia juttu, ihan kuin potilas sitä ymmärtäisi, kun aivot ovat harmaata aluetta. Onneksi tässäkin auttaa aika ja itsekukin olemme aikanaan noiden sairaiden asemassa, ellemme kuole nuorena. Ihan teinimeininkiä täällä. 

Tämä. Kiitos tästä, ensimmäinen järkevä aikuisen ihmisen kommentti ketjussa. 

Ja salassapito ei ole järkevää? 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vanhusten hoidossa työskentelevistä kannattaa eutanasiaa. Moni haluaisi hoitajista itselleen kuoleman ennemmin kuin muistisairauden, jossa he ovat niin pihalla että syövät omaa ulostettaan. Kuitenkin aina haastatteluissa ja kyselyssä kysytään vain lääkäreiden mielipidettä. Eli niiden ihmisten, jotka parhaimmassa tapauksessa viettävät 5 minuuttia muistisairaan asukkaan seurassa parin viikon välein.

Muistisairaat eivät ymmärtäisi vaikka tämän heille kertoisit.